Syksyn puut

Päivän valo

Eilen.
Puolen päivän jälkeen.
Vallalla oli kuin valon ja pimeyden kaksinkamppailu.

Näitä päiviä

On ollut semmoinen p...ska päivä, tiedättehän, kun kaikki tahmoo, ottaa kroonisesti ja kovaa hermoon ja mikään ei tunnu onnistuvan, ei sitten millään! Tämän päivän ketutuksesta ei selviä muuten, kuin toivomalla, että huomenna ei sama tahkoaminen jatku.
Sain tänään taatusti harmaan hiuksen ja otsaryppy syveni. Ei kiva juttu ollenkaan.

Nooh..mutta hienoakin löytyy tästäkin päivästä. Aurinko ja sen valo. Jo eilen haahuilin ihastellemassa aamuauringon kajoa, tänään tein samaa.

Kesäisten aamujen ja iltojen valojen sekä varjojen leikit, kajastukset ja hohteet ovat mielenkiintoisia.
Keskipäivän kesävalo on jopa raaka ja kova, varjot korostuvat kovina sekä tummina, mutta aamu- ja ilta; Niissä on utuista kauneutta, jota jaksaisin ihastella loputtomiin.

Aamun kajossa

Keskiviikko-aamun utuisessa auringon kajossa, puiden siimeksessä, pieni kuusi hohti kerkän alkuineen satumaisen kauniina.

Hengähdin ihastuksesta, sillä niin kaunis oli tuo valo sen oksilla.Onneksi ehdin napata pari kuvaa ennen työpäivän alkua.