Eilinen "Metsien kätkemä" - ohjelma jätti sellaisen olotilan, kuin olisi muurahaisia ollut housussa, että nyt on luontoon päästävä.
Iltapäivällä siis extemporena nopea lähtö. Evääksi vaan pikapikaa mustaa kahvia, mini-sipsipussi ja keksinraatoja mitä oli jäänyt kuleksimaan kaapin perälle sekä tietenkin iso vesipullo reppuun.
Pari tuntia vihreyttä ja sinitaivasta ja olet kuin uusi ihminen.
Syke laskee ja hengitys hidastuu.
Katselet, istut hiljaa ja vedät syvään henkeä.
Keuhkot ovat poksahtamaisillaan hapekkaasta ilmasta.
Näät kaikkea kaunista ja rauhoittavaa.
Kuulet monenlaista ääntä; solinaa ja linnunlaulua.
Haistat kesäisen luonnon ja vehreyden.
Hetkiseksi unohtuvat kaikki huolet, velvollisuudet, kiireet ja stressi.
Hauska sattuma oli, kun rannoilla hiippaillessa löytyi sillan alta kaksi vanhaa ja ajanpatinoimaa onkea.
Koukuista olivat väkäset hioutuneet pois, mutta hyppelehtivät kalat houkuttivat hulluttelemaan ja kokeilemaan kesän ensimmäistä onkihetkeä. Kivi kourassa kaivelin maata ja pari syöttiä löytyikin.
Ihme ja kumma.
Kaksi pientä ahventa jäi täkyyn siitä huolimatta, että koukku oli täysin tylppä.
Päästin kuitenkin pienet kalat vapauteen. Teki mieli pulahtaa itsekin perässä veteen.
Löytyipähän ainakin uusi hyvä kalapaikka tulevaa varten, kun oikeasti ruokakaloja lähtee virvelöimään ja onkimaan.
Itikoita ja mäkäräisiä riitti auringossa kylpeävän, vehreärantaisen joen varrella.
Mutta tänä iltana nekään riesat eivät häirinneet mielenrauhaani tippaakaan.
Kaikki ympäröivä upeus oli muutaman piston arvoista.
Nyt voin taas pari päivää olla city-ihminen, kunnes se riippuvuus luontoon iskee taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)