Muotiviikon päätös

Tänään vaatekaappini vuosikirja sulkeutuu.
( Siellä varmaan osa lukijoista jo huutaa hallelujaata, että no jo oli aikakin 😉😆)

Mutta vaatekaappini sulkeutuu kuitenkin hienoissa tunnelmissa.
On lauantai : suosikkipäiväni sekä Lifestyle La Lunan juhlaviikon hieno huipennus ja tasarahapäivät.
Putiikissa juhlitaan mm. tarjousten, musiikin ja uutuuksien parissa.
Eli; kannattaa kurkata sekä La Lunan verkkokauppa että facebook- sivut.💙💙💙

Tänään on työpäivä itsellä, mutta eiköhän juhlahumuunkin ennätä ja katsomaan vähän syysuutuuksia. Ja toivottavasti myös valokuvaamaan tunnelmia.

☃ ☃ ☃

Eilen satoi lunta!!!

Sitä tuli ihan reippaasti.
Aiheutti hankaluuksia, ihmisiä kaatui liukkaalla ja autoja ajeli ojaan.
Säätä päiviteltiin ihan joka suunnassa minne korvansa käänsi.

Iltapäivällä sade muuttui kuitenkin jo vedeksi.
..Mutta yhtä jännittävää se on näköjään aina, nähdä että minkä väristä se lumi tänä vuonna on.
Ja valkeaa näytti yhä olevan😉

Talvea kohti

Talvi.
Sitä kohti mennään.
Ostin eilen uuden talvitakinkin, mutta en ehtinyt vielä sitä kuvata kunnolla. Mutta siitä tulee kuvaa huomenna / lauantaina, kun tämä "muotiviikkoni" huipentuu uusimpiin hankintoihin ja suosikkeihini.

Kummasti, kun lämpömittari näyttää aamuisin nollaa, alkaa villapuseroa ja neuleita päällensä kaivata ja ilman hattua ei tässä iässä ole puhettakaan että lähtisi liikenteeseen. 

Juhlakausi.
No sekin vielä.
Tänään kun lehtiä selaili ja pikkujoulukutsujakin alkaa tulla tupsahdella, tajuaa että sekin on alkamassa. Eli pikkumustaa joutuu hiljalleen kaivelemaan naftaliinista esiin.
Mutta mikä tärkeintä! Itselleni ainakin: Juhlahepenien aluspukeutuminen.
Kylläh!
Hyvät alusasut ja etenkin kurveja silottavat alushameet ja mekot. Onneksi ne on keksitty.😆

Tämä on ollut mielenkiintoinen ja erikoinen viikko.
Vaatepostaukset eivät ole minulle se tyypillisin itseilmaisun tapa. Mutta tämä on ollut erilainen ja hauska tapa. Vaihtelua luonto- ja ruokakuviin.

Vaatekaapin kautta voi elää todellakin koko vuoden, ja mielenkiintoista oli huomata, vaikkei sitä siinä hetkessä tajuakkaan, että vaatteita tulee osteltua vähän vuodenaikojen värien ja fiiliksen mukaan. Itsellä on näköjään ollut ihan selkeät värikaudet: kevään hempeista, kesän kirkkaiden kautta kohti syksyn ja talven tummempia sävyjä.

Tämä on ollut myös hyvä viikko tehdä ns. vaatekaapin inventaario.
Luopua vanhasta ja pistää kausivaatteet pesun ja tuuletuksen kautta odottamaan uutta kevättä ja kesää.

Pysytäänhän lämpimänä♥

Ps. Lifestyle La Lunassa on uusia ihania neuletunikoita ja -takkeja Italiasta. Jokaiseen maakuun ja tyyliin; ohuista neuleista muhkeisiin ihanuuksiin.♥

Joulu paketissa

Olen pitänyt joululomaa blogihommista.
Ei vaan ole into ja inspiraatio riittänyt.
Viime vuoden lopussa tuntui, että takki on tyhjä.

Mutta..

Nyt, eletään vuoden 2018 ensimmäistä päivää.
Edessä on taas uusi kirjoittamaton vuosi.
Valkoinen kanvaasi, johon aletaan rakentamaan uutta ja  värikästä tapahtumataulua, päivä kerrallaan.
Se on jotenkin ihana ja lohdullinen ajatus. Hypistellä uutta kalenteria, jonka sivut ovat tyhjät. Odottavat vain mitä tuleman pitää.

Joulu 2017 paketoituna näytti tältä:

💖 Lumitöitä: joulu oli todella valkoinen ja korkea kinoksinen
💖 Kotitekoista leipää ja onnistunut joulukinkku
💖 Punaisia tossuja, kenkiä ja takkeja
💖 Hyvää ruokaa juuri sopivasti, ei ähkyä eikä puhkua
💖 Piparkakkujen tuoksua
💖 Peli-iltoja
💖 Lukemista
💖 Olemista
💖 Elämistä

Kaatuilua kinoksissa

No niin.
Nyt tuli, lunta niin että piisaa. Luultavasti ihan jouluun asti tätä valkeutta riittää.

Tuli niin paljon lunta, että aamulla lähti maa-alta.
Pyörän renkaiden alta muljahti aurausjäljen pehmeä polanne:
siellä oli emäntä maassa fillarin kanssa kyljellään,
polkemassa nietosten keskellä makuuasennossa kohti päivän töitä.

Semmoista.
Onneksi pehmeästi kaatua tössähdin.
Pikkusen olkapäässä tuntui, sekin viiveellä. Mutta ei mitään vakavaa.
Eräs vääräleuka tuttavani ensimmäiseksi kysyikin: " Eihän pyörälle käynyt mitään..?"

Kerran talvessa.
Se on perinne: pitää pyörälläkin kaatua.

Satanen täynnä

Suomen Satavuotisjuhlahumu alkoi jo tiistaina, pikkujouluhumun merkeissä.
Pakkasin kimpsut ja kampsut ja painelin kauniisiin maisemiin, hilpeään seuraan, sekä hyvän ruuan ja juoman pariin.

Pikkujouluhumu liukui luontevasti seuraavaan päivään ja runsaan myöhäisen aamiaisen jälkeen, itsenäisyyspäivää juhlistettiin savustamalla lohta supisuomalaisessa mökkitunnelmissa, rennosti villasukissa ja suomiverkkareissa ja kippistämällä kuplajuomaa.
Tietenkin katseltiin Tuntematonta sotilasta, ainakin toisella silmällä, ruokatouhujen ja puheen sorinan ohessa, välillä katseltiin hauskoja eläinvideoita ja lopulta kiskaistiin paljettimekkoa niskaan ja seurattiin linnan juhlia.

Kynttilöitä, lunta, paistia ja lientä, naurua ja maailman parannusta. Olipa mukavaa.
Onnea Suomi.

Esteistä huolimatta

Joskus elämä on: tasaista ylämäkeä ja sekamelskaa...ilman hissiä.

...täällä taas!

Pitkä tauko.
Syynä yksinkertaisesti ajan ja energian vähyys.
Silloin joutuu jostain aina nipistämään, ja nyt se on ollut valokuvauksesta ja tästä blogista.

Kiireen keskelläkin, olen kuvia räpsytellyt sieltä täällä, jos en järkkärillä niin kännykällä edes.

Ja sitä sekalaista satoa koitan tänne sitten jälkijunassa ruveta laittamaan, että itsekin muistaisin mitä tämä kulunut marraskuu vuosimallia 2017 on oikein sisällään pitänyt.

Tämä viikko on vielä tiukkaa aikataulua, mutta sitten viimeistään vähän höllätään ja suolletaan taas tännekin kuvakollaasia tuutin täydeltä!

Kohti etelää

Harmaassa tihkusateessa.
Valkoisten, suurten lintujen airue liiti lähes äänettömästi, siipiän hitaasti edestakaisin heiluttaen.
Hiljaisuuden ja harmauden rikkoi vain yksi haikea huuto ylilennon aikana:
"Hei, hei" - yksi heistä hihkaisi.

Matka kohti etelää on alkanut.
Talvi ajoi niitä takaa.

Let it snow!

Lunta⛄
Lunta⛄
Lunta⛄

Eilen.
Aamulla, kun verhoja raotin, niin silmiini avautui valkea maa aamun hämärän hyssyn keskeltä.
Ja taivaalta tuprutti hiutaleita vain lisää ja lisää.
Silmissä syttyi lapsenomainen valo ja tuli heti jouluinen fiilis.

Eilisen aamupäivän lumi tuntui ensilumelta.
Sitä satoi kauniisti, kun ikkunan edessä istuin ja kirjoitin.
Suuret lumihiutaleet tanssivat ilmassa kuin jouluelokuvien sokerihuurteisissa kohtauksissa.

Olo oli kuin olisin heiluttanut edessäni sellaista kaunista  lasikoriste-esinettä, jonka sisällä on vettä, ja kun ravistat sitä, pieni sisään rakennettu maisema onkin kimaltavan lumipyryn keskellä.

🍁 🎃 🎆

Viikonloppuna oli kekri- ja halloweenjuhlia monissa paikoin.
Itsellänikin on yleensä ollut joka vuosi jonkunlaista halloween-kemua, vaan nyt...nyt minä vain rauhoituin.

Saunoin, poltelin kynttilöitä ja söin savulohileipää ja palan porkkanakakkua.
Saunan jälkeen katselin järven takaa näkyvän kekri-juhlien ilotulituksen. Se oli hieno. Turhan kaukana vain kuvata. Ja lumisadekin oli muuttununut vetiseksi rännäksi, suotta olisin kameraa kastellut. Katselin vain ja nautin upeista isoista raketeista, jotka valaisivat koko taivaanrannan.

Hmmm--- ja ostinhan minä eilen ensimmäiset joulukonvehdit. Ihan pienen hassun rasian vain.
Niitä tänään tässä kahvikupposen kaverina mussuttelen...✨☆⛄

Pieni irtiotto

Ihan ensiksi.
Syvä pahoitteluni lukijoilleni ja kommentoineille, että ehdin ihanien kommenttieni pariin vasta tänään. Olin pienellä vapaalla ja sitä myöten vapautin itseni myös hetkeksi tästäkin touhusta täysin.

Ja mitä sitä irtiottona tulikaan tehtyä.
Noh...syötyä ainakin! Herkuteltua!

Naurettiinkin siskon kanssa, jotta nytpä leivottiin semmoinen juustokakku, että suonet tukkeutuu  pelkästään kakkua katsoessa.
Kehveli, vaan oli se syntisen hyvää. Onneksi oli useampi ihminen herkkua jakamassa.

Kaloreita tuli poltettua sitten haravan varressa sekä omenoita lajitellessa.
Lumitöihin ei vielä päässyt.
Ensimmäinen lumi tuli ...
...ja suli. Samantien.

Sitten kierreltiin valokuvaamassa, vähän ostoksilla ja ihastelemassa muuten vaan kaikkia kauniita paikkoja.

Välillä pelattiin pleikkaria.
Kyllääh ..aikuiset ihmiset! Vaan eipä taida niin "tosi aikuista" minusta saada, etteikö pieni pleikkaturnaus välillä tee terää.

On tullut oltua tässä jo töiden äärillä, etten enää kaikkia kivoja vapaa-ajan puuhia taida edes muistaa.
Kiva irtiotto.
Liian lyhyt vaan.
Vielä olisi pitänyt puuhata vaikka mitä muutakin hauskaa.

Seuraavan kerran sitten ...

Arkinen siskonmakkara-minestronesoppa

Keittokeskiviikon kunniaksi, pitkästä aikaa soppapostausta.
Alunperin oli tarkoitus tehdä tänään joko tomaattikeitto tai kasvisminestrone. Mutta, silmiini sattui siskonmakkara tarjous, ja en voinut vastustaa kiusausta. Ostin paketin niitä. En ole noista makkaroista itse ruokaa aiemmin tehnyt. Ja taitaa muutenkin olla viimeisimmät makumuistot tuosta eineksestä kouluvuosilta. Eli harvinainen herkku siis tässä taloudessa.

Hyvän, nopsan ja edullisen arkisopan niistä saikin. Ja mikä parasta, yhden kattilan taktiikalla on arkisin kiva mennä, eli että ruoka valmistuu yhdessä astiassa.

Versioimani siskonmakkara-minestrone valmistui kutakuinkin näin:

• 1 litra vettä (tai lihalientä)

• 500 g tomaattimurskaa

• 3 tomaattia

• 1-2 keskikoista sipulia

• pari valkosipulinkynttä

• reilusti vihreitä pakastepapuja

• n. 2,5dl täysjyväpastaa

• 300 g siskonmakkaroita

• suolaa, pippuria

• (chiliä) 

• (sokeria)

Kuullottelin sipulit ja kuorestaan puristellut siskonmakkaranökäreet pienessä öljytilkassa. Lisäsin tomaattimurskan, pienityt tomaatit, valkosipulin ja tomaattimurskan. Tämän jälkeen lisäsin kattilaan veden, pavut sekä pastan. Maustoin alustavasti, ja annoin kiehua porista, tarkistelin makua välillä, kunnes pastan ja liemen suutuntuma oli suuhun hyvä. Tomaattiliemihän tykkää kyllä pitkästäkin keittelystä, mutta tämä arkikeitto sai nyt porista vähemmän aikaa. Sitä kuitenkin tulee huomennakin vielä uudelleen lämmiteltyä, jolloin maku eikun paranee vaan. Hyvä tuli näinkin, noin puolen tunnin porinalla.

Sokerin lisäsin ainesosaluetteloon, sillä hyppysellisellä sokuria, on hyvä pyöristää liemen makua, jos se tuntuu jotenkin kitkerältä tai tulee tunne, että jotain tästä nyt puuttuu. Olin muuten ihan unohtanutkin, miltä nuo siskonmakkarat maistuivatkaan; jännä niitä oli puristella nökäreeksi ja oikein hienostihan ne tähän tomaattiseen soppaan istuivat.

Pakkastaidetta

Saran lähettämä kuurankukkakuva

Pakkanen laski. Loppiaisena se vielä huiteli -25 asteessa, vaan nyt sunnuntaiaamun lukema on enää -3,5 astetta. Ja hyvä niin. Melkoista kärvistelyä se oli rillit kuurassa, toppaan vumpattuna kulkea.

No, tulipahan petivaatteet tuuleteltua kunnolla, ja yritystä oli aurinkoisena loppiaispäivänä vähän kuvatakin, vaan suoraan sanoen aika yrittelyksi se kyllä jäikin, sen verran hankalaa hommaa oli rillit huurussa ja naamavärkki sekä sormet jäässä, yritää saada huippuotoksia aikaan.

Mutta laitetaan nyt tänne muutama räpsy niistäkin viluisista hetkistä järven jäällä. Sarakin lähetti minulle hienoja kuvia kuurankukista ikkunassa, vieressä niistä yksi.

 Niin se vaan pitkäkin viikonloppu taas vierähti ja arki on edessä haasteineen. Onneksi on nyt ainakin akkuja ladattu kaikin voimin, ja tänään vielä kerkeää ladata vähän vielä lisää.

Kauriin kinttupolku

Pakkanen kiristelee jo nurkissa nousevin lukemin. Hellalla porisee jauheliha-kasvissoppa, mikäs sen parempaa kylmän päivän lämmikkeeksi, kuin kuuma ja värikäs keittokulhollinen. Loppiaisen seuduille on luvattu aurinkoista säätä. Sitä toivoisin todellakin, sillä haluisin enemmän kuin mitään muuta, päästä räpsimään jotain tammikuisia, kaunisvaloisia kuvia. Sen nyt näkee sitten, kuinka ne kuvahaaveet onnistuu ja toteutuu, jos pakkanen paukkaa lähempänä kolmeakymmentä.

On pakko myöntää, että hetkessä eläminen on tällä hetkellä  ihan helkutin vaikeaa. Huomaan koko ajan ajattelevani, että olisi jo kevät pitkällä, remontti ohi jne. jne. Täytyy suoraan sanottuna patistaa itseään edes jotenkin tähän tammikuun olemuksesta ja kauneudesta nauttimiseen. En muista milloin olisi näin hampaat irvessä touhua ollut yrittää iloita tästäkin talvisesta kuusta. Ja pahinta, mitä olen viime kuukausina huomannut; putkiremontti ja muut vastoinkäymiset ovat tehneet minusta valittajan. Urputan ja valitan milloin mistäkin. Saan itseni kiinni siitä touhusta yhä useammin. Huokaus. En halua olla sellainen ihminen ensinkään.

Eli eikun vaan urputtelut sikseen ja muihin aiheisiin; metsäkauris seikkaili joulunaikaan kotikonnuilla ja niin nyt täälläkin seuduin. Omaa pientä kinttupolkuaan on kipitellyt vanhan ladon nurkille mutustelemaan pusikoiden suojista apetta.

Ja taidanpa minäkin lähteä näillä samoilla sanoin ja tunnelmin nyt ottamaan omaa soppa-apettani. Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se meni....

Onkos tullut kesä

Ei sentään, pieni, kiva pakkanen paukkuu ja tähdet tuikkii jo alkuillan taivaalla.
Vaan nämä joulukukkasten kuvat tuo mieleeni kesän lämmön ja auringonvalon. Siitä johtuen mielessä soi tuo otsikon joululaulun jollotus.

Käytiin tuossa äskettäin hakemassa parit pienet ilotulitusraketit uuden vuoden vastaanottoon. Ei ollut onneksi ruuhkaa eikä jonoa vielä pahemmin. Pari aikamiekkosta vain oli edelläni rakettiostoksilla, touhottivat kuin lapset karkkikaupassa konsanaan. Ihan hymyilytti sivusta seurata; miten voikin silmät kiilua innosta, aikuisilla ja raavailla miesihmisillä, moisien paukkuostosten äärellä😄.

Remonttirintamalle on näköjään tullut viivästys sairaustapauksen vuoksi, eli savotta seisookin tämän viikon. Noh, täytyy ihan rehellisesti ja sydämen pohjasta myöntää, että mukavampi on nämä välipäivienkin aamut aloittaa ilman timattiporan raivostuttavan läpitunkevaa ääntä. Sairastumista ei tosin toivo kellekkään.

Vaan jorinat sikseen, sillä nyt kaipaa kupposen kahvia tämä emäntä ...ja huilihetkeä.

 

19.12. Ratarusakko talvi-illassa

Iltakävelyaskelteni edellä näkyi uunituoreet rusakon jäljet. Lenkkisuunta oli silläkin radan varteen, jonne läksin katsomaan, miltä veturimiesten hylätty pikku mökki näyttää talvisena iltana. Ja siellähän se rusakkokin istuskeli samaa ihmettelemässä. Katseli kuuran kauniisti kuorruttamaa tönö-pahasta ja sokerikuorrutteisia puita.

Siellä me pönötettiin, katseltiin ja kuunneltiin. Mietittiin mennyttä ja tulevaa vuotta.

11.12. Punatulkkuja, pakkaskuu ja aaltoilevaa jännitystä

Illalla seurasin ja jännäsin Saara Aallon esiintymistä X Factor UK:ssa. Hienosti meni ja tänään illalla sitten ratkeaa, kuka kilpailun voittaa. Saara on parantanut koko ajan suorituksiaan. Tuntuu siltä, että mitä suurempi lava, sitä paremmin ja luonnollisemmin hänen esityksensä menevät. Upea ääni, kiistatta kisan paras laulaja ja esiintyjäkin. Pidetään peukkuja tälle illalle.

Löysin tavaroita läpikäydessäni, vanhan kuvakalenterin, jonka otin käyttööni tänä jouluna, eli en  käsin väkerrettyä, isohkoa pussukkakalenteria tehnytkään suotta remontin sekaan pyörimään, vaikka niin alunperin suunnittelin. Pahvikalenterista, tämän aamun luukun alta, kurkisteli pieni punatulkku ja hauskaksi yllätykseksi niitä näkyi ihan yllättäen liveänä ikkunastakin! Kaunis lintu. Joululintu.

Tämäkin vielä mainittava, että eilen yömyöhällä, kun pakkanen hiljalleen kiristyi, mollotti kuu taivaalla mystisen ja aavemaisen värisenä. Yritin siitä yöpaitasillani jonkunlaisen räpsyn kaukaa saada, vaan eipä pitkää aikaa tarjennut puolialasti pihalla kuuta kurkotella. Kamerakin tärisi vilusta ja sisälle peiton alle juoksujalkaa piti lämmittelemään päästä. Jäi ns. mestariotokset ottamatta ilman toppahousuja, juuh, vaikka luonnon tarjoamat, taivaan yöpuitteet, olivatkin mitä vangitsevimman upeat. Onneksi edes joku räpsäisy sentään tallentui, kylmästä kuu-ukosta.

7.12. Ovikranssiongelmia

Miten lie olen tämän ovikoristeasian kanssa tänä vuonna näin myöhässä!?
Eilen illalla havahduin, itsenäisyyspäivän iltakävelyltä tullessa, että en ole ulko-oveen muistanut vaihtaa jouluista kranssia, vaikka yleensä olen jo lokakuussa miettinyt malttamattomana, että jokohon tuon joulukranssin ilkeäisi viritellä paikalleen.

No, eilisestä asti olen sitten pähkäillyt ja mallaillut, kahden vaiheilla, että laitanko itse tekemäni jäkäläkranssin vai kauniin olkisydämen ovea koristamaan tänä vuonna. En ole päätöstä vieläkään lukkoon lyönyt, kun kummatkin miellyttävät silmääni. Vaihtelen varmaan joka viikko fiiliksen mukaan siis. Laitan vaikka keittiön oveen toisen..joo, niin voisinkin tehdä.

Koleaa kauneutta

Tänään ei ole kummempaa kertoiltavaa, päivä on mennyt niin arkisen tasaisissa rutiiniuomissaan. Talvista pakkaskauneutta on saanut kuitenkin tämänkin tiistainkin iloksi auringon myötä ihastella...ja hämmästellä. Miten voikin sama, ihan tuttu, ei mitenkään spektaallimaisesti näyttäväkään vaan tuikitavallinen kotimatkamaisema, olla joka päivä erilainen, eri vuodenaikoina, eri säätiloissa ja kellon aikoina.😮 !?

Jaksan aina vaan uudestaan hämmästyä ja ihastella luonnon vaihtuvaa taidenäyttelyä. Pönöttää seistä umpihangessa ja varpaat jäässä samoja raitteja pällistelemässä.

"Pläk -älä osta mitään -fraidei"

Hiphei, vaikka hehkutetaan joka mainostuutista mustaa perjantaita, niin maahan saatiin onneksi valkeus, eli lunta. Heti kirkastui mieli ja ajatuksen juoksu.

Tässä päivässä on melkoinen ristiriita, kun vietetään älä osta mitään -päivää, samalla aikaa, kun kaupat hurjalla syötöllä tarjoavat pimeitä hintoja tuotteesta kuin tuotteesta. Tässä riistiriitaisessa päivässä kiteytyy jotekin tämän ajan kuva. Jatkuvaa kamppailua ylikuormittavan, hullun kulutuksen ja materiapaljouden sekä niukkuuden ja yksinkertaisemman elämän tavoittelun välillä .
Itsekin käyn säännöllisin väliajoin tuota samaa kamppailua. Minusta on hyvä, jos jotain tarvitsemaansa saa edullisesti, ja hankinnoissa kannattaa käyttää järkeä sekä vertailla, sillä Roope-setä minussa, rakastaa kaikkea ylimääräistä säästöä mikä jää viivan alle. Vaan välillä sortuu täysin turhaan, halpojen hintojen houkutukseen, ostohulluuteen, jolloin sulovilenmäisesti ostelee vaan, kun halvalla saa. Sortuu näennäisten tarpeiden tyydyttämiseen, jonka hyvät mainokset ovelasti, herkällä hetkellä, päähän pääsevat luomaan, ellei ole valppaana.  Ei näe, kuule eikä ajattele, että mitä sitä ihan oikeasti tarvitsee.

Vaan tänään en ole ostanut yhtään mitään, en edes ole mainoksia ja tarjouksia tarkemmin vilkaissut, sillä en tarvitse mitään. Siksi en edes katso mitä houkutuksia olisi tarjolla, sillä sen tarpeen kyllä saa itselleen taatusti tehtyä, jos näkee jotain hullunhalpaa..siispä: poissa silmissä, poissa mielestä😉.

Tänään keskityn mielummin huomiseen joulunavaukseen ja pikkujoulun tunnelmointiin.

Ps. Onnea Kiisille, "kinkerit" käyntiin! 💝

Pimeyttä

Lumet suli. Tilalle tuli kaiken valtaava hämärän hyssy ja pimeys. Aamut eivät tunnu valkenevan laisinkaan ja ilta iskee päälle, ennen kuin päivä edes alkaa. Pienen lumipeitteen ollessa maassa, kaikki sentään tuntui vähän valoisammalta. Vaan toista on nyt.

Iltapäivän ruokaostosreissulla taivaalta sateli vettä ja märkä asfaltti tuntui imevän itseensä viimeisetkin valonsäteet. Ilman heijastinta kulkevat ihmiset pimeys puolestaan imaisi sisäänsä, eikä heistä nähnyt oikeastaan yhtään mitään, kun märän tienpinnan sekamelskaiset valoheijasteet vain tunkivat ilkeästi silmiin . Kummasti siellä kaupan kasvisosastolla, porkkanoita valikoidessa, kaipailin kotiväen mehulinkoa, jota heillä piipahtaessa taas testailin. Sillä sai surauteltua samettisen pehmeää porkkanamehua. Että osaskin olla hyvänmakuista juomaa.

Tuli siellä kaupassa ohimennen kirkasvalolamppuakin hipelöityä, vaan ajattelin, että eiköhän tästäkin pimeydestä selvitä. Sytytellään iltasella vaan tuikkuja ja tulia palamaan. Ja käperrytään pimeyden pehmeyteen, kuin lämpöiseen peitteeseen.

Talitintin talvipesä

Pönttökamerasta on veikeää seurata talitintin talvieloa. Se menee nukkumaan hyvissä ajoin ennen hämärän laskeutumista. Pöyhistää ja pöyhii höyhenensä sekä alusuntuvansa pehmoiseksi palloksi, ja upottaa sitten päänsä siiven suojiin. Ylhäältä päin näky muistuttaa sen jälkeen karvaista tennispalloa, jolla on pyrstö.

Tänä yönä pitäisi taivaalla pilkistää suuren suuri superkuu, vaan taitaa valitettavasti jäädä pilvien taa, tuo ylpeä ja uljas kuu-ukko.🌝