Kaamosväsymyksen karkoitusta

Hiljalleen hiipivä pimeys alkaa salakavalasti hyydyttämään kehon "dieseleitä", etenkin aamukoneesta.

Tai sitten ei, jos ottaa esiin järeät aseet, eli räikeän ruokavalion käyttöönsä :D
Ja tunnelmavalot päälle heti vaan herättyä, niin on aamukahvin keittelyynkin leppoisampi hiipiä.

Tämä helppo salaattikuppi lounaalla on oikein mukava virta- ja voimapiikki. Ja jokainen voi tämän kasata ihan mistä salaattiaineksista itse tykkää tai mitä sattuu kaapista löytymään. Minulle tällä hetkellä maistuu porkkanaraaste eniten, se antaa virtaa ja pysyy ihokin vähän kai kauniimman värisenä.

Jäävuorisalaatista irrotelin lehtiä varovasti. Huuhtelin ja kuivattelin hyvin. "Kuppiin" kasasin pohjalle reilusti porkkanaraastetta, kirsikkatomaatteja, sipulirenkaita, muutama pala kypsää kanaa ja keitetty kananmuna. Päälle ripottelin purutuntumaksi auringonkukansiemeniä, paahdettua sipulia sekä pieneksi suolastukseksi parmesaania. Savulohikin olisi tässä setissä maistunut aivan erinomaisen maukkaalta.

Avot! Vuan olj´pa hyvvee!
Isommat lehdet olisin voinut rullata, vaan nämä olivat niin pieniä lehtiä, (vaikka kuvassa näyttävät ihmeenkin suurilta), ja niihin tuli lastattua varsinkin sitä porkkanaraastetta liiankin anteliaasti, ettei sitä pystynyt millään ilveellä enää rullaamaan. Tacon tavoin kuitenkin sain sormin syötyä. Veitset ja haarukat olivat täysin turhat kapistukset. Päälle täräytin keitellä oikein vahvat kardemumma-kaneli-kahvit, niin hyvin on jaksanut tähän asti temmeltää ja virtaa on riittänyt.

Minun kaamosväsymyksen helpottomiskeinot: 

• Hiippailen ulkona niin paljon kuin mahdollista, happi virkistää aina, vaikka kuinka väsyttäisi ja tympisi lähteä ulos, niin happihypyn jälkeen olen AINA ja takuuvarmasti pirteämpi.

• Syön mahdollisimman moniväristä ruokaa, eli räikeä ruoka = parempi mieli :D

• Nautin tunnelmavaloista ja kynttilöiden tunnelmasta jo AJOISSA. Ei todellakaan tarvitse odottaa joulukuuhun, jos pimeys lävähtää naamalle kuin napalmi, sanoi kuka mitä hyvänsä.

• Pidän välillä kunnon hemmottelu- ja/tai herkkupäivän; IHAN siis melkein tyyliin OMG ja "no limits" ;)

• Muistan jumpata ja virkistää myös aivoja; eli ratkon sudokuja ja ristikoita, pelaan älypelejä, opettelen jonkun uuden taidon, luen tai teen sitä mikä ikinä mielenkiintoiselta ja kivalta aivojumpalta tuntuukin. Askartelen ja ähertelen käsitöitä tai suunnittelen kaikenmaailman ihme projekteja, joita en sitten koskaan kuitenkaan kerkeä toteuttamaan, mutta..hyvin suunniteltu, sehän on melkein jo tehty...you nou ;)

• Annan itselleni luvan nauttia myös pimeydestä ja sen tuomasta raukeudesta: otan päikkärit, jos siltä tuntuu, pidän pieniä tunnelmallisia illanistujaisia ja leikin välillä karhua, joka vain nukkuu talvipesässään: eli koisaan peittojen alla niin, että vain pieni hiustupsun kärki näkyy ulkomaailmaan ja osoittaa olemassaoloni. Ja tämän teen TÄYSIN vailla pienintäkään syyllisyyttä pimeyden hidastamista liikkeistä.

Oikeastaan! Summa summarum: tämä kaamoshan on ihmiselle mahtavan armollista ja vapauttavaa aikaa! Ei ole mikään pakko olla juoksemassa hyvien säiden perässä jokapaikkaan ja olla supersosiaalinen, vaan voi hyvillä omilla tunnoin viettää laatuaikaa, ihan vaan kotona hissukseen, hämärissä, niissä kaikkein kuluneimmissa ja rumimmissa kotikalsareissaan, omassa (ja korkeintaan todella lähimpien, sinut jo ns. kuluneenkin tutuksi nähneiden) seurassa :D

(... tämmöisten laadukkaiden ja vapaiden koti-iltaputkien jälkeen muodollisempiin ja kirraaviin pikkujouluasuihin sekä nappaskenkiin ahtautuminen tuntuukin taas suorastaan virkistävän hauskalta vaihtelulta, vaikka normaalisti tekisi sen homman hammasta kiristellen.)