Pataa ja venetsialaisia

Tänä viikonloppuna on monessa paikoin vietetty Venetsialaisia, mökkikauden päättäjäisiä, ilotulitusrakettien ja hyvän ruuan merkeissä.

Meilläkin pataruoka taas perinteisesti porisi, viime vuoden Venetsialaisiin tehtiin häränhäntäpataa Italialaisittain. Tänä vuonna hauduteltiinkin sitten kukkoa viinissä. Maistui suussasulavalta ja sopi elokuun lopun tunnelmaan.

Havahduin tänään siihen tosiasiaan, että ollaan jo syyskuun ovia koputtelemassa.

Elokuisia kummia kuvakulmia

Ihan pieni vielä

Puolivuotias.
Niin pieni on vielä tämä blogi, jonka puolivuotispäivää tänään vietetään.
Paljon se on iloa tuonut tekijälleen; jäsentänyt päivän mietteitä, ollut mietteissä launataisaunan löylyissä, tuonut uusia harrastuksia ja saanut tutkiskelemaan itseään ja ajatuksiaan välillä vähän keskittyneemmin tässä hektisessä maailmanmenossa.

Katsellaan nyt sitten vielä ainakin toinen puoli vuotta lisää, että millaiseksi mahtaa tämän välillä vähän hassunkin "pikku kaverin" kokonainen vuosi rakentua.

Heh! Valtavat määrät sitä on jo tässä ajassa kuvia tullut otettua!
Tässä on vain pienenpieni pintaraapaisu kuvakoosteena blogitaipaleeltani. Ihanaa, että nämäkin hetket on kuvina taltioitu näihin puolivuotisiin blogipäiviin.

Jännittävää oikeastaan ajatella, millaisia talvipuolivuotispuoliskon kuvista sitten tuleekaan. !?
Syksy ja kesä on ollut ainakin ihanan värikylläistä. Talven väri- ja tunnelmamaailma saattaa olla täysin erilainen, mutta se jää nähtäväksi, katsotaan mitä tuleman pitää :)

Kepeämpi uuniton juusto(ton)kakku

Suut makiaksi ja elämä risaiseksi herkkupeput :D

Tein eilen illalla kaikesta huolimatta vielä kakun, vaikka toisin aatoksin ens´alkuun olin ja ämpyilin. Eli herkutellaanpas kerrankin keskellä viikkoa makealla leivoksella, kun tämä on niin helppo ja nopea tehdä vaikka iltapuhteena ohimennen. Koitin tästäkin herkusta tehdä himppasen kepeämpää evästä, makuelämyksestä ja nautinnosta tinkimättä (ainakaan omasta mielestäni niistä ei ole tingitty tässä ohjeessa ;) ).

Perinteisiin tämän sortin kakkuihinhan tulee pohjaan keksejä, ja niiden sekaan vielä aimo köntsä voita ja täytteeseenkin tuorejuustoa. Minun makuuni se versio on hieman liiankin raskas syötävä. Maukas toki.

Tämä on pikkuruinen kakkunen, jossa tuorejuuston korvasin rahkalla ja raskas keksipohja on korvattu pannulla paahdetuilla kaurahiutaleilla, joihin laittelin maltillisesti voita ja sokeria, sekä ripauksen ihanaa kanelia.

Tarjoilin sen vadelmamelban, tai tuossa kuvassa siinä on oikeastaan jopa sorbetin koostumus, kun oli iltakiireessä vielä hieman jäiset vadelmat. Sorbettimainen koostumus toimi tosin aivan yhtä hyvin kuin melbakin eli vadelmakastike.

Hyvä yhdistelmä, kermaisen samettinen kakku, paahtunut ja kanelinen kauramuru antoi purutuntumaa ja kirpeän makea vadelma taittoi kermaisuutta veikeästi makunystyröitä härnäten ja kutkutellen.

Elämä on ihan liian kuivaa ja nuivaa, jos ei välillä herkuttele ja paranna maailmaa hyvän kahvin sekä seuran kera ♥...annetaan vielä kesän maun viipyillä kielellä.

Rahkakakku ilman uunia

Pohja:

• 3dl kaurahiutaleita
• 20- 30 g voita 
• n. ½ dl sokeria (voi laittaa vähemmänkin)
• ripaus kanelia

Täyte:

• 3 liivatelehteä
• 1 tlk kuohu- tai vispikermaa (2 dl)
• 1 tlk rahkaa ( 250g )
•  ½ dl sokeria
• 2 tl vaniliinisokeria
• 1 ½ rkl sitruunamehua

Paahda kaurahiutaleita hetki paistinpannussa. Lisää voi, sokeri ja kaneli. Kuumenna edelleen niin, että seos on "rapeahkoa". Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla (halkaisija 22 cm). Levitä ja painele jäähtynyt kauraseos vuokaan.

Pane täytettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokeri ja vanilliinisokeri.

Kuumenna sitruunanmehu ja liuota siihen vedestä puristetut liivatteet. Kaada seos rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää kermavaahto ja sekoita hyvin, mutta "ilmavasti". Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä kylmässä; vähintäänkin reippaan tunnin ajan. Maut tiivistyy vielä paremmaksi, jos maltat odottaa tarjoilun kanssa seuraavaan päivään. Koristelut kannattaa tehdä vasta tarjoiluhetkellä, jotta ne pysyvät raikkaan ja kauniin näköisiä.
 
Tarjoile marjojen, marjakastikkeen  tai raikkaan sorbetin kera.

Jk. Pohja ei siis ole tässä "juustokakussa" aivan keksimäisen kiinteä, vaan kauramurumainen ja hieman irtonainen.

Marjamelba:

• Haluamiasi marjoja

• sokeria maun mukaan tai muuta makeutusta, esim. hunajaa tai vaahterasiirappia.

Soseuta marjat ja sokeri sauvasekoittimella. Purista halutessasi siivilän läpi sileäksi kastikkeeksi. Tarjoile  kakun kaverina ja raikastuksena.

Angstausta

Maanantai. Pilvistä ja sateista.
Ei mieltä ylentävä päivä, ei sään, eikä viikonpäivänkään puolesta. Maanantai on vaan jo perusvireeltään päivä, joka ei saa ihmistä syttymään parhaisiin suorituksiin tai ideoihin (allekirjoittanutta ainakaan). Toki poikkeus aina silloin tällöin vahvistaa säännön.

Tänään ovat, pottivarvas haaverista huolimatta, ajatukset karkailleet moneen otteeseen sieni- ja marjamättäille, ja eritoten luontokuvausreissulle. Säätietoja olen tiiraillut vähän väliä sillä silmällä, ollut levoton ja suorastaan keskittymiskyvytön. Luontoon on siis pian päästävä. Viikonlopun hissunkissun makoilu teki olon entistä enemmän jo toimintaa kaipaavaksi.
Keskiviikkona saattaisi aurinko paistaa. Jos näin on, se hetki on iltapäivällä hyödynnettävä  heti kuin suinkin on mahdollista. Kumpparit jalassa ja kamera kaulassa vaikka palaveriin ja maitokauppaan, että on lähtövalmius koko ajan päällä :D

Elokuusta alkaa hieno valokuvausajanjakso, kun kaikenkattava ja suorastaan ylitsepursuava vihreys rupeaa hiljalleen väistymään mitä erilaisimpien syksyn värisävyjen tieltä.

Kuvista tulee kuin taidemaalauksia. Toivottavasti siis pian aurinko pilkistää ja pääsen lisää ikuistamaan näitä hienoja luonnon omia yksityiskohtia ja värikirjoja. Nämä kaunokaiset ikuistin perjantaina, pilvisellä säällä tosin, mutta silti minun silmääni nämä ovat kuin tauluja.

Rentun ruusukin, eli tuikitavallinen maitohorsma, voi olla näin hieno, hento ja ylellisen korea ilmestys; kuin tanssiva "prima ballerina".

Työpiste

Muutama keltainen lehti liihottelee pyörän koriin ja vettä ropisee hatun lippaan.
Siellä täällä on muuttoautoja kerrostalojen rappukäytävien edessä. Opiskelijat ovat palanneet taas kaupunkiin ja huonekaluja, huonekasveja ja kirjapinoja kannetaan tohinalla asuntoihin.

Minullekin iski inspiraatio, että voisin viikonloppuna laittaa omankin työpisteen kotona uuteen kuosiin. Järjestellä kynät ja paperit taas selkeisiin pinoihin, puuvärikynät kauniisti esille ja teräväksi. Kesällä huonosti luetut lehdet nätteihin pinoihin odottamaan sateisia päiviä...

joo...sen voisin viikonloppuna tehdä ...

Iltamietteissä

Eilen illalla ensimmäistä kertaa havahduin kymppiuutisten aikaan siihen, että nythän todellakin on jo pimeää.

Onhan sitä hämärää ollut jo tovi, vaan eilen todella siihen todellisuuteen havahduin. Piti ihan tunnelmavaloja viritellä ja rupesi aivoratakset raksuttamaan, millaista syys- ja valaistusilmettä sitä parvekkeellekin tänä vuonna laittaisi.

Jännää, kuinka ajatukset tahtoo kääntyä väkisin syksyisiin tunnelmiin, vaikka kuitenkin vielä haluaisi kaksin käsin pitää kiinni kesän tunnusta ja auringosta. Välikausi ja siirtymävaihe, sitä tämä elokuu todellakin on
.
Kivaa kuitenkin näissä tummuvissa ja viilenevissä illoissa, kun pääsee pukeutumaan. Saa kaivaa päällensä vihdoin nahkarotsia, farkkutakkia, syysparkatakkia ja pitkiä ihania neuleita. Pukeutua vaikka päästä varpaisiin harmaaseen, nykyiseen lempiväriini. Mukavaa.

On se vaan mahtavaa, kun on neljä selkeästi toisistaan eroavaa vuodenaikaa. Siis toistaiseksi ainakin näin ihanasti vielä on ja toivottavasti jatkossakin pidetään tästä pallosta huolta niin, että saamme vuodenaikojen vaihtelusta nauttia.

Keltaista kultaa