Heinähetkiä

Aurinkoa
Naurua
Tuoreita marjoja
Grilliherkkuja
Kukkaniittyjä
Hauskoja juttuja
Pyöräretki
Piknik ja puistonpenkki
Höpöttelyjä ja syvällisiä keskusteluja
Juhlahumua ja varjo-olusia
Mukavia muistoja

Niiistä oli tämä viikonloppu tehty. Tänään sitten taas otetaan tuhtien möttösruokien jälkeen itseään niskasta kiinni ja sunnuntain päivällispöytään väsätään kepeää kasviswokkia. Letkeää sunnuntaita ♥

Metrilakuja

Hiiohoi!
Johan on ollut säätä ja säätämistä.
Markkinahumua ja raekuuroja.
En blogiakaan ole kerennyt päivittämään.
Mutta onpa mukava nyt vihdoin asettua viikonlopun tunnelmiin ja ehkä tarinoimaan tännekin taas aktiivisemmin.

Vähän aattelin tuossa iltasella herkutella, maistella lakupötköstä ihan kunnon palasen leffaa katsellessa😋. Niitä läksi markkinoilta tänään matkaan, turhankin reilusti, olisi vähempikin riittänyt, mutta mukava myyjä sujautteli kaupanpäällisiä avokätisesti. Lähti sieltä matkaan oikeaa ruokaakin: kalaa ja lihaa: nyt on  jemmaa, ihan pakastimeenkin asti laittaa. Ja iltakaffeella mutustellaan Viipurin rinkeliä, sitäkin ostin pitkästä aikaa, ihan tunnelman ja viikonvaihteen vuoksi.

Ai niin...
Aamulla, kun kaupunki vielä uinui, näin tosi rujon näköisen rusakon istua pönöttämässä hiekalla. Oli melkoinen karvakasa: karvanlähtöaika😄

Velho ja amppari

Sisko-likka nappasi kännykällä kuvaa, kun Velho hoitaa lempileluaan, ampiaista.

Hih!
Meillä on sisareni koiran, Velho-pojan kanssa ihan samanlaiset lempparit.
Velhon lempilelu on kelta-musta ampiainen, ja minulla on samat lempivärit lautasella😊.

Perjantain ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi Helmipuuroa blogista löytyy rahkaherkkua kahdella tavalla tarjoiltuna.

Pirtsakkaa viikonloppua!😊

Niin ikään Sisareni ottama, kännykällä napattu, komea kuva Velho-pojasta keväisellä järven jäällä. Kohta ei jäälle enää pääsekään...

Sitä sun tätä

Jättirusakko pomppi aamulla pihan poikki.
Säikähdin suorastaan, että mikä kumma sieltä tulee vauhdilla kohti, kun eilen satanut lumi vaan sinkoili sen isojen takajalkojen voimasta...kameraa ei tietenkään niin yhtäkkisessä hetkessä ollut käsillä.

Huhtikuu.

" Jos huhtikuussa paita päällä halkoja hakataan, niin toukokuussa turkki päällä toukoja kylvetään."

Kiva kuukausi, luonto alkaa tässä vaiheessa viimeistään jo tosissaan heräilemään. Heh! Ei tosin vieläkään täällä siltä näytä, sillä eilen tuli lunta ja sama meno jatkuu, eli lunta satelee, kun tätä kirjoittaessa ikkunasta ulos samalla katselen. Mutta näinhän se Matin päivän ennustus lupasi: "Jos Mattina pyryttää, niin tulee vielä 7 isoa pyryä ja 14 pientä lumipyryä". En ole ihan laskuissa kartalla, monennessako pyryssä ollaan tällä hetkellä menossa, vaan jospa ne kohta alkaisivat olla pykälässään.

Huhtikuussa on taas niitä, edelläkin mainitunkin kaltaisia, tärkeitä sään ennustuspäiviä, joina ilmatilaa tarkailtiin hyvinkin valppaana, kevään jatkoa ja tulevaa satokautta ajatellen. Niistä sitten kerron tarkemmin lisää, kun ovat ajankohtaisia.

Vaan toivotaan, että pikkuhiljaa kuvien värimaailmat vaihtuisivat sinivalkoisesta erilaisiin huhtikuisiin, paljastuvan maan ruskean ja harmaan sävyihin, ennen kesän vihreyttä ja kukkeaa kautta.

💸💸💸

Käytiin tänään sunnuntaisostoksilla. Hakemassa kotiin uutta ja raikasta kevätkivaa tekstiiliä ym. Ajan kanssa oli oikein mukava maleksia keväsisustusideoita katsellen. Reissun päälle herkuteltiin chiansiemenleivällä, jonka päällä oli kylmäsavulohta sekä ylkän hankkimaa savunautaa. Päälle vielä maiskuteltiin, kevyesti sitruunaista rahkaherkkua ja väsäämiäni tummasuklaalusikoita. Nämä, normaalia "fiinimmät herkut", olivat nyt oikeastaan tämän juhlavan viikonlopun kunniaksi, ihan vaan uusien työ- ja blogikuvioiden ilosta.

Jk. Helmipuuroa -blogin puolella herkutellaan tänään kylmällä, mansikan ja vanilian makuisella helmipuurolla. Tämän päivän rahkaherkusta ja suklaalusikoista laitan reseptipostauksen sinne myös jahka ennätän; jos vaikka siitä olisi jollekin iloa ja ideaa helppoon pääsiäisenkin tarjoiluun, etenkin jos etsii hieman pashaa kepeämpää jälkiruokaherkkua.

SuperSunnuntai♥

Vihdoin!
Aurinko alkoi puolelta päivin paistaa siniseltä taivaalta.

Kamerat kassiin ja menoksi. Ihmisiä virtasi jäälle tasaisena virtana ulkoilemaan. Hymyä ja aurinkoa. Sitä riitti kerrankin ympärillä. Ihmeellinen se on tuo auringon vaikutus, kuinka se saa jäyhän talvisuomalaisenkin hampaat nauravista suupielistä näkymään ja vastaantulijoillekin riittää sanoja.

😁 😁 😁

Pistettiin tämä päivä totaalisesti ranttaliksi ja hulluteltiin ulkoilun päälle; haettiin rullakebabit ihan vaan päähän(auringon)pistoksesta!  Ei yhtään huvittanut miettiä mitään kokkailuhommia. Niinpä sitä pitsapaikassa, koti-illan ja ulkoilun raikkaana, tilattiin mättöruokaa, iltamakohmeloisten darratärisijöiden seassa, sulassa sovussa. Onnellisena kuitenkin siitä, että ei itse tarvinnut kankaisen vaivaan rasvaista apetta hakea,vaan ihan vaan nälkäänsä (ja laiskuuttaan😆).

 🍕 🍕 🍕

Kuinka voimaannuttavaa on ollutkaan laiskotella koko sunnuntai! Auringossa kävelyä, valmista mättöä pöydässä, sen päälle ruokakoomapötköttelya ja kohta Strömsöötä. Illalla vielä päivän valokuvasaldon läpi käymistä...

Tämän parempaa sunnuntaita ei kai voisi ihminen oikeastaan enää toivoa.

Ps. Onnea Saralle 🎂

Nuhanenien naistenpäivä

Olipas mukava yllätys eilen.
En odottanut mitään erityistä naistenpäivän muistamista, sillä se on itsellekin, kuitenkin, yksi hieno  päivä kaikkien päivien joukossa, eikä eräjormakaan oikein ole niitä miehiä, jotka muistaa tälläisiä päiviä mitenkään erityisesti.Oli lenssuinen olokin ja väsytti.

Nooh..tuli toinen nuhanenäkin pitkän päivän jälkeen töistä. Ja mitä olikaan tukkonokkaisella eräjormalla kassissa. Ei ollut nenäsuihkeita vaan Vadelmakolot!👀😄
Kyllä.
Vadelmakolot, ihan virallinen nimi oli leivonnaiselle.

Monttu auki katselin eräjormaa, ja väkisin nauratti koko tilanne: "Sinä muistit sittenkin".
Siinä seisoi iso mies, pikkuruiset leivokset kädessään, nenä tukossa pihisten ja minä tapitan häntä silmät suurina, nenä puolestaan solkenaan vuotanvana, häntä ylöspäin. Ei ollut ruusuja tai suklaarasioita, vaan vadelmakoloja tuomisena. Hän totesi huokaisten, kenkiä riisuessaan, että kauppareissu oli vienyt häneltä ihan kaikki voimat. Ennen kauppaan menoa oli kuulema ollut vielä virkeä ja voimissaan, vaan ruuhkainen kauppa oli vienyt viimeisetkin voiman rippeet. Harvoin nään ylkää nuutuneena, vaan ostosreissut taitavat olla miehelle erityisen epäsopivaa touhua. Ei vie fyysiset työt, eikä metsässä ravaamiset voimia, päinvastoin niistä tullaan voimaa puhkuen, vaan annappa olla 5 minuutin marketissa pyrähdys, niin mies on kuin olisi ollut viikon nukkumatta sekä syömättä ja pitkälleen se on pistettävä ja joutuin.

Hemmottelu ei suinkaan loppunut vielä näihin vadelmakoloihin, ehei! Siinä kun miekkonen oli pari minuuttia hengitellyt ja mehumukillisen hörpännyt, niin hän paistoi meille rukiisen kuorrutetut kalafileetkin päivälliseksi. Minä niin rakastan ja arvostan sitä, kun eräjorma paistaa tai laittaa mitä tahansa kalaa. Siitä tulee aina ja takuulla mehukasta, maukasta ja hyvää. Toisin kuin minulla, jolla kala tahtoo aika usein mennä ylikypsäksi... Jopa ne maan mainiot kalapuikotkin😃

🍩🍩🍩

Vadelmakolot syötiin sitten jälkkäriksi hyvän kahvin kanssa.
Nenät tukossa tai vuotavina, ilta sitten vain tuhistiin ja naurettiin toistemme tukkoisille äänen honotuksille. Yhtäkkiä Eräjorma kysyi minulta: " Olisidko validdut midut niiden mijoodien joukosda, jos midulla olisi ollud dämmöinen ääni.?"

En pystynyt siinä hetkessä vastaamaan mitään, sillä olin tukehtua nuhaiseen nauruuni.
Niin hassulta se kuullosti.

Huulet tötteröllä♥

Hyvää laskiaissunnuntaita ♥

Laskiaispullien puutteessa ja siinä mielentilassa, kun " jotain pientä hyvää kuitenin tekisi nyt päiväkahville mieli", rakentelin kaapista löytyvistä aineksista jogurtti-rahkalla täytetyt kauraletut.
Ja voi jehna..miten voi näinkin "terveellinen" maistua niin hyvältä, melkein kuin tuotokselta, jossa olisi kermaa kaadettu kanisterilla ja sulatettu sekaan vielä voita ja sokeria.

Kauralätyt / pannarit 
(tästä määrästä taikinaa tuli n. 6 "blinipannun kokoista", paksuhkoa lättyä, halkaisijaltaan n. 15 cm)

• n. 2-2½ dl kaurahiutaleita
• 1 muna
• 1 dl maustamatonta jogurttia
• n. 1½ dl vettä
• n. 2 tl kookosöljyä
• (kookoshiutaleita)
• suolaa

(Käytin myös tilkan kivennäisvettä viimeisten lettujen ohentamiseen, kun taikina tuntui jo liiankin paksulta paistamisen loppuvaiheilla - kaurahiutaleet turposivat ja imivät nestettä, jolloin taikina luonnollisesti paksuni. Mutta paksukin taikina on ok, silloin ne ovat vain enemmän amerikkalaisten pannukakkujen tyylisiä syötäviä)

Aineksista surautetaan lettutaikina teho- tai sauvasekoittimella. Annetaan turvota hetki. Sillä välin voi kipaista pakastimesta noukkimassa haluamiaan marjoja ja kiehauttaa niistä kompotin vesitilkkasessa.

Marjakompotti: Kattilaan nakataan marjat, hieman sokeria tai muuta makeutusainetta sekaan, vesitilkka, ja nopea kiehautus. Marjat jäävät mahdollisimman ehjiksi, mutta sokeri sulaa vesitilkkaan, muodostaen makean kastikkeen. Kompotin voi korvata tuoreilla-,/pakastemarjoilla ja hedelmillä ilman käsittelyäkin. Kesällä tuoreet marjat eivät vaadi mitään erityistä, ovat maanmakoisia siltään.

Rahkajogurtti: Ennen paistamista kannattaa tehdä myös rahka-jogurttiseos maustumaan jääkaappiin. Rahka notkistetaan maustamattomalla jogurtilla ja maustetaan vaniliasokerilla (ja tomusokerilla, jos tykkää makeammasta). Tämän voi korvata myös jäätelönökäreellä tai kermavaahdolla..tai vaikka vaniliakastikkeella. Ihan oman suun maun mukkaan.

Sittenpä paistellaan vaan letut, keskilämmöllä kauniin värisiksi ja kasataan valmiista lettusista annos. Minä paistoin letut ykköskappaleina, pienellä teflonpannulla, ilman mitään paistorasvaa. Taikinassa oli ilmeisen riittävästi tuota hyvää luomukookosöljyä. Antoi hyvää makua letuille sekin, mutta ihan vapaasti voi tämänkin rasvan korvata muulla öljyllä/rasvalla ja paistaa herkut vaikka voissa.

Minä riehaaannuin koristelemaan vielä lätyt laskiaissunnuntain kunniaksi tummasuklaa-pähkinärouheella ja kookoshiutaleilla. Yksi lettu täytti jo mahan sekä makeanhimon.
Teenpä toistekin😋.

Pieni lauantai

Aamulla on jo  selvästi helpompi herätä, kun valon määrä on lisääntynyt.
Ehkä tässä alkaa ihminen oikeasti herätä jo hiljalleen talven jatkuneesta horroksestaan.

Pakkanen oli tosin kirinyt eilisistä suojalukemista.
Silti tuntui keväiseltä, kun katselin aamutuimaan oravien leikkiä männyn rungolla.
Eilen oli kyllä kiva päivä. Aurinko-Energinen. Pumppasin pyörärenkaisiinkin ilmaa sellaisella vauhdilla, että meinasi pipo tipahtaa päästä. Oli hyvä pinkeän täysillä renkailla viilettää, parkatakin helmat lepattaen.

Yritin etsiä tähän blogiin käsinkirjoitetun näköistä tekstiä, joka toisi enemmän päiväkirjamaista tunnelmaa ulkoasuun, mutta tyydyin sitten tähän, vanhaan kunnon "kirjoituskone-kirjaisimeen". Käsinkirjoitetun näköiset vaikeuttavat ehkä turhankin paljon lukemista, vaikka ne silmääni kovasti miellyttäisivätkin.

♥ ♥ ♥

Sitten vielä eilisen suklaamakkaran kuvat. Eihän siitä silmänilo suoranaisesti tullut, mutta hyvää on. Kannattaa säilyttää jääkaapissa, huoneenlämmössä tulee rakenteesta vähän turhankin notkeaa.

Onnestain on puolet sinun :)

Sunnuntai on mennyt kuin siivillä.
Runebergin päiväkin, eli liput ovat salossa liehuneet ja ihan on luvan kanssa saanut torttua mutustaa. Ylkän kanssa nautittiin päiväkahvilla vain puolikkaat. Siitä toisesta tortusta, joka perjantailta jäi.

Verestin minä muistiakin, siinä samalla kun herkkupeppuilin tortun puolikkaalla; palautin mieleen Runebergin tuotantoa: tutuinpana tietysti puski mieleen Maamme-laulun ja Porilaisten marssin sanat sekä Vänrikki Stoolin tarinat. On nimikkotorttunsa mies jo niiden perusteella ansainnut.

Mutta....

Nyt täytyy pitää jorinat lyhyenä, sillä ihan kohtajustiinsa alkaa Strömsön kevätkauden uudet jaksot. Ihan parasta♥

Viikonvaihteen summausta

Tammikuun viimeistä päivää viedään. Tuli muutaman päivän postaustauko tähän blogi-päiväkirjaani, ei tarkoituksella, mutta tuntui vaan muut askareet vievän kaiken ylimääräisen ajan.

No mutta, summataanpa tähän nyt kerralla tiivistetysti viikonvaihteen puuhailuja.
Vietettiin pienet synttärikekkerit, miesmaun mukaan, eli yksinkertaisesti ilman turhia rumeluureja. Pistettiin paistia pöytään ja vähän elettiin vaarallisesti, eli otettiin valkoviini valokuvausreissulle matkaan, se tipattomasta tammikuusta sitten, mutta jatketaan tipattomalla helmikuulla. Vaan olipa meillä äärettömän hauskaa viiniä lipitellen ja hihitellen. Sää oli ihastuttavan keväinen. Valokuvattiin ja nautiskeltiin ulkoilmasta, katseltiin kuinka sinisellä taivaalla lenteli pienkone verkkaisesti, lähistöltä oli kaadettu petäjiä, joten ilmakin tuoksui vahvasti pihkalta ja keväältä. Illalla saunottiin ja maisteltiin puolukkajäädykettä. Se on muuten hyvää! Vielä sitä tuolla pakastimessa on jemmassakin, vaikka tein vain puolikkaan satsin, en muistanutkaan sitä mainita siinä jäädykepostauksessa. Aioin takuulla hyödyntää tuota reseptiä toisenkin kerran, vähän eri marjoilla kenties, vaikka tuo puolukka sopi kyllä kertakaikkisen hyvin ko. herkkuun.

Eilen oli ns. perusmaanantai, ei mitään erikoista, mutta kuitenkin niin kiirettä (saamattomuutta), etten ehtinyt, kuin kuvia läpi käymään iltamyöhään tätä postausta varten. Mutta, nyt ovat kuvat valittu, ja tekstinkin ennätin tässä sopivassa rakosessa jorinoida, että ei muuta kun tarinat eetteriin ja huomenna aloitellaankin sitten jo helmikuuta😊

Jotain punaista ja makeaa

Tähän herkkuun sitten viikonlopun viehätyksen osalta päädyin. Täytekakun sijaan tein, Pirkka-lehdestä napatulla reseptillä, raikkaan puolukkajäädykkeen, jota tosin itse vielä lisätuunasin. Tämä upeus menee nyt sitten pakkastimeen odottamaan syömämiehiään: Toivotaan, että maku on maistuvainen ja saa suut messingille.

Puolukkajäädyke (12 annosta)

• 2 kananmunaa

• 1½ dl sokeria

• 4 dl kuohukermaa

• 3 tl vaniliasokeria

• 4 dl pakastepuolukoita

Omat lisäykset tähän perusreseptiin:

• tilkkanen hyvää konjakkia, 

• muutama lusikallinen puolukkahyytelöä

• rouhittua tummaa suklaata.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma. Soseuta jäiset puolukat monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Sekoita puolukkasose, kermavaahto ja vaniliasokeri munavaahtoon. Kaada seos kylmällä vedellä kasteltuun kakku- tai jäädykevuokaan. Peitä foliolla tai kannella.
Pakasta jäädykettä vähintään 5 tuntia.

Tarjolle otettaessa:
Kasta vuoka reunaa myöten hetkeksi kuumaan veteen ja kumoa tarjoiluvadille.

Omat lisäykset toteutin näin: Lirautin konjakkitilkkasen puolukkavaahtoon: lähinnä siksi, että koostumus pysyisi takuuvarmasti alkoholin ansiosta ja pakastamisesta huolimatta, jäätelömäisen pehmeänä, ei tönkkö-jäisenä. Eipä se "konu-tilkka"makuakaan haittaa, päinvastoin, tuo lisää juhlavuutta hennolla vivahteellaan. Vuoan pohjalle laitoin ensin kerroksen puolukkavaahtoa, ja sen päälle laittelin tehosteviivoiksi puolukkahyytelöä ja rouhittua tummaa suklaata, toiveena, että valmista kakkua leikatessa, sieltä perusjäädykkeen keskeltä, näkyis kiva herkkukerrostuma ja antaisi erilaista puru- ja suutuntumaa annokseen. Mutta...sen näkee sitten, kun päästään tuon tuotoksen kimppuun, että toteutuiko tämä visioni.

Jk. Ja nyt pääsi mutsin marketin vuoka käyttöön, kuten tuolla jo aiemmissa postauksissakin lupailin.

Herukkaherkkutesti

Tekaisin testimielessä, tulevaa viikonloppua varten, pienen erän sorbettia. Sikälimikäli ja toivon mukaan, tässä vaan terveenä suinkin pysytään, niin jotain hyvää herkkua tulevalle viikonlopulle tarjolle tarvittaisiin.

Testasin Soppa365 sivuilta löytyneen vadelmasorbetin reseptillä, mustaherukkaisen version. Ihmettelen, miten en ole aiemmin näitä sorbetteja väsännyt, kun ovatkin näin helppoja toteuttaa ja suhteellisen kepeitäkin tarjottavia.

Tästäkin herukkaisesta kylmäherkusta tuli oikein maukas ja raikas. Minun makuun sokeriakin olisi voinut olla jopa vieläkin vähemmän, eli parisen ruokalusikallista olisi itselle riittänyt. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä sorbetti on viikonlopun kekkeritarkoituksiin kuitenkin vähän liiankin arkinen ja kepeä. Jatketaan siis viikonlopun makean tarjottavan miettimistä ja metsästystä. Aikaa on, onneksi.

Kesä- ja viikonlopun jälkiruokaherkkuna tämä sorbetti, marjalla kuin marjalla valmistettuna, on kyllä vertaansa vailla. Kevyt, helppo ja raikas.

Mustaherukkasorbetti

• 2 dl jäisiä mustaherukoita

• 1/4 dl sokeria

• 1 dl vettä

• 2 kananmunan valkuaista

Soseuta jäiset herukat, sokeri ja vesi. Laita seos pakastimeen noin tunnin ajaksi, kuitenkin niin, että käyt reilun vartin välein sekoittelemassa marjaseosta (että koostumuksesta tulee tasaisen kohmeinen). Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita hieman kohmeinen herukkaseos valkuaisvaahtoon. Anna olla pakastimessa vielä vähintään 2-3 tuntia.

Jäätyneestä sorbetista voit pyöräytellä, kuumassa vedessä käytetyllä jäätelökauhalla tai lusikoilla, kauniita palloja ja kvenellejä, mutta kuten kuvasta näette, arkisessa testiversiossani sorbettia lusikoitiin vaan lasin pohjalle ja ääntä kohti.

23.12. Etujoulu ja Poron kyynel

Vietimme ylkän kanssa viime viikonvaihteessa rauhallisen, kahdenkeskisen etujoulun, koska tämä virallinen joulu on sitten mm. sukulointia ja sukkulointia sinne tänne. Tänään on hyvä päivä laittaa kuvakollaasit muistiksi ja muistoksi etujoulusta 2016. Ja antamaan vaikka tunnelmaa ja inspiraatiota tähän alkavaan virallisen joulun viettoonkin.

Tehtiin ruuan suhteen vähän oikopolkuja. Esimerkiksi joulusinappi väsättiin tänä vuonna niin, että yhdisteltiin erilaisia sinappeja; ns. tuunattiin vaan. Perussinappiin turautettiin vähän tulista laatua sekaan (sitä, joka nostaa ihan kitkerän veden suuhun ja silmiin), rakenteen vuoksi vähän karkeaa sinappia siemenineen joukkoon ja loppusilaukseksi lirukka konjakkia. Ja avot! Jopa tulikin hyvä joulusinappi. Kinkkua meillä ei sentään vielä ollut, vaan kepeämmin kaloja ja pieniä suolaisia, salaatteja ja laatikoita.

Sitten otsikkoon. Eli Poron kyyneleeseen. Noh, sehän on se lupaamani kolmas snapsivinkki tälle juhlakaudelle. Tämä on minusta erityisen sopiva joulupöytään. Olen tämän jostain ohjelmasta jo vuosia sitten kuullut, en vain muista millään, että mistä. Mutta jos ei ohjelma jäänyt päähäni, niin tämä iskostui nimensä hienouden ja melankolisuuden puolesta mieleeni. Lapissa tämä on ilmeisen tunnettu ruokanapsu.

Poron kyynel, snapsivinkki nro.3

• Giniä tai laadukasta vodkaa

• Snapsilasin pohjalle karpalo

Joka vuosi, perinteisten pöperöiden lisäksi, kokeillemme väsätä etujoulupöytään jotain uuttakin maisteltavaa. Tänä vuonna teimme kylmäsavuporotahnaa, mini-krustadien kera  (pieniä leipäkuoria).
Yksinkertainen, mutta oikein suuhun ja jouluaikaan sopiva naposteltava oli. Toimisi varmasti myös esim. uuden vuoden shampanjan tai kuohuviinin palanpainikkeena.

Kylmäsavuporotahna

• Kylmäsavuporo-tuorejuustoa

• Kylmäsavuporoa

• Punaista paprikaa

• Ruohosipulia

• Hieman hienon hienoksi hienonnettua punasipulia

Hienonnetään kylmäsavuporo, paprika ja sipulit. Sekoitetaan tuorejuustoon. Tarjoillaan esim. krustidi-leipäkupposista tai paahdettujen patonkisiivujen päällä.

♥ ♥ ♥

 

Oli hyvät herkut etujouluissa, nyt onkin viikko syöty kiltisti ns. näkkäriä ja jouluomenoita ( poikkeus oli keskiviikko, kun käytiin ulkona syömässä, vaan silloinkin söin suht´ kepeesti kanaa ja kasviksia), että eiköhän tässä pääsee taas virallisestä joulupöydästä nauttimaan, hyvillä omilla tunnoin ja ihan kinkun kera😉.

2.12. Pika-pikkusuolaista perjantaille

Viikon kiirus ja stressi painoi tänään jäsenissä raskaana. Jotain hyvää ja lämmittävää kaipasi nuutunut mieli ja masukin. Niinpä illan iloksi ja lohtuherkuksi väsäsin supernopeat, pienet suolaiset piirakaiset, kaapista löytämistäni tarvikkeista ja juustonnökeröisen jämistä.

Kaulitsin pari torttutaikinalevyä suuremmiksi, päälle levittelin tomaattia, punasipulia, paprikaa, tonnikalaa ja jämäjuuston kökköreet. Päälle vielä kuivattua oreganoa ja basilikaa. Uunissa hetki ja valmista tuli.

Iso muki kuumaa teetä/glögiä, niin kylläpä mieli onkin taas rauhoittunut ja jaksaa suunnitella viikonlopun puuhia. Uni-muumina aion nukkua ensi yönä oikein kunnon pitkät yöunet ja huomenna hääräänkin sitten taas kuin sähköjänis. Sehän on silloin päivistä parhain, tuo lauantai niin iki-ihana.

Muikkutonttujen herkkukätköillä

Voi lämpöpohjalliset sentään!
Vihdoin sain pienen koosteen herkkuhetkistä viime viikonvaihteen kinkereistä valmiiksi. Ja ihan sopivaan aikaan, sillä näillä kuvin on hyvä päättää marraskuu ja ottaa huomenna vastaan juhlava joulukuu. Sitähän se on alkava kuukausi, yhtä juhlaa: itsenäisyyspäivä, joulu ja vuodenvaihde. Suuri juhlakuukausi kerta kaikkiaan.

Napa piukeena tuli viime viikonloppuna syötyä monenlaisia pikkujouluherkkuja. Oli kalaisia sekä  lihaisia makupaloja, ja välillä syömisen tiimellyksessä unohtui kuvatakin, että ei ole kaikista edes kuvatallennetta. Lämmin pääruoka, se jäi ihan kokonaan kuvaamatta, liekö kalaisien alkupalojen ruuansulatusnapsilla ollut osuutta tähän unohdukseen.😉!? No ei, ennemminkin täytetyn jauheliharullan herkullisuudella. Ei ollutkaan mitään perusmureketta, vaikka hyvää on sekin.

Mutta pääasia, että ainakin muikkuherkuista mätineen tullut joitakin räpsyjä otettua.
Suuri nautinto oli pieniä suupaloja maistella ajan kanssa. Ja ennen kaikkea: muikunmäti..voi, voi, kun kielen pienet makunystyräiset olivat räjähtää sen suoman tekstuurin ja maun ilosta. Harvinaista ja siksi niin ylellisen kivaa herkkua, juhlantuntuista mutusteltavaa kertakaikkiaan.

Ajattelin kasata blogiini kolmen snapsin -vinkkisarjan, eli pienet ja hauskat juhlanapanderivinkit vaikka pikkujoulun, itsenäisyyspäivän ja joulun runsaisiin, pitkänkaavan illallispöytiin.
Tässäpä niistä siis ensimmäinen sulattelutujaus.

Vinkki nro 1. Pikkujoulusnapsi: Granaattiomena-tequilashotti
(Jamie Oliverin jouluvinkeistä bongattu)

• Granaattiomenaa

• Tequilaa

Hyvin jäähdytettyihin, pieniin shottilaseihin ripotellaan runsaalla kädellä, piripintaan suorastaan, granaattiomenan siemeniä. Täytetään lasi tequilalla.

Voisi jopa sanoa, että vitamiinit, lämmike ja makujen ilotulitus samassa fingerporillisessa...ja siksipä tämä shottivinkki voisi olla uudenvuodenkin juhlatarjoiluun sopiva 😉.

♥ ♥ ♥

Vaan vielä on tähän loppuun, ilolla viikonloppua muistellen todettava, että kyllä olikin maukkain kalaherkuin muikkutonttuset pikkujoulujuhlijoita muistaneet ♥ 
 

 

Hanget korkeat nietokset ja jouluavaus

Lunta maassa on valkeanaan!  
"Lakasuluuta" kourassa riehkasin partsilla pipo silmillä, yöpyjamassa, aamupimeässä ja aura-autojen mekastaessa; ripsuttelin terassilautoja lumesta puhtaaksi. Yöllä oli pyryttänyt lunta oikein kunnolla ja joka ikiselle neliösentille. NO! Onpahan säidenkin puolesta nyt ulkoiset puitteet kohdillaan, sillä tänään on jouluista tunnelmointia ilmassa jo muutenkin het´ aamutuimaan; on luvassa joulukauden avajaisia, joulumarkkinoita ja pikkujouluja. Aamusta iltaan jouluihmiselle iloa.

Illalla kaivelin adventtikynttilöitä sunnuntaita varten esiin, sillä silloin häämöttää jo ensimmäinen adventti. Siitä alkaen on aika taas siirtää kotiakin pykälä kohti toisenlaista ja väristä joulutunnelmaa. Tähän marraskuun ja kuun vaihteen pikkujouluaikaan sisustuksessa on ollut enemmän blingiä ja värivalonkin loistetta, vaan mitä lähemmäs joulu tästä hiipii, blingit ja värit väistyvät perinteisempien ja hillitympien koristeiden tieltä. Tänä vuonna tämän tupasen joulua juhlistaa melko pelkistetyt puiset, perinteiset ja punaiset somisteet. Seassa ripaus vihreää ja paljon, paljon valkeaa.

Uijui, illalla onkin luvassa pikkujouluherkuttelua, listalla kun löytyy mm. seuraavia "heekkuja":

Pikkujoulumenu:

Alkupalapöytä:

Viherpippurimaksapatee
Rosvoipaistileikkeet
Broileri-chilileikkeet
Säilöttyjä muikkuja
Muikunmätiä ja smetanaa
+ leipiä, salaatteja jos monen sorttista ja muita asiaankuuluvia lisukkeita

Lämminruoka:

Täytetty jauheliharulla
Punakaalilisäke

Jälkiruoka:
Juustoja, pipareita ja hyytelöitä

tip tap..nam nam nam...herkkuja on 😋

Torttukausi avattu

Eilen illalla jo oikeastaan.
Nopsasti uuniin satsi torttuja, eikä haitannut vaikka vähän "nauroi" laidat, eli liimaukset aukesi ja hillo vähän ulos kurkisteli.

Vaan antaa käden jäljen näkyä, kunhan on suussa sulavaa😋

Kuutamokiisseli

Pyhäinpäivä-viikonloppuna, kun syödään hyvin ja hartaasti, niin jälkiruokakin sopii asiaan.
Itse tein, vanhanaikaista, mutta niin helppoa ja hyvää jälkiruokaa: kuutamokiisseliä. Tätä tuli lapsena syötyä kesäiltojen herkkuna, mansikoiden kanssa.

Tummaan pyhäinpäivän tunnelmaan sopivana, tein vaniliaisen vanukkaan päälle aronioista mehukeiton. Makupari, joka täydentää toisiaan kieltä ja masua kutkuttelevasti. Viettelevä valkoinen vanilia kohtaa salaperäisen, kirpakan ja tumman sopan. Suussa on suorastaan ilotulitus!
Pahoittelen annoskuvia, kun nuo maljani olivat jo jääkaapissa yön yli odetellen syöjiään, niin kondensiovettä näkyy reunoilla ja päällä, vaan se ei makua haitannut :) en niitä enää viitsinyt käydä sipistelemään.

Kuutamokiisseli

• 8 dl kevyt- tai täysmaitoa

• 1 dl maissijauhoa (Maizena)

• 5 rkl sokeria

• 1 tl aitoa vaniljasokeria

Vispaa maissijauho ja sokeri maitoon, ja kuumenna sekoittaen, kunnes kiisseli alkaa paksuuntua. Kiehauta vielä noin pari minuuttia. Anna jäähtyä hetkinen ja lisää vaniliasokeri.
Nosta kylmään vetäytymään esim. valmiiksi annoskulhoihin laitettuna ja tarjoa marjojen, hillojen tai mehukeittojen kanssa. Maistuu ihan makeana vaniliaherkkuna siltäänkin.

Minä tarjosin nämä yönmustan aroniamehukeiton kera; Eli yksinkertaisuudessaaan:
 -kiehautin vähän vedellä laimennettua , makeaa aroniamehua, jonka suurustin  maissijauholla koostumukseltaan sopivaksi.

Hyvää pyhäinpäivää kaikille ♥

"Kaikki hauska on hyväksi vatsalle"

Tiesi jo muumimammakin.

Ja näinhän se on. Parasta ja hauskinta vatsalihastreeniä on, kun saa nauraa vatsalihaksensa kipeiksi.
Takana hauska viikonloppu pippaloiden ja hassuttelujen merkeissä. On naurettu maha kipeänä ja herkuteltu maukkailla ruokaherkuilla. Kalapöydän antimia maisteltiin aikuisten "etkoilla" ,  ja niitä ihanuuksia on sitten tänäänkin saanut rääppiäisinä vielä käydä jääkaapista napsimissa suuhunsa. Nams!

Todella laiskaa sunnuntaita vietetelty. Kellot on siirrelty talviaikaan ja on vain köllötelty sekä naurettu vielä eilisillan hassutteluja muistellen. Kiva on välillä pippaloida, jaksaa taas arkista viikkoa aloitella. Ja rueta ottamaan kohta marraskuutakin vastaan.

Kalapöydästä löytyi mm:

- Savustettua siikaa
- Graavilohiruusukkeita
- Lämminsavulohisalaattia
- Savumakrillia tomaattikastikkeessa
- Sipulisilliä

ja lisukkeeksi näille:
- Täytettyjä kananmunia
- Tuoretta rapekuorista kauraleipää ja täysjyvä patonkia
- Erilaisia kylmiä soosseja ja dippeja
- Kasviksia
- Leipäjuustosta tehtyjä piparipoikia

Palan painikkeena oli rose- ja valkoviiniä

Kekriviikonlopun lämpimänä ruokana syötiin grillattua kanaa ja maissia chilivoin kera.
Oli monenmoista hengen- sekä ruuminravintoa.

Lakumakua

Lähikauppani henkilökunta on todella mukavaa ja palvelualtista. Ihan ansaitsevat saada maininan siitä. Aina riittää aikaa vaihtaa muutama sananen, puolin ja toisin, sekä kysellään ja vaihdellaan ideoita niin ruoka-, vaate- kuin kodinsisustusasioissa.

Juusto-osaston vastaava kyselikin tässä vastattain minulta, että olisiko minulla jotain ideaa, mihin voisi lakritsinmakuista tuorejuustoa käyttää. No, uutuus kun oli, en ollut moista aiemmin kokeillut, mutta ensimmäisenä mieleen tuli tietenkin juustokakku ja vadelmakastike.

Kotona sitten nimppareiden kunniaksi päätin testata nopeaa, viileää, arkeen sopivaa ja jo aiemmasta postauksestakin tuttua herkkua; eli banaaneista tehtyä pikajäätelöä, johon lisäsin sekaan sitten tätä lakujuustoa sekä vadelmia.

Toimikin huippuhyvin ja tuntui maistuvan muillekin :)

Tuorejuustonökäre antoi piraattijäätelöön entistä hienompaa ja samettisen kermaista rakennetta ja lakritsin maku oli vadelman kanssa hermoja hivelevän kiusoitteleva, raikas ja makoisa.

Tummanpuhuva lakujuustokakku voisi sopia halloween- tai kekrijuhlaan, ja kyllä tätäkin jäätelöä kelpaa tarjota jälkkäriksi, jos kevyempää herkuttelua kaipaa.

Ps. Onnea synttärityttö-Ellenille!!!♥

Laku-banaani-vadelmajäätelö

• 2-3 kohmeista banaania

• n. 2 rkl ruokalusikallista kohmeisia vadelmia tai vadelmahilloa/kastiketta

• n. 2 rkl lakritsituorejuustoa

Tehosekoittimella surautellaan samettiseksi jäätelöksi ja nautitaan heti.
Tämä jäätelö on huomattavasti tuhdimpaa syötävää, kuin tavallinen jäätelö, joten tästäkin annoksesta saa kolmelle tai neljällekin herkuttelijalle jo kivat pikku annokset.