Päivittelyä ja pionin tuoksua

Jäänyt blogipäiväkirja(t) taas toiselle sijalle ja lehdelle roikkumaan, kun allekirjoittanut touhottanut töiden lisäksi kaikenlaista.

Täytynee siis sunnuntain rauhassa pistää muistiin joitain kuluneen heinäkuisen viikon puuhasteluja.

On tullut kasvikuivuria käytettyä, tehtyä kotiin uusia hankintoja; viinicooleri, kastehelmi-sarjan lasinaluset, "rouhea", lasinen kynttilänjalka, jota en lakkaa ihastelemasta. Valo taittuu siitä niin upeasti, että sitä on pakko aina ohikulkiessaan pysähtyä katsomaan.

No, ei ole pelkästään tullut osteltua, vaan haukipulliinkin on hankittu tarveaineita, eli kalastusta ja veneilyäkin vähän harrastettu. Eilen kävin valokuvaamassa. Siitä reissusta tulee sitten joitakin valokuvia blogiin tulevalla viikolla, jahka kerkeän niitä läpi käymään. Mitäs muuta...pionit ovat tuoksuneet maljakossa huumaavasti, vaan nyt kuvaushetkellä alkavat jo olla ehtoopuolella nuo kukoistukset.

Säätila, se on ollut kyllä melkoisen vaihteleva. Välillä tulee vettä ja toisena hetkenä paistaa. Eilinen kuvausreissukin oli melkoista sahaamista, kun välillä sai ravata kuusien alle sadetta suojaan. Erikoinen kesä, tuntuu kuin se ei olisi oikein vieläkään alkanut. Ensi viikolle on luvassa edes vähän lämpöisempää säätä. Jäädä jännäämään miten käy.

Saukon polkuja ja sulavesiä

Tänään käytin (varislintujen tiirailun ohessa) osan päivästäni myös saukkojen ja piisamien bongailuun.
Tai tarkemmin sanottuna: Yritykseen nähdä ja ikuistaa nuita vesiotuksia.
No. Yritykseksi jäi.
Eipä näkynyt.
Sulavesien tarkkailuksi se aikomus typistyi.

Kevätauringossa sekin oli oikeastaan varsin mukavaa, sulavesien tarkkailu siis😏.

Kaikuluotain

Hämärtyvät illat ja kynttilöiden valo, saa ajatukset hieman kaihoromanttiselle moodille.
Kuulin äsken radiosta Ville Valon version "Olet mun kaikuluotain" -kappaleesta. Aina olen tuosta kappaleesta pitänyt, niin alkuperäisenä Annie´s song -versiona, kuin tuona Hectorin sanoittamana käännöskappalleenakin. Valon ääni on vaan omaa luokkaansa, saa kylmät väreet välittömästi aikaan, hyvällä tavalla.

Mutta itse asiaan.
Laulu toi mieleeni erään tämän kesän hetken, jolloin version ensimmäistä kertaa kuulin, Kuopiossa käynnin ja mm. Rönön sillalla kuvausreissulla kävelyn.
(.. Taas siltoja, -"story of my life" -näköjään, eli aina joko siltojen alla tai päällä kamera kaulassa :) )

Olen tuolla kyseisellä sillalla tallaillut useamman kerran, vaan ensimmäistä kertaa oikeastaan havahduin rakastavaisten lukkoihin, joita rakenteisiin oli kiinnitetty. Valtoimen ja vilkkaan mielikuvituksen omaavana, aloin sieluni silmin näkemään niitä lukuisia tunteiden täyteisiä hetkiä ja tarinoita, kun pariskunnat ovat ikuista rakkautta vannoen lukon sulkeneet ja Kallaveden syviin aaltoihin avaimen sinetiksi heittäneet.

Siinä on sitten sydän pamppaillen ulapalle yhdessä katseltu ja varmasti sillä hetkellä usko toiseen ja/tai toisen menettämisen pelko ovat olleet tuon hienon kaikuluotain kappaleen tunnelmatasoilla. Lukkoja on varmaan kiinnitelty, helteisinä kesäpäivinä hetken huumassa siideripäissään, kuin elokuisina iltoina auringon laskussa vuosien yhdessä olon tai jopa avioitumisen sinettinä, totisin miettein.

Yhtä kaikki.
Niin monta erilaista lukkoa kuin niiden taakse kätkeytyvää rakkaustarinaa tuo sillan kaide nyt kertoo. Tuo Valon versio soi silloin päässäni, kun sillalla lukkoja, järven selkää sekä veneitä katselin. Ja tänään palasin siihen kesähetkeen sillalle tuon kappaleen myötä.
 
Ps. Suosittelen kuuntelemaan ♥

"Jos lähdet mun luotain, ajaudun haaksirikkoon.

Olet mun kaikuluotain, minut viet satamaan..."

Veneilemässä

Oli hieno sää veneillä ja kalastaa.
Päivä on ollut pitkä, mutta ihana. Saalistakin tuli, niin kuhaa kuin haukea. Ja kivoja kuviakin. Tähän vaan pikaisesti nyt muutama "järviräpsy".

Nyt on takki niin tyhjä että vain suihku ja köllöttelyasento houkuttaa. Ihoakin kuumottaa auringon paahteen ja navakan pohjoistuulen jälkeen.
Vesi on tällä hetkellä todella lämmintä. Kuin linnunmaitoa :)

Huomenna on taas kiva ilta edessä: parhaan ystävän seuraa ja kesäteatteria.