Muotiviikon päätös

Tänään vaatekaappini vuosikirja sulkeutuu.
( Siellä varmaan osa lukijoista jo huutaa hallelujaata, että no jo oli aikakin 😉😆)

Mutta vaatekaappini sulkeutuu kuitenkin hienoissa tunnelmissa.
On lauantai : suosikkipäiväni sekä Lifestyle La Lunan juhlaviikon hieno huipennus ja tasarahapäivät.
Putiikissa juhlitaan mm. tarjousten, musiikin ja uutuuksien parissa.
Eli; kannattaa kurkata sekä La Lunan verkkokauppa että facebook- sivut.💙💙💙

Tänään on työpäivä itsellä, mutta eiköhän juhlahumuunkin ennätä ja katsomaan vähän syysuutuuksia. Ja toivottavasti myös valokuvaamaan tunnelmia.

☃ ☃ ☃

Eilen satoi lunta!!!

Sitä tuli ihan reippaasti.
Aiheutti hankaluuksia, ihmisiä kaatui liukkaalla ja autoja ajeli ojaan.
Säätä päiviteltiin ihan joka suunnassa minne korvansa käänsi.

Iltapäivällä sade muuttui kuitenkin jo vedeksi.
..Mutta yhtä jännittävää se on näköjään aina, nähdä että minkä väristä se lumi tänä vuonna on.
Ja valkeaa näytti yhä olevan😉

Perjantaipintaa

Eilinen päivä venyi-iiiiiiiii pitkäksi.
Töissä.
Ja illallakin oli kaikkea ylimääräistä.

Joten, kuvat ovat tänään sitä mitä ne ovat.
Eivät niin erinomaisia.

Mutta kuten eilen lupasin. Ainakin uusi talvi/syystakki on nyt jotenkin kuvissa.
Ja sehän tuli ostettua oivaan aikaan. Oli nimittäin tänä aamuna routa maassa ja lukotkin jo jäässä.

Jostain syystä on kiiltävä pinta, kulta sekä kimallus kiehtonut minua viime aikoina.
Mutta rehellisyyden nimissä, vastapainona ovat sitten vaatekaappiini löytäneet tiensä hillityt ja maanläheiset neuleetkin.  Olen kai jonkin sortin "mielialapukeutuja". Tai tilannepukeutuja :

Välillä tyyli on 

vähän ns. niillä rajoilla 

ja rosoinen, 

välillä taas eteerinen ja rauhallinen.

Kumpikin on kuitenkin aidosti minua: samettihupparissa lähdetään kuvaamaan vapaaotteluturnausta, herkissä neuleissa astellaan pitkin hiekkaisia kärryteitä utuisina aamuina ja "aina-siistissä" kukka-tai kuositunikassa kiidetään kiireisenä työpäivänä.

 🏁  🏁  🏁

Näin se on vaatekaappitirkistely kohta taputeltu.
Huomenna vielä koitetaan saada kuvattua ihan uusimmat hankinnat ja samaan koosteeseen ehkä ne suosikit, ja onnitellaan silloin vielä ihanaa Life Style La Lunaa, josta löytyy tähän minunkin mielialapukeutumiseen niin rajua kuin rauhallistakin vaatetta 😉💙💙💙

Talvea kohti

Talvi.
Sitä kohti mennään.
Ostin eilen uuden talvitakinkin, mutta en ehtinyt vielä sitä kuvata kunnolla. Mutta siitä tulee kuvaa huomenna / lauantaina, kun tämä "muotiviikkoni" huipentuu uusimpiin hankintoihin ja suosikkeihini.

Kummasti, kun lämpömittari näyttää aamuisin nollaa, alkaa villapuseroa ja neuleita päällensä kaivata ja ilman hattua ei tässä iässä ole puhettakaan että lähtisi liikenteeseen. 

Juhlakausi.
No sekin vielä.
Tänään kun lehtiä selaili ja pikkujoulukutsujakin alkaa tulla tupsahdella, tajuaa että sekin on alkamassa. Eli pikkumustaa joutuu hiljalleen kaivelemaan naftaliinista esiin.
Mutta mikä tärkeintä! Itselleni ainakin: Juhlahepenien aluspukeutuminen.
Kylläh!
Hyvät alusasut ja etenkin kurveja silottavat alushameet ja mekot. Onneksi ne on keksitty.😆

Tämä on ollut mielenkiintoinen ja erikoinen viikko.
Vaatepostaukset eivät ole minulle se tyypillisin itseilmaisun tapa. Mutta tämä on ollut erilainen ja hauska tapa. Vaihtelua luonto- ja ruokakuviin.

Vaatekaapin kautta voi elää todellakin koko vuoden, ja mielenkiintoista oli huomata, vaikkei sitä siinä hetkessä tajuakkaan, että vaatteita tulee osteltua vähän vuodenaikojen värien ja fiiliksen mukaan. Itsellä on näköjään ollut ihan selkeät värikaudet: kevään hempeista, kesän kirkkaiden kautta kohti syksyn ja talven tummempia sävyjä.

Tämä on ollut myös hyvä viikko tehdä ns. vaatekaapin inventaario.
Luopua vanhasta ja pistää kausivaatteet pesun ja tuuletuksen kautta odottamaan uutta kevättä ja kesää.

Pysytäänhän lämpimänä♥

Ps. Lifestyle La Lunassa on uusia ihania neuletunikoita ja -takkeja Italiasta. Jokaiseen maakuun ja tyyliin; ohuista neuleista muhkeisiin ihanuuksiin.♥

Syksyn värejä

Syksy.
Pidän syksystä paljon.
Se on tunnelmien ja tummien värien aikaa.

Ja viileällä ilmalla on mukava pukeutua. Helteillä sitä jaksaa hädin tuskin kaapista jotain kepeää päällensä etsiä.

Mutta annapas olla syksyllä. Jaksaa taas miettiä asusteita ja laukkuja. Yhdistellä ja laitella kerroksia.

Syksyn vaatekaappiin minulle on uutena tuttavuutena tulleet kukkakuosit.
Voi voi kunpa tietäisitte. Nekin oli minulle aiemmin sellaista kuviota, että kiersin kaukaa. Vaan annappas olla nyt; pikkuisen kun minua rohkaistiin, että kokeileppas ihan huviksesi vaan... Niin olinkin aikani peilailtua myyty. Ja kuosia sitten löytyykin rekin verran taas niin että heilahti.

Minun täytyy vielä ihan lisää ja erikseen kehua nuita syyskukkamekkoja ja tunikoita. Ne ovat niin älyttömän mukavia päällä, kepeitä ja joustavia töissä. Ja! Kun vaihtaa korvikset ja kengät, voi painella samalla asulla iltamenoihinkin suoraan. Silittämättä siistejä.
Tykkään kovasti.

Niin, ja pitkät pehmoiset neuletakit kuuluvat minun syksyyni. Pari uutta. Taube ja vanha roosa löytyy tämän syksyn neuletakkilinjasta. Helppo yhdistellä esimerkisi noihin kukkamekkoihinkin.

🌂🌂🌂

 

Talitintit ovat olleet viime päivät villillä tuulella. Siitä tietää että syksy ja talvi kiristää otettaan. Riähkä joukko tinttejä nakuttaa ja naputtaa kaikkea; ikkunalaudoista terassituolin pehmusteisiin.

Tämä minun muumimamman muistelu- ja muotiviikko on saavuttanut puolivälin😃. Huomenna vielä kurkistetaan talveen ja perjantaina viimeisimpiin hankintoihin ja suosikkikeihin. Sitten palataan taas arkeen ja muihin kuviin.

Mutta! Lifestyle La Lunassa jatkuu vielä juhlaviikko. Siellä on ihania syysuutuuksia, joita voin lämpimästi suositella, ja huom! Ilman kaupallista yhteistyötä, pelkästään tyytyväisenä asiakkaana sen teen.

Hellekesä ja mekkosuora

Kesä.
Kulunut kesä.
Yksi sana sitä kuvaisi. Kuuma.
Hiki virtasi, niin töissä kuin vapailla.

Veden ääret kutsuivat aina kuin mahdollista ja yllensä halusi helppoa sekä vilpoisaa.
Ihastuin tuohon trikoiseen raitamekkoon niin paljon, että ostin sitä 4 eri väriä.

Kaikenlaiset pellavavaatteet houkuttivat, ja etenkin sininen väri. Se tuntui kolmenkymmenen asteen helteiden keskellä viilentävältä väriltä ja näytti hyvältä päivettyneellä iholla. Pellavahaalari oli (ja on yhä), hauska ja rento kesävaatehankintani, josta tykkään kovasti💙

Jäätelöä tuli syötyä tänä kesänä enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin!
Uusia makujakin tuli maisteltua, kuten tervajäätelöä. Se osoittautuikin oikein mainioksi herkuksi. Joku "viäräleuka" oli tokaissut että: "Se jäätelö ei sovi muuhun kuin suksen pohjaan."😆
Mutta olen eri mieltä. Hyvää oli.

Huomenna siirrytäänkin jo vaatekaapin syystunnelmiin.

Ps. Lifestyle La Lunan facebook sivuilla on muten uusimmat tarjoukset, koodit ja tiedot, laitan linkin tähän: https://fi-fi.facebook.com/lifestylelaluna/

Muistelua ja muotia -viikko

Kevät.

Olen aina ollut hyvin musta-valkoinen ihminen, vähän ripauksella harmaata.
Ja kaikenlaisia vaaleanpunaisia ja roosanvärisiä vierastanut. Saati jos paidoissa tai asuissa on mitään röyhelöitä tai pitsiä. Nöy nöy. Ei mulle.

Vaan niinpä sitä ihminen muuttuu!
Salakavalasti se tapahtuu.
Ihan vaan yhdestä hempeästä röyhelötunikasta, joka vie sydämesi; siitä se alkaa.

Ja kohta huomaat, että kätesi ja katseesi suuntaa vaaleisiin pellavamekkoihin.
Ja sen jälkeen peli oli menetetty.
Kaapista löytyikin keväällä ja kesällä hempeitä neuleita, vanhaa roosaa ja parhaita malleja kaksikin kappaletta, eri väreissä.

Kaunis ja lämpöinen kevät meni siis keikkuen, melko vaahtokarkkimaisen kepeissä väreissä.
Kohti hikisen kuumaa kesää. Josta kerron lisää huomenna.

Kuten eilisessä postauksessa kerroinkin, vuoden aikana on elämääni astunut luottovaatekauppias.
Olen saanut niin hyvää ja yksilöllistä palvelua, sekä ennen kaikkea löytänyt itselleni sopivia, ihania vaatteita ja asusteita, että tämä kuluvan viikon vuosikoosteeni on samalla kiitos hänelle hyvästä palvelusta.

Toivotan hänen vuoden vanhalle kivijalkaliikkeelleen Onnea ja paljon hyviä tulevia vuosia!

Laitan tähän linkin, jos haluatte toisetkin käydä kurkistamassa mitä kaikkea kaunista täältä Life Style La Luna -putiikista löytyy, verkkokaupan puolelta. Tällä juhlaviikolla liikkeessä on joka päivä luvassa kivoja uutuuksia ja tarjouksia 💙💙💙.

Sininen pannu

Rakkautta ensisilmäyksellä.
Sitä se oli, kun tämän pienen pannun näin antiikkikauppiaan pöydällä, se katsoi minua patinoitunein,sinisin pinnoin ja huusi: "Minä lähden sinun matkaasi."
Ja niin se lähti.
Ja hyvä kun lähti.

Ei ole minulla näin hyvää lettupannua vielä koskaan ollutkaan.
Jk. Helmipuuroa-blogissa on rukiisten lehtikaalilettujen ohje, joita tällä pannukaunokaisella paistelin.

Pienen pieni lettupannu, patalappukin on suurempi :) Mutta niin maan mainio!

Täyteläinen päivä

Sellainen oli tämä päivä.
Paljon oli kaikkea, piti mennä hönttästä paikasta toiseen, eikä ollut ns. joutilasta hetkeä, mutta joutilaisten hetkien sijaan oli asioita, ihmisiä ja hienoja keskusteluja.
Täyteläisen päivän jälkeen olo on yleensä tyytyväinen.
Niin nytkin.
Tuntuu, että päivällä on ollut merkitystä ja on saanut jotain järkevää aikaankin.

Täyteläisen päivän loppupuolella piipahdin vielä ohi kulkiessain kirpparilla. Sieltä läksi mukaan sinikultaisia astioita, jotenkin herttaisia ja kesäisiä. Hyvä kuntoisiakin vielä, lasitukset täysin priimaa. Tyyliltään ovat pelkistetyn skandinaavisesta mieltymysmaailmastani tyystin poikkeavia, mutta joku niissä vain veti puoleensa; toi mieleen kesäkeiton, suvituulen ja ruutuliinan pihapöydällä.
Eikä nuo ollut hinnalla pilattuja, 50 senttiä menee monesti turhempaankin😉.

Sitä sun tätä

Jättirusakko pomppi aamulla pihan poikki.
Säikähdin suorastaan, että mikä kumma sieltä tulee vauhdilla kohti, kun eilen satanut lumi vaan sinkoili sen isojen takajalkojen voimasta...kameraa ei tietenkään niin yhtäkkisessä hetkessä ollut käsillä.

Huhtikuu.

" Jos huhtikuussa paita päällä halkoja hakataan, niin toukokuussa turkki päällä toukoja kylvetään."

Kiva kuukausi, luonto alkaa tässä vaiheessa viimeistään jo tosissaan heräilemään. Heh! Ei tosin vieläkään täällä siltä näytä, sillä eilen tuli lunta ja sama meno jatkuu, eli lunta satelee, kun tätä kirjoittaessa ikkunasta ulos samalla katselen. Mutta näinhän se Matin päivän ennustus lupasi: "Jos Mattina pyryttää, niin tulee vielä 7 isoa pyryä ja 14 pientä lumipyryä". En ole ihan laskuissa kartalla, monennessako pyryssä ollaan tällä hetkellä menossa, vaan jospa ne kohta alkaisivat olla pykälässään.

Huhtikuussa on taas niitä, edelläkin mainitunkin kaltaisia, tärkeitä sään ennustuspäiviä, joina ilmatilaa tarkailtiin hyvinkin valppaana, kevään jatkoa ja tulevaa satokautta ajatellen. Niistä sitten kerron tarkemmin lisää, kun ovat ajankohtaisia.

Vaan toivotaan, että pikkuhiljaa kuvien värimaailmat vaihtuisivat sinivalkoisesta erilaisiin huhtikuisiin, paljastuvan maan ruskean ja harmaan sävyihin, ennen kesän vihreyttä ja kukkeaa kautta.

💸💸💸

Käytiin tänään sunnuntaisostoksilla. Hakemassa kotiin uutta ja raikasta kevätkivaa tekstiiliä ym. Ajan kanssa oli oikein mukava maleksia keväsisustusideoita katsellen. Reissun päälle herkuteltiin chiansiemenleivällä, jonka päällä oli kylmäsavulohta sekä ylkän hankkimaa savunautaa. Päälle vielä maiskuteltiin, kevyesti sitruunaista rahkaherkkua ja väsäämiäni tummasuklaalusikoita. Nämä, normaalia "fiinimmät herkut", olivat nyt oikeastaan tämän juhlavan viikonlopun kunniaksi, ihan vaan uusien työ- ja blogikuvioiden ilosta.

Jk. Helmipuuroa -blogin puolella herkutellaan tänään kylmällä, mansikan ja vanilian makuisella helmipuurolla. Tämän päivän rahkaherkusta ja suklaalusikoista laitan reseptipostauksen sinne myös jahka ennätän; jos vaikka siitä olisi jollekin iloa ja ideaa helppoon pääsiäisenkin tarjoiluun, etenkin jos etsii hieman pashaa kepeämpää jälkiruokaherkkua.

Yllättävä aamu

Olin varautunut rauhalliseen, vapaaseen maanantaihin.

Ei toteutunut.
Aamulla, heti seitsemän jälkeen asuntooni tulvi miestä kuin meren mutaa. Tämä asunto ei vielä tänään olisi ollut rakennusvuorossa, mutta jostain kumman syystä, ylimääräistä miestä oli irtautunut toisesta urakasta, niin kysyivät sitten, voivatko tulla jo etuajassa, kun on joutilasta miestä tekemään.

Pöllämystyneenä sanoin vaan että, joo. Sittenhän se olisi taas yhden askeleen valmiinpana tämä remppahomma.

Pimppaluuri.
Opin uuden terminkin. Siis  bideesuihkusta on kyse. Kuuntelin sivukorvalla ihmeissäni, että mitä ihmettä ne oikein meinaavat asentaa kylpyhuoneeseeni, kun p-luuri-sana vilahteli lauseissa välillä; sen asentamisen kanssa oli jotain probleemaa, ei uuteen hana- ja putki systeemiin sitä oltu mitoitettukaan...

No, mutta, en viitsinyt siinä putki-poikien selän takana, kädet lanteilla kyylätä ja patsastella koko päivää, vaan jätin heidät ratkaisemaan luuri-pulmaa ja läksin aikaani tappamaan ostoksille, kirpparille sekä kirjakaupan alennusmyynteihin.

Ja se ei ollut hukkareissu laisinkaan. Sain puoleen hintaan Viettelevät villiyrtit kirjan ♥.
Kuinka olenkaan iloinen! Siinä on niin hienosti esitelty villiyrtit, joita voin innolla kitkeä ruokapöytääni. Uusia idetoita, tietoa ja etenkin ihania reseptejä...oijoi...Kuinka rupesinkin innolla odottamaan uutta kasvukautta. Ai niin, ja lähtihän sieltä kirjakaupasta mukaan vielä auringonkeltainen, mukavan paksu luonnostelukirja. Pääsen ideoita tuhertelmaan muistiin, piirrusteltuina kuvina ja höpinöinä.

Kirpputorilta en löytänyt kuin hauskoja postikortteja.

Katupöly tunki jo sieraimiin. Taivaalla lensi yksinäinen joutsen.
Huomenna taas remontti jatkuu. Asentavat uutta pönttöä, keittiön putkia, kattoa rakennetaan ja mitä kaikkea. Vaan huomenna tuskin kadulla hiekka pölisee; rupesi satamaan lunta, ja reilusti! Maa on taas aivan valkeana.
Tämmöinen maanantai.

Tuulta, tacoja ja talkoosuunnitelmia

Viikonloppuna olisi pitkästä aikaa jotain pientä vaihtelua peruskaavaan. Luvassa olisi ensimmäiset pienet kevättalkoot ja taco-iltamat. Mikäs sen hauskempaa, kun on luvattu auringonpaistettakin!

Tuuli, se oli tänään tuskallisenkin tuivertava.
Sai tehdä paikotellen töitä reisillä ihan tosissaan, että pääsi ylämäessä ja vastatuulessa eteenpäin.
Markettiin sisään astellessani tyrskähdin ääninauruun, kun näin kuvajaiseni kaupan tuulikaapin peilistä. Piponi oli tuulessa sinkutellessa nousut tötteröksi ylöspäin: olin kuin Aake Kallialan esittämä, "Apua-ukon" kaveri 😂

 🚳🚴🚵

Viime viikonlopun kebabrulla-herkuttelujen jälkeen, olen tämän viikkoa elellyt ihan vain kaurapuurolla ja kasvisruualla. Eilen illalla kokeilin tehdä testierän pinaattipastaa, vaan en ollut reseptiini täysin tyytyväinen, joten testailu jatkuu. Sitten kun olen tyytyväinen taikinaan, pistän ohjeen jakoon. Harmi, kun itse kerätyt nokkoset ovat jo pakastimesta loppuneet, olisin mieluusti tehnyt nokkospastaa niistä. Onneksi pian alkaa taas uusi keräilykausi ja saa villiherkkuja mutustella tuoreena ja pistää talvenvaroiksi pakastimeen.

Jk. Alennuskorista lähti matkaan tuommoiset pitsillä somistetut, ruudulliset kangastabletit. Aika söpöset, arkikattauksen silmänilot.

Kesähellahankintoja

Ei, se päivä ei sitten toiveistani huolimatta, kirkastunut kuin pieneksi toviksi.
Eli kuvauspäivää ei tästä lauantaista tullut, ei.

Tänään meni puoli päivää kesäkeittiöhankintojen ja suunnitelmien parissa. Kätevä, pieni, yhden levyn liesi on nyt hankittu lisävarusteeksi keväisiin keittelypuuhiin. Toinen puoli päivästä vierähti sitten tavanomaisissa kotiaskareissa ja pyykkihuollossa. Vaan pitäähän ne nämä tylsemmätkin  kotihommat joskus hoidella. Onpahan nyt lumitupruttelupäivänä tehty, jos sattuukin aurinkoinen aamu huomenna koittamaan, voin sitten huoletta heilua pihalla kameran kanssa, vaikka IHAN koko päivän! 😏

Tänä iltana enää leffa ja unta...
bhuahahaha....

Onko hyväksyttävä pikkuhiljaa se karmea totuus, että taidan nykyisin olla:
yhä enemmän
ja enemmän,
tyyppi,
joka tykkää ostella vain erilaisia yöpaitoja
ja viettää sitten niissä mukavia koti-iltoja😄
Ja vielä ylpeästi myöntää tämä 😉😆

Sukaostoksia

Kävin tänään mm. viemässä siskon synttärilahjukset ♥ postiin ja samalla kävin ostoksilla.

Hiussuka. HIUS-SUKA.
Sellainen lähti tänään heräteostoksena matkaan. Ja hyvä kun lähti!
Niin ihanalta se tuntui päivän rasitusten jälkeen päänahalle, kun hiuksia sillä hellävaraisesti pesin ja pyörittelin.

Miksi minä en ole moista aikaisemmin hankkinut!?
Helpottaa shampoon levittämistä ja pienemmällä määrällä pesuainetta tulee selkeästi puhtaammat kutrit ja hiuspohja, mutta ennenkaikkea; se ihana tunne, kun verenkierto päänahassa vilkastui kertalaakista. Melkein on nyt olo kuin intialaisen päähieronnan jäljiltä...ja paljonko maksoi tämä luksus: 90 senttiä. Ja taatusti on joka sentin väärti😉

Minulla on kyllä näistä vempeleistä muistikuvia lapsuudesta; mummon pihasaunan ikkunalaudalla näitä oli monessa värissä, mutta silloin taisin vain ihmetellä, että mitähän ihmeitä ne nuo ovat. 

Tämä torstai on tuntunut, sanonnan mukaisestikin siltä, että se on toivoa täynnä: hieno sää, kivat ostokset, viikonloppu lähestyy ja illan kruunaa vielä Pitääkö olla huolissaan -ohjelma. Lähetinpä sinne viikonloppuna parit huolenaiheetkin. Saahan nähdä, saanko niihin vastauksia. Joka tapauksessa, vaikken saisikaan, niin ohjelma on niin superparas, että harmittaa vietävästi, kun se kohta loppuu. Toivottavasti tulee jatkoa.
Toivottavasti!

Kirsikkana torstai-kakun päälle olisi ollut se, että olisin päässyt päivällä luontoon kuvaamaan, kun aurinko paistoi pilvettömän siniseltä taivaalta. Mutta ei, kaikkea ei voi saada. Olen onnellinen tästä päivästä siis ihan näinkin. Puhtain hiuksin keitellä kohta kahveet ja odotella illan kohokohtaa eli Poh:ia! 😄

Luminen lauantaiaamu

Yön aikana oli tullut vähän lunta maan peitoksi. Pyörä oli yön pihalla, niin sai aikansa sitä lumesta ja jäästä puhdistella, ennenkuin pääsi sinkuttelemaan. Hyvä sää oli fillaroida, pieni pakkanen ja aura-autot olivat tehtävänsä hoitaneet; sai vain poljeksia teitä pitkin ja poikin.

Kävin kaupoissakin pyörähtelemässä, ihan vaan huvikseni. Lähti sieltä jotain matkaankin taas: Icepeakin vettä hylkivä ja hengittävä ulkoilutakki, ystävänpäiväkorttitarpeita, kotimaista valkokaalia ja sitruunoita.

Vaatteita on tullut nyt viimeaikoina ostettua ihan liikaa😞. Alkaa tulla jo takeistakin runsaudenpula. Mutta kun; nyt on alennuksista saanut niitä ulkoiluvaatteita, joita en ennen ole raskinnut kuin käydä ohimennen hipelöimässä, hurjanedullisesti! Täytynee ruveta tässä ihan koht´sillään vielä touhuamaan ja vaatekaappeja läpikäymään. Pistää entistä ryntettä kiertoon taas uuden alta, ei määräänsä enempää takkejakaan ihminen tarvitse. Enkä aio ostella pitkiin aikoihin mitään muuta vaatelisäystä, sillä nyt on välikausi- ja kesäulkoiluasut hankittu; niillä pärjään pitkään, kun ovat ovat malliltaan, väriltään ja materiaaleiltaan sellaisia, että kestävät aikaa sekä käyttöä.

Hiphei..muistin juuri, että tänään tulee taas Putouskin, on se tää lauantai niin ihana päivä ♥

Helmihulinoita vai mitä lie naksahduksia

Juu-u.
Lunta tupruttaa taivaan hämäryydestä ja tulppaanitkin vetelevät jo viimeisiään. Piti niistä vielä päivän ilo repäistä irti, eli varret poikki napsaista ja kukat pystyyn arkiseen ja matalaan pöytäasetelman, oliivivenettä hyväksikäyttäen.

Mutta, liekö hämärän päivän, ulkoilupukuostosten  vai kesänkaipuun nyrjäyttämänä, tuli hankittua kirkuvan punainen iso kassi; vielä oikein reilulla merkki-printillä. Ohoh...yleensä pyrin valinnoissani pysymään varmoissa, tylsissä, klassisissa väreissä ja perusjutuissa, vaan nyt naksahti. Ihastuin tuohon reiluun kassin retaleeseen kertalaakista. Virkistää jotenniin musta-valko-harmaata garderobiani kummasti. Puolustuksekseni totean, että oli alennuksessa ja muissa hankinnoissani pitäydyin maltillisissa väreissä. Ulkoiluasujen lisäksi tuli jo hankittua musta-valkea maksimekkokin kesäksi, alesta siis. Tässä nyt mietinkin, että jos oikein villiinnyn, niin saatanpa tuon kassin, maksimekon ja lyhyen nahkatakin yhdistää rennon hurjaksi kokonaisuudeksi esim. kesäiselle torikierrokselle. Mahtuu ainakin ostoksia.

Mitäs muuta, no herkuteltiin vähän, eli syötiin ylkän kanssa paahtopaistipatongit puoliksi.

Maltti oli valttia

Voi onnenpäivä!
Olen tätä pajusta tehtyä, kaunista ja kuulasta kerrosvatia käynyt hipelöimässä jo viime vuodesta, vaan aina sitten jättänyt ostamatta, sillä ajatuksella, että ei ole aivan välttämätön lisä kotini varustukseen, vaikka ihana onkin.

Mutta tänään, silmiini osui alehinta, 7 euroa. En kertakaikkiaan voinut enää jättää pakettia hyllyyn, vaan otin sen ostoskoriin, sillä ajatuksella, että luovun sitten tämä uuden kerronvadin myötä entisestä, ettei ala hyllyt taas irtaimesta täyttymään.

Vaan tarina ei lopu vielä tähän, sillä kassalla yllätys ja ilo oli vielä isompi, sillä lisäalennuksen jälkeen vadille jäi hintaa vain 3 euroa! Hihkaisin ihan pikkusen ääneen riemusta, kun asian vielä kassaneidiltä epäuskoisena varmistin. Olipa maltti nyt valttia; normaalisti tämä puinen ihanuus maksaisi parisen kymppiä, ei mikään huima hinta näin kauniista esineestä muutenkaan, mutta säästöä se on pienikin säästö ja tarkan markan muijalle suuri ilo, kun tekee välillä näin hyviä löytöjä.

14.12. Vilinää ja vilskettä

Nyt ruksi seinään.
Sattuipa nimittäin niin, että eräjorma yllätti minut täysin: Hän halusi ihan oma-aloitteisesti lähteä tänään iltapäivällä shoppailemaan !?! Minä luulin ensi alkuun, että kuulin väärin. Olin kuulema vain katsonut häntä, ilmekään värähtämättä, kunnes aivoni viimein olivat reagoineet hänen ehdotukseensa. Silmäni olivat sillä hetkellä laajenneet lautasen kokoiseksi. No, eikait se ihme, jos lähestulkoon pelkkä ruokakaupassa käyntikin, on normaalisti sen tuntuista puuhaa, kuin tikkua kynnen alle työnnettäisiin😄.Tämä ainutkertainen tapaus on tännekin oikein ylöskirjattava, että voi halutessaan asian tarkistaa: tämmönen ihme on joskus tapahtunut.

Vaan kiva shoppailureissu meillä olikin!
Tarpeellista pelkästään tuli hankittua, kuten uutta peittoa ja tyynyä. Vanhat on taas aika laittaa vaihtoon ja uusi vuosi ottaa vastaan uusin petivaattein (ja putkin). EJ osteli miesjuttuja, kuten autotarvikkeita ja joululahjojakin. Kivaa oli, eikä edes ollut pahemmin ruuhkaa. Kotiin tultua keitettiin hyvät kahvit ja mutustettiin tuoreet karjalanpiirakat, oikein juuston ja suolakurkun kera.

♥♥♥

Eilen oli niin hoppuisa päivä, etten ennättänyt, enkä jaksanutkaan, jorista tänne oikein mitään. Horisenpa nyt senkin edestä sitten, kun energiaa kerta tänään riittää. Ihan on esimerkiksi eilisestä mainittava, että katselin askareiden ohessa, sivusilmällä, Lucia-neidon kruunaamistilaisuutta (tai miksikä sitä nyt sanotaankaan). Tuskailin ääneen, kun näin, miten kynttiläkruunun steariinit valuivat tyttöparan hiuksiin ja polttivat taatusti päänahkaa. Hyyyh, miten kiduttavalta se näyttikään! Vieläkin vetää ilmettä irveeseen, kun muistelen sitä näkyä ja mietin, miten pahalta on se polttavan kuuma tali päänahassa tuntunut.

 ♥♥♥

Laitoin juuri äsken, tämän reippaan ja touhukkaan pikku lauantain päätteeksi, pakasteesta marjoja kiehumaan (mustikkaa, vadelmaa, aroniaa ja puolukkaa), glögipohjaa varten. Sekaan vielä kanelitankoja, kokonaisia neilikoita, kardemummaa, inkivääriä ym. Ihana tuoksu leijailee nyt kodissa. Tällä hetkellä tuntuu jouluisalta.
Hyvä päivä ♥

"Pläk -älä osta mitään -fraidei"

Hiphei, vaikka hehkutetaan joka mainostuutista mustaa perjantaita, niin maahan saatiin onneksi valkeus, eli lunta. Heti kirkastui mieli ja ajatuksen juoksu.

Tässä päivässä on melkoinen ristiriita, kun vietetään älä osta mitään -päivää, samalla aikaa, kun kaupat hurjalla syötöllä tarjoavat pimeitä hintoja tuotteesta kuin tuotteesta. Tässä riistiriitaisessa päivässä kiteytyy jotekin tämän ajan kuva. Jatkuvaa kamppailua ylikuormittavan, hullun kulutuksen ja materiapaljouden sekä niukkuuden ja yksinkertaisemman elämän tavoittelun välillä .
Itsekin käyn säännöllisin väliajoin tuota samaa kamppailua. Minusta on hyvä, jos jotain tarvitsemaansa saa edullisesti, ja hankinnoissa kannattaa käyttää järkeä sekä vertailla, sillä Roope-setä minussa, rakastaa kaikkea ylimääräistä säästöä mikä jää viivan alle. Vaan välillä sortuu täysin turhaan, halpojen hintojen houkutukseen, ostohulluuteen, jolloin sulovilenmäisesti ostelee vaan, kun halvalla saa. Sortuu näennäisten tarpeiden tyydyttämiseen, jonka hyvät mainokset ovelasti, herkällä hetkellä, päähän pääsevat luomaan, ellei ole valppaana.  Ei näe, kuule eikä ajattele, että mitä sitä ihan oikeasti tarvitsee.

Vaan tänään en ole ostanut yhtään mitään, en edes ole mainoksia ja tarjouksia tarkemmin vilkaissut, sillä en tarvitse mitään. Siksi en edes katso mitä houkutuksia olisi tarjolla, sillä sen tarpeen kyllä saa itselleen taatusti tehtyä, jos näkee jotain hullunhalpaa..siispä: poissa silmissä, poissa mielestä😉.

Tänään keskityn mielummin huomiseen joulunavaukseen ja pikkujoulun tunnelmointiin.

Ps. Onnea Kiisille, "kinkerit" käyntiin! 💝

Torttutaikinaa, räntää ja kilokynttilöitä

Kello ei ollut vielä kahtatoistakaan aamupäivällä, kun pyöräilin räntätihkussa ostoksilta kotiin.
Ulkona oli todella hämärää ja tuntui kuin olisi ollut ilta jo ovella. Kauppoja kierrellessä oli mennyt ajantaju; suorastaan hämmästyin, kun kotiin tullessa vilkaisin kelloa ja se ei näyttänyt edes puoltapäivää. Kävi äkkiseltään mielessä, että onko paristo kellosta loppumassa, vaan eipä ollut. Pimeä aika vaan on taas täällä.

Oli hauska shoppailureissu. Sain monet hymynkareet suupieliini, seuraillessani sivusta pienten lasten riemua. Kauppoihin kun oli jo ilmestynyt vilkkuvia jouluvaloja ja kiiltäviä koristeita, namusista puhumattakaan. Voi niitä aitoja ilonkiljahduksia ja ihastuneen kirkkaita katseita. Tuli itsellekin lapsenomainen innostus ja hymy huulille.

Paras hetki oli kassalla.
Siellä semmoinen taskumatin kokoinen, hyvin tomera pikkupoika nosteli, omaan kokoonsa ja voimiinsa nähden painavia kilokynttiläpaketteja, korkealle, päänsä yläpuolella olevalle kassahihnalle  ja samalla selvitti kassaneidille, kovalla äänellä ja oikein leveällä savonmurteella:  

" Nyt kannatti näitä ostoo usseempi paketti kerralla, kun sai niin halavalla. Vuan onneks ei otettu kolomee pakettia kuitenkaan..."

Kassaneiti kuuli kyllä äänen ja näki kilokynttiläpakettien ilmestyvän jostain syvyyksistä kassahihnalle, vaan muutapa hän ei tästä edullisten kynttilöiden ostelijasta nähnytkään, korkeintaan pipon laen. Siinä oli hänellä ja kaikilla meillä muilla jonottajilla hymy herkässä sekä naurussa pidättelemistä. Aivan mahtavaa tormakkuutta ja ahkeruutta tämä äitin pikku apulainen osoitti. Ja tuo leveä savon murre taaperon suusta, kuin isäntämiehellä konsanaan, oli kuin kirsikka kakun päällä. Hymyilyttää vieläkin.

Ai niin, kai se lasten joulumieli tarttui itseenikin, sillä ostin, jossain ihmeellisessä mielenpistossa, paketillisen jo torttutaikinalevyjä pakastimeen jemmaan...juuh.

Tänään oli mukana vain "pikku-digi". Sillä nappasin kuvan tästä hyljätystä pyöränromusta, jonka korissa kasvoi heinää ja se oli täyttynyt pudonneista vaahteranlehdistä. Siinä se vain talvea odotti vailla omistajaa. Karua kauneutta.

Perjantaina pihaovet potkaistaan auki

Päivän ilouutinen on, että Haloo Helsinki -yhtye palaa keikkatauolta. On sitä odotettukin! Siitä tuo raflaava otsikko: eli fraasi heidän Perjantai -biisistään, joka sattui natsaamaan päivän postauksen teemaan sopivasti.

Sillä muutoin ei todellakaan ole riehakas eikä raisu viikonloppu luvassa.
Ehei, tässä mökissä ei kuulkeespas potkita ovia selälleen, ei. Ihan vaan teetä lipitellään, kudotaan tossuja sekä lapasia ja ennenkaikkea...

..KERÄTÄÄN VOIMIA TULEVAA VARTEN :D

No, vähän ajattelin (ihan rauhallisesti vain) käydä kenties valokuvanäyttelyssä, kirjastossa, kierrellä ostoksilla hakemassa perustäydennystä: kuten kynttilöitä, kahvia, pesuaineita ja sun muuta pientä. Näiden lisäksi pitää tietenkin valokuvata ulkoilun ohessa.

Pienellä jännityksella odotan, joko sataa lumihiutaleita tänä viikonloppuna. Niitä on sitten kiidettävä, jalat sutien ja pipo kenossa, pihalle kuvaamaan. Kylmän kauden kuvauksia varten, aloin neulomaan itselleni "valokuvaushanskan", jonka ideana on se, että kuvatessa tarpeelliset sormenpäät ovat vapaina/paljaina ja muut sormet pysyvät lämpimänä.

Ai niin, että mihinkäkö minä niitä voimia kerään.!? 
No siihen, että rankka juhlakausiputki on auttamattomasti edessä!
Silloin ei sukkia neulota ja istuta teemuki kourassa torkkupeiton alla silmät puoliummessa, ei!

Jouluun asti on luvassa yhtä "kinkeriä" ja riehkaisua toinen toisensa perään, joten kaikki voimanrippeet pippaloissa ravaamiseen pitää varastoida nyt tarkkaan...

...KASVATTAA KISAKUNTOA SUORASTAAN...

Sitä nimittäin vaaditaan,  ja paljon!
Tulossa on peräkanaa pyhäinpäivää, isänpäivää, pikkujouluja, itsenäisyyspäivää (linnanjuhlakutsua odotellessa), syntymäpäiviä ja vielä itse joulu sekä uusivuosikin olisi jaksettava juhlia!!?!

Pittää syyvvä ja juuvva; kaikenlaisia herkkuja ja happamia mehuja, glögejä ja mitä näitä nyt kaikkia onkaan. Niitä kun nautitaan viikonvaihteesta toiseen, niin ruppee jo kysymään keho voimia ja kestävyyttä; vain hyvin valmistautuneet, tuon rumban, kunnialla ja vaurioitta jaksavat läpi kahlata.

Huh, huh..on..on...
melekonen pileputki edessä, menee kyllä alkuvuosi täysin tuosta toipuessa...tuumii hän, ja siemaisee teetä rauhoittuakseen...