Jälleen upean kirkas ja kuulas syyspäivä. Lehdet suorastaan kirkuivat upeissa väreissä. Tuuli tosin tahtoo nopeasti pudotella nuo väripisarat oksilta maahan, jättäen vain paljaat varvut jälkeensä.
Aamuisin on kuura maassa ja yllensä saa jo tosissaan etsiä lämmintä asustetta.
Hattujen kanssa minulla on parhaillaan probleemanpoikasta.
Syystä että, juhannuksena aloittamani "paluu luonnolliseen hiusväriin" -projektin seurauksena hiuskuontaloni on varsin lyhyt ja kovin sekavärinen. Aamuisin se tahtoo todelllakin sojottaa turhapuromaisesti joka ikiseen ilmansuuntaan tai sitten se on takaraivolta täysin litistynyt, eikä sitä tahdo saada siitä palautumaan tai pöyhkeämmäksi millään. Lisäksi kuivat latvat näyttävät siltä, että kissa olisi käynyt niitä yön aikaan imeksimässä.
Noooh.. tähänhän voisi nyt ajatella, mitä kummaa, hattuhan on juuri paras ratkaisu "bad hair day"- ongelmaan!?
Vaan kun eipä niin ole.
Nimittäin, syyshatuissa, joita lukuisia erilaisia omistan, näytän nykyisen tukkani kanssa, kaikissa niissä, aivan kananmunalta!
Kyllääh,
kananmuna katsoo aamupeilistä pyöreäpäistä taipaleelle lähtijää!
Huokaus.
Noh..ei auta, joku lätsä on päähän vain vetäistävä, sillä ei näillä vuosikymmenillä enää paljainpäinkään pakkasella fillarointi maistu.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin taas tässäkin asiassa; iloitsen suuresti siitä, että moneen kuukauteen en ole väriä hiuksiini laitellut, tervettä ja vahvaa, sekä yllättävän tummaa, uuttaa kasvua pukkaa sentti sentiltä esiin ja entisestä haperostakin pääsee aina sitä mukaa eroon :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)