Vaan tänään!
Olin radalla taas ja tunsin olevani pitkästä aikaa NIIN elossa jälleen!! Tänään tuli myös tilaamani hyvät vaellus- sekä citykengätkin, joten askel oli jo senkin vuoksi kepeämpi ja onnellisempi.
Mutta suurimman mielen ja askeleen keveyden syy oli tämä hieno sää ja luonto (ja tervehtyneempi polvi tietty). Sydän suorastaan pakahtuen kävelin, valokuvasin ja katselin luonnon kauneutta ja tyyneyttä. Istuskelin järven rannalla tovin, hengittelin syvään ja tuijotin vain tyyntä järven selkää. Miten voikin olla lokakuinen iltapäivä näin ylitsevuotavan upea.!?
Niin kaunista, etten pysty edes kuvilla näkemääni kauneutta välittämään, vaikka kuinka taitavasti sen hetken yrittäisin teille kameralla vangita.
Ja vaikka nyt on maanantai, eikä siis todellakaan lempipäiväni, niin tänään...
aurinko viimeinkin paistoi minunkin risaan "risupolveen", joka kantoi taas.
mutta..
oikeastaan p....skat siitä pelosta!
Nautinpahan ainakin tästä päivästä jokaisella solullani. Tuokoon huominen sitten mukanaan mitä tahansa. Otetaan se vastaan sitten, mitä tuleman pitää ja kaikki aikanaan... ja kaikki muutkin kliseiset sananlaskut tähän perään taas..:D
Mukavaa kuulla että polvi on jo paremmassa kunnossa :) Mut älä nyt silti innostu liikaa kirmaamaan ja hyppimään kiveltä toiselle, ettei vaan nilkka nyrjähdä, vai meinaatko "että minun nilkat ei nyrjähdä" :D
VastaaPoista:D :D heh ja juuh, Pupan sanoin, "Minun nilkat ei nyrjähdä" ..mutta ihan totta puhuen, ei tässä vielä suinpäin hypitä kiveltä toiselle, ihan rauhallisesti vaan tepastellaan ja vaellellaan. Aina kun jotain tämmöistä haaveria sattuu, sitä arvostaa taas ihan eri tavalla näitä terveitä päiviä. Tämä päivä oli hieno päivä, kun pystyi taas taivaltamaan ja kuvaamaan upeita syysmaisemia:)
VastaaPoista