Laitelakkoilua, ensilunta ja ättäröintiä

Tänään radiossa uutisointiin, että ensilumi on satanut "virallisesti" jo pohjoissessa.

Viikonloppuna täälläkin jotain pientä hyhmää sateli, ainakin lauantain iltakävelyn aikana. Mutta lumeksi sitä tuskin saattoi sanoa.

Eilen en postannut mitään, sillä pidin ihan ns. laitteettoman päivän. Oli pieniä teknisiä vaikeuksia mm. kuvien siirron kanssa, aikani hermoiltua ja ättäröityä päätin, että nytpä otetaan sitten aikalisä kaikkien teknisten vempaiden kanssa ja nukutaan yön yli, jospa homma sitten taas pelittää. Ja pelittihän se.

Ai niin, ei ollut onnenlantti housussa toimiva amuletti laisinkaan, ainakaan miljoonien metsästyksessä. Vaan eipä se haittaa, onni kun koostuu niin paljon monista muista asioista. Esimerkiksi vaikka siitä, että polvi toimii ja kamera käy. Onnenlantti -laulu on soinut menneenä viikonloppuna päässä ja ihan on sitä ääneenkin tullut koilotettua. Eritysesti Jorma Kääriäisen esittämä versio on mieleeni. Voihan junat ja radat, niihin kun tunnen sitä jo aiemmin mainitsemaani selittämätöntä ja jännittävää vetoa. ..Se radanvarsien tunnelma; se vain kiehtoo...ja kiehtoo.

"Muistatko kun pantiin pennin rahat kiskoille
Kun tehtiin meille onnenlantteja
Me mentiin aina seisakkeelle iltaa istumaan
Me oltiin justiin päästy koulusta
Ratapölkyt tuoksui, lemmenvalat vannottiin
Ja kaukaa nähtiin junan tulevan
Sä sanoit, saadaan amuletit kumpaisellekin
Ja sinetiksi annoit suudelman
...
Onnenrahan sait
Se vielä tallessa on kait
En onnenlanttia laillasi löytänyt milloinkaan
Mä kai synnyin kulkemaan
Junanpyörään se juuttui, mun onneni aikanaan
Ja mä kierrän tämän maan
...
En onnenlanttia löytänyt, mutta mä paljon muuta sain
Voi onnen löytää tavallaan
Niinkuin pyörässä kiinni on ollut mun maailmain
Mut pysynyt on radallaan.."