Lihapullaperjantai

Kaikenlaiset projektit ja hössötykset sekä pitkät päivät ovat vieneet naista.

Päivät menneet koko tammikuun ajan sitä rataa, ettei niistä oikein muistakaan mitään muuta kuin rytmin: aamulla ylös ja illalla sänkyyn. Ja minä kun onneton luulin, että vuoden alku vähän hellittää ja jää aikaa kaikelle kivalle hömpöttelyllekin.

Mutta...kun vauhti kiihtyy liikaa, on otettava järeät keinot sen katkaisuun.
Eli silloin on tehtävä:
Lihapullia!

Meditatatiivistä touhua.
Tehdä taikina, pyöritellä palleroita, paistella ja nuuhkia ruuan hyvää tuoksua...ja lopuksi suu messingillä maistella tuotokset.

Arkista. Tuttua. Tavallista.
Ihanaa.

Hyvää - lihapullien tuoksuista - sunnuntaita, vaikka pullaperjantai menikin jo ♥

Pieni irtiotto

Ihan ensiksi.
Syvä pahoitteluni lukijoilleni ja kommentoineille, että ehdin ihanien kommenttieni pariin vasta tänään. Olin pienellä vapaalla ja sitä myöten vapautin itseni myös hetkeksi tästäkin touhusta täysin.

Ja mitä sitä irtiottona tulikaan tehtyä.
Noh...syötyä ainakin! Herkuteltua!

Naurettiinkin siskon kanssa, jotta nytpä leivottiin semmoinen juustokakku, että suonet tukkeutuu  pelkästään kakkua katsoessa.
Kehveli, vaan oli se syntisen hyvää. Onneksi oli useampi ihminen herkkua jakamassa.

Kaloreita tuli poltettua sitten haravan varressa sekä omenoita lajitellessa.
Lumitöihin ei vielä päässyt.
Ensimmäinen lumi tuli ...
...ja suli. Samantien.

Sitten kierreltiin valokuvaamassa, vähän ostoksilla ja ihastelemassa muuten vaan kaikkia kauniita paikkoja.

Välillä pelattiin pleikkaria.
Kyllääh ..aikuiset ihmiset! Vaan eipä taida niin "tosi aikuista" minusta saada, etteikö pieni pleikkaturnaus välillä tee terää.

On tullut oltua tässä jo töiden äärillä, etten enää kaikkia kivoja vapaa-ajan puuhia taida edes muistaa.
Kiva irtiotto.
Liian lyhyt vaan.
Vielä olisi pitänyt puuhata vaikka mitä muutakin hauskaa.

Seuraavan kerran sitten ...

Street- ja homefood

Viikko vierähti taas vilkkaissa merkeissä.
Kiirettä piti, mutta onneksi oli kuitenkin sen verran aikaa, että ehdin kierrellä ja nauttia mm. kansainvälisestä tunnelmasta, eri maiden erikoisruokaherkkujen parissa.

Kerkesin myös kuluneena viikonloppuna viettää aikaa ystävien kanssa rokkitunnelmissa ja haukiburgereita väsäillen.

Säätkin suosi! Sekä perjantaina että lauantaina paistoi aurinko. Oli ihanaa nauttia kauniissa auringonpaisteessa virvokkeita,  nauraa niin että silmistä vesi tirskui ja vatsalihakset olivat krampata, kuunnella musiikkia sujuvasti mukana hoilaten..Hauska viikonloppu ♥ Voimaannuttava.

Ahkeraa suunnittelua ainakin :)

Voi laiskuutta, kun se iskee, niin silloin mennään oikopolkuja niin että rytisee.
Lauantaisen työpäivän jälkeen ei minkäänmoiset kokkailut innostaneet, joten ylkä heitti makkarat grilliin ja lisukkeeksi laitettiin vain pihvitomaatin puolikkaita. Tai ei mitenkään "vain", sillä ne olivat oikeastaan makkaroitakin parempia, etenkin kun niiden pintaan vielä ripsautti itse tehtyä lipstikkasuolaa.

Ja niin oli masu nopeasti ja vaivattomasti täynnä ja jaksoi sitten hillojen pakastamisoperaation aloittaa hymyssä suin. Saunan jälkeen tein vielä  iltapalaksi banaani-lakkasmoothien: taatusti palautui kaikista viikon rasituksista tuon keltaisen eliksiirijuoman voimin.

📎📎📎

Tänään on vapaata. Ihanaa. Aurinko ei jaksa oikein paistella, ei niin mallikas kuvaussää siis. Mutta muutakin puuhaa kyllä riittää. Ensi viikolla on putkiremontin lopputarkastus, päässee(!?) vihdoin siivoamaan ihan kunnolla, ja matot pitäisi vielä pestä ennen sitä. Olen vetkutellut sen operaation kanssa koko ajan. Mutta jospa senkin vihdoin saisin loppuunsuoritettua. Ja pakkohan se on. Eihän sitä jynssätyille lattioille viitsi likaisia mattoja laitellakaan..

Leppoisaa sunnuntaita...♥

Sininen pannu

Rakkautta ensisilmäyksellä.
Sitä se oli, kun tämän pienen pannun näin antiikkikauppiaan pöydällä, se katsoi minua patinoitunein,sinisin pinnoin ja huusi: "Minä lähden sinun matkaasi."
Ja niin se lähti.
Ja hyvä kun lähti.

Ei ole minulla näin hyvää lettupannua vielä koskaan ollutkaan.
Jk. Helmipuuroa-blogissa on rukiisten lehtikaalilettujen ohje, joita tällä pannukaunokaisella paistelin.

Pienen pieni lettupannu, patalappukin on suurempi :) Mutta niin maan mainio!

Yksinkertaisuutta sekä yltäkylläisyyttä

Kesä.
Yksi sen ihanuuksista on tuoreiden tuotteiden runsaus.
Joka päivä voi napostella mansikoita, kirsikoita, herneitä ja makeita porkkanoita.
Väriä ja sortimenttia on pöydät notkollaan.

Ja aineksien runsaudesta huolimatta on kesäruoka helppoa. Sunnuntain juhla-ateria; pihvi ja sipulit grilliin. Jälkkäriksi mansikoita ja kirsikoita...

Hymyilyttää ihan väkisinkin.

Sateisena iltana

Sade ropisee pihamaalla maanantain kunniaksi.
Luonto ja viherkasvit tykkäävät ja eipä tuo itseänikään kummemmin ole tänään haitannut.
Voinpahan hyvällä syyllä katsella kuvia ja fiilistellä sisätiloissa vielä kerran viikonlopun kivoja hetkiä.

Arkiperhosia

Tahtoo olla vähän huomisen vuoksi perhosia vatsassa.
Ei oikein pääsiäisen kuvakoosteetkaan rakentuneet millään ilveellä mieleiseksi, kun ajatukset karkailivat vähän väliä huomisiin uusiin arkikuvioihin.

Jotain sentään yritin väsätä muistiin tästäkin pääsiäisestä.

Säätilat vaihtelivat melkoisesti. Tuli lunta ja oli aurinkoakin, mutta oli suhteellisen koleaa koko pääsiäisen seudun. Koleudesta johtuen, en oikein kevään merkittäviä merkkejä saanut ikuistettua, kun en nähnyt esim. linnun lintua!? Mutta tulipahan seikkailtua kuitenkin. Piipahdettiin mm. katsomassa, vieläkö autio, pikkuruinen ratavartijan tönö oli talven jäljiltä pystyssä. Olihan se.

Pääsiäisen ruokapöytään tuli uutena tuttavuutena tänä vuonna levästä tehty "kaviaari". Kotimainen tuote, ja oli niin hyvä kokemus, että tulen hankkimaan toistekin. Tuolla valekaviaarilla, muikunmädillä ja tillikreemillä täyttelin kananmunapuolikkaita (ohjeen koitan jossain välissä tuonne Helmipuuron ehtiä väsäämään). Olivat niin suun mukaisia, että nuita tahtoo tehdä toistekin. Niin kauniitakin olivat vielä. Tosiaan, meinasi unohtua, että Strömsöön ohjetta soveltaen kurkumalla värjäsin muniin hauskan keltaisen pinnan; sekin täytyy ylöskirjata, että muistaa joskus muulloinkin vinkkiä soveltaa. Pääsiäisaamun aamiaiselle tehtiin tarjolle runsailla täytteillä herkkupiirakoita, joihin tuli mm. graavilohta ja rosvopaistilammasta. Lohipiirakoihin lisättiin aimo köntsäle vielä tuota mustaa kaviaarin korviketta, ja voin kertoa, että syöjien hymy oli onnellinen sekä mairean muikean tyytyväinen.

Mittees muuta..Niin, mämmiäkin maistoin pääsiäisen kunniaksi, lusikallisen. En edelleenkään tykännyt, vaikka ajattelin, että jos vaniliakastikkeen kanssa menisi paremmin alas, ei mennyt. Sai eräjorma pistellä napaansa sen mämmeliherkun😆.

Siinäpä se pääsiäinen taas mennä hupsahti. Nytpä sitä jaksaa taas ahertaa kaurapuuron voimin seuraavaa juhlaa kohti, eli vappuhan se sieltä kohta kurkistelee. Toivottavasti säätkin lämpenisi siihen mennessä.

Kiirastorstai

Ihanaa.
Pikkuhiljaa tässä alkaa olla pääsiäistunnelmissa.
Kaikki ostokset on tehty, on siivottu ja laitettu pääsiäistunnelmaa kotiinkin. Voi rauhoittua.

Ja minä tyttöhän huokaisen, nautin hyvää mokkaa ja selailen tänä iltana ihan ens alkuun kaikkia ihania lehtiä, joita en ole viime aikoina ehtinyt tutkimaan.

Aion ottaa muutenkin pääsiäisen hyvin, HYVIN rauhallisesti ja rentoutuen.
Tehdä mukavia asioita, ulkoilla, valokuvata (jos sää sallii), hääräillä keittiössä ajan kanssa kokkaillen, maistella hyviä ruokia, katsella leffoja, nukkua makoisia yöunia sekä valmistautua henkisesti ja fyysisesti, pääsiäisen jälkeen alkaviin mielenkiintoisiin, uusiin työhaasteisiin, joita odotan oikein innolla ja ilolla.

Kiirastorstai.
Kun kuvasin tuon ruusun oksan piikkeineen, sulavaa hankea vasten, se toi jotenkin mieleeni orjantappuraseppeleen ja pääsiäisen ajan kärsimyskertomuksen. Jos nimittäin uskonnon tunneilta tai pyhäkoulusta ei ole muuta mieleen jäänyt, niin nämä pääsiäisajan vaikuttavat tapahtumat ainakin. Koko pääsiäisajan kertomukset, viimeisestä ehtoollisesta, Juudaksen kavalluksesta, Jeesuksen henkisestä kamppailusta Getsemanen puutarhasta, kohti ristiin naulitsemista Golgatalla ja lopulta kuolleista nousemisesta, olivat niin vahvoja ja jopa pelottavia tarinoita kuvineen, että ne kyllä muistaa, joulukuvaelman ohella, taatusti. Pyhäkoulu oli meidän lapsuudessa jotenkin kaikkien lasten "must-harrastus", jonka mieleenpainuvinta antia taisivat kuitenkin olla vain ne hienot tarrat, joita sai käyntikerrasta aina liimata vaihtuviin tarrapohjiin.

Mutta onhan tämä vaikuttava pääsiäiskertomus inspiroinut myös kuuluisia taiteilijoita. Leonardo da Vincin "Pyhä ehtoollinen" on vaikuttava maalaus ja lähes jokaiselle jotenkin tuttu. Jännittäväkin taulu; ainakin niille, jotka ovat pelanneet Da Vinci- koodia, tai lukeneet ko. kirjan /katsoneet leffan😉.

Rentouttavaa ja mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille 💛💜💚

Helmipuuroa -blogin puolella aloitetellaan pääsiäistä tonnikalapihveillä ja linssisalaatilla.

Vaaleja ja virpojia

Tänään sulassa sovussa kaduilla on tallustellut vaalikansa ja virpojat vitsoineen palmusunnuntain tunnelmissa. Sää on melkoinen, sataa räntää ja ihan silkkaa vettä. Siitä huolimatta käytiin pajunkissajahdissa ja avattiin grillikausikin.

Maisteltiin hallista haettuja, paikallisia makkaroita, broileria sekä kasviksia, ja sunnuntain kunniaksi ruokajuomana nautiskeltiin pieni 0,25 cl pullo valkoviiniäkin kahteen pekkaan. Hyviä olivat makkarat, masu täyttyi pienestäkin määrästä, sillä näihin ei ollut käytetty lainkaan jauhoja, oli oikeita kokolihamakkaroita.

Jaksaa tässä nyt keitellä kaffetta ja katsella Strömsöötä arkista viikkoa odotellessa.

Sitä sun tätä

Jättirusakko pomppi aamulla pihan poikki.
Säikähdin suorastaan, että mikä kumma sieltä tulee vauhdilla kohti, kun eilen satanut lumi vaan sinkoili sen isojen takajalkojen voimasta...kameraa ei tietenkään niin yhtäkkisessä hetkessä ollut käsillä.

Huhtikuu.

" Jos huhtikuussa paita päällä halkoja hakataan, niin toukokuussa turkki päällä toukoja kylvetään."

Kiva kuukausi, luonto alkaa tässä vaiheessa viimeistään jo tosissaan heräilemään. Heh! Ei tosin vieläkään täällä siltä näytä, sillä eilen tuli lunta ja sama meno jatkuu, eli lunta satelee, kun tätä kirjoittaessa ikkunasta ulos samalla katselen. Mutta näinhän se Matin päivän ennustus lupasi: "Jos Mattina pyryttää, niin tulee vielä 7 isoa pyryä ja 14 pientä lumipyryä". En ole ihan laskuissa kartalla, monennessako pyryssä ollaan tällä hetkellä menossa, vaan jospa ne kohta alkaisivat olla pykälässään.

Huhtikuussa on taas niitä, edelläkin mainitunkin kaltaisia, tärkeitä sään ennustuspäiviä, joina ilmatilaa tarkailtiin hyvinkin valppaana, kevään jatkoa ja tulevaa satokautta ajatellen. Niistä sitten kerron tarkemmin lisää, kun ovat ajankohtaisia.

Vaan toivotaan, että pikkuhiljaa kuvien värimaailmat vaihtuisivat sinivalkoisesta erilaisiin huhtikuisiin, paljastuvan maan ruskean ja harmaan sävyihin, ennen kesän vihreyttä ja kukkeaa kautta.

💸💸💸

Käytiin tänään sunnuntaisostoksilla. Hakemassa kotiin uutta ja raikasta kevätkivaa tekstiiliä ym. Ajan kanssa oli oikein mukava maleksia keväsisustusideoita katsellen. Reissun päälle herkuteltiin chiansiemenleivällä, jonka päällä oli kylmäsavulohta sekä ylkän hankkimaa savunautaa. Päälle vielä maiskuteltiin, kevyesti sitruunaista rahkaherkkua ja väsäämiäni tummasuklaalusikoita. Nämä, normaalia "fiinimmät herkut", olivat nyt oikeastaan tämän juhlavan viikonlopun kunniaksi, ihan vaan uusien työ- ja blogikuvioiden ilosta.

Jk. Helmipuuroa -blogin puolella herkutellaan tänään kylmällä, mansikan ja vanilian makuisella helmipuurolla. Tämän päivän rahkaherkusta ja suklaalusikoista laitan reseptipostauksen sinne myös jahka ennätän; jos vaikka siitä olisi jollekin iloa ja ideaa helppoon pääsiäisenkin tarjoiluun, etenkin jos etsii hieman pashaa kepeämpää jälkiruokaherkkua.

Kellottelua ja herkuttelua

Kesäajassa ollaan.
Viikonloppuna ei tullutkaan helleaaltoa, jota kielipitkällä odotin. Ei tullut ei. Eilenkin sateli lunta.
Noh, pienimuotoista kevättalkoilua on jo tehty. Ruukkuja, multia, siivoilua ja varastojen järkkäilyä.

Isommat kevätkunnostukset tehdään sitten vasta, kun putkiremppa on lopullisesti ohi. Sen osalta onkin kohtapuoliin ne karmeimmat ja jännittävimmät ajat edessä, kun todelliset purkamiset ja rakentamiset alkaa kotosalla. Mutta, toivotaan että huhtikuun loppuun mennessä olisi jo hommat ohi ja kaikki olisi entistä ehompaa.

Talkooruokatouhut oli perjantaina aurinkoiset, vaikka sää oli kaikkea muuta kuin valoisa. Pahvilautasilta rennosti vaan tarjoiltiin ja herkuteltiin broilerijauhelihalla täytettyjä takoja ja tortilloja, muovirasiat koristivat pöytiä, vaan siitä viis. Hauskaa ja rentoa oli.

☆ ☆ ☆

Ai että, vaan melkeinpä parasta oli eilen illalla saunan jälkeen rääppiäisherkutella. Kylmänä mutustella tähteeksi jääneitä, rikkoutuneita taco-kuoria, joita dippailin jämäsoossipurkkiin😋. 

Aurinko ei nyt sitten antanutkaan kunnollista kuvaussaumaa lähteä tänä viikonloppuna joutsenräpsyjä ottamaan. Vaan...onpahan tämä ollu puuhatäyteinen viikonloppu muutenkin. Ei ole aika ainakaan pitkäksi käynyt.

SuperSunnuntai♥

Vihdoin!
Aurinko alkoi puolelta päivin paistaa siniseltä taivaalta.

Kamerat kassiin ja menoksi. Ihmisiä virtasi jäälle tasaisena virtana ulkoilemaan. Hymyä ja aurinkoa. Sitä riitti kerrankin ympärillä. Ihmeellinen se on tuo auringon vaikutus, kuinka se saa jäyhän talvisuomalaisenkin hampaat nauravista suupielistä näkymään ja vastaantulijoillekin riittää sanoja.

😁 😁 😁

Pistettiin tämä päivä totaalisesti ranttaliksi ja hulluteltiin ulkoilun päälle; haettiin rullakebabit ihan vaan päähän(auringon)pistoksesta!  Ei yhtään huvittanut miettiä mitään kokkailuhommia. Niinpä sitä pitsapaikassa, koti-illan ja ulkoilun raikkaana, tilattiin mättöruokaa, iltamakohmeloisten darratärisijöiden seassa, sulassa sovussa. Onnellisena kuitenkin siitä, että ei itse tarvinnut kankaisen vaivaan rasvaista apetta hakea,vaan ihan vaan nälkäänsä (ja laiskuuttaan😆).

 🍕 🍕 🍕

Kuinka voimaannuttavaa on ollutkaan laiskotella koko sunnuntai! Auringossa kävelyä, valmista mättöä pöydässä, sen päälle ruokakoomapötköttelya ja kohta Strömsöötä. Illalla vielä päivän valokuvasaldon läpi käymistä...

Tämän parempaa sunnuntaita ei kai voisi ihminen oikeastaan enää toivoa.

Ps. Onnea Saralle 🎂

Lenssun karkotussoppa

Luontainen kipulääke, tulehduksien rauhoittaja, nivelkipujen helpottaja, sisäisesti lämmittävä villasukka, aineenvaihdunnan vilkastuttaja sekä verenpaineen laskija. 

Sellaiseksi voisin tätä lenssukeittoani rohkeimmillaan kuvailla, sillä niin paljon on tässä soppakattilassa aineksia, joilla ko. terveyshyötyjä sanotaan, ja on ihan tutkittukin, olevan. Tämä kova kasviskvartettihan on:

inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili.

Tuumin mielessäni, että soppani on melkein kuin inkivääritee, sattumilla. Ja tässähän on siitä hyvä nelikko, että jos jostain näistä ei ollenkaan pidä, niin sen voi jättää pois, ja silti näistä muista saa niitä hyviä vaikuttavia aineita. Sillä tiedän, että monien suuhun inkivääri maistuu saippualta tai ennen tärkeää tapaamista ei viitsi valkosipulia hirveästi lohvata ruokaansa, ikävän tuoksuominaisuutensa vuoksi.

Kurkuman kökkömäisin puoli on, sen todellakin hurjan voimakkaasti kaikeen tarttuva keltainen väri. Jos raastettua kurkumaa roiskahtaa valkealle pinnalle pikkuriikkisenkään, niin se on samantien keltainen siitä kohtaa😒. Kurkuman pitkäaikaiskäyttäjänä, minun on esimerkiksi ollut pakko siirtyä mm. täysin mustiin tiskirätteihin sekä tiskiharjaan, sillä valkoiset tai vaaleat välineet ja tekstiilit eivät kertakaikkiaan toimi tämän terveysveitikan kanssa puuhastellessa.

Mutta sitten ite soppaan. Tein tätä viikonloppuna ja lipittelin sitä lounaina. Syödessä olo lämpeni kertalaakista ja voimat sekä vireys on nyt ihan toista luokkaa, kuin esim. ennen soppakuuria, kun pieni nuha ja räytymys vaivasi. Eipä tarvinnut tänä aamuna enää nuhatippa nenussa hääriä. Haluan uskoa, että se on hyvien yöunien ja  keittoni ansiota (plasebovaikutusta tai ei, niin pääasia että tuntuu paremmalta).


Lenssun karkotussoppa

• 400g broilerin jauhelihaa

• vähän kookosöljyä

• kunnon palanen inkivääriä

• kunnon palanen kurkumaa (voi korvata kuivatulla kurkumajauheella)

• valkosipulin kynsiä maun mukaan

• kuivattua tai tuoretta chiliä sietokyvyn mukaan

• n.2 dl punaisia kuivattuja linssejä

• 1-2 sipulia

• pakastepinaattia tai nokkosta pari kourallista

• pari porkkanaa

• (perunaa, laitoin, sillä oli muutama potakka rupeamassa itusia työntämään, käyttöön vaan, sillä ruokahävikki ei kuulu tämän talon tapoihin)

• suolaa, mustapippuria

Kypsennä jauheliha kevyesti kookosöljyssä paistellen. Kookosöljyn maku toimii todella hyvin näiden makujen kanssa.

Tehdään kuin jauhelihakeitto: pilkottuja kasviksia keitellään ensin hetki keskenään > porkkana, peruna ja sipuli. Sen jälkeen lisätään raastetut tai pieniksi pilkotut inkiväärit, kurkuma (jos käyttää tuoretta juurta), valkosipulit sekä huudellut linssit. Keitellään taas hetki. Lisätään esikypsennetty jauheliha, pakastetut tai tuoreet pinatinlehdet sekä mausteet. Tarkistellaan maku ja kypsyys. Nautitaan höyryävän kuumana. Kiireettä.

Lauantain eväät

Päivä täynnä toimintaa. Ei ole paikoillaan ehtinyt olemaan.
Puuhaa on ollut niin, että Putouksen mainostauolla pitää tämän päivän pikapostauskin tehdä. Ensimmäisen kerran kerkesin, aikaisen aamun jälkeen, istumaan vasta hetki sitten saunan lauteille. Aurinkoinen ja energinen päivä. Hieno.

Hyvillä eväillä jaksoi puuhastella ja touhottaa.
Lauantain kunniaksi väsättiin täytetyt herkku-bagelit, toinen tuorejuustolla lohen kera ja toiseen vähän fiinimpää pastramityylistä leikettä. Kuvassa tosin näyttää ihan normaalilta meetwurstilta😄, mutta oli enemmän ilmakuivatun oloista leikettä. Hyviä olivat jokatapauksessa molemmat.

Täytyy jatkaa Putouksen parissa, sillä saunasameus silmissä sekä raukeus kehossa rupeaa jo päivän päätteksi ihan väkisin tuntumaan; kummasti pehmeä vuode tuntuu kutsuvan.

Jatketaan huomenna taas😊

Reilut sipaukset tuorejuustoa bagelin puolikkaille, väliin vielä kylmäsavulohta, salaattia, kurkkua ja sinappikastiketta. Nam.

Ilmakuivattua salamia, erivärisiä paprikaviipaleita, salaattia ja tuorejuustoa. Toinen nam.

Salapuikkoja

Kuuntelin tässä männä viikkoina radiota, ja siellä oli juttua salaisista paheista.
Niitä oli muun muassa kyselty joiltakin politiikoilta,  näin kuntavaalien ajankohtaisuuden nimissä tietenkin.

Eräs politiikko oli sitten salaiseksi paheekseen maininnut: Puolukoiden syönnin.

Niii-in.
Missä se pahe siis on..? Silloin toki ymmärtäisin paheellisuuden, syntisen ja piilottelun häpeän tunteen moista harrastetta kohtaa, jos puolukoita syödään teelusikallinen, kera ämpärillisen kinuskikastiketta ja sängyssä selällään, toinen käsi taskussa.
Mutta näin ei ilmeisesti ollut, että puolukoita paljaaltaan vaan.

No, siinä rupesin sitten miettimään, että mikäs se olis oma salainen paheeni syömisten suhteen. Tyrskähdin vähän nauramaan, kun tajusin, että eivät ole nämä omatkaan salaiset paheeni mitenkään katu-uskottavia olleet viime aikoina, siis sellaisia, että on naiset ja lapset vietävä turvaan ja k-18 merkintää liitettävä kylkeen, kun paljastuskirjoitusta julkaisen.

Ainut paheenpuoleinen mainittava on, että olen huomannut viime aikoina käteni turhankin usein hamuavan pakastealtaan syövereitä ja sieltä sitten kalapuikkopaketti, jos toinenkin, on kärriini uinut. Se alkaa mennä hiljalleen jo paheellisuudeen puolelle, tuo pakastealtaalla ravaamis hommeli, juuuh. Mutta ei tälläkään paheella vielä paljon viitsi henkseleitä paukutella😉

Perjantaisin varsinkin, puikkohimo iskee nykyisin melkeinpä joka ikinen viikko.
No, ja..mikä tästä tekee sitten SEN salaisen paheen, on se, että yllätin itseni kerran iltamyöhään,  salaa paistamassa - ihan vain itselleni - parit puikot. Ja ne SALApuikot vasta hyviä olivatkin😆 Oikein kielletyn hedelmän makuisena, silmät kettumaisen viiruina, ne salapuikot mutustelin yökalsareissani ja onnellisena masuuni.

Onhan mulla, pentele soikoon, toinenkin salainen pahe!
Justiinsa tajusin. Käyn joskus yksin ollessani, hakemassa lusikallisen lakritsin makuista strösseliä leivontakaapista ja annan niiden papanoiden sulaa hitaasti suussa.

Arvatkaas mitä meillä tänään syödään..😉😋😄..se on perjantai ja olin pakastealtaalla taas...

Kurkuman keltainen kalakeitto

Eilisen aurinkoisen ja energisen ulkoilupäivän päätteeksi väsäsin kalakeiton. Valitettavasti tänä talvena omat kalansaaliit ovat jääneet vähänlaiseksi, kun eräjormakaan ei työkiireiltään ehtinyt verkkoja virittelemään ja ylläpitämään, niin siitäpä syystä, kesää ja sen kalansaaliita odotellessa, kipaisin kaupan tätien apajilta keittokalat hakemassa.

Tästä sopasta ei tullut ihan se perinteinen kalakeitto, vaikka siitäkin pidän kovasti. Halusin kokeilla kalasoppaan tuoretta luomukurkumaa, ja hyvinhän se fisusoppaankin istui. Soppani on, taas kerran, tehty näppituntumalla, eli listaan siksi vain käyttämäni aineksekset ylös.

Aurinkoinen kalasoppa

• Vaalealihaista kalaa
• Perunoita
• Keittojuureksia (porkkanaa, purjoa tms.)
• Pala parsaa
• Pala kukkakaalia
• Sipulia
• Palanen raastettua kurkumaa
• Vettä tai kalalientä
• Suolaa ja maustepippureita
• (halutessaan liemeen voi lirauttaa maitoa, kermaa tai kookosmaitoa)

Keitellään ensin kasviksia pehmeämmäksi, ja loppuvaiheessa lisätään kalapalat, etteivät muhjuunnu. Tätä keittoa voi varioida, esim. laittamalla maitoa tai kermaa sekaan. Myös kookosmaito toimii kurkumalla maustetussa kalakeitossa maan mainiosti. Silloin tähän soppaan voisi lisätä myös hieman chiliä ja sitruunaruohoa.

 ♥♥♥

Tuota eilistä fisusopppaa lämmitellään tässä taloudessa tänäänkin, eli aikaa jää kaikenlaiseen muuhun kivaan sunnuntaipuuhailuun. Ulkona on vähän nuhju keli; sataa lumentuhnua ja on taas ankean hämärää. Mutta eipä tuo oikeastaan haittaa. Voipahan hyvällä syyllä vetää iltapäivällä torkkupeittoa korville ja hautautua katsomaan Poirottia ja Strömsöötä...keittää oikein hyvät ja virkistävät iltapäiväkahvit siihen kylkeen. Aijai... Kyllä kiireettömässä sunnuntaissakin on oma hohtonsa ♥.

Aikaan avokaadojen

Avokaadot ovat nyt niin edullisia ja hyviä, että olen niitä kaupasta suorastaan kassitolkulla kotiin kantanut.

Tulee syötyä siis "kaadoa" joka päivä jossain muodossa. Avokaadon puolikas, johon ripottelen vähän fetamurusia, on suosikki-iltapalaseni.

Laitoinpa tässä männä päivänä yhden avokaadon sosekeittoonkin ja siitähän muotoituikin oiva ja lämmin smoothie. Piti ihan se tähän muistaessani nyt ylöskirjata, sillä haluan tehdä sitä pikaista sosesopppaa kyllä toistekin. Ihastuttavan lempeää, pehmeän samettista, täyttävää ja masua hivelevää oli.

Yksinkertaisuudessaan homma meni näin, että suolalla ja kurkumalla maustetussa vesitilkkasessa kiehautin/ höyrystin reilun palasen kukkakaalia pienittynä ja porkkanan raastettuna (nopeuttaa valmistumista). Iskin pehmenneet kasvikset liemineen blenderiin ja perään avokaadon sekä lirauksen maitoa. Lämmin soppasmoothie oli valmis. Päälle ripostelin vähän fetamurusia.

♥ ♥ ♥

 

Vaan nyt on aika viskata korkkarit koivista ja virittäytyä viikonlopun taajuudelle. Suunnitelmissa ainakin kalasopan keittoa ja ulkoilua, mutta tänään tunnen vain kutsumusta vaakatasoon...(taisi olla muumipapan suusta tuokin lause...)

Piraattiriisi: positiivinen yllätys!

Tarjouksessa oli kukkakaalia, ja viikonloppuna oli aikaa kokeilla jotain uutta.

Ajattelin testata kukkakaalista tehdyn riisin. Ei mikään uusi juttu enää, mutta on vain  jäänyt aiemmin testaamatta, sillä olen ollut vähän skeptinen moisen "korvikkeen" maun suhteen. Keitetty tai höyrystetty kukkakaali kun ei oikein makumaailmaani ole koskaan suuremmin ihastukseen asti iskenyt, mutta tämä röpellyspä ei samalta maistunutkaan.. Olin peffallein lentää: kuinka olikin hyvää! Kuka tässä enää mitään riisejä kaipaa - ajattelin.

Oman "riisini" tein ihan kokonaisesta kukkakaalista, raastinraudalla raastamalla, vaikka näitä valmiinakin tuotteena kaupasta saa, ja koneella saisi tietysti nopeasti ja paljon valmiiksi. Ei käsipelilläkään kauaa hommassa nokka tuhissut ja tuli allijumppaa samalla. Aion tämän kokeilun inspiroimana tehdä ensi syksynä sadonkorjuuaikaan, kotimaisista kukkakaaleista, reippaasti pakastimeen tätä piraattiriisiä varastoon, ns. ottivalmiiksi.

Kukkakaalisipellyksen kypsennyskään ei aikaa paljon vaatinut; laakealle pannulle vaan, suolalla maustettuun vesitilkkaseen, höyrystymään muutamaksi minuutiksi ja pois. Pitää ehdottomasti jättää pientä purutuntumaa.

Lisukkeeksi väsäsin jauhelihacurryn. Eli suomeksi, hyvin runsaasti kasviksia ja mausteita sisältävän jauhelihaseossoossin. Yhdistelmä toimi. Tuli hyvä mieli ja lämmin olo tätä ruokaa syödessä.

Ihan harmittaa, miten olenkaan aliarvostanut tätä mainiota kasvista, jolla on, vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta, niin paljon hyviä ominaisuuksia. Hyvin monessa vilkaisemassani tutkimuksessa, artikkelissa tai julkaisussa kukkakaalin terveyseduista on mainittu, kuinka sen sisältämät antioksidantit auttavat pienentämään riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä vähentämään syöpäriskiä. Yllättävä tieto oli myös se, että kukkakaali sisältää samaa allisiinia, kuin valkosipuli: tämä aine jarruttelee mm. kehon ikääntymistä ja hillitsee tulehduksia.
Hieno kasvi siis. Minun lautaselle eksyy kaalikaunokainen tämän jälkeen paljon useammin. Ja elokuvailtojen kasvisdippivadille ehdoton lisuke, etenkin kotimaisen satokauden aikaan.

Puikkoperjantai

Iski kalapuikkohimo kertakaikkiaan!
Mitäs niiden kylkeen, mietin kaupassa, nooh.. jos kokeilisin tehdä jonkun remoulade tyyppisen soossin. Ja kyllä kannatti. Tätä herkkusoossia teki mieli lusikoida suuhun ihan siltään. Oli raikasta ja rapsakkaa. Taittoi paneroitua ja rasvaista puikkoa niin mutjakasti suussa, että. Toimii varmasti muidenkin paistettujen kala- tai kanaruokien kanssa.

Ja naurattaapa täällä nyt (täydellä masulla) ääneen, nimittäin oli niin nälkä puikkojen valmistuttua, että annoskuvastahan tuli ihan p---ska😆 Soossi oli tarkoitus olla esillä ja komeasti etualalla, vaan nälkähuuruissani otinkin surkeimman kalapuikkosoossikuvan mitä maa päällään kantaa!

Mutta..näiden kuvakulmien ei nyt anneta häiritä tätä hienoa soossikokemusta eli;

Kirjataanpas kastike ylös jo nopeaan, että osaa tehdä toisellakin kertaa tätä lisuketta, kun puikkohimo iskee.

Remouladetyyppinen kermaviilikastike kalapuikoille

• 1 prk kermaviiliä

• ½-1  punainen paprika

• pieni porkkana

• 1-1½ suola-tai maustekurkkua

• sitruunamehua

• kuivattua tilliä (tuore olisi vielä parempi, mutta sitä ei nyt tähän hätään ollut, joten kuivatulla mentiin, toimi silti)

Kasvikset pilkotaan oikein hienoiksi pikku kuutioiksi. Sekoitetaan ne kermaviilin sekaan ja koko soossi maustetaan tillillä ja sitruunamehulla. Annetaan tekeytyä jääkaapissa ainakin kalapuikkojen paistumisen ajan, mielummin vähän pidempäänkin, jos nälkä ja maltti antavat myöten😉😋.