Ihana, Rakkain Ystäväni piipahti tänään lounaskahvilla työmatkansa varrella.
Syötiin lohipiirakkaa ja purpatettiin yhteen ääneen ruokasuussa ja naurettiin niin, että naapuripöydissäkin meidät huomioitiin.
Suloinen naapuripöydän vanhempi rouvashenkilö sanoi heti alkuun, että nauru pidentää ikää ja lähtiessään, että ihanaa kun on iloisia ihmisiä, ja että on pakko lähteä vaikkei malttaisikaan.
(meidän juttuja oli ilmeisesti jännittävä kuunnella myös sivukorvalla ;)
Toivotteli vielä hyvää päivänjatkoa lähtiessään tuo mukava rouva.
Ja hyvä päivähän tämä on ollutkin.
Oijoi, oli NIIN kiva ja virkistävä nähdä taas Paras Ystävä pitkästä aikaa.
Hän toi minulle kauniin paketin ja ruusunkin ...mokoma<3.
Ruusu-parka sai kyllä melkoista kyytiä, kun se kulki mukanani vielä iltapäivän ostoreissuillakin. Sovituskopeista ruokaostoksille.
Vaan siitä huolimatta, kauniisti maljakossa nyt silmääni ilahduttaa.
Ja nyt..
tulee vielä huippunolo paljastus...
mitä menin tänään ostamaan!
No,
Kilon kiviä!
Kyllä.
Kilon kiviä.
Toki muutakin, esim. suuren lasimaljan, johon voin sitten niitä kiviä laittaa.
Mutta että ...oisinhan niitä kiviä saanut tuolta pihaltakin.!!!
En tiedä mikä MIELENHÄIRIÖ iski...
en todellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)