Olipahan jännä herätä aamulla, kun maa oli valkea. Jalkaan kiskoin paksua sukkahousua ja päähän viritin isotupsuisen talvipipon. Se kiva puoli tuossa ohuessakin lumipeitteessä on, että kaikki näyttää valoisammalta ja tuli kertalaakista ihmislapselle pirtsakka ja virkeä olo.
Joka vuosi sitä ilostuu ensilumesta kuin lapsi, vaikka eihän se mitenkään uutena tule, kun vuodesta toiseen sama kuvio toistuu. Vaan niinpähän se käy keväisinkin, että joka ikinen kevät rintakehä meinaa pakahtua ilosta niistä ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä ja lintujen lauluista.
Taas kerran totean; on ihanaa, että meillä on neljä selkeästi erilaista vuodenaikaa. Eipähän pääse kyllästymään. Sitä ihan samaa tuttua, mutta silti vähän erilaista.
"It's funny how things never change in this old town
So far
From the stars"
So far
From the stars"
Tänään syödään einesporkkanalettuja ja kaivellaan kurpitsoja, sillä ilmassa on jo selvästi suuren kurpitsajuhlan tuntua......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)