Koti-ihminen

Syksyisin ja talvisin minusta kehkeytyy pesunkestävä koti-ihminen.

Mikään ei ole mukavampaa, kuin tulla vilpoisasta ja sateen tuhnuisesta ulkoilmasta kotiin.
Iskeä villasukat ja neuleet ylle. Keittää kupponen kuumaa..

..ja alkaa puuhastelemaan!

Kaikkea!

Pientä!

Voi vaikka pestä ja järjestellä maustepurnukoita ja ohessa aivastella makeasti mausteiden tuprahdellessa nenään.

Tai sitten voi puristella ja tiristellä erilaisia tuoremehuja, joko käsin tai oikein urakalla mehulingolla. Sen jälkeen on sitten hyvin terveellinen ja aikaansaapainen olo, kun tämän c-vitamiiniurakan on tehnyt ja maistelee suu messingillä raikkaita tuotteitaan.

Mutta puuhastelu ei jää toki siihen.
Sitten tehdään raasteita. Kaikki syksyn kasvikset raastetaan ruokapöytään. Kaalit, lantut, porkkanat...(sekä rystyset ...verille.)

Ihanaa. Syksy on oikeasti ihanaa!🍃🍂🍏🍎🍏🍁
Koti-ihmisyys on ihanaa. Luvan kanssa saa olla taas semmoinen 💚

Lihapullaperjantai

Kaikenlaiset projektit ja hössötykset sekä pitkät päivät ovat vieneet naista.

Päivät menneet koko tammikuun ajan sitä rataa, ettei niistä oikein muistakaan mitään muuta kuin rytmin: aamulla ylös ja illalla sänkyyn. Ja minä kun onneton luulin, että vuoden alku vähän hellittää ja jää aikaa kaikelle kivalle hömpöttelyllekin.

Mutta...kun vauhti kiihtyy liikaa, on otettava järeät keinot sen katkaisuun.
Eli silloin on tehtävä:
Lihapullia!

Meditatatiivistä touhua.
Tehdä taikina, pyöritellä palleroita, paistella ja nuuhkia ruuan hyvää tuoksua...ja lopuksi suu messingillä maistella tuotokset.

Arkista. Tuttua. Tavallista.
Ihanaa.

Hyvää - lihapullien tuoksuista - sunnuntaita, vaikka pullaperjantai menikin jo ♥

Paluuta arkeen

Tänään on ollut laiskanpulskea loppiaispäivä. Heräsin myöhään, söin viipyilevän aamiaisen ja nautin hitaasti pitkän kupillisen vahvaa kahvia.


Sitten aloitin joulutavararoiden pois rymsteeraamisen.
Se touhu laajenikin taas yleiseksi tavaroiden levittelykaaokseksi.

En ole edes ehtinyt tekemään vuosikoostetta.

Siispä.
Tein tänään kuvista nopeasti myös sellaisen.
Vähän erilaisen kuin tavallisesti.

Kuviahan olisi, paljon parempiakin kuin nuo, mutta nyt annoin fiiliksen viedä.
Nappasin ne, jotka ensimmäisenä sillä hetkellä huusi, että minä lähden tämän kuun kuvista mukaan.
Näillä siis, näin loppiaisena, kuvin laitettu viime vuosi pakettiin.

Kaatuilua kinoksissa

No niin.
Nyt tuli, lunta niin että piisaa. Luultavasti ihan jouluun asti tätä valkeutta riittää.

Tuli niin paljon lunta, että aamulla lähti maa-alta.
Pyörän renkaiden alta muljahti aurausjäljen pehmeä polanne:
siellä oli emäntä maassa fillarin kanssa kyljellään,
polkemassa nietosten keskellä makuuasennossa kohti päivän töitä.

Semmoista.
Onneksi pehmeästi kaatua tössähdin.
Pikkusen olkapäässä tuntui, sekin viiveellä. Mutta ei mitään vakavaa.
Eräs vääräleuka tuttavani ensimmäiseksi kysyikin: " Eihän pyörälle käynyt mitään..?"

Kerran talvessa.
Se on perinne: pitää pyörälläkin kaatua.

Vihdoinkin

Sain joulua vähän enemmän laitettua.

On olkikranssi ovessa.
Hopealanka-asetelma askarreltu.

...ja piparminttukarkkikepit, niitä on on taas joka paikka pullollaan!!! 💝🍭🎀

Jos jotain minun joulussani on aina, niin ne ovat piparminttusauvat.
Niitä on kahvikupissa lillumassa, pakettien koristeina, kukka-asetelmissakin ja siellä täällä.

Ei ole joulua ilman raitaisia pikku-keppejä tässä tuvassa, ei.

Hyvää toista adventtisunnuntaita. ♥♥♥
 

Pieni irtiotto

Ihan ensiksi.
Syvä pahoitteluni lukijoilleni ja kommentoineille, että ehdin ihanien kommenttieni pariin vasta tänään. Olin pienellä vapaalla ja sitä myöten vapautin itseni myös hetkeksi tästäkin touhusta täysin.

Ja mitä sitä irtiottona tulikaan tehtyä.
Noh...syötyä ainakin! Herkuteltua!

Naurettiinkin siskon kanssa, jotta nytpä leivottiin semmoinen juustokakku, että suonet tukkeutuu  pelkästään kakkua katsoessa.
Kehveli, vaan oli se syntisen hyvää. Onneksi oli useampi ihminen herkkua jakamassa.

Kaloreita tuli poltettua sitten haravan varressa sekä omenoita lajitellessa.
Lumitöihin ei vielä päässyt.
Ensimmäinen lumi tuli ...
...ja suli. Samantien.

Sitten kierreltiin valokuvaamassa, vähän ostoksilla ja ihastelemassa muuten vaan kaikkia kauniita paikkoja.

Välillä pelattiin pleikkaria.
Kyllääh ..aikuiset ihmiset! Vaan eipä taida niin "tosi aikuista" minusta saada, etteikö pieni pleikkaturnaus välillä tee terää.

On tullut oltua tässä jo töiden äärillä, etten enää kaikkia kivoja vapaa-ajan puuhia taida edes muistaa.
Kiva irtiotto.
Liian lyhyt vaan.
Vielä olisi pitänyt puuhata vaikka mitä muutakin hauskaa.

Seuraavan kerran sitten ...

Kanelin ja kaalin käryä

Miten olikin ihana lauantai eilen.
Voimaannuttava, puuhakas, olematta kuitenkaan kiireisen tuntuinen.
Minusta kuulkaas tuntui, että eilisen ansiosta otsasta suli pari syvää ryppyä ja onnellisuus hiipi silmäkulmiin sekä poskipäihin.

Pyörän- ja konehuoltohommien jälkeen tehtiin iso kattilallinen lammaskaalikeittoa ja uuniin kypsymään muru-omenapiirakka.

Piiras tosin kärähti taas pikkuisen. Minulle se on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten eipä tuo haitannut. Paiskattiin paksua vaniliasoossia kylkeen niin, avot. Saatiinpa makoisia huutonaurujakin, kun yritettiin huvikseen tehdä kauniita annoskuvia omenapiirakka-vaniliasoossilautasesta.

Noh, eihän siitä mitään tullut!
Annoslautaset olivat kuin yhtäaikaisen räjähdyksen ja oksennuksen jäljiltä.
Tassilla oli enemmän soossia kuin piirakkaa, eikä siitä ei ottanut tolkkua, että onko kyseessä kinkku- vai omppupiirakka! 😆😅😂

...Joten mennäänpä kuvakollaasissa ihan rustiikkimeiningillä ja turhia kaunistelematta vaan.

🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Illalla, kun hiippailimme lauantaisaunasta syyshämärään olohuoneeseen, eräjorma sanoi: "Täällä tuoksuu joulu.."

Minun tuli hyvä niin hyvä ja rauhallinen olo siinä hetkessä, kun katselin kylpytakki päällä edessäni hiippailevaa saunapuhdasta miestä iltavalaistuksessa ja kotona tuoksui kanelilta.....
ja lammaskaalilta!

 🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Tänään aion jatkaa tehokkaalla, rauhallisuuden ja hötkyilemättömyyden linjalla!
Ulkoilua, Neiti Marple ja Strömsöötä, ehkä iltapäivätirsat, omppupiiraskahvit..villasukkadiskoilua sekä lukemista.

Siinähän sitä, sunnuntaita ja tekemistä jo kerrakseeen.

Aamu-usvassa

Tai sumuahan se oikeastaan oli koko aamupäivän.
Minulla on vapaapäivä. Hyppäsin aamulla fillarin satulaan ja poljin katselemaan tuon tasaisen harmaan verhon peittämiä maisemia.

Utu peitti järven.
Näytti kuin uimarannan pelastusvene olisi viskattu keskelle autiomaata.
Järveä ei näkynyt.
Jostain järven selältä kuului puheen sorinaa ja airojen kolinaa.
Siristelemällä saattoi tumman soutuveneen silhuetin  nähdä harmaan hunnun keskeltä.

Mehukasta satoa

Syksyn ihaninta antia.

Ihastelen suuria kanttarelleja, punaposkisia omenoita ja kaikenkirjavia kasviksia.
Nautiskelen niistä tehtyjä tuoremehuja päivittäin.
Kerään sisääni energiaa, kuten koivut, jotka imevät jo lehtivihreäänsä lehdistä takaisin varastoon ensi kesää varten.

Maa tarjoaa parastaan ennen kuin talvi peittää sen valkoiseen ja pehmeään peittoonsa.

Lauantaisatoa..

...torilta 😊

Näistä koristekurpitsoista olisi tarkoitus jotain asetelmaa vielä jossain vaiheessa väsätä.
Nähtäväksi jää, tuleeko tekemällä tehtyä sitten mitään, vai asettuuko ne vaan sinne minne asettuu ...

Kivoja väripalleroita ne on. Vastustamattomia!

Chiliruukku löysi tiensä uuteen kotiin. Suuren suureen noita-nokinenän kahvipannuun.

Street- ja homefood

Viikko vierähti taas vilkkaissa merkeissä.
Kiirettä piti, mutta onneksi oli kuitenkin sen verran aikaa, että ehdin kierrellä ja nauttia mm. kansainvälisestä tunnelmasta, eri maiden erikoisruokaherkkujen parissa.

Kerkesin myös kuluneena viikonloppuna viettää aikaa ystävien kanssa rokkitunnelmissa ja haukiburgereita väsäillen.

Säätkin suosi! Sekä perjantaina että lauantaina paistoi aurinko. Oli ihanaa nauttia kauniissa auringonpaisteessa virvokkeita,  nauraa niin että silmistä vesi tirskui ja vatsalihakset olivat krampata, kuunnella musiikkia sujuvasti mukana hoilaten..Hauska viikonloppu ♥ Voimaannuttava.

Päivittelyä ja pionin tuoksua

Jäänyt blogipäiväkirja(t) taas toiselle sijalle ja lehdelle roikkumaan, kun allekirjoittanut touhottanut töiden lisäksi kaikenlaista.

Täytynee siis sunnuntain rauhassa pistää muistiin joitain kuluneen heinäkuisen viikon puuhasteluja.

On tullut kasvikuivuria käytettyä, tehtyä kotiin uusia hankintoja; viinicooleri, kastehelmi-sarjan lasinaluset, "rouhea", lasinen kynttilänjalka, jota en lakkaa ihastelemasta. Valo taittuu siitä niin upeasti, että sitä on pakko aina ohikulkiessaan pysähtyä katsomaan.

No, ei ole pelkästään tullut osteltua, vaan haukipulliinkin on hankittu tarveaineita, eli kalastusta ja veneilyäkin vähän harrastettu. Eilen kävin valokuvaamassa. Siitä reissusta tulee sitten joitakin valokuvia blogiin tulevalla viikolla, jahka kerkeän niitä läpi käymään. Mitäs muuta...pionit ovat tuoksuneet maljakossa huumaavasti, vaan nyt kuvaushetkellä alkavat jo olla ehtoopuolella nuo kukoistukset.

Säätila, se on ollut kyllä melkoisen vaihteleva. Välillä tulee vettä ja toisena hetkenä paistaa. Eilinen kuvausreissukin oli melkoista sahaamista, kun välillä sai ravata kuusien alle sadetta suojaan. Erikoinen kesä, tuntuu kuin se ei olisi oikein vieläkään alkanut. Ensi viikolle on luvassa edes vähän lämpöisempää säätä. Jäädä jännäämään miten käy.

Lipstikan tuoksua

Pitkästä aikaa pistin kasvikuivurin puhisemaan.
Lipstikat saavat nyt kuivatuskäsittelyn. Teen kuivatuista lehdistä sitten lipstikkasuolaa.

Asunnossa leijailee tällä hetkellä hyvin vahva tuoksu ja kuivurin ääni on unettavan rauhoittava.
Kannatti ruveta vielä töiden päälle tähänkin hommaan: Onpa ihana sitten talvella keitellä vaikka lihasoppaa, eikä tarvitse kaupantätien liemikuutioita laitella, kun on itse tehtyä yrttisuolaa makua antamaan.

Kesä ja satokausi..voi että tämä on ihanaa ja inspiroivaa aikaa. Oispa vaan itsellänikin vähän enemmän aikaa hääriä näiden säilöntäpuuhien parissa. Mutta, nautitaan kaikista, pienistäkin hetkistä.

Onni on...

...Yrttisanko, josta voi lauantain leffapitsan ja sunnuntai-aamuvoikun päälle nyhtäistä tuoretta ja vihreää, ihan lennosta vaan.

On ollut taas kiva viikonloppu.
Yrttien lisäksi on ilahduttanut ylkän "lomanaloitusfiilis". Se tarttui lopulta itseenikin, vaikkei allekirjoittanut lomailemaan joudakkaan. Mutta: pidän minilomia viikonloppuina, jolloin lauantait ovat vapaita, kuten nyt. Ja työn puolesta saan olla onneksi tapahtumien keskipisteessä, niin ei kesäriento- ja tapahtumatunnelmistakaan jää paitsi.

Tuntui melkein pitkältä viikonlopulta tämä kulunut pyhänseutu. Tehtiin paljon kivoja asioita; Maisteltiin vähän punaviiniä ja samalla öljyttiin patinoituneita tasoja. Shoppailtiin kesä-alessa. Kuunneltiin veden liplatuksia ja kalapullatarpeitakin on hankittu. Saunottiin ja pelattiin petanki-turnaus. Luukutettiin hyvää musiikkia, taidettakin ihasteltiin, syötiin pitsaa ja katseltiin töllöstä hömppäviihdettä, naurettiin vedet silmissä ja oltiin kuin paita ja peppu, koko ajan yhdessä.

Ihanaa, kun on edes välillä aikaa keskittyä pelkästään siihen kuuluisaan; "olemisen sietämättömään keveyteen".

Paisteessa ♥

I-H-A-N-A-A!!!
Pari päivää on paisteesta saanut ihmisen lapsonen nauttia.

Kiva, kun ei ole mikään läävä helle kuitenkaan, vaan raikas ilma. Jaksaa värkätä kaikenlaista ja samalla nauttia valosta. Vietetty ns. "varjo-olusia", nautittu piknik-tunnelmasta ulkona ja valokuvaamaankin olen ennättänyt. Ja vielä on lauantaita ja sunnuntaikin jäljellä, ennen arkeen paluuta. Kerkeää tekemään vielä vaikka mitä!

Nyt jos ensi alkuun painelis kuitenkin saunaan...

Kesäkelit

On ollut jo kolme päivää niin kesäistä,
niin kesäistä!
Vihdoinkin siis täälläkin päin.

Huomenna olisi vapaata ja kuvausreissu siintää suunnitelmissa. Ostin kesti-rieskaa ja korvapuustit evääksi. Kameran akut latautuu ja punkin kestävät "sukkahousut" on viikattu aamua varten valmiiksi. Luitte oikein.
Parhaaksi toteamani suoja punkkeja vastaan, on pukea ylisuuret nailonit kainaloihin asti niin, että  sukkahousujen "masuresorin" alle vielä laitetaan tyköistuvan valkoisen paidan helma, jolloin kintut ja vatsan seutu turvattu. Selvennykseksi vielä, että nailon-viritelmän päälle puen kyllä ulkoiluvaatteet..en siis tepastele metsässä pelkissä korviin asti vedetyissä ohuissa sukkiksissa😄😆😄 Pitäsköhän laittaa punkki-sukkahousuniksi ihan niksi-Pirkkaan...😄😄😄

Toivon totisesti, että aurinko vielä huomennakin hellisi, hieman epävakaisista säätiedoista huolimatta ja pääsisin kuvaamaan sydämeni kyllyydestä. Näkisin kaikkea mielenkiintoista,  ryystäisin kahvia kannon nokassa ja puputtaisin posket pulleana korvapuustia ja nauttisin elämästä.

Saakohan sitä unenpäästäkään kiinni ensi yönä, kun niin jo odottaa huomista...

Kisakatsomo valmiina

Lauantai. Voi kuinka se onkaan taas mennyt kuin siivillä.
Ihanaa, kun luonto sirkuttaa, kukertaa ja kälkättää tällä hetkellä joka pusikossa.
Näin ohimennen pienen pienen ja harmaahaituvaisen oravanpojankin seikkailevan lämpimällä autonrenkaalla.

On saunottu ja nyt on kisamätöt sekä kotistudio valmiudessa illan jännitysnäytelmää varten.

Karmeaahan se aina on tuota Suomi-Ruotsi peliä seurata. Väkisin nousee sykkeet ja välillä äänivolyymitkin...

Pesäpuuhia

Kotiväen kamerapöntössä on tyttö-tintillä ollut kovasti touhukas vaihe päällä: pönttöä on siivottu ja tuotu pesätarpeita sisään. Saas nähdä, saako tänä vuonna seurata pesintää ja poikasia.
Toivottavasti!

Touhotusta

Niin sitä vaan jo keskiviikossa taas mennä jollotellaan.

Havahduin tänään siihen seikkaan, että sunnuntaihan on jo palmusunnuntai eli "virpoi varpoi -päivä"! Pitäisi pikkuhiljaa ruveta varmaan miettimään tulevan pääsiäisen ruokapuoltakin. Viime vuonna mutusteltujen vuohenjuusto-bataattien ohjeen laitoinkin jo tuonne Helmipuuroa -blogin puolelle

Mutta, ihana oli aamulla herätä, kun lämpömittari näytti lähes viittä plusastetta ja aurinko paisteli. Päivä saa heti ihan erilaisen energialatauksen ja lähtölaukauksen.

Ja erittäin erilaisenerginen päivä on ollutkin, siihen mahtui radiohaastattelua, uusien työkenkien hankkimista, hullunkurisia sattumuksia ja kaikenlaista normaalista päivärytmistä poikkeavaa. Oli tarkoitus tänään vielä pajunkissoja käydä maljakkoon hakemassa, vaan saas nähdä, jääkö suosiolla se homma huomiselle tai peräti perjantaille.

Joutsenia on tänään lentänyt kolmen ryppäinä ohi useammankin kerran. Sitä näkyä jää vaan aina pällistelemään.

Täyteläinen päivä

Sellainen oli tämä päivä.
Paljon oli kaikkea, piti mennä hönttästä paikasta toiseen, eikä ollut ns. joutilasta hetkeä, mutta joutilaisten hetkien sijaan oli asioita, ihmisiä ja hienoja keskusteluja.
Täyteläisen päivän jälkeen olo on yleensä tyytyväinen.
Niin nytkin.
Tuntuu, että päivällä on ollut merkitystä ja on saanut jotain järkevää aikaankin.

Täyteläisen päivän loppupuolella piipahdin vielä ohi kulkiessain kirpparilla. Sieltä läksi mukaan sinikultaisia astioita, jotenkin herttaisia ja kesäisiä. Hyvä kuntoisiakin vielä, lasitukset täysin priimaa. Tyyliltään ovat pelkistetyn skandinaavisesta mieltymysmaailmastani tyystin poikkeavia, mutta joku niissä vain veti puoleensa; toi mieleen kesäkeiton, suvituulen ja ruutuliinan pihapöydällä.
Eikä nuo ollut hinnalla pilattuja, 50 senttiä menee monesti turhempaankin😉.