Tai itseasiassa, minulla on kalentereita käytössä useampikin.
Päiväkirjamainen tiiliskivi-versio ja ohuempi mukana kulkeva versio sekä seinä- ja taskukalenterit.
Minä pidän perinteisistä kalentereista.
Nykyaikaa on nämä tekniikan tarjoamat, sinänsä oikein kätevät sekä tarpeelliset, sähköiset "almanakat", joita käytän hyödykseni myös, mutta minusta on jotenkin nautinnollista ja rauhoittavaa, kun omin käsin saa raapustaa merkintöjä. Selailla sivuja ja "tuumustella" tulevia rauhassa.
Jotenkin se on suorastaan meditatiivinen hetki, kun ottaa sen pienen hetken kivikautisen kalenterinsa kanssa ja keskittyy vain siihen.
Lapsesta asti olen kirjoittanut päiväkirjaa ja ostanut pieniä kalentereja, joihin olen merkinnyt muistiin elämäni tapahtumia. Niitä onkin kertynyt jo melkoiset pinot (johtopäätös tästä: ikäloppu ihminen siis kyseessä, tai paljon kirjattuja tapahtumia tai molemmat:D ).
Nykyään perinteisen päiväkirjan kirjoittamisen on osittain korvannut blogin pitäminen ja valokuvaus. Niistä on tullut uusi tapa jäsentää elämää ja tallentaa asioita muistiin.
Mutta asiaan.
Tänään siis kalenteri kourassa ja musteensinisin huulin olen pessyt pyykkiä ja suunnitellut alkavaa viikkoa. (Sinisin huulin siksi, että aina kun syön mustikoita, niin saan huuleni jotenkin kummalla tavalla täysin siniseksi. Enkä totisesti ymmärrä miksi, sillä mielestäni kauhon ne mustikat kyllä ihan vaan suuhun suoraan, ohi huulieni..!? Tunnun olevan ainoa lähipiirissä, jolla on tämä ongelma mustikoiden syönnin kanssa.!)
Ulkona on pilvinen, tuulinen ja aika vilpoisakin sää. Siitä huolimatta puhdas pyykki ja sireenit tuoksuu niin humalluttavan ihanalta. Kesältä.
Ja mielikin on innostunut.
Saanen? ensi viikolla kesävieraita kylään, eli voin suunnitella tämän kolean sunnuntain rauhassa vaikka tarjottavia. Insipiraatiota olen hakenut lehtipinojen keskellä istuen, ahminut kuvia ja reseptejä. Suunnitteluosuus on monesti minusta se paras osuus. Toteutus ei välttämättä sitten niinkään. Ainakaan leipomusten osalta:D
Siinä olen huono ja menetän hermoni, kun pitää mittailla ja olla niin tarkka määrissä. oijei..jei.
Mutta eiköhän tästä vielä jotain hyvää synny
sillä...
Hyvin suunniteltuhan on niinkuin ois jo puoliksi tehty. Niinhän se sanonta menee..
juu... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)