Lihapullaperjantai

Kaikenlaiset projektit ja hössötykset sekä pitkät päivät ovat vieneet naista.

Päivät menneet koko tammikuun ajan sitä rataa, ettei niistä oikein muistakaan mitään muuta kuin rytmin: aamulla ylös ja illalla sänkyyn. Ja minä kun onneton luulin, että vuoden alku vähän hellittää ja jää aikaa kaikelle kivalle hömpöttelyllekin.

Mutta...kun vauhti kiihtyy liikaa, on otettava järeät keinot sen katkaisuun.
Eli silloin on tehtävä:
Lihapullia!

Meditatatiivistä touhua.
Tehdä taikina, pyöritellä palleroita, paistella ja nuuhkia ruuan hyvää tuoksua...ja lopuksi suu messingillä maistella tuotokset.

Arkista. Tuttua. Tavallista.
Ihanaa.

Hyvää - lihapullien tuoksuista - sunnuntaita, vaikka pullaperjantai menikin jo ♥

Lauantaisatoa..

...torilta 😊

Näistä koristekurpitsoista olisi tarkoitus jotain asetelmaa vielä jossain vaiheessa väsätä.
Nähtäväksi jää, tuleeko tekemällä tehtyä sitten mitään, vai asettuuko ne vaan sinne minne asettuu ...

Kivoja väripalleroita ne on. Vastustamattomia!

Chiliruukku löysi tiensä uuteen kotiin. Suuren suureen noita-nokinenän kahvipannuun.

Street- ja homefood

Viikko vierähti taas vilkkaissa merkeissä.
Kiirettä piti, mutta onneksi oli kuitenkin sen verran aikaa, että ehdin kierrellä ja nauttia mm. kansainvälisestä tunnelmasta, eri maiden erikoisruokaherkkujen parissa.

Kerkesin myös kuluneena viikonloppuna viettää aikaa ystävien kanssa rokkitunnelmissa ja haukiburgereita väsäillen.

Säätkin suosi! Sekä perjantaina että lauantaina paistoi aurinko. Oli ihanaa nauttia kauniissa auringonpaisteessa virvokkeita,  nauraa niin että silmistä vesi tirskui ja vatsalihakset olivat krampata, kuunnella musiikkia sujuvasti mukana hoilaten..Hauska viikonloppu ♥ Voimaannuttava.

Päivittelyä ja pionin tuoksua

Jäänyt blogipäiväkirja(t) taas toiselle sijalle ja lehdelle roikkumaan, kun allekirjoittanut touhottanut töiden lisäksi kaikenlaista.

Täytynee siis sunnuntain rauhassa pistää muistiin joitain kuluneen heinäkuisen viikon puuhasteluja.

On tullut kasvikuivuria käytettyä, tehtyä kotiin uusia hankintoja; viinicooleri, kastehelmi-sarjan lasinaluset, "rouhea", lasinen kynttilänjalka, jota en lakkaa ihastelemasta. Valo taittuu siitä niin upeasti, että sitä on pakko aina ohikulkiessaan pysähtyä katsomaan.

No, ei ole pelkästään tullut osteltua, vaan haukipulliinkin on hankittu tarveaineita, eli kalastusta ja veneilyäkin vähän harrastettu. Eilen kävin valokuvaamassa. Siitä reissusta tulee sitten joitakin valokuvia blogiin tulevalla viikolla, jahka kerkeän niitä läpi käymään. Mitäs muuta...pionit ovat tuoksuneet maljakossa huumaavasti, vaan nyt kuvaushetkellä alkavat jo olla ehtoopuolella nuo kukoistukset.

Säätila, se on ollut kyllä melkoisen vaihteleva. Välillä tulee vettä ja toisena hetkenä paistaa. Eilinen kuvausreissukin oli melkoista sahaamista, kun välillä sai ravata kuusien alle sadetta suojaan. Erikoinen kesä, tuntuu kuin se ei olisi oikein vieläkään alkanut. Ensi viikolle on luvassa edes vähän lämpöisempää säätä. Jäädä jännäämään miten käy.

Yksinkertaisuutta sekä yltäkylläisyyttä

Kesä.
Yksi sen ihanuuksista on tuoreiden tuotteiden runsaus.
Joka päivä voi napostella mansikoita, kirsikoita, herneitä ja makeita porkkanoita.
Väriä ja sortimenttia on pöydät notkollaan.

Ja aineksien runsaudesta huolimatta on kesäruoka helppoa. Sunnuntain juhla-ateria; pihvi ja sipulit grilliin. Jälkkäriksi mansikoita ja kirsikoita...

Hymyilyttää ihan väkisinkin.

Pikkuhiljaa pääsiäistä kohti

Tähän alkuun, tiedotusta Helmipuuroa -ruokablogin parannuksista, joita eilen illalla tein, ihanan lukijani kysymyksen havahduttamana. Eli nyt sivupalkin kaikissa pienissä kuvissa on linkit, jotka johtavat kyseisen kuvan aihealueen postaukseen. Kiitos vielä lukijalleni tästä hyvästä huomiosta ♥

🐦🐦🐦

Ja sitten maanantain tarinoihin.
Vaalivalvojaiset on valvottu ja kaikki on toivottavasti virvottu Palmusunnuntaina oikeen tuoreeksi ja terveeksi. Eilisestä Palmusunnuntaistahan alkoi nyt sitten hiljainen viikko, tai piinaviikoksikin sitä on kutsuttu. Hiljaisen viikon jokaisella päivällä on oma nimensä. Tänään on malkamaanantai.

Pääsiäinen siis lähestyy huimaa vauhtia. Mukavaa. Pääsee pitkiksi pyhiksi rauhoittumaan ja puuhastelemaan kaikkea mukavaa. Parasta on yhteinen vapaa ylkän kanssa. Eilen illalla päätettiin, että tänä vuonna ei tehdäkään lammasta, vaan vaihtelun vuoksi luultavasti ihan vaan possua, timjami-konjakkikastikkeessa. Kalan savustuskin taitaa tänä vuonna jäädä vappuun. Vaan eepä tuo mittään..kerkii sitä vappunakin savustaa, on luntakin silloin toivottavasti vähemmän maassa, nyt sitä on vielä turhankin paljon.😆

Kuluneena viikonloppuna käytin aikaa jo kodin pääsiäisvalmisteluihin, siivoilin ja pientä koristeluteemaakin laittelin. Melko hillitysti tänä vuonna mennään. Viime vuonna villiinnyin kirkuvan keltaisesta, sitä oli joka paikassa, vaan tänä vuonna keltaistä löytyy lähinnä vain munankeltuiaisista.  Vaihtelu virkistää. Jätän narsissitkin kauppaan: syötävät yrtit saavat hoitaa vihreyden ja pajunkissarykelmä lasimaljassa antaa graafista silmäniloa. Pikkuisen pistin niihin blingiä, eli muutamat kristallit ja höyhenet roikkumaan.

Jk. Turkoosi muna tuli vihreällä 😄 elintarvikevärillä.?! Sivelin pinnan sillä kauttaaltaan ja huuhtelin ylimääräiset pois. Tuli oikein kaunis väri mielestäni.

Velho ja amppari

Sisko-likka nappasi kännykällä kuvaa, kun Velho hoitaa lempileluaan, ampiaista.

Hih!
Meillä on sisareni koiran, Velho-pojan kanssa ihan samanlaiset lempparit.
Velhon lempilelu on kelta-musta ampiainen, ja minulla on samat lempivärit lautasella😊.

Perjantain ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi Helmipuuroa blogista löytyy rahkaherkkua kahdella tavalla tarjoiltuna.

Pirtsakkaa viikonloppua!😊

Niin ikään Sisareni ottama, kännykällä napattu, komea kuva Velho-pojasta keväisellä järven jäällä. Kohta ei jäälle enää pääsekään...

Lenssun karkotussoppa

Luontainen kipulääke, tulehduksien rauhoittaja, nivelkipujen helpottaja, sisäisesti lämmittävä villasukka, aineenvaihdunnan vilkastuttaja sekä verenpaineen laskija. 

Sellaiseksi voisin tätä lenssukeittoani rohkeimmillaan kuvailla, sillä niin paljon on tässä soppakattilassa aineksia, joilla ko. terveyshyötyjä sanotaan, ja on ihan tutkittukin, olevan. Tämä kova kasviskvartettihan on:

inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili.

Tuumin mielessäni, että soppani on melkein kuin inkivääritee, sattumilla. Ja tässähän on siitä hyvä nelikko, että jos jostain näistä ei ollenkaan pidä, niin sen voi jättää pois, ja silti näistä muista saa niitä hyviä vaikuttavia aineita. Sillä tiedän, että monien suuhun inkivääri maistuu saippualta tai ennen tärkeää tapaamista ei viitsi valkosipulia hirveästi lohvata ruokaansa, ikävän tuoksuominaisuutensa vuoksi.

Kurkuman kökkömäisin puoli on, sen todellakin hurjan voimakkaasti kaikeen tarttuva keltainen väri. Jos raastettua kurkumaa roiskahtaa valkealle pinnalle pikkuriikkisenkään, niin se on samantien keltainen siitä kohtaa😒. Kurkuman pitkäaikaiskäyttäjänä, minun on esimerkiksi ollut pakko siirtyä mm. täysin mustiin tiskirätteihin sekä tiskiharjaan, sillä valkoiset tai vaaleat välineet ja tekstiilit eivät kertakaikkiaan toimi tämän terveysveitikan kanssa puuhastellessa.

Mutta sitten ite soppaan. Tein tätä viikonloppuna ja lipittelin sitä lounaina. Syödessä olo lämpeni kertalaakista ja voimat sekä vireys on nyt ihan toista luokkaa, kuin esim. ennen soppakuuria, kun pieni nuha ja räytymys vaivasi. Eipä tarvinnut tänä aamuna enää nuhatippa nenussa hääriä. Haluan uskoa, että se on hyvien yöunien ja  keittoni ansiota (plasebovaikutusta tai ei, niin pääasia että tuntuu paremmalta).


Lenssun karkotussoppa

• 400g broilerin jauhelihaa

• vähän kookosöljyä

• kunnon palanen inkivääriä

• kunnon palanen kurkumaa (voi korvata kuivatulla kurkumajauheella)

• valkosipulin kynsiä maun mukaan

• kuivattua tai tuoretta chiliä sietokyvyn mukaan

• n.2 dl punaisia kuivattuja linssejä

• 1-2 sipulia

• pakastepinaattia tai nokkosta pari kourallista

• pari porkkanaa

• (perunaa, laitoin, sillä oli muutama potakka rupeamassa itusia työntämään, käyttöön vaan, sillä ruokahävikki ei kuulu tämän talon tapoihin)

• suolaa, mustapippuria

Kypsennä jauheliha kevyesti kookosöljyssä paistellen. Kookosöljyn maku toimii todella hyvin näiden makujen kanssa.

Tehdään kuin jauhelihakeitto: pilkottuja kasviksia keitellään ensin hetki keskenään > porkkana, peruna ja sipuli. Sen jälkeen lisätään raastetut tai pieniksi pilkotut inkiväärit, kurkuma (jos käyttää tuoretta juurta), valkosipulit sekä huudellut linssit. Keitellään taas hetki. Lisätään esikypsennetty jauheliha, pakastetut tai tuoreet pinatinlehdet sekä mausteet. Tarkistellaan maku ja kypsyys. Nautitaan höyryävän kuumana. Kiireettä.

Piraattiriisi: positiivinen yllätys!

Tarjouksessa oli kukkakaalia, ja viikonloppuna oli aikaa kokeilla jotain uutta.

Ajattelin testata kukkakaalista tehdyn riisin. Ei mikään uusi juttu enää, mutta on vain  jäänyt aiemmin testaamatta, sillä olen ollut vähän skeptinen moisen "korvikkeen" maun suhteen. Keitetty tai höyrystetty kukkakaali kun ei oikein makumaailmaani ole koskaan suuremmin ihastukseen asti iskenyt, mutta tämä röpellyspä ei samalta maistunutkaan.. Olin peffallein lentää: kuinka olikin hyvää! Kuka tässä enää mitään riisejä kaipaa - ajattelin.

Oman "riisini" tein ihan kokonaisesta kukkakaalista, raastinraudalla raastamalla, vaikka näitä valmiinakin tuotteena kaupasta saa, ja koneella saisi tietysti nopeasti ja paljon valmiiksi. Ei käsipelilläkään kauaa hommassa nokka tuhissut ja tuli allijumppaa samalla. Aion tämän kokeilun inspiroimana tehdä ensi syksynä sadonkorjuuaikaan, kotimaisista kukkakaaleista, reippaasti pakastimeen tätä piraattiriisiä varastoon, ns. ottivalmiiksi.

Kukkakaalisipellyksen kypsennyskään ei aikaa paljon vaatinut; laakealle pannulle vaan, suolalla maustettuun vesitilkkaseen, höyrystymään muutamaksi minuutiksi ja pois. Pitää ehdottomasti jättää pientä purutuntumaa.

Lisukkeeksi väsäsin jauhelihacurryn. Eli suomeksi, hyvin runsaasti kasviksia ja mausteita sisältävän jauhelihaseossoossin. Yhdistelmä toimi. Tuli hyvä mieli ja lämmin olo tätä ruokaa syödessä.

Ihan harmittaa, miten olenkaan aliarvostanut tätä mainiota kasvista, jolla on, vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta, niin paljon hyviä ominaisuuksia. Hyvin monessa vilkaisemassani tutkimuksessa, artikkelissa tai julkaisussa kukkakaalin terveyseduista on mainittu, kuinka sen sisältämät antioksidantit auttavat pienentämään riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä vähentämään syöpäriskiä. Yllättävä tieto oli myös se, että kukkakaali sisältää samaa allisiinia, kuin valkosipuli: tämä aine jarruttelee mm. kehon ikääntymistä ja hillitsee tulehduksia.
Hieno kasvi siis. Minun lautaselle eksyy kaalikaunokainen tämän jälkeen paljon useammin. Ja elokuvailtojen kasvisdippivadille ehdoton lisuke, etenkin kotimaisen satokauden aikaan.

Puikkoperjantai

Iski kalapuikkohimo kertakaikkiaan!
Mitäs niiden kylkeen, mietin kaupassa, nooh.. jos kokeilisin tehdä jonkun remoulade tyyppisen soossin. Ja kyllä kannatti. Tätä herkkusoossia teki mieli lusikoida suuhun ihan siltään. Oli raikasta ja rapsakkaa. Taittoi paneroitua ja rasvaista puikkoa niin mutjakasti suussa, että. Toimii varmasti muidenkin paistettujen kala- tai kanaruokien kanssa.

Ja naurattaapa täällä nyt (täydellä masulla) ääneen, nimittäin oli niin nälkä puikkojen valmistuttua, että annoskuvastahan tuli ihan p---ska😆 Soossi oli tarkoitus olla esillä ja komeasti etualalla, vaan nälkähuuruissani otinkin surkeimman kalapuikkosoossikuvan mitä maa päällään kantaa!

Mutta..näiden kuvakulmien ei nyt anneta häiritä tätä hienoa soossikokemusta eli;

Kirjataanpas kastike ylös jo nopeaan, että osaa tehdä toisellakin kertaa tätä lisuketta, kun puikkohimo iskee.

Remouladetyyppinen kermaviilikastike kalapuikoille

• 1 prk kermaviiliä

• ½-1  punainen paprika

• pieni porkkana

• 1-1½ suola-tai maustekurkkua

• sitruunamehua

• kuivattua tilliä (tuore olisi vielä parempi, mutta sitä ei nyt tähän hätään ollut, joten kuivatulla mentiin, toimi silti)

Kasvikset pilkotaan oikein hienoiksi pikku kuutioiksi. Sekoitetaan ne kermaviilin sekaan ja koko soossi maustetaan tillillä ja sitruunamehulla. Annetaan tekeytyä jääkaapissa ainakin kalapuikkojen paistumisen ajan, mielummin vähän pidempäänkin, jos nälkä ja maltti antavat myöten😉😋.

Pakkasta, parsaa ja parsimista

Pakkanen pureksi taas tänään poskipäitä. Peukaloitakin vähän paleli, kun talvisormikkaiden pintaneulos oli päässyt varkain ihan puhki kulumaan. Pääsinpähän parsimaan. Pidän siitä touhusta, vaikken parsimisen pitkää enkä lyhyttäkään oppimäärää ole suorittanut, kunhan pujottelen omalla tyylilläni lankoja vaan. Katselen, kun ammottavan reiän suu hiljalleen lankojen alla sulkeutuu ja kohta on taas edessäni käyttökelpoinen kinnas. Kivan kiitollista puhdetyötä, melkeinpä meditatiivista, kun rauhassa vain pujottelee lankaa, ristiin rastiin ja muu maailma hetkeksi unohtuu.

Pistin maanantaisen pakkaspadankin tulille, yksinkertaisesti vaan samaan pataan hautumaan parsakaalia, valkokaalia, sipulia ja jauhelihaa. Tomaattimurskaakin tölkillisen lisäsin, että saa taatusti kaikki lykopeenit ja muut höö-vitamiinit keholle vahvistusta antamaan. Tomaatit ovat tähän vuoden aikaan niin surkean makuisia, että joutuu ahkerammin käyttämään nuita tölkitettyjä versioita; niissä tomaatit ovat sentään säilötty parhaimpaan ja maukkaimpaan satoaikaan. Aurinko, pakkasesta huolimatta, sai kaipaamaan jo uuden sadon tuoreita ja ihania kasviksia. Kevättalvi on loppujenlopuksi hienoa aikaa; on niin paljon kaikkea ihanaa vasta edessäpäin. Talveakin on jo enempi takana kuin edessä. Vaikka minä tykkään kaikista vuodenajoista, niin keväässä on jotakin erityisen hienoa; heräämisiä, valoa ja toivoa.

Jotain punaista ja makeaa

Tähän herkkuun sitten viikonlopun viehätyksen osalta päädyin. Täytekakun sijaan tein, Pirkka-lehdestä napatulla reseptillä, raikkaan puolukkajäädykkeen, jota tosin itse vielä lisätuunasin. Tämä upeus menee nyt sitten pakkastimeen odottamaan syömämiehiään: Toivotaan, että maku on maistuvainen ja saa suut messingille.

Puolukkajäädyke (12 annosta)

• 2 kananmunaa

• 1½ dl sokeria

• 4 dl kuohukermaa

• 3 tl vaniliasokeria

• 4 dl pakastepuolukoita

Omat lisäykset tähän perusreseptiin:

• tilkkanen hyvää konjakkia, 

• muutama lusikallinen puolukkahyytelöä

• rouhittua tummaa suklaata.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma. Soseuta jäiset puolukat monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Sekoita puolukkasose, kermavaahto ja vaniliasokeri munavaahtoon. Kaada seos kylmällä vedellä kasteltuun kakku- tai jäädykevuokaan. Peitä foliolla tai kannella.
Pakasta jäädykettä vähintään 5 tuntia.

Tarjolle otettaessa:
Kasta vuoka reunaa myöten hetkeksi kuumaan veteen ja kumoa tarjoiluvadille.

Omat lisäykset toteutin näin: Lirautin konjakkitilkkasen puolukkavaahtoon: lähinnä siksi, että koostumus pysyisi takuuvarmasti alkoholin ansiosta ja pakastamisesta huolimatta, jäätelömäisen pehmeänä, ei tönkkö-jäisenä. Eipä se "konu-tilkka"makuakaan haittaa, päinvastoin, tuo lisää juhlavuutta hennolla vivahteellaan. Vuoan pohjalle laitoin ensin kerroksen puolukkavaahtoa, ja sen päälle laittelin tehosteviivoiksi puolukkahyytelöä ja rouhittua tummaa suklaata, toiveena, että valmista kakkua leikatessa, sieltä perusjäädykkeen keskeltä, näkyis kiva herkkukerrostuma ja antaisi erilaista puru- ja suutuntumaa annokseen. Mutta...sen näkee sitten, kun päästään tuon tuotoksen kimppuun, että toteutuiko tämä visioni.

Jk. Ja nyt pääsi mutsin marketin vuoka käyttöön, kuten tuolla jo aiemmissa postauksissakin lupailin.

Lihahyytelö

Tämän idean testausta varten niitä perjantaina esiteltyjä vuokia piti hamstrata.

Jouluna emme ehtineen tätä hyytelöityä herkkua tehdä, vaikka tarkoitus oli silloin jo testata, miten onnistuu itse tehty aladoopi, lihahyytelö tai millä nimellä tätä entisaikojen juhlaherkkua sitten haluaakaan kutsua. Mutta kun ruokaa oli joulunseutuna yllinkyllin ja monessa osoitteessa, niin jäi karjalanpaistitkin tekemättä sen yltäkylläisyyden vallitessa, ja hyvä niin. Tehtiinpä niistäkin lihoista, nyt tammikuun ollessa jo puolessa välissä, jotain muuta kuin tavallista paistia.

Eli pakastimesta kaivettiin, sopivasti tyhjennystä kevättä kohti sillekin, karjalanpaistilihoja, jotka painekattilalla pössäytettiin mureaksi ja samalla saatiin hyytelölle liemi. Tämä vaihe onnistuu kyllä ihan normaalisti keittämälläkin. Ja lihat voivat olla ihan jotain muutakin kuin edella mainittua.
Me saatiin näin monta hyvää kärpästä yhdellä iskulla; kun saatiin samalla pakastinta tyhjemmäksi ja arkiviikolle leivänpäälle kevyttä ja edullista herkkua (karjalanpaistilihat kun tietysti oli tarjouksesta hankittu ja liivatteitakin oli jäänyt iso pino kaapin nurkkaan joutavana notkumaan synttärikekkereiden juustokakkutalkoiden jäljiltä, eli tämä testaushytky saatiin mainiosti tarkan markan tammikuuhun sopivaan tyyliin toteutettuna).

Hauska kokeilu. Ainut, että alunperin suunnittelemani koristeellisemmat kakkuvuoat olivatkin liian pieniä, joten järkevintä oli tehdä koko herkku yhteen 1,5 litran leivonta/pateevuokaan. Kakkuvuoat ovat vielä kuitenkin tulossa uljaasti esiin, sillä niiden varalle on jo toinen herkkukokeilu suunnitteilla, johon myös liittyy pakastimen tyhjennystä.

Mutta katsellaanpas nyt ensin hytkyilevän lihaherkun valmistuskuvat ja resepti. Alunperin suunnitelimme 10 liivatteen käyttöä, vaan pistettiin kuitenkin 15,  vaan liivatteita olisi saanut olla litraan 20 kappaletta, että hyytelöstä olisi tullut vielä paremmin napakampi ja leikattavampi. Ja lihaliemi saa olla hyvin maustettu, eli liemenä jopa suuhun liiankin tujua, silloin se hyytelöitynä maistuu hyvältä. Ei pelkältä kumimaiselta vedeltä, jos tälläinen ilmaisu sallitaan.

Lihahyytelö

• 800g kypsää karjalanpaistilihaa

• n. 1 litra maukasta ja mahdollisimman kirkasta lihalientä

• 20 liivatelehteä + kylmää vettä liotukseen

• värikkäitä kasviksia kuten paprikaa, papuja, porkkanoita, herneitä tms.

Kypsä liha leikellään noin nopan kokoisiksi sattumiksi ja kasvikset halutun muotoisiksi paloiksi. Varataan 1,5 litran vetoinen vuoka. Liotetaan liivakoita kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Puristellaan vedet pois pehmenneistä liivatteista ja sulatetaan ne lämpimään lihaliemeen sekoitellen.
Laitetaan hyytelölle (halutessaan, voi tehdä ihan pelkän lihaversionkin) kasviksista koristeellinen pinta, eli ladotaan erivärisiä kasviksia haluaamaansa muodostelmaan vuoan pohjalle ja varovasti lirutellaan niiden päälle liivatelihalientä pieni kerros sidokseksi.
Sen jälkeen ladotaan lihat (ja loput kasvikset) ja lopuksi täytetään vuoka liivatelihaliemellä, niin että lihat peittyvät.

Annetaan jähmettyä viileässä vuorokauden verran.

Hyvä aladooppi, eli lihahyytelö on rakenteeltaan jämäkkää, hyvän tuoksuista ja makuista apetta. Ja voin todeta, että nyt kun olen itse tehtynä tätäkin herkkua maistanut, en taida enää kaupan valmistuotteisiin tarttua. Maku, joka tulee itse tehdystä, lähes rasvattomaksi kuoritusta lihaliemestä, on tässä ruuassa vertaansa vailla, kun vaan muista maustaa anteliaalla kädellä. Kaupan hyytelöissä  en ole koskaan pitänyt sen pelkän hyytelöosuuden mausta tai suutuntumasta; ja ymmärrän nyt miksi, sehän ei oikeastaan maistu miltään, jolloin kumimaisen suutuntuman aistimus voimistuu entisestään.

Ennen vanhaan tämä oli juhlaruokaa, vaan nykyisin soveltuu juhla- tai leikkelepöydän lisäksi, myös arkiseen viikkoon, vaikka keveäksi leikkeleeksi paahdetun ruisleivän päälle / kylkeen.

Arkinen siskonmakkara-minestronesoppa

Keittokeskiviikon kunniaksi, pitkästä aikaa soppapostausta.
Alunperin oli tarkoitus tehdä tänään joko tomaattikeitto tai kasvisminestrone. Mutta, silmiini sattui siskonmakkara tarjous, ja en voinut vastustaa kiusausta. Ostin paketin niitä. En ole noista makkaroista itse ruokaa aiemmin tehnyt. Ja taitaa muutenkin olla viimeisimmät makumuistot tuosta eineksestä kouluvuosilta. Eli harvinainen herkku siis tässä taloudessa.

Hyvän, nopsan ja edullisen arkisopan niistä saikin. Ja mikä parasta, yhden kattilan taktiikalla on arkisin kiva mennä, eli että ruoka valmistuu yhdessä astiassa.

Versioimani siskonmakkara-minestrone valmistui kutakuinkin näin:

• 1 litra vettä (tai lihalientä)

• 500 g tomaattimurskaa

• 3 tomaattia

• 1-2 keskikoista sipulia

• pari valkosipulinkynttä

• reilusti vihreitä pakastepapuja

• n. 2,5dl täysjyväpastaa

• 300 g siskonmakkaroita

• suolaa, pippuria

• (chiliä) 

• (sokeria)

Kuullottelin sipulit ja kuorestaan puristellut siskonmakkaranökäreet pienessä öljytilkassa. Lisäsin tomaattimurskan, pienityt tomaatit, valkosipulin ja tomaattimurskan. Tämän jälkeen lisäsin kattilaan veden, pavut sekä pastan. Maustoin alustavasti, ja annoin kiehua porista, tarkistelin makua välillä, kunnes pastan ja liemen suutuntuma oli suuhun hyvä. Tomaattiliemihän tykkää kyllä pitkästäkin keittelystä, mutta tämä arkikeitto sai nyt porista vähemmän aikaa. Sitä kuitenkin tulee huomennakin vielä uudelleen lämmiteltyä, jolloin maku eikun paranee vaan. Hyvä tuli näinkin, noin puolen tunnin porinalla.

Sokerin lisäsin ainesosaluetteloon, sillä hyppysellisellä sokuria, on hyvä pyöristää liemen makua, jos se tuntuu jotenkin kitkerältä tai tulee tunne, että jotain tästä nyt puuttuu. Olin muuten ihan unohtanutkin, miltä nuo siskonmakkarat maistuivatkaan; jännä niitä oli puristella nökäreeksi ja oikein hienostihan ne tähän tomaattiseen soppaan istuivat.

18.12. Jokke leipoo, osa 2.

Jokke oli myös osallistunut äidin pipareiden leipomispuuhiin. Istunut ruisleipäpussin päällä taikinaa sekoitellen. Villahousutkin oli jo tonttu saanut jalkaansa.

Vai ei ole joulussa tonttuja ja taikaa....😉

17.12. Jokke-joulutonttu, osa 1.

Kehveli soikoon, kun olen viikon varrella saanut iltaisin naureskella, sisareni ja äitini tämän joulun yhteisprojektille, huovutetulle Jokke-joulutontulle. He ovat laitelleet pilke silmäkulmassa minulle huvittavia kuvia, joissa Jokke seikkailee ja valmistuminen edistyy. Tontun suunnittelu ja toteutus ovat valtaosin siskon tuotosta ja hiljalleen valmistuvat neulevaatteet ovat äidin puikoista.

Jokkehan on pieni tonttu vasta, aluspuvussaan mennä vipeltää, eikä edes parta kasva poloisella. Sukat ja pipon sentään oli Jokke 11.päivä joulukuuta saanut päällensä. Tarkenee ainakin jo ikkunan läpi eläinten jälkiä tutkia.😄

16.12. Joulupussi

Tämän joulun kattaukseen ajattelin kokeilla ideaa, joka syntyi nostalgisesta muistosta.
Muistui nimittäin tässä eräänä iltana mieleen, että ala-asteella saimme aina todistustenjako päivänä, kun lähdettiin joululomalle, mukaamme ns. lahjapussit. Ne olivat ruskeaa paperia, ja sisältä löytyi trip-mehu, lihapiirakka, omena ja pipari. Oli ihanaa juosta kotiin todistus ja pussi kainalossa, hanki kengän alla narskuen, ja mieli oli pakahtua joulun ja joululoman alkamisen riemusta! Tästä vahvasta muistikuvasta inspiroituneena päätin kokeilla, josko tuosta paperipussimuistosta, olisi jotain rustiikkista ideanpoikasta tämän vuoden joulupöydän kattaukseenkin.

Ei ehkä oikein näissä kuvissa näytä niin vakuuttavalta, mutta livenä on omaan silmään ainakin aika harmoonisen kiva ja toimiva yksityiskohta. Ehkä vielä kun vähän lisää säätää, niin hyvä tulloo ♥

9.12. "Annana oluet pannaan...

...jouluna joukolla juodaan."

Näin kuuluu vanha sananlasku. Annan päivänä, vanhaan aikaan, aloitettiin jouluvalmistelut oluen panemisella, sillä se oli joulunajan tärkein juoma. Sitä piti joulupöydästä löytyä, leivän, lihan ja maitotuotteiden ohella, jotta katovuodelta vältyttäisiin.

Tuomaan päivänä oluen piti olla valmista maisteltavaksi ja siitä eteenpäin sitä nauttiinkin koko jouluaika, aina Nuutin päivään asti, jolloin viimeiset tuopposelliset kumottiin ja yltäkylläinen joulun "syöpöttely ja juopottelu" muutoinkin lopetettiin.

”Knuutin knuppi, joulun loppu, 

sontarikko käteen, kaalikuppi eteen.”

Tämä pieni perinnetietopläjäys olkoon aasinsiltana kotikaljapostaukseen, jonka lupailin tuolla aiemmin tehdä, edellisen kaljakattilajutun jatkoksi.  Pikauutteesta on helppo tehdä hyvä kotikalja, eikä valmistumista tarvitse odottaa Tuomaan päivään, vaan ryystämisen voi aloittaa jo parin vuorokauden kuluttua.

Nopsa ja helppo kotikalja
(Tuoppi -kaljauutteesta)

Tarvitset paketillisen Tuoppi -mallasjuomauutetta, vettä, sokeria ja sopivan tilavan astian (kattilan tai sankon), johon mahtuu vähintään 3 litraa tätä jouluista juomaa. Paketista saat tehtyä  kerralla vaikka 9 litraakin kotikaljaa, mutta voi tehdä myös pienemmissä 3 litran erissä. Melko edullista juotavaa joulupöytäänkin, kun paketti maksoi vain n. 1,50 euroa.

Paketin kyljessä on hyvät, helpot ja selkeät ohjeet, joten minäkin ensikertalaisena sain juoman onnistumaan ilman mitään vaikeuksia ja hyvää tuli. Mutta kirjoitan ne tähänkin, jotta prosessin helppous alustavasti avautuu muillekin kotikaljan teosta kiinnostuneille. Mallasuute ja hiivat ovat siis valmiina paketissa. Sokeria ja vettä vain lisäksi, ja niitä ainakin yleensä löytynee ihan peruskotivaroista...vettä ainakin😉

• 2½-3 litraa vettä

• 1 pussi mallasuutetta

• 1-2 dl sokeri (sen mukaan kuinka imelästä kotikaljasta tykkää)

• 1 pss kuivahiivaa 

Pussillinen mallasuutetta sekoitetaan reilusti kädenlämpöiseen veteen (+40-42 asteiseen).
Lisätään sokeri ja sekoitetaan huolellisesti.
Pinnalle ripotellaan kuivahiiva ja homma on siinä!
Sitten vain annetaan kaljan käydä vuorokauden verran huoneenlämmössä, kevyesti pyyhkeellä peitettynä.

Tämän jälkeen kaljan voi pullottaa ja nostaa putelit vielä noin vuorokaudeksi viileään. Ja sittenpä  juomaa on jo lupa käydä nauttimaan.

Itse en edes pullottanut kotikaljaani, vaan nostin teräksisen kaljakattilani kansi päällä kylmään. Siitä sitten sai kauhalla kaataa kylmää juomaa, kukin janoinen, omaan mukoseensa. 😋

7.12. Ovikranssiongelmia

Miten lie olen tämän ovikoristeasian kanssa tänä vuonna näin myöhässä!?
Eilen illalla havahduin, itsenäisyyspäivän iltakävelyltä tullessa, että en ole ulko-oveen muistanut vaihtaa jouluista kranssia, vaikka yleensä olen jo lokakuussa miettinyt malttamattomana, että jokohon tuon joulukranssin ilkeäisi viritellä paikalleen.

No, eilisestä asti olen sitten pähkäillyt ja mallaillut, kahden vaiheilla, että laitanko itse tekemäni jäkäläkranssin vai kauniin olkisydämen ovea koristamaan tänä vuonna. En ole päätöstä vieläkään lukkoon lyönyt, kun kummatkin miellyttävät silmääni. Vaihtelen varmaan joka viikko fiiliksen mukaan siis. Laitan vaikka keittiön oveen toisen..joo, niin voisinkin tehdä.

2.12. Pika-pikkusuolaista perjantaille

Viikon kiirus ja stressi painoi tänään jäsenissä raskaana. Jotain hyvää ja lämmittävää kaipasi nuutunut mieli ja masukin. Niinpä illan iloksi ja lohtuherkuksi väsäsin supernopeat, pienet suolaiset piirakaiset, kaapista löytämistäni tarvikkeista ja juustonnökeröisen jämistä.

Kaulitsin pari torttutaikinalevyä suuremmiksi, päälle levittelin tomaattia, punasipulia, paprikaa, tonnikalaa ja jämäjuuston kökköreet. Päälle vielä kuivattua oreganoa ja basilikaa. Uunissa hetki ja valmista tuli.

Iso muki kuumaa teetä/glögiä, niin kylläpä mieli onkin taas rauhoittunut ja jaksaa suunnitella viikonlopun puuhia. Uni-muumina aion nukkua ensi yönä oikein kunnon pitkät yöunet ja huomenna hääräänkin sitten taas kuin sähköjänis. Sehän on silloin päivistä parhain, tuo lauantai niin iki-ihana.