Mehukasta satoa

Syksyn ihaninta antia.

Ihastelen suuria kanttarelleja, punaposkisia omenoita ja kaikenkirjavia kasviksia.
Nautiskelen niistä tehtyjä tuoremehuja päivittäin.
Kerään sisääni energiaa, kuten koivut, jotka imevät jo lehtivihreäänsä lehdistä takaisin varastoon ensi kesää varten.

Maa tarjoaa parastaan ennen kuin talvi peittää sen valkoiseen ja pehmeään peittoonsa.

Lipstikan tuoksua

Pitkästä aikaa pistin kasvikuivurin puhisemaan.
Lipstikat saavat nyt kuivatuskäsittelyn. Teen kuivatuista lehdistä sitten lipstikkasuolaa.

Asunnossa leijailee tällä hetkellä hyvin vahva tuoksu ja kuivurin ääni on unettavan rauhoittava.
Kannatti ruveta vielä töiden päälle tähänkin hommaan: Onpa ihana sitten talvella keitellä vaikka lihasoppaa, eikä tarvitse kaupantätien liemikuutioita laitella, kun on itse tehtyä yrttisuolaa makua antamaan.

Kesä ja satokausi..voi että tämä on ihanaa ja inspiroivaa aikaa. Oispa vaan itsellänikin vähän enemmän aikaa hääriä näiden säilöntäpuuhien parissa. Mutta, nautitaan kaikista, pienistäkin hetkistä.

Hyytyy ja hytkyy

Hella on ollut kuumana ja purnukka poikineen taas valmistunut.

Tein pihlaja-konjakki hyytelöä (siinä on pari mikä toimii todella hyvin!), punaherukkahyytelöä sekä testipurkin tämän syksyn trendihilloketta, punaherukka-valkosuklaa hyytelöä.

Tänä vuonna on trendikästä, mikäli lukemaansa uskominen, maustaa hilloja esimerkiksi salmiakkijauheella, likööreillä ja tummalla- tai valkoisella suklaalla. Mielenkiintoisia makutwistejä varmasti kaikki, vaan kun itse olen enempi suolaisten ruokien ohessa käytettävien hillokkeiden ystävä, niin tein vain pienen kokeilun tuota valkosuklaalla ryyditeltyä hilloa. Sen luulen maistuvan esim. jäätelön, lettujen, jogurtin tms. kaverina.
Testaillaan ja maistellaan tässä syssyn mittaan millaista herkkua siitä suklaisesta hillosta sitten tuli.

Muutin tuota Kotivinkin ohjetta mieleisekseni siten, että tein kirkkaan hyytelön perinteisen hillon sijaan, eli siinä ei ole kokonaisia marjoja mukana, kuten tuossa ohjeessa on.  Tämä ihan vain siitä syystä, että punaherukassa on melkoisen isot siemenet, jotka eivät tunnu kivalta suussa ja hampaissa.

Nyt voin nostaa taas jalat seinälle, keittää iltasumpit ja ruveta selaamaan uunituoretta Kotivinkkiä...ah, ihanuutta.♥
 

Pihlajanmarja-konjakki hyytelö

• n. 1 kg pihlajanmarjoja
• n. ½ kg hillosokeria
• 2½ dl vettä
• 2 rkl konjakkia tai viskiä

Marjat puhdistetaan ja pestään huolellisesti. Ne myös kannattaa käyttää, jos mahdollista, pakkastimessa vuorokauden verran, jolloin maku paranee samalla tavoin kuin pakkasen puraisemissa puolukoissakin.

Puolikohmeisia marjoja keitellään noin vartin verran vedessä ja valutetaan tämän jälkeen marjat lävikössä. Jos haluat kirkasta hyytelöä, ei marjoja kannata litistellä siivilää vasten.
Kerätty mehu laitetaan kattilaan hellalle ja lisätään sokeri. Keitellään kymmenisen minuuttia tai kunnes hyytymistesti näyttää positiivista; eli jääkaappikylmälle lautaselle laitateen hyyteloseosta muutama pisara ja vetäistään sormella ura keskelle. Jos ura ei umpeudu hetken jääkaapissa oltuaan, on hyytelö valmista.
Hyytelöstä kerätään mahdolliset vaahdot pinnalta ja lisätään hyvää konjakkia tai viskiä.
Purkitellaan puhtaisiin ja kuumiin purnukoihin.

Tämä on hyvää syksyisten liha- ja riistaruokien kera, juustojakaan pois sulkematta.

Laitoin marja- ja hillosokerin määriin "noin arviot", koska kirkasta hyytelöä tehdessä kannattaa aina joko tarkkaan mitata tai edes silmämääräisesti arvioida valmistuneen mehun määrä, ja sen mukaan mitata sitten tarvittava hillosokeri. Näin hyytelö onnistuu varmimmin. Hillosokerin suhteesta mehuun mainitsinkin jo aiemmin puolukkahyytelön teon kohdalla; se toimii hyvänä perusohjeena hyytelöhilloille.


Punaherukka-valkosuklaahillo 
(Kotivinkki 15/2016)

• 2 kg punaherukoita 
• 1 dl vettä
• 1 kg hillosokeria
• 200-400g valkosuklaata rouheina paloina

Keitä putsattuja herukoita ja vettä, kunnes muodostuu vesihöyryä. Lisää hillosokeri ja anna kiehua kevyesti vartin verran. Lisää hieman jäähtyneeseen hilloon valkosuklaapaloja.

Aamu-usvasta talvivarastoihin

Aikaisin aamulla, kun hiippailin parvekkeelle kahvikupin kanssa katselemaan sumun ja seittien kuorruttamia puita, tuli pieni ja tummaturkkinen orava yllätten usvan seasta seurakseni syömään ja käpyjä keräilemään. Keskenkasvuinen ja utelias oli pieni pörröhäntä, talven varalle ravintoa hankki unisin silmin jo anivarhain auringon noustessa ja usvaverhon vielä maassa viipyillessä.

Aamusta ollaan nyt iltaan siirrytty ja se onkin mennyt omia talvivarastoja sitten kartutellessa eli hyytelöimishommissa. On näissä vaan aina oma hommansa, kun kerätään marjat, siivotaan, keitetään mehu/survotaan tai hillotaan, kuumennetaan, desifioidaan purkitellaan, keitetään ja jäähdytelllään sekä sen päälle sitten pyyhitään roiskeita loppuilta kaakeleista ja tasoilta.

Mutta,
sitten kun purnukat ovat valmiina ja rubiininpunaista hilloa täynnä, taputtelet itseäsi tyytyväisenä olkapäälle.
Kiehautat oikein hyvät "ahkeruusiltakahvit" ja käyt vielä nakkaamassa pähkinän pienelle oravanpojalle, että saa poloinen lihaa luittensa ympärille paukkupakkasilta suojaamaan...
ja sisällä hyrisee sellainen pieni onnellisuuden tunne että, kyllä talvi taas pärjäillään :)

Aamu-usvasta uninen oravanpoika ja iltapuhde-puolukkahyytelöt.

Kirkas puolukkahyytelö mehusta:

• 1 litra keitettyä mehua ( =1kg marjoja ja 3-4 dl vettä)
• 800g - 1000g hillosokeria (tai taloussokeria)
• (½ dl konjakkia)

Pane pieni lautanen jääkaappiin hyytymistestiä varten.

Mittaa puhdistetut puolukat kiehuvaan veteen. Keitä 10-15 minuuttia. (Ota aika siitä kun seos alkaa uudelleen kiehua.)

Nosta kattila liedeltä, siivilöi mehu. Saat hyytelöstä kirkkaan, jos et painele marjoja siivilää vasten. Mittaa mehu ja kaada se takaisin kattilaan. Kiehauta ja sekoita joukkoon hillosokeri (80-100 g/dl valmista mehua). Keitä keskilämmöllä 10-15 minuuttia, välillä sekoittaen. Kuori pinnalle muodostuva vaahto pois. Mausta halutessa konjakilla.

Tee hyytymistesti: Tiputa hyytelöä kylmälle lautaselle ja siirrä lautanen hetkeksi jääkaappiin. Vedä hyytelön keskelle sormella vako. Ellei vako umpeudu, on hyytelö valmista. Jos vako umpeutuu, jatka vielä keittämistä noin 5 minuuttia ja toista koe. 

Nosta kattila liedeltä ja purkita kuuma hyytelö huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin (kuumiin) purkkeihin. Säilytä viileässä.

Keittoaika riippuu sokerista ja marjojen luonnollisesta pektiinistä, puoliraa´assa puolukassa sitä on enemmän :

Hillosokerilla n.10 minuuttia

Taloussokerilla n. 20 minuuttia

Pyjamabanaani

Sellainen minä olin eilisen päivää :D

Satoi vettä koko päivän. Ja niin näköjään taitaa tehdä tänäänkin.

Eilen jouti siis hyvillä mielin hääräilemään sisällä.
Hyppimään pyjamassa banaaneita kuivaten.

Nukuin aamulla oikein pitkään. Tuli illalla tiirattua elokuvaa, meikäläisen mittapuulla sanottuna; aika myöhään kun yli puolta yötä jo viisarit veteli .Vaan maltoinpa kerrankin vastapainoksi launantai-aamuna vetää hirsiä lähes yhdeksään asti (tänään taas heräsinkin jo kuudelta kukkumaan..)

Sitten aloitin banaanien kuivatusprojektin sekä rymsteeraamisen. Eli kaappien sisältöjen siivouksen, romuinventaarion ja järjestelemisen. Se homma jatkuu vielä tänään.

Sisäpuuhien lisäksi tein jo muutamia joululahjahankintoja. Olen nimittäin niitä, jotka poimii pitkin vuotta lahjoja läheisilleen, aina sopivan nähdessään. Ei tarvitse sitten jouluna hössöttää, vaan chillailla tunnelmoiden vaan. Mutta hitsi että tuli hyvä fiilis, kun löysin ihan sattumalta jo niin kivoja lahjoja.

Iltapäivällä kävin sitten torkkupeiton alle hetkeksi kuuntelemaan sadetta ja kuivurin puhinaa ja tuhinaa..torkahdin siinä sitten vartiksi, kun tasainen ääni vaivutti salakavalasti uneen.

No vartin "avainunet" teki oikein eetvarttia. Sen päälle ryystin kunnon vitamiinipommin, jossa oli banaanin kantapalat, mansikoita ja tyrniä. Päälle vielä slaissit melonia. Ihan tunsin miten ihokin pingahti heti sileäksi moisesta vitamiinitujauksesta ;)

Mutta sitten tarkemmin "banaanioperaatiosta" .

Tein testauseriä, eli osan baanaanisiivuista liotin sitruuna-vesiseoksessa, jota ohjekirjasessa suositeltiin tehtäväksi, jotta väri ja maku säilyisi hedelmissä hyvänä. Siivuja olisi pitänyt liotella peräti 2 tuntia, vaan minun banaanislaissit olisivat olleet jo mummonmuusia siinä vaiheessa. Eli liotin vain hetken. Vaan nekin hieman pintamuhjuuntui ja  tahtoivat jäädä ritilään kiinni tiukasti kuin tukkimiehen täi tukkaan! Mutta...lopputulos oli liotettujen osalta mielestäni kauniimpi, sekä maultaan parempi. Kuin toffeeta tai caramelliä.

Osaan ripottelin ihan hipi-hyppyselliset aitoa vaniliaa sisältävää sokeria ja osaan tomusokeria.
En huomannut suurta eroa tässä.

Luulenpa, että tein banaanilastuistani hieman liiankin ohuita. Ajattelin sen nopeuttavan kuivumisaikaa. Lämpötilan pidin siinä 50 asteessa koko ajan. Mutta toisaalta,  nuo lehden ohuet lastut ovat kyllä aika hienoja ja karkin makuisia. Että voin siis sanoa summa summarum: ihan onnistunut ensimmäinen banaani-kuivaus-kokeilu.

Ja tästä vaan lisää treenataan, uusi laite vaatii aina kokeiluja ja testaamista, ennen kuin sen niksit ja hienosäädöt oppii näppituntumalla.

Kuivuri on kyllä ihanan hiljainen ja muuten oikein toimiva peli.
Kiitos vaan vielä kovasti lahjan antajille! Odotan jo kieli pitkällä, että pääsisin sieniä kuivattalemaan.

Suurimman osan banaaneistä säilöin hienoksi murusteltujen mantelilastujen kera (estää yhteen takertumista ja maistuu kivalta). Osan säilöin paperipusseihin, ilman manteleita: pähkinä- ja manteliallergisia napostelijoita ajatellen.

Jk. Ihanaa...tänään tulee taas Neiti Marple ja Strömsöön puutarha.
Ihan mun lemppariohjelmia! Neiti Marplet, Sherlock Holmesit ja Hercule Poirotit, vaikka olen lukenut ja katsonut ne kaikki läpi, yhtään liioittelematta satoja kertoja, jaksan aina vaan uudestaan uppoutua niiden kiehtovasti kerrottuun maailmaan. Ympäriltä unohtuu kaikki arkinen maailma, ja seikkailen sen hetken vanhassa Englannissa ..tai idän pikajunassa ..tai Niilillä seilaten..

Puolukkapölyä ja peliä

Tänään ne alkaa,
jääkiekon MM-kisat.

Kisojen seuraaminen vaatii energiaa ja voimia, joten puuron päälle piti aamusta tempaista kuivatuista marjoista tehtyä "pölyä".

Kuvassa on omatekoista puolukoista tehtyä rouhetta, sekä lisäksi kaupantätien tekemää mustikka-pellava rouhetta.

Kuivatut marjat ovat välillä kivaa vaihtelua tuoreille marjoille.
Antavat puurolle jännittävää suutuntumaa ja tekstuuria sekä maistuvat makealta.
Lisäksi yhteen ruokalusikalliseen kuivattuja marjoja mahtuu aika määrä tuoretta marjaa.
Eli päivän vitamiini- ja marja-annos tulee helposti täyteen sellaisellekin, joka ei niin jaksa marjan syönnistä innostua.

Suosittelen kokeilemaan, niin marjan kuivaamista kuin käyttöä.

Tuo rubiininpunainen puolukkapöly oli hienonnäköistä sekä herkullisen makuista joulunaikaan, kun tein tummasta suklaasta tryffeleitä, ja pyöräytin ne tuossa puolukkapölyssä.
Kuivatut marjat siltään ovat tosi hyvää naposteltavaa, tai vaikka mysliin ripotelvaa.
Ja lapsien sekä aikuisten suuhun maistuvassa Rocky-road suklaassa toimivat rapsakat marjat muuten erinomaisesti.

Kyllä nyt jaksaa aloittaa pelien jännittämisen.

..tai ehkä vielä perjantai-illan iloksi popcornit voisi illalla pistää tulille ja herkutella siinä kiekkohuuman temmellyksessä.