Sininen kesäkuu

...vaihtuu vihreäksi heinäkuuksi huomenna.

Jotenkin miellän kesäkuun raikkaan siniseksi; veden ja taivaan väriseksi.

Heinäkuu sen sijaan on mielikuvissani laiskanpulskea ja vihreä. Joka paikka on täynnä yltäkylläistä vihreyttä ja vehreyttä, lehdet ovat täydessä koossa ja havisevatkin jo eri lailla kuin kesäkuussa. Lokit huutaa iltaisin järveltä tietynlaisen laulukoosteen.
Heinäkuussa on usein sellaista lomakuukauden laiskuutta, lämpöä ja raukeutta. Istutaan vaan vetämättömänä  aurinkotuolissa otsa hikisenä ja tehdään pieniä puhdetöitä, luetaan lehtiä tai lakataan varpaankynsiä. Odotellaan rapujuhlia ja käydään kesäteatterissa. Tai ei tehdä mitään. Kunhan ollaan vaan...

...se heinäkuun helteinen fiilis, kun istuttiin lapsena kavereiden kanssa muurin päällä ja syötiin lauantaipussista karkkeja ja heiluteltiin jalkoja, eikä tehty mitään muuta.

Mutta mitä jäi päällimmäisenä käteen kesäkuusta?

Ainakin lyhyt ja maantienvärinen tukka, hienoja kuvausretkiä, pyöräilyä, savunmakua, villiyrttien keräilyä, sopivasti juhlaa ja mukavaa arkea. Ei mitään suurta vuoristorataa tai haippii, ihan vaan sellaista leppoisaa elämää ja kivoja luontokokemuksia ja normaalia arkea, jonka kohokohtana taisi  olla vain  kaupassa käynti :D )

Kuivia juttuja

Eilen illalla katselin Strömsöön puutarha -ohjelmaa.
Siinä jo kuivateltiin, pakasteltiin ja hillottiin kesän marjasatoa.
Noh, väkisin siinä omatkin ajatukset kääntyi säilöntähommiin ja etenkin tuohon upouuteen kuivuriin, jonka tuossa aiemmin kesällä sain ja jota kovasti jo himottaisi päästä testailemaan.

Ajatuksena oli muiden herkkujen muassa sillä kuivatella myös marjoja.
Mutta!
Kuivatustasojen ritilöiden raot ovat sen verran isoja, että esimerkiksi puolukka ja mustikka menee niistä läpi että heilahtaa.!
Nyt onkin sitten mietintämyssyssä millä tämän ongelman ratkaisen. Jotain tiiviimpää ja kuumuutta kestävää verkkoa (tai muuta vastaavaa) siihen marjoille tarvitsisi varmaan jostain löytää.

Täytyykin ruveta tutkimaan, ovatko muut törmänneet samaan ongelmaan ja kuinka ovat asian ratkaisseet. Vai pitääkö kuivatella marjat sitten edelleen samalla konstilla kuin ennenkin, eli uunissa tai lämpölähteiden läheisyydessä. On vaan niin tuskastuttavan hidasta touhua tämmöiselle äkkiväärälle luonteelle, joka haluaa valmista ja heti ..tai ainakin niin nopeasti kuin mahdollista tai  muuten menee hermo :D

Alkaakin viimekesän varastot uhkaavasti hupenemaan. Mutta niin pitääkin, käyttöä varten herkkuja säilötään. Huuh...kiirettähän se säilöntä- ja kuivatusaika varmasti taas teettää, mutta pitää sitten vaikka "nukkua nopeammin", on se sen verran väärtiä touhua.

Huumaava fiilis, kun tuntee säilöntätouhujen jälkeen itsensä aivan Roope-ankaksi, kun on kaapit ja kylmäsäiliöt täynnä erilaisia herkkupurnukoita. Ja etenkin nuo kuivatut luonnon antimet ovat siitä kiitollisiä säilöttäviä, että valtavat määrä marjaa tai sientä ym. menee pieneen tilaan.

Aijai.
Kohta on taas runsain mitoin (toivottavasti ainakin) aineksia kaapissa vaikka tattikeittoon tai sieni-pekonipiirakkaan

Löytyy marjarouheita, joita voi laittaa puuroihin, jogurttiin sekä raaka- tai tummasuklaapalleroisiin. Niitä pallukoita voi sitten naatiskella kuumaa kahvia hörppien, kun pakkaset nurkissa paukkaa ja villasukat koivissa vaan tätäkin kesää muistelee lämmöllä...Ja kuivamarjoja ja -omenasiivuja on ihana napostella ihan siltäänkin, taikka pähkinöiden kanssa.

Eikä unohdeta hurmaavia yrttejä, ei villejä, eikä perinteisempiä itsekasvatettuja. Pääsee niilläkin "hifistelemään"; voi maustaa vaikka tuhtia lihapataa omatekoisella siankärsämö-nokkossuolalla.

Mutta nyt haaveilut sikseen ja miettimään miten tämä päivän polttava pulma ratkaistaan; eli miten minä nuille ritilöille niitä pienimpiä marjoja laitan kuivumaan...? Pitääkö minun pujotella marjat rihmalankaan helminauhoiksi vai löydänkö jostain sopivaa kuumuutta kestävää alustaa, harsoa, tiivistä verkkoa...hmm..hmmmm

Arkiruoka ja iltarauha

Ilta-aurinko paistaa.
Masu on täynnä maukasta kaalipataa ja lobeliakin näyttää silminnähden virkistyneeltä saksikäsittelyni jälkeen. Mehiläinen on roikkunut sen kimpussa jo yli tunnin. Toki se välillä pesällä piipahtaa ja palaa takaisin.

Mikäs tässä taas ihmisen kesäillassa ollessa.

Kaalipatakokeilustanikin tuli sen verran hyvää herkkua, että laitanpa sen tänne muistiin. Jauhelihaa ei edes osannut kaivata tähän ruokaan.

Lihaton varhaiskaalipata

• 1 pieni varhaiskaali

• 1 sipuli

• pari isoa herkkusientä

• 1 dl punaisia kuivalinssejä

• 1 -1½ dl soijarouhetta

• tilkkanen öljyä paisteluun

• suolaa, pippuria

• (ripaus chiliä)

• vettä

Suikaloi kaali ja sipuli.
Ruskistele niitä korkeareunaisessa paistokasarissa, öljytilkassa, siten että kaalit selvästi "vajuu" (luovuttavat vettä ja hieman  karamellisoituvat pinnastaan). Suikaloi sienet ja nakkaa sekaan paistumaan.

Lisää huuhdellut linssit ja soijarouhe. Lisää päälle vettä sen verran, että padan ainekset juuri ja juuri peittyvät.
Mausta jo alustavasti tässä vaiheessa, että suola ja maut imeytyvät nesteestä myös linsseihin ja soijaan.
(Halutessa voi käyttää kasvislientä tai suolan sijasta soijakastiketta.) 

Hauduttele kannen alla kunnes linssit ja kaali ovat suussasulavia. Loppuvaiheessa kypsennystä voi kannen ottaa pois, jos näyttää, että koostumus on liian nestemäinen.
(Itse tykkään jopa hauduttaa hieman yli, jolloin linssit vähän muussautuvat ruokaan.)
Maista ja tarkista maku. Halutessaan tähän voi laittaa siirappiakin lirauksen, niinkuin usein kaaliruokiin laitellaan.

Nautiskele puolukkahillon ja vaikka pikkelöityjen kesäkasvisten kera.

Hiton ruma, mutta maukas arkiruoka:D
(+ terveellinen, suorastaan hävyttömän edullinen, nopea sekä helppo pataruoka, joka maistuis varmaan perinteisemmänkin kaalipadan tai laatikon ystäville.)

Viherhommia ja väsymystä

Sadepäivän melankolia on iskenyt lobeliaankin.
En tiedä mitä poloinen murjottaa vai onko sama väsymys päällä kuin emännällään. 
On äärettömän huonosti nukuttu yö takana, liekö juhannuksen sotkema unirytmi vaivana.

Noh, mutta viherhommiin rupesin ja otin sakset käteen, leikkasin lobelia-rukkaa rankalla kädellä. Menipä syteen tai saveen.
Jäi vähän toispuoleinen tupsukka enää amppeliin. Katsotaan nyt mitenkä muijan käy.

Päiväkahvilla tuli omenapiirakkaa syötyä, ihan vaan tämän "sadepäivän bluesin" vuoksi. Oli hyvää ja piristi kai vähän mieltäkin, pelkästään jo tuo vihreä pilkkupaperi, johon se oli leivottu.

Tänään meinasin päivällistä väsätä kotimaisesta varhaiskaalista. En ole vielä päättänyt, että tekisinkö keiton vaiko kaalipataa. Kasvisruokaa kuitenkin meinasin näin arkisena tiistaina. Olisi hirssiä, linssiä tai soijarouhetta joita voisi sekaan soveltaa ruokaisuutta tuomaan. Nokkostakin löytyisi.

Täytyykin tässä ruveta miettimään ja kehittelemään.
Ehkä kaali-linssipata voisi olla hyvä lohturuoka tämmöiseen apaattisen tuhnuiseen vesisadesäähän. Pataruualle sitten puolukkahilloa kylkeen. Joo!
...ja iltapalaksi on jo mustikoita sulamassa. Tulee marja-annoskin täytettyä tältä päivältä.

Jk. Jos tulee onnistunut kaaliruokakokeilu, niin postataan sitten reseptikin (tai ainekset ainakin suurinpiirtein, kun mutu-tuntumalla vaan taas kokeilen millaisen kaalipadan saan aikaan).

Juhannus 2016 päätöskooste

..ja tästä sitten kohti uusia kesäseikkailuita ja kuvia :)
Kaikkea sitä mahtui taas tähänkin mittumaariin mitä muistella nauru naamassa. Esimerkiksi laulettiin karaokena Sepi Kumpulaista:

 " Vaihdan ylleni pienet kesälomavaatteet ja syön makkaraa, makkaraa, lisää makkaraa."

Ihan vedet silmissä tuli naurettua, kun tilanne, laulu sekä laulajat olivat  niin naurettavia ja absurdeja...paitsi sanoitusten osalta. Nehän sopivat juhannukseen kuin kirsikka kakun päälle.
Hieno laulu :D Pystyy laulamaan heikompikin kultakurkku mukana. Muistaa juhannuksen 2016 tuosta ainakin; tunnuskappale oikein.

Ainut surku, että aika menee silloin aina ihan liian nopeasti kun on mukavaa. Kaikkea ei edes ehtinyt puuhailemaan, mitä oli pienessä mielessään suunnitellut aktiviteeteiksi. No, eipä sitä mennyttä kannata murehtia, jääpähän tekemistä toisellekin kertaa.

Heinäkuuta ruvetaan hiljalleen lähestymään. Mielessä jo mattopyykki siintää ja kalareissullekin voisi lähteä, kun on tuo pönttökin millä kesäkaloja savustella....

Pöntöt vaan pöhisi

Paluu arkeen.
Aamupalaksi porisi kaurapuuro ja juhannuksena aamiaiseksi nautitut savulohisämpylät oli kaunis muisto vain makunystyröiden päällä.

Minähän raahasin oman savustuspönttöni mukaan jussin viettohon, sillä halusin testata, kuinka paljon siitä savua lähtee ja uskallanko sitä sitten parvekkeella kärryytellä.

Suureksi ilokseni sain huomata, että savun määrä oli riittävän vaatimaton parveke olosuhteisiinkin. Valtaosan ajasta pöntöstä ei tuhissut mitään savuja ulos. "Muru"-muurikka oli siis hyvä ostos. Uskallan sillä parvekkeellakin pössytellä silloin tällöin.

Isommassa ja tehokkaammassa isäntäväen pöntössä pöhisi haukea ja ahventa. Ja esikypsennetyt grilliribsitkin sen uumenissa sai pintaansa hienon viimeistelyn ja pikantin savun maun. ..ei tosin kalojen kanssa yhtäaikaa,vaan juhannuspäivänä mutusteltiin sormet sotkussa grilliribsejä. Aattona savusivat kalat.

Kyllä pelti kiiltää...

Lohi (reilu 600g) savustui minun pikku muurikalla 25 minuutissa. Ja oli hyvää. Kyllä veti suuta hymyyn :)

Pikku haukia ja ahvenia, oli mehukkaita ja maukkaita nämäkin "alkupalat", eli ruuan teko ruuat :D

Herkullisia ribsejä ja kylmää rose-viiniä palan painikkeeksi. Koivun oksat ronskisti tuoppiin, ettei ole turhaa hienostelua...

Enpä haluaisi tuon hauen vieressä uida polskutella. Suuhun mahtuisi melkein minun pää! Ja hampaat terävät kuin kaktuksen piikit

Juhannussauna oli lämmin ja siellä viihtyi pitkän tovin.

Käytiin tekemässä saunavastat tietenkin.

Saunakahvilla rommi-luumujäätelöä. Ihana makuelämys. Samalla ihastelin kyläpaikkani hienoja valaisimia.

Jussit on juhlittu

Sää oli hieno, savustuspönttö on testattu ja toimivaksi todettu.
Oli paljon naurua, sauna kuuma, hyvää ruokaa sekä juomaa...sinistä taivasta ja linnun laulua.

Availen varmaan juhannuksen viettoa tarkemmin tulevissa postauksissa, nyt vain tämmöinen pikainen postaus, että hengissä ollaan:)
Hät´hätää vasta tässä kotiuduttu ja arki asettumassa hiljalleen taas uomiinsa.

Omat juhannustipit

Tämä juhannus vietetäänkin brunettena, ja laukkuun on pakattu varuilta pepitaruutuiset kalsarit, jotka voi mekon alle kiskaista jalkaan tarvittaessa :D

Kurkku
Kurkku on hyvää syötävää, sitä on oltava aina kesämenoissa; nesteyttää ja on kevyttä lisuketta. Lisäksi yöttömän yön valvomisen jäljiltä kannattaa juhannuspäivänä laittaa herättyään kasvoille viileitä kurkkusiivuja. Kurkun nesteet supistavat ihohuokosia, poistavat turvotusta ja virkistävät oloa.
Festarikansakin tietää, että kurkku sinappinökäreellä on hyvää helle-evästä;  neste ja suolat samassa paketissa;)

Maksimekko ja farkkutakki
Kesäinen, juhannusjuhlaan sopivin vaatetus minun mielestäni! Sen alle voi tarvitteassa laittaa kalsarit tai vaikka kahdetkin kesäeleganssia pilaamatta :D Samaa näköjään Iltiskin ehotteli...ei niitä kalsareita tosin.

Ulko- ja sisäpelit
Jatsi, sulkapallo ja petaque-peli, ne on juhannuksen peruspelit. Kaikki osaavat niitä pelata, innostus tarttuu heti kun alkaa vain pelaamaan ja on aina tekemistä niin sisällä kuin ulkona.

Sitruunakynttilät
Näitä voi nätisti laitella palamaan vaikka hiekalla täytettyihin lasipurkkeihin pihamaalle itikoiden riesaksi. Kovin tuoksuherkille ne eivät sovi, itsellekin meinaa liiallinen sitruskynttilöiden läheisyys aiheuttaa päänsärkyä, mutta itikoiden torjuntaan ovat ihan hyviä. Niillä voi miinoittaa läänin vähän oleskelualuetta kauempaa, niin vahva tuoksu ei pökerrytä kenenkään nokkaa.

Vitamiini- ja nestetankkaus
Tämä on hyvä muistaa aina, jos juhannukseen kuuluu alkoholipitoisia juomia. Säästyy monelta (kankaisen) vaivalta seuraavana aamuna, kun tankkaa etukäteen jo vähän normaalia reippaammin c-vitamiinia, juo reippaasti vettä ja ottaa magnesiumlisän. Kehokaan ei koe niin suuria takaiskuja ja vaurioita sihijuomia nauttiessa, kun on vitamiinipuolustus kunnossa.

Näytepakkaukset
Lehtien välissä tulevat kasvovoiteiden näytepakkaukset ovat hyviä pienille reissuille hoitovoidepurnukoiden sijaan.

Tuliaiskukkien sijaan hedelmiä ja mansikoita 
Itse vien tuliaisena kukkien sijaan esim. näyttävän ananaksen ja muita hedelmiä sekä mansikoita. Vaihtelua ja terveellistä naposteltavaa. . Tuore leipä, pikkusyötävät, säilykkeet jne. ovat monesti myös isäntäväelle mieleisiä tuomisia

Pillit
Hampaiden varjelemiseksi kuljetan mukanani aina, jos on juhla jossa lipitetään hiilihappojuomia.


Jk. Ja Kotivinkistä tuli hyvä muistutus, että "jalkapalloleskeyden" varalta juhannuspäivälle kannattaa varata pullo hyvää ja kylmää kuoharia ja tekemistä, lehtiä, käsitöitä tai mikä nyt kivointa tekemistä itse kullekin on. EM-jalistahan tulee kai silloin juhannuspäivänä neljän ja puolenyön välillä taas ihan tauotta. Itse ehkä liityn jalkapallohuumaan, ja lyönpä kenties vielä vetoakin, niin taatusti jaksaa pelejä seurata! :D

Toivotan Hyvää,
Jokaiselle omanlaista,
 Stressitöntä,
Turvallista
mutta

ennenkaikkea
MUKAVAA
 Juhannusta

..ja IHAN Kaikille!

Nautitaan kesästä.

Juhannuksena taustamusana Popedan lisäksi soi: Elle King: Good girls

Juhannusklisee no.4

" Juhannuksena syödään uusia perunoita, silliä ja grillimakkaraa."

Kyllä! Se on jämpti! Näin tehdään!
Uudet perunat on semmoinen sesonkiherkku, että sen syönnistä ei tingitä. Ja jos joskus makkaraa kerta syö, niin se on juhannuksena!

Juhannusruuhkat ovat alkaneet, tuossa justiinsa radiossa uutisissa siitä kertoilivat.
Minullakin oli pieni juhannusruuhka keittiössä, kun yritin äsken pikapikaa saada sillit ja pikkelöidyt kasvikset purkkiin.

Tänä vuonna kokeilin katajanmarjasillin ohjetta. Tein hyvin pienen purkillisen sitä maistiaistuliaisiksi uusille perunoille.
Ja grilliherkkujen sekä savukalan kylkeen tein pikkelöityjä kasviksia, joita uusimman Kotivinkin sivuilla oli savukalalle suositeltu. En tosin sillä, vaan Kotilieden reseptillä.

Pikkelöidyt kasvikset näyttävät olevan tänä vuonna juhannusresepteissä esillä, siinä missä grilliribsitkin. Ja niitäkin pitäisi juhannuspöydästä tänä vuonna löytyä.

Eniten kyllä itseäni kiinnostaa tänä jussina päästä savustelemaan lohta. Kävin pienoisen kirjolohifileen ostamassa, pääseepähän sitten edes testaamaan uutta masiinaa:D
Otan masiinan mukaan juhannuksen viettoon, niin näkee miten paljon se savua tupruttaa; etten "ensi puraisua" parvekkeella testaa, jos sattuukin kunnon savupössäyttelijä "muurikka" olemaan.


Katajanmarjasilli

4 kevytsuolattua sillifilettä
4 dl purjoa suikaleina (käytin uutta kotimaista sipulia)

2 dl vettä
1dl etikkaa
1 dl sokeria
1 rkl katajanmarjoja

Lado viipaloidut sillit ja purjot/sipulit kerroksittain puhtaaseen lasipurkkiin.
Kiehauta liemi ja kaada sillien päälle. Anna maustua vähintään seuraavaan päivään.

Pikkelöidyt kasvikset (Kotilieden reseptillä)

1-2 porkkanaa

1/2 kurkku

4 kukkakaalinkukintoa (minä laitoin vihreän parsakaalin kukintoja)

Liemi:

2 dl vettä

1/2 dl etikkaa

1 dl sokeria

1 tl suolaa

1 valkosipulinkynsi (itse en tätä laittanut tällä kertaa)


Kuori porkkana ja leikkaa tulitikun ohuiksi suikaleiksi. (Itse laittelin vähän rustiikimpia paloja, miellyttää minun silmää, ja etenkin kun ehtivät marinoitua vuorokauden, niin makua on taatusti)
Pese kurkku ja leikkaa suikaleiksi.
Pese kukkakaali, irrota kukinnot ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Laita kattilaan vesi, etikka, sokeri, suola ja hienonnettu valkosipuli. Kuumenna kiehuvaksi, anna kiehua niin, että sokeri on sulanut. Kaada liemi kasvisten päälle. Anna marinoitua huoneenlämmössä 3–4 tuntia tai seuraavaan päivään.
Jos teet pikkelöidyt kasvikset jo edellisenä päivänä, laita ne kylmään, kun liemi on jäähtynyt.

Juhannusklisee no.3

" Juhannuksena saunotaan aamusta iltaan."

Suomalainen saunoo juhannuksena mielellään.
Se on perinne, siinä missä joulusaunakin.
 
Mutta minäpä omistankin tämän postauksen nyt niille, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollista saunoa, mutta jotain juhannusekstraa ja saunavastantuoksua peseytymishetkeen kaipaisi. Eihän kaikilla ole omia saunoja tai mökkejä, voi olla terveydellisiä rajoitteita tai ei edes tykkää saunomisesta.

siispä...

Juhannussuihku á la koivu

Juhannussuihkuhetkeen kannattaa varata aikaa.
Valmistautuminen aloitetaan rauhallisella  kävelyretkellä, jolloin kerätään koivunoksia ja lehtiä. Kenties niitä kedon kukkasiakin poimitaan samalla se seitsemän lajia...

Kylpyhuoneeseen sytytellään kynttilöitä, pyritään luomaan kiireetön ja rauhallinen tunnelma. Koivunoksia asetellaan maljakoihin tai isoihin lasitölkkeihin.
Pesuvatiin lasketaan niin lämpöistä vettä kuin nahka vain sallii jalkakylpyä varten. Veden pitää olla melko lämpöistä, että koivunlehtien tehoaineet imeytyvät paremmin. Kylpyveteen riivitään runsaasti koivunlehtiä. Vatiin voi myös ripotella kedon kukkasia.

Hiuksia varten valmistetaan ...

Koivunlehtishampoo:

• Avarasuiseen pulloon pannaan vettä 

• ja 2 dl koivunlehtiä. 

Pullo suljetaan ja ravistellaan niin kauan että koivun saponiinit alkavat vaahdota nesteessä.  Hiukset valellaan ja  pestään koivuvedellä normaalisti.

Vastoessahan koivunlehtien tehoaineet irtoavat ihoon ja pintaverenkierto vilkastuu, lihaskipu vähenee, verenpaine alenee ym.... tätä samaa tavoitellaan tällä hellivällä jalkakylvyllä. Ja jos ei tykkää vastomisesta, voi tätä jalkakylpyä harrastaa saunanlauteillakin.


Jalkakylvyn jälkeen otetaan oikein kuuma suihku ja kuurataan ihoa niin karkealla sienellä kuin nahka vain taas sallii tai vaihtoehtoisesti tehdään merisuolakuorinta; kyllä saa "selluloidit" kyytiä :D.  

Lopuksi vielä kylmä suihku; kuin järviveteen tai meren pulahdus konsanaan!
(Huom! terveysrajoitukset tässäkin touhussa huomioitava, jos on sydämenvajaatoimintaa tai verisuonisairauksia, niin malttia, eli ihan rauhallisesti sitten vaan nautiskellaan lämpöisestä suihkusta.)

Olo on jälkeenpäin ihana. Puhdas ja rento. Aivan kuin olisi löylyissä käynyt.

Ja suihkuhetken päälle voi nauttia vaikka koivunlehtiteetä, jos olo tuntuu kylpyhetkestä huolimatta turvonneelta tai tukkoiselta. Koivunlehtiteehän on luonnon omaa nesteenpoistolääkettä.
Sitä nauttimalla puhdistaa samalla maksaa ja sappitiehyitä. Tämänkin juoman naukkailussa on taas pieni varovaisuuskehotus sydän- tai munuaisvaivoista kärsiville.

Koivunlehtitee 

• silppua 2 rkl koivunlehtiä

•  hauduta niitä 1½ dl:ssa kiehuvaa vettä n.10 minuuttia. 

Juomaa naukkaillaan kulauksittain päivän mittaan.

Itse naukkailen tätä laimennettuna "jääteenä", eli keitän tuon teen, mutta jatkan sen sitten kannuun vedellä (tai joskus hiilihapotetulla vedellä) ja nautiskelen jäiden kanssa kesäjuomana. Joskus laitan sekaan vielä lime- tai sitruunalohkoja, jäisiä mansikoita, tuoreesta ananaksesta lohkoja  ja tietysti vielä koivunlehtiä koristukseksi. Ihanaa makuvettä helteillä lipittää.

Koivunlehtiä kannattaa siis kuivata talvenkin varoiksi turvotuksia torjumaan. 

Makuvedestä huippulöytöön, johon muun muassa tuota koivunlehtijuomaa teen.
Tokmannilta ostin makuvesikannun  vain 2,5 eurolla (taisi tosin olla viime kesää, että en tiedä lieneekö enää valikoimissa...)

Kahden litran kannu, myrkytöntä muovia, johon voi kanteen liittää jääsäiliön tai tuon kuvan maku- säiliön; eli sinne voi sitten tunkea sitruunaa, greippia, jäisiä mansikoita, kurkkua, koivunlehtiä, ananasta, marjoja, herukanlehtiä...ihan mielikuvitus rajana. Eikä "höysteet" tule lasiin tai lillu veden seassa, vaan siististi säiliössään makua luovuttamassa.

Ilman säiliötä kannu toimii kätevänä vesi- tai mehukannuna jääkaapissa.
Täytyy ihan mainita, että Kardashianin siskokaartillakin näytti jossain ohjelmassa olevan samanmoisia muovisia  "makuvesi" pulloja, joissa kannessa tämmöinen samanlainen säiliö. Heillä oli makuina eksoottisia hedelmiä paloina...miksipä ei... tropiikin makua veteen. Itsekin tykkään esim. tuosta ananaksesta.

Tänään laitoin vain sitruunaa ja kurkkua, ananas saa vielä kypsyä juhannukseen :)
  

Lopuksi vielä tehokooste tästä ihanasta koivusta, jota meillä täällä onneksi runsaana kasvaa:

• Täyteen mittaansa kasvaneissa koivun lehdissä on muun muassa flavonoideja, fenoleja, eteerisiä öljyjä, A-vitamiinin esiastetta karoteenia sekä C-vitamiinia. Sisäisesti nautittuna koivunlehti lisää nestekiertoa, puhdistaa virtsateitä ja vähentää turvotusta sekä voi alentaa lievästi koholla olevaa verenpainetta. 

• Tehokkain ja tuoksuvin koivunlehti kannattaa ottaa talteen alkukesästä ja kuivata huoneenlämmössä ritilän päällä tai kuivurissa. 

• Koivunsilmuista, hiirenkorvista ja lehdistä voi tehdä erilaisia ulkoisesti käytettäviä sekoituksia: ihoa kosteuttavan koivukylvyn,  kuorintavoiteen, kasvonaamioita, koivusampoon.

• Koivunlehti päänsäryn helpotuksessa ( jos on tullut liikaa saunakeppanoita tai muita juhannusjuomia maisteltua :D) : kastele hiukset kylmällä vedellä ja täytä pipo koivunlehdillä ja  pane päähän. Käsittelyn pitäisi taltutella ainakin alkava päänsärky helteellä. En tiedä tehosta, että ehkä on syytä varata sitä apteekin  "hota-hotapulveria" kaappiin...ihan vain varuilta.

Lähteet:
Maarit Cederberg: Monipuolinen elämänpuu, koivu. Aarre 2/11
Risto Isomäki: Sokeria koivusta. Aarre 2/11

Onnellinen

Minä ja mun kamera. Erottamattomat.

Luin tässä männäviikolla uutisen Iltasanomista, että Yalen yliopisto yhdessä Pensylvanian ja Etelä-Kalifornian yliopiston kanssa olivat tutkineet onnellisuuden saloja ja saivat selville taas uuden onnen takeen; nimittäin valokuvaamisen.

"Selvisi, että kuvia napsivat ovat muita enemmän läsnä ja saavat elämästään enemmän irti, sanalla sanoen ovat muita onnellisempia."

"Kameran linssin läpi maailmaa katsoneet kokivat nauttivansa puuhistaan enemmän kuin ne, jotka kulkivat kuvaamatta. He myös pysähtyivät ihastelemaan yksityiskohtia ja kokivat saavansa näkemästään irti enemmän kuin muut"

Minä allekirjoitan tämän onnellisuusosuuden täysin. En tiedä tuosta kohtaa tosin, että muita onnellisempia, mutta onnellinen olen kamerani kanssa häärätessä ja hyviä kuvia metsästäessä. Tänäänkin, vaikka en ehtinyt kuin pienelle kuvauspyrähdykselle tuon edellisen postauksen kuvia hankkimaan, tunsin suurta iloa ja onnellisuuden tunnetta, kun näin kaikkea hienoa, valo oli loistava, kesä kauneimmillaan ja tunsin mitä vahvemmin olevani elossa. Ja se on parasta, että se hyvä olo jatkuu vielä pitkään sen jälkeen. Aivan kuin esim. liikuntasuorituksen jälkeen.

Siksi vielä tämä postaus tähän illan päätteeksi, ihan vain minulle itselleni muistiksi, etten unohda miltä näytin tänä iltana kamerani kanssa, kun olin oikein tyytyväinen päivääni ja olin onnellinen. Vaikka hiukset ovat karmeassa kasvuvaiheessa ja värikin yök  (suunnittelen paluuta raikkaaseen villasukan väriin) , niin siitä viis, kamera ja minä ei välitetä siit´, kun ollaan vuan niin onnellisia :)

En luovu valokuvaamisesta enää milloinkaan. Etenkin luonnon kuvaaminen tuottaa joka kerta niin suurta riemua ja elämystä, että sitä ei voi sanoin kuvata.  Se pitää itse kokea.

Toisaalta...vanhenemisenkin on kai tutkittu lisäävän onnellisuuden tunnetta, että oisko se sitten se..
...ei, kyllä se on valokuvaus :D

Juhannusklisee no.2

"Juhannusyönä tehdään juhannustaikoja, sillä sehän on oikea lemmen- ja taikayö."

Ilman koivua ei ole suomalaista juhannusta. Siitä tehdään vastat ja sen kylkeen raapustellaan tansseista tullessa armaansa nimikirjaimia.

Yöttömänä yönä kaikkien naimattomien naisten pitää juosta puolimetrisessä heinikossa ilman rihmankiertämää ja kerätä tyynyn alle seitsemän erilaista kukkaa, että se tuleva puoliso sitten unessa näyttäytyisi.
Tämä tehdään punkki-, borrelioosi- ja hyttysuhkia sisukkaasti uhmaten.

Aamulla sitten herätään silmät allergiasta umpeen turvonneena, keho punaisilla kutisevilla paukamilla ja pari punkkia niskassa kiinni. Ja tässä vaiheessa se mahdollinen juhannuskokolta mukaan napattu juhannusheila onkin jo vähin äänin häippässyt ovesta ulos aamuisen sulokkuutesi nähtyään.

Mutta mitäpä sitä ei suomalainen nainen tekisi mielitiettyä etsiäkseen.

Ja jos oikein hyvin käy,  ja heila vielä aamupalan aikaan siellä vieressä köllöttelee, niin aamupalaksi kannattaa tarjota apilamunakasta.
Apilan kun sanotaan vahvistavan rakastavaisten tunteita toisiaan kohtaan.
Eli aamupalavaroiksi kannattaa yöllä pellossa riehuessaan poimia eritoten apilankukkia ;)
 

Apilamunakas

• 4dl tuoreita apilankukkia tai 1 dl kuivattuja
• 3 kananmunaa
• 3 pekoniviipaletta tai kinkkua
• 3 rkl vettä tai maitoa
• 2rkl voita
• suolaa ja valkopippuria
  

Täyte:

Hienonna apilankukat. Ruskista pekoni tai kinkku pannulla, lisää loppuvaiheessa apilat pannuun. Paista täyte ensin, eli munakas erikseen, tämän vaiheen jälkeen.

Munakas: Sekoita munat, neste ja mausteet ja vatkaa ilmavaksi.

Paista munakas. 

Täytä pekoni-apilankukkatäytteellä.

(ps. luulenpa, että se on kuitenkin se pekoni, mikä vahvistaa miehen lämpöisiä tuntemuksia kohtaasi...)

Kesälomalaisen voittopiirrustus

Kesälomaristeilyllä  Ellenin hieno piirrustus oli voittanut piirrustuskilpailun!
Jeeeee!

Siinä on koko risteily upeasti kiteytettynä ja piirrettynä pallomerestä ostoksille, Siljan logoa ja Muumi-mammaakaan unohtamatta.

Ihan tässä tuntee itsekin jo olevansa raikkaita merituulia haistelemassa ja seilaamassa.
Tämä kuva mukavasti sopii tähän tiistaipäivän alkuun!

ps. Ja eikä tullut edes sitä  mahatautia.. hyvä juttu!

Savupönttö ja sushia

Juhannusviikko alkoi oikein riemukkaasti ja aurinko paistaa sekä vettä sattaa....(taitaa tulla kesä....)

"Muru" eli muurikka on nyt hankittu ja kasattu.
Ahkeruuspalkinnoksi ostin sushia, pakastelaltaasta vain tosin, mutta kyllä sekin pahimpaan sushin tuskaan kiireessä uppoaa. Joskus on vaan "umaamin" makua saatava.

Vaan huuuh....
...oikein "kitkerä vesi silimistä valu" (isäni sanoja lainaten), kun laitoin taas innoissani wasabia liikaa jokaiseen suupalaseen. Mutta kun se on vaan niin hyvää.

Minulla on ihan kelvollinen tulisen ruuan sietokyky, syön chiliä lähes ruuassa kuin ruuassa, vaan joskus tulee ylilyöntejä.
Edellisen kerran näin kävi kotiväen luona vieraillessa.
Olivat ostaneet erittäin tulista sinappia. Noh, minä tietysti luulin, että se taas näitä "ns. tulisia sinappeja", jotka eivät yleensä minusta tunnu yhtään miltään. Vaan tämä sinappi lunasti oikeasti lupauksensa ja tälläkin chilin syöjällä  "kitkerä vesi vaan silimistä valu.."
ja olen kyllä saanut kuulla asiasta :D

Mutta sitä sinappia olikin sitten itselleenkin ostettava ihan kaksin tuubein matkaan. Kerrankin IHAN oikeasti tulista sinappia ja mikä parasta, ilman yli-imelyyttä, mikä monissa tulisissa sinapeissa on oheismakuna.

Näin.
Juhannusviikko on saatettu käyntiin hienoissa ja tulisissa merkeissä :)

Juhannusklisee no.1

"Juhannuksena juodaan keppanaa, saunotaan ja kuunnellaan Popedaa."

Kaikkia näitä toimenpiteitä toistetaan non-stoppina aatto-illasta sunnuntai-iltaan, vaikka näitä harrasteita ei milloinkaan muulloin vuoden aikana tehtäisi. Mutta juhannuksena näin tekee kaikki , NOT? ;)

Siispä:
Sima feat. Heikki Kuula, kiteyttää olennaisen tämän kesän hittikappaleessaan, jonka sanoin päästään vähän juhannusviikon alkulämpöihin, pikkuhiljaa kohti itse juhlailtaa:
(Huom! Tässä on vain katkelmia, ei ihan sanasta sanaan voi hoilata mukana...)

P.O.P

"Lallallallalaalalalallallalalaa

Melkonen vesseli lipittää alea 

viikset ku pensselit 

ikkunat laseina 

Sä puhelet mulle filosofiaa 

vähän näkemyksiä politiikasta 

ja kerrot mulle juttuja oikeesta musasta

 joo joo joo

mut mä voin tän sulle kertoa:

Popeda on paras 

lalalallallaalalaa 

kun keppana aukee 

ja sauna on kuuma 

me halutaan tunnelmaa

...

laita sitä soimaan vaan 

...

Fiilistä kesämökin rannassa 

ja kun jengi on hyvässä nousussa 

ei sillon paljon kiinnosta 

mikä nyt on uutta ja coolia 

sukkasandaalit jalassa 

mä vedän kesähelteet nahkatakissa 

eikä jaksa stressata 

...

kerro mikä on tänään muodissa 

joo joo joo 

se on varma et mua ei kiinnosta

...

Pate äijien äijä

sen 

datsunis 

jytää jokanen päivä 

...

darralääke 

alottelukaveri 

...

Kun ukkometso soi 

ni liikutun!

...

ei tarvi sitä hävetä 

et säkin siitä tykkäät 

kaikkihan sen tietää 

Popeda on paras 

lalalallallaalalaa 

Kun keppana aukee 

ja sauna on kuuma 

me halutaan tunnelmaa  

laita sitä soimaan vaan! ; D "

Nostalgia nostaa päätään

Näin sateisina päivinä, kun on enemmän aikaa suunnitella tulevia ja miettiä muutenkin kaikenlaista, nostaa kausinostalgikko minussa päätään.
Vaikka normaalisti mielestäni olen viileänkin järkiperäisesti maailmaa katseleva ja tässä päivässä vahvasti elävä tapaus, niin  ehkä se on tämä alkava juhannusviikko, kun vahvistaa tätä nostalgiaan vaipumista.

Juhannushan on semmoinen perikliseinen juhla, johon liittyy paljon tapoja, ruokia ja muistoja jotka tehdään vuodesta toiseen samalla tavalla, ja tämä jos mikä edesauttaa nostalgisuuden tunteiden nousua pintaan.

Otan nyt esimerkiksi vaikka näinkin erikoisen kohteen kuin grilliribsit.
(Miesväen toivomuksesta on tänä mittumaarina näitäkin ruokalistalla, mutta minut ne saivat tänään ajatuksissa matkaamaan lapsuuskesiin, jolloin ei ollut huolta huomisesta.)

Meillähän niitä grilliribsejä lapsuudessa kutsuttiin "linttiluiksi".
Kesäaikaan kerran kuussa oli lauantaina linttiluu- eli grillikylkipäivä.
Fiilistely alkoi jo perjantaina, kun isi tuli töistä ja kaivoi salkustaan meille karkkipussit ja viikkorahat. Oi sitä alkavan viikonlopun ja karkkipäivän riemua!

Launtaina sitten käytiin mummon rannassa uimassa ja kotona jo iltapäivällä sisarusten kanssa läträttiin saunassa leikkien itsemme rusinoiksi. Ja kun lopulta pienet froteiset kylpytakit päällä hiippailtiin keittiöön, siellä tuoksui hyvät linttiluut ja juotiin nestehukan uuvuttamina maailman maukkainta ja kylmintä keltaista jaffaa. Olohuoneesta kuului Englannin valioliigan katsomon kannatuslaulut, kun iskä seurasi peliä ja tutki vakioveikkausrivejään. Illalla tehtiin olohuoneen lattialle siskonpeti ja katsottiin Silkkitietä. (Sen tunnusmusiikki saa edelleen ihoni kananlihalle. Ohjelma teki minuun suuren vaikutuksen vaikka olin ihan kakara vasta; silti odotin aina lauantaita, että pääsen Silkkitielle seikkailemaan, ja vieläkin rakastan tuon kaltaisia ohjemia.)

Näitä samanmoisia voimakkaita muistoja ja nostalgiahekumointeja tulee niin monesta juhannuskliseestä mieleen: sauna, telttaretket, nokipannukahvit, juhannusreissut kaveriporukalla, jopa juhannuksen radio-ohjelmat jne. Kaikki lapsuuden ja nuoruuden vahvat kokemukset, kun ensimmäista kertaa maistaa, haistaa, tuntee tai kokee jotain ihan uutta, saa nostalgian nostamaan päätään. Mutta kai se nostalgiaan hetkittäinen vaipumien on vain osa elämän jatkuvuutta, sillä yhä edelleenkinhän janoat ja tavoittelet niitä ihania ensimmäisten kokemusten vahvoja tuntemuksia, joita nuorena koit, kun joku maku tai tunne saa suun ja pään suorastaan poksahtamaan elämysryöpystä.

Radio-ohjemista tulikin mieleen, että kuulin mainoksen, että Kansanradio 2.0 tulee juhannusaattona ylen kanavilta.!?
Siinähän ihmiset saa valittaa, kertoa kuulumisia tai purpattaa mitä päähän juolahtaa, vaan yleensä muistan sen kauheana valitusohjelmana,... ja sille, siis kaikenlaiselle valitukselle olen allerginen enemmän kuin millekkään muulle asialle maailmassa! Mutta ehkä nostalgian hengessä voisin sitäkin pikku pätkän juhannustaikoja tehdessä kuunnella. En sentään soita sinne :D tai mistä sitä vielä tietää....:D

Alkava Juhannusviikko onkin siis mitä luultavammin blogissani omistettu erilaisille Juhannuskliseille, joita päivittäin käyn läpi joko hirtehisen humoristisesti tai ihan aidosti ja sydämellä.

Suhtautukaa edessä olevaan postausviikkooni siis tällä elämässäni noudattamallani sanonnalla:

Yöjuoksua ja ostopäätöstä

Nyt on savustimen ostopäätös tehty.
On tutkittu tarkkaan ja ajankanssa erilaisia malleja, ominaisuuksia, tehoja. Tutkittu arvosteluja, katseltu käyttökokemuksista vidoita ja luettu lehdet ja blogikirjoitukset.

Valintani on Muurikan Nokkela savustin- ja grilliyhdistelmä.
Näppärän kokoinen, voi käyttää parvekkeellakin ja helppo pitää puhtaana.
Laadukas merkkikin.
Lopullisen niitin tähän ratkaisuun kuitenkin antoi katsomani "juutuupi" video, jossa isoa lohifilettä parvekkeella savusteltiin. Ja savuhaitat olivat todella kohtuulliset.
Juhannuksena pääsen sitten testailemaan ..uujea!

Nappasin nuo kuvat sähköyhtiön lehdestä, kun siinäkin sattumalta tuo "silmäteräni" oli.

"Vaivaton ruuanlaittokaveri"..hii!

Savustin ja kaikki mitä siinä voin ruuaksi laitella, pyöri vielä yömyöhäänkin niin kiivaana mielessä, ettei unikaan tahtonut tulla. Onneksi telkkarista tuli Jukolan viestin yöjuoksua, eli yösuunnistusta.

Minun oli ihan kamera otettava käteen, sillä lähtötilanne näytti siltä kuin silmissä olisi jotain tähtisumua, pölyä, meteoriparvea tai mitä liekkään universumin loistetta :D

Visualisti minussa poimi siis urheilutapahtumasta ihan jotain muuta mitä se oikeasti oli.
Pimeässä ja sateessa joutuivat suunnistajat tarpomaan, ei ollut eilen valoisasta suviyöstä tietoakaan. Ei äkkiseltään katsottuna uskoisi, että tuossa suunnaton suunnistajien lauma porhaltaa.

Savustusmania iski

Tänään se sitten taas iski.
Sateinen päivä ja liikaa aikaa lueskella blogeja ja lehtiä, niistä itselleen kaikenmaailman vaikutteita saaden.

Totta puhuen; se iski jo viime kesänä, vaan meni jostain syystä ohi, mutta nyt löi päälle entistä vahvemmin.

On saatava sähkösavustin.
Ensi viikolla menen niitä katsomaan.
Mielessäni jo tungen sinne masiinaan lohta tai onkiahvenia...ja kaikkee mitä vaan kuvitella saattaa. Tunnen oikein jo hyvän savuisen tuoksun nenässäni.

Ja ilman purua sitä voi käyttää grillin/uunin tavoin ulkokäytössä läpi vuoden.
Niin kannattaahan se hankkia.
Kylllääh! Ei tarvitse sisällä hikoilla ruokahommissa enää milloinkaan ;)

Tähän hätään ei nyt muuta kuvaa löydy, kuin aihetta kaukaa tuoksumaailmansa puolesta sivuava potrettipotpuri pikkuisen palaneesta vanhan aitan vai liekö ihan saunarakennuksen seinästä.

Kuvat otettu toukokuun puolella kuvausreissulla, vaan kyllä tuota kuvaa katsellessa jo siihen savustimen hajumaailmaan pääsee :D

Sadetta ja sinistä valoa

Heräsin aamulla sinisten valojen välähdyksiin ja sateen ropinaan.

Naapuripihassa oli ambulanssi hälytysvalot vilkkuen.
Joka kerta hälytysajoneuvojen äänet ja valot saavat oloni huonoksi.

Ne muistuttavat siitä, kun on itsekin joutunut kyseisen auton paikalle soittamaan, ja myös tästä elämän hauraudesta ja haavoittuvaisuudesta.

"Niinkuin lanka lampussa hehkuu..

..koita muistaa, tää ei oo ikuista.."

- JVG: n uusin radiohittikin sanoo.

Vaikka välillä vakavien äärellä käydäänkin, niin eipä vaivuta synkkyyteen.
Sillä nythän on lauantai!
Koska tää ei oo ikuista, niin eletään tämäkin sadepäivä niin täysillä kun vuan voidaan :)
Tehdään niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Pistetään vaikka suut makiaksi jäätelöllä ja katsellaan leffa.
Mutta sitä ennen sinkutellaan kuntopyörällä.

Pikaruokaperjantai

Tai pastaperjantai ilman pastaa.

Ennen juhannusta taas kevennetään. Säästetään tilaa pakollisten nuotiomakkaroiden nitriiteille, lihaisille iloille sekä kalaherkuille.

Tämä on todellista pika- ja terveysruokaa.
Mutta minun mielestäni hyvää.
Tässä ei ole mitään syntistä, kuin korkeintaan se, että sen nauttii työpöydän ja koneen äärellä sotkuriskistä piittaamatta, kuin Nigella Lawson konsanaan.

Kesäkurpitsapasta

• Kesäkurpitsa

• Tomaatti

• 1 valkosipulinkynsi

• öljyä

• suolaa, pippuria

Höysteeksi:

• fetaa ja oliiveja yrttiöljyssä

• paahdettua rapeaa sipulia

• (parmesaanijuustoa raastettuna)

Kuorimaveitsellä (tai juustohöylällä tai "mandoliinilla") vuollaan kesäkurpitsasta pitkiä ohuita suikaleita.

Tomaatti kuutioidaan ja valkosipulinkynsi halkaistaan.
Pannulle laitetaan liru öljyä, tomaattilohkot sekä puolitettu valkosipuli perään pehmenemään
 (puolitetun valkosipulinkynnen voi halutessaan helposti noukkia pois ruuasta, mutta hyvän aromin takia sitä kannattaa kuitenkin edes pannulle "näyttää").

Tomaatin lämmetessä sitä tilsataan vähän esim. kapustalla tai haarukalla, kastikemaiseen muotoon, ja sekaan viskataan kesäkurpitsasuikaleet.
Kuullotetaan hetki, lisätään suola ja pippuri.

Valmis!

Ei mene ruuan teossa varmaan viittä minuuttiakaan. Ja tämän ruuan voi syödä ihan ilman lämmittämistäkin; raakaruokana. Itse tykkään kuitenkin lämpimän ruuan tunnusta, etenkin jos  sen syö kevyenä illallisena. Ei kesäruoka tästä parane!

Valmista annosta voi sitten tuunata haluamillaan höysteillä.
Tykkään tuosta fetajuuston tuomasta suolaisuudesta ja paahettujen sipulien suutuntumasta annoksessa.

Kyllä tätä annosta syödessä voi hyvillä omillatunnoin suunnitella juhannuksen ylitsepursuavia bakkanaaleja ;)

Voimakuva

Kun on kiire ja pitäisi saada nopeasti valmista, mutta ajatukset tuntuvat olevan takussa, eikä idean tai  luovuudenpoikastakaan näy missään, niin joskus ajatuslukoista auttaa rentoutumaan "voimakuva".
Tämän rentoutustekniikan omaksuin jo vuosia sitten Voi Hyvin -lehdestä.

Tarvitset kuvan,
 jonka katsominen saa väkisinkin vetämään hetkisen syvään henkeä,
antaa  hartioille syyn laskeutua alas rentoina ja
mieli siirtyy hetkiseksi ihan jonnekin muualle.

Tänään voimakuvana on toiminut eilen ottamani kuva lentävistä lokeista.

Olen nimittäin päivän mittaan huomannut monta kertaa "unohtaneeni hengittää", kun niin keskittyneesti olen vain pinnistellyt ja ättäröinyt hommieni parissa.

Vaan kun tuota sinistä taivasta ja linnun kevyttä liitoa aurinkoisella taivaalla katsoo, tuntee väkisinkin kesäisen lämpimän ilmavirran lokin vitivalkeiden siipien alla, virkistävän tuulen ja äärettömän taivaan tuoman kaikkivoipaisuuden tunteen.

...ihan huomaamattasi vedät ilmaa keuhkoihisi ja teet syvähengitysharjoituksen.

Jonakin päivänä voi tarvita keltaisen auringonkukan tuomaa virtaa tai vihreän metsän tyyneyttä.
Mutta tänään tarvitsen hengitystä ja luovuutta.

Kokeile Sinäkin,
keskity hetkeksi kuvaan,  hengitä syvään ja annan mielesi rentoutua sinisen taivaan alla pieni tovi
..kuvittele, että päivän turhista murheista ja taakoista osa läksi näiden lokkien matkaan.
Hartioissa tuntuu kiva lämpö ja rentous, kun verikin rupesi paremmin kiertämään kehossasi.

Näin ainakin toivon.

Luontoriippuvainen

Tänään oli päästävä kuvausreissulle.
Eilinen "Metsien kätkemä" - ohjelma jätti sellaisen olotilan, kuin olisi muurahaisia ollut housussa, että nyt on luontoon päästävä.

Iltapäivällä siis extemporena nopea lähtö. Evääksi vaan pikapikaa mustaa kahvia, mini-sipsipussi  ja keksinraatoja mitä oli jäänyt kuleksimaan kaapin perälle sekä tietenkin iso vesipullo reppuun.

Pari tuntia vihreyttä ja sinitaivasta ja olet kuin uusi ihminen.
Syke laskee ja hengitys hidastuu.
Katselet, istut hiljaa ja vedät syvään henkeä.
Keuhkot ovat poksahtamaisillaan hapekkaasta ilmasta.
Näät kaikkea kaunista ja rauhoittavaa.
Kuulet monenlaista ääntä; solinaa ja linnunlaulua.
Haistat  kesäisen luonnon ja vehreyden.
Hetkiseksi unohtuvat kaikki huolet, velvollisuudet, kiireet ja stressi.

Hauska sattuma oli, kun rannoilla hiippaillessa löytyi sillan alta kaksi vanhaa ja ajanpatinoimaa onkea.
Koukuista olivat väkäset hioutuneet pois, mutta hyppelehtivät kalat houkuttivat hulluttelemaan ja kokeilemaan kesän ensimmäistä onkihetkeä. Kivi kourassa kaivelin maata ja pari syöttiä löytyikin.

Ihme ja kumma.
Kaksi pientä ahventa jäi täkyyn siitä huolimatta, että koukku oli täysin tylppä.
Päästin kuitenkin pienet kalat vapauteen.  Teki mieli pulahtaa itsekin perässä veteen.

Löytyipähän ainakin uusi hyvä kalapaikka tulevaa varten, kun oikeasti ruokakaloja lähtee virvelöimään ja onkimaan.

Itikoita ja mäkäräisiä riitti auringossa kylpeävän, vehreärantaisen joen varrella.
Mutta tänä iltana nekään riesat eivät häirinneet mielenrauhaani tippaakaan.
Kaikki ympäröivä upeus oli muutaman piston arvoista.

Nyt voin taas pari päivää olla city-ihminen, kunnes se riippuvuus luontoon iskee taas :)

Metsien kätkemä

Sen niminen uusi luonto-ohjelma tuli tänään.
Siinä oli kaunista luontokuvaa ja maisemaa.
Hieman erilailla toteutettuna kuin tavallisesti.
Tykkäsin kovasti.
Pakko päästä taas pian itsekkin luontokuvaamaan.
Metsien aarteita.

Oravanpoika tintin ruokalassa

Sisareni minulle laittamaa kuvaa pikku-oravan touhuista.

Pahoittelen kuvan laatua, se on ikkunan läpi, kaukaa vanhalla digikameralla kuvattua materiaalia.
Lisäsin kuvaan tarinaa, jotta heikosta kuvanlaadusta huolimatta tapahtuma välittyisi.
Orava ei siis ole tuolla millään lailla nalkissa tai ahdingossa, vaan luukun kautta sinne on oikein nerokkaasti  itse etsiytynyt syömään ja itse sieltä poiskin osasi :)

Makroja, rommia ja leikkuulautoja

Hieno, kesäinen sää.
Heti aamusta piti viettää makrokuvien parissa hetki, koska oli niin hieno valo. Samalla kastelin auringosta riehaantuneita kasveja ja vein köynöskukkasenkin sisältä aurinkoa päiväksi ottamaan.

Makrokuvausta heti aamuvarhain.

Aurinko saa kasvit rönsyilemään heti terhakammin.

Iltapäivällä, kun tulin kaupan kautta kotiin, tein leikkuulautalöytöjä. Niitähän ei ole koskaan liikaa, ja nämä "fiftarihenkiset yksilöt" istuva retrokeittiööni kuin kirsikka kakun päälle, joten silloin ei ohi kävellä. Oijoi, I like!

Fiftarityylisiä leikkuulautoja rertoon keittiöön.

Rommirusinoita muhimaan jäätelöä varten.

Ja teinpä tuossa vielä nopsaan rommirusinoita.
Rommirusinajäätelö on minun lempimaku. Jossain välissä oli kesiä, ettei sitä makua saanut mistään, vaan onneksi hätä keinot keksi, eli rusinoita vaan tummaan rommiin lillumaan.

Ostin oikein jumbo-rusinoita tähän "pottiin". Kivan värisiä ja erikokoisia.

Antaapas nyt rusinoiden imutella rommia itseensä :)
Voi sitten vaikka juhannuksena herkutella vaniliajäätelöllä, johon viskaa jokusen "kännirusinan" sekaan.
Varoituksen sana: Nämä eivät ole mitään rommiESANSSIrusinoita, eli pienenpieni määrä antaa jo aikamoiset säväykset jäätelölle - aikuiseen makuun ;)