Muistelua ja muotia -viikko

Kevät.

Olen aina ollut hyvin musta-valkoinen ihminen, vähän ripauksella harmaata.
Ja kaikenlaisia vaaleanpunaisia ja roosanvärisiä vierastanut. Saati jos paidoissa tai asuissa on mitään röyhelöitä tai pitsiä. Nöy nöy. Ei mulle.

Vaan niinpä sitä ihminen muuttuu!
Salakavalasti se tapahtuu.
Ihan vaan yhdestä hempeästä röyhelötunikasta, joka vie sydämesi; siitä se alkaa.

Ja kohta huomaat, että kätesi ja katseesi suuntaa vaaleisiin pellavamekkoihin.
Ja sen jälkeen peli oli menetetty.
Kaapista löytyikin keväällä ja kesällä hempeitä neuleita, vanhaa roosaa ja parhaita malleja kaksikin kappaletta, eri väreissä.

Kaunis ja lämpöinen kevät meni siis keikkuen, melko vaahtokarkkimaisen kepeissä väreissä.
Kohti hikisen kuumaa kesää. Josta kerron lisää huomenna.

Kuten eilisessä postauksessa kerroinkin, vuoden aikana on elämääni astunut luottovaatekauppias.
Olen saanut niin hyvää ja yksilöllistä palvelua, sekä ennen kaikkea löytänyt itselleni sopivia, ihania vaatteita ja asusteita, että tämä kuluvan viikon vuosikoosteeni on samalla kiitos hänelle hyvästä palvelusta.

Toivotan hänen vuoden vanhalle kivijalkaliikkeelleen Onnea ja paljon hyviä tulevia vuosia!

Laitan tähän linkin, jos haluatte toisetkin käydä kurkistamassa mitä kaikkea kaunista täältä Life Style La Luna -putiikista löytyy, verkkokaupan puolelta. Tällä juhlaviikolla liikkeessä on joka päivä luvassa kivoja uutuuksia ja tarjouksia 💙💙💙.

Kaksi kevättä

Toukokuussa 20-24.5.2016

Toukokuussa 18.-21.5.2017

Eilinen lauantai meni jotenkin ohi hujauksessa. Mutta niinhän siinä helposti käy, kun on paljon tehtävää. Nyt oli jotenkin jäänyt rästiin kotitöitäkin ja ostoksillakin piti kiertää ihan urakalla. Yht´äkki sitten huomasikin, että on jo ilta.

Katselin tuossa aamukaffetta ryystäessäni, viime vuoden toukokuun touhuja blogistani.
Toden totta, niitä kuvia ja tarinoita katsellessani tajusin, että tämä kevät on todella myöhäinen viime vuoteen verrattuna! Silloin näihin aikoihin oli jo täysi kesä. Tuomet olivat kukassa, mustikka kukki, minäkin mennä viipoittelin valkoisissa hepenissä ja olin vaihtanut kotiin jo kesätekstiilit ja sisustuksen! Vaan entäs nyt! Ei ole vielä moiset käyneet mielessäkään. Lunta on vieläkin paikoitellen pihassa, eikä puhettakaan että tuomi vielä tuoksuisi, kun hädin tuskin on silmun tynkääkään vielä.

Noh, suursiivous ja kesäkoti laitetaan tänä vuonna vasta kun putkiremontti on täysin ohi, toivottavasti kesäkuun alku tuo siihen viimeinkin päätöksen. Sitten on hyvä pestä kaikki matot, kuurata nurkista viimeisetkin remppapölyt ja laittaa muutenkin uutta raikasta ilmettä; ottaa taas tämän vuoden kesä vastaan.

Tänään haaveilen jo kovasti tulevasta helatorstaista, meillä on silloin eräjorman kanssa suunnitelmissa lähteä pidemmälle kuvausreissulle. Toivon niin koko sydämeni pohjasta, että säät suosisivat, olisivat edes kerrankin meidän, yhteisen vapaan ja kameroiden puolella.

Jatkan vielä fiilistelyä näiden viime toukokuun kesäkuvien parissa...jotenkin tämän toukokuun ruskean ja harmaan maan sävyt ei saa energia- ja ilotasoja nousemaan.

Toukokuuta 20-24.5.2016

Toukokuuta 20-24.5.2016

Kisakatsomo valmiina

Lauantai. Voi kuinka se onkaan taas mennyt kuin siivillä.
Ihanaa, kun luonto sirkuttaa, kukertaa ja kälkättää tällä hetkellä joka pusikossa.
Näin ohimennen pienen pienen ja harmaahaituvaisen oravanpojankin seikkailevan lämpimällä autonrenkaalla.

On saunottu ja nyt on kisamätöt sekä kotistudio valmiudessa illan jännitysnäytelmää varten.

Karmeaahan se aina on tuota Suomi-Ruotsi peliä seurata. Väkisin nousee sykkeet ja välillä äänivolyymitkin...

Pesämuna!

Voi riemunkiljahdus!
Saralta tuli raportti ja kuva, että kotiväen kamerapöntössä tapahtuu.
Ensimmäinen talitintin muna on pesään pyörähtänyt!

Vihdoinkin kamerapönttö on saanut hyväksynnän myös pesäpöntöksi. Pari kolme vuotta siihen on pesäparia odotettu, mutta jostain syystä pesintäpuuhat ovat jääneet alkutekijöihinsä aiempina vuosina. Tyhjäkäynnillä pönttö ei kuitenkaan ole ollut, vaan joka yö, kesät talvet, siellä on nukkumassa tintti ollut.

Mutta nyt. Jännittäviä aikoja on toivottavasti luvassa; peukut pystyyn, että pesintä onnistuu ja pieniä talitintin poikia päästään tarkkailemaan!

Nyt jännittämään Suomen peliä ...

Jäiden lähtö

Vielä muutama päivä sitten näytti järven jäätilanne kuvien kaltaiselta.
Tänään havahtuin siihen, että vedet ovat jo lähes vapaat, joitain yksittäisiä jäälauttoja lukuunottamatta.

Vielä kun saataisiin keväistä lämpöäkin. Eilinen auringonpaiste sai taas tänään vettä niskaansa.

Taas IHANuutta

"Ennen pitkää Muumipeikon äiti pistäytyi keittiönpuolelta kellariin
hakemaan teemakkaraa tai voita.
Tai meni perunamaalle. 

Tai noutamaan puita.
Joka kerran hän oli sen näköinen kuin olisi kulkenut aivan uutta tietä,
joka oli hänen mielestään jännittävä.
Mutta ei sitä koskaan tiennyt.
Hän saattoi yhtä hyvin olla matkalla johonkin salaperäiseen hauskuuteen."

 
Tove Janssonin kirjasta Muumipappa ja meri

Ihan uutta ja ihanuutta!
Talven jälkeen, juuri erityisesti tänä viikonloppuna, kun kevät ja luonto on vihdoin ruvennut hiljalleen heräilemään, minusta tuntuu samalta kuin Muumimammasta, joka seikkailee tutussa ympäristössä, mutta kaikki on silti jännittävää ja ihan uutta.

Tutut kuvausmaastot ja reitit tuntuvat erilaisilta, maisema muuttuu joka päivä; sitä on niin pakahduttavan ihanaa seurata. Haluaisin vain viettää järven rannalla vuorokaudet ympäriinsä, etten vain menettäisi mitään mielenkiintoista hetkeä, telkkien ja sorsien ylilentoa, jäiden paukahtelua, untuvatupposten pyörähtelyä hiekalla tai veden väreilyä tuulessa.

Totean, että tämä viikonloppu on ollut erityisen voimaannuttava ja ihana.
Ihan jo pelkästään kevätauringon ja lukuisten hauskojen hetkien vuoksi. Ylkäkin yllätti ruokaostoksilta tullessaan: toi mukanaan vinon pinon nyhtökauraa, jota oli puoli-ilmaiseksi saanut. Pakastimeen meni jemmaan osa ja nyt on mielenkiintoista kehitellä uusia reseptejä tuon entuudestaan maistamattoman ruuan ympärille. Uudet raaka-aineet insipiroi minua aina kovasti, on kiva kehitellä ja kokeilla kaikenlaista mielenkiintoista, mänipä sörsselit syteen tai saveen.😆

Tänään illalla vielä töllötellään luontoseurantaa ja jääkiekkoa telkkarissa, aivot pieneksi hetkeksi narikkaan ennen uuden työviikon alkua.

Ihana valo

Tutkin niin innokkaasti nuita pikkuhyönteisiä leskenlehdellä, etten huomannut tuota ärsyttävää hiusta, vasta kuin valokuvia katsellessa. Äh..häiriötekijä, jota en poiskaan saa.

Niin mukava päivä.
Tuulinen, mutta ihanan valoisa.
Vihdoin pääsi kuvaamaankin.
Iltakin on mennyt niin nopeasti, saunoessa, grillatessa ja nyt päivän kuvasaldoa tutkaillessa. Siksi postauskin tulee näin "iltajunassa".

Jatkan kuvasaalin tutkimista. Palaan taas huomenna asiaan. Ihana päivä ♥

Kisahuumaa

Se on taas se aika keväästä, kun lätkäkisat käynnistyi ja euroviisutohinatkin on edessä. Aika siis kaivaa kisamaskotit naftaliinista ja pystyttää kisastudio.

On mukava, kun on ollut pari aurinkoista päivää, jotka ovat jo oikeasti tuntuneet keväältä. Havahduin tänään siihen, että koulukkaillakinhan alkaa ihan pian kesälomat.

Ihanaa, että on viikonloppu edessä ja aikaa puuhastella kaikenlaista kivaa; käydä ostoksilla, valokuvata ja tarkoitus olisi ruokablogiinkin vihdoin saada uusia pöperöitä aikaiseksi.

Mutta tänään ensin elvytään tästä viikosta ihan leppoisasti vaan, jääkiekkoa katsellen.

Ps. Ensimmäinen pörröinen mehiläinen pörisi tänään pihapientareella.🐝

Kutupaikkoja

Tänä keväänä olisi haaveissa saada jotain jännittäviä kuvakulmia sammakoista tai ainakin niiden kudusta, jos ei muusta. Sopivia paikkoja on tullut katseltua jo sillä silmällä, vaan saas nähdä miten naisen käy.

Oli muuten eilen maha jostain syystä niin sekaisin ja kipeä, etten uskaltanut syödä koko päivänä mitään. Tämä harmitti etenkin siitä syystä, että en heikotukseltani enää  jaksanut töiden jälkeen käydä paikallistuottajien torilla. Sieltä olisi saanut suoraan tilatuoretta apetta ja taatusti läheltä. Kova siellä oli kuhina ja jonoja riitti, kun heikotuksesta hortoillen, kohti kotia ohi fillarilla ajelin.

Noh, seuraavan kerran sitten, ja valikoimathan eikun paranee, kun satokausikin kunnolla alkaa. Itsellä polttelee kyllä päästä jo villiyrittisadonkin pariin ja äkkiä. Hitsin kevät, kun on niin hitaasti hiipivä tänä vuonna!

Pesäpuuhia

Kotiväen kamerapöntössä on tyttö-tintillä ollut kovasti touhukas vaihe päällä: pönttöä on siivottu ja tuotu pesätarpeita sisään. Saas nähdä, saako tänä vuonna seurata pesintää ja poikasia.
Toivottavasti!

Kevättä ♥

Aurinkoista ja höyhenen keveää toukokuun alkua ja vappuaamua!

Oli ihanaa herätä auringonpaisteeseen ja linnun laulun luritukseen. Aamuyöstä kuulin sisälle asti kantautuvat joutsenten yöliitolaulut. Normaalisti nuokin ovat kajahtaneet jo huhtikuun alkupuolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lauantain aamutunteina sain ikuistettua nuo kuvien villit hetket, kun joutsen ajoi pois reviiriltään kolme kanadanhanhea. Se oli jännittävää katseltavaa.

Nyt aamukahveen keittoon. Vappupiknikille ei tule tänä vuonna lähdettyä, mutta aamulenkin voisi vaikka vapputorin kautta pyöräyttää...kotiin tultua maistella sitten simasuuna vappumunkin.😋

Vappukukkasia

Niin sitä vaan huhtikuu on taas huideltu lähes loppuun ja huomenna alkaa "Oi ihana toukokuu".

"Kyläluutaillessa" ja luontokuvatessa on mennyt pari päivää kuin siivillä ja nyt sitä ollaankin jo vappuaatossa. Lunta ja räntää oli taas tänä aamuna maassa, vaan onneksi eilen paistoi sen verran aurinko, että pääsin luontoon kuvaamaan.  Oli mahtavaa!

Tuosta kuvan kukkasesta minulle tulee mieleen lapsuuden vapputorit, jonne mentiin äidin ja/tai mummin kanssa kiertelemään. Sieltä aikuiset ostivat tuon mallisen, muovisen, pienen rintakukan kevätpoplarin kaulukseen. Torikojut pursuivat rihkamaa, tuulessa pyörivät hyrrät, ilmapallokauppiaat kannattelivat ilmapallomassoja, jotka poukkoilivat tuulessa ja vappupuheet kajahtelivat. Syötiin toripöydällä istuen lihapiirakat ja saatiin vielä jäätelötkin jälkkäriksi. Itku pääsi jos ilmapallo karkasi, siksi se piti aina sitoa varuilta kiinni kevättakin vetoketjun silmukkaan, ettei pallo ainakaan paennut taivaan tuuliin, jos ote herpaantuikin. Mietin vain tässä sitä, että mitä ihmettä olivat sellaiset kiiltäväfoliopintaiset, pallon muotoiset, joissa oli kai jotain sahajauhoa sisällä. En muista kun hämärästi sen ulkoasun, mutta en yhtään niiden käyttötarkoitusta.. !?

Näissä nostalgisissa sahajauhopallotunnelmissa toivottelen mukavan leppoisaa vappuaattoa kaikille!

Vehreyden kaipuu

Näin vapun aaton kynnyksellä, olen kuin tuo tikka, joka tähyää hiirenkorvalla olevia puita kohti. Minäkin kaipaisin jo niin kovin, pieniä hennon vihreitä ensilehtiä ja kevään sävyjä. Ei näy vielä kovin paljon mitään. Jossain lämpimällä paikkalla joku uskalias ensi kukkanen on päänsä mullasta ulos työntänyt. Mutta muuten..väritöntä on vielä.

Joka kevät lehtien puhkeamista odottaa, ja joka kevät ne sitten yllättävät: yht´äkkiä huomaat, että puut vihertävät, milloin tämä pääsi tapahtumaan.

Veneilyhaaveita

Pari päivää tässä kun on taas loskassa kahlattu, eikä ole valpurin juhlan läheisyyden tuntua ollut laisinkaan, on fiilisteltävä tuota kuvaamaani tervavenettä ihastellen.

Viikonloppu menee kyläluutaillessa, mutta pieni aikoimus olisi ehtiä myös ylkän veneelle piipahtamaan, pientä keväthuoltoa sillekin kenties tekemään. Ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia vielä veneilyhommiin pitkiin aikoihin, sen verran tukevat jäät vesistöjä täällä peittää. Mutta jos aurinko paistelisi, niin voisihan sitä jo patsastella vaan veneellä ja haaveilla pian sinisillä laineilla seilailevansa.

Näköhavainto

Sara laittoi viestiä, että siilistä, joka oli herännyt tässä joku aika sitten ja taapertanut vasta sataneella hangella, on tehty nyt näköhavaintoja ja kuvaakin napattu. Valitettavasti, Saran ottaman kuvan siili hiippaili iltavellilleen niin hämärissä (eikä räntäsateinen sää auttanut asiaa laisinkaan), että kuva oli liian sumea ja epätarkka tänne laittaa.  Siksi siilihavaintoa kuvittaakin postauksessa viime keväänä nappaamani kuva siilistä iltapalalla (tiedä vaikka sama yksilö).
Puuroa on nenässä tuollakin tuhisijalla, eli "ruokalassa" on käyty herrrrkuttelemassa😄

Jk. Loskainen räntäsää jatkuu tänäänkin ...

Luntaaaaarrgggh!

Ei!
Taas!
Lumipyry!
Loskaa, märkää, nuoskaa!

Pari päivää sitten näytti jo melko hyvältä, maata oli lämpimillä paikoilla kivasti näkyvissä. Ensimmäisien sipulikukkien päät jo varovasti koittivat työntyä mullasta.

Tänään taas kaikki peittyivät lumen alle. Onneksi mittari on plussan puolella ja lumi sulaa jo pois, vetenä tippuu nyt puista ja räystäistä.... Jospa tämän päivän lumisade olisi nyt se viimeinen niitti: kaikkien entisten lumien surma.

Viikonloppuna maisemat näyttivät tältä, lunta ja jäätä on vielä, paljon enemmän kuin viime huhtikuun lopulla.

Pönttöjä

Kotiväen pihapönttö, jossa on asukkaita riittänyt.

Pönttö, joka löytyi keskeltä metsän rauhaa.

Sunnuntaina katselemani "Ulos luontoon Kevät seuranta" -ohjelma sai minut pläräilemään läpi viime keväänä räpsimiäni pönttökuvia.

Ohjelmassa oli hauska kuva,  jossa oli kottaraisen pönttöjä laitettu huima määrä metsän puihin. Veikeän näköistä, kun oli pönttöjä vieri vieressä joka puussa, eri tasoissa ja "kuvan" kantamattomiin lähes.

Minulla tähän postaukseen valikoitui vain pari, kevätkaipuun vihreää, pönttöotosta. Tulee hyvä mieli nuita kuvia katsellessa, kun kevät on nyt niin myöhässä (täällä siis ainakin), että meinaa väilillä usko mennä koko kevään tuloon.

Rantahiekkaa

Vappuviikon alkua elellään.
Aamutelevisiossa luettiin Kevätpörriäisestä lasten keväisiä kirjoituksia, ja säätiedotkin varovaisesti lupasivat jo loppuviikolle auringon paistetta.

Järven jäät ja lumet ovat taas sen verran vetäytyneet, että esiin on tullut rannan hiekkaa. Punaisena loistavaa, viime kesän aaltokuviointi pinnassaan. Ei malttaisi odottaa, että tuonkin rantatörmän peittää taas tuttu veden liplatus.

Iso suviyö

Eilinen kuva rantatörmältä.Kimaltavan kauniita valoplänttejä, joka heijastelivat sulaneen veden pinnalta, oksiston siivilöimänä.

Eilen, kun näin tuo yllä olevan kimalluksen järven sulalla, virtaavalla paikalla, tunsin ensimmäistä kertaa "sen" kesän tulon tuottaman syvän elämyksen. Tiedättehän, sen pakahduttavan henkäyksen, kun huomaa jotain ihanaa pitkän talven jälkeen ja rinta tuntuu aivan repeävän ilosta. Aurinko paistoi kauniisti ja lokkien leikkisät kisailukirkaisut kuuluivat sinitaivaalta. Vielä lehdettömien puiden ja pensaiden välistä vesi kimalsi niin kirkkaasti, että oli siristettävä silmiä. Lintujen laululuritusten seasta kuului kesästä tuttu rantaveden liplatus. Se oli hetki, kun vedin henkeä tavallista syvempään.

Siinä hetkessä uskoin, että kyllä se kesä vielä tulee, vaikka tänään ei taas siltä säätilan puolesta oikein näytäkään.

Niin, nyt on Jyrkin päivä ja ISO suviyö. Toivomuksissa siis olisi eritoten lämmintä yösäätä, että koleat säät vihdoin päättyisivät ja kesästäkin tulisi lämmin. Jyrkin päivästä todettiin myös ennen vanhaan näin: " Jyrkinä jyräys kalamiehen kattilassa." , eli kalastuskausi aloiteltiin monin paikoin näihin aikoihin. Täällä on vielä järvet jäässä (poikkeuksena virtaavammat kohdat) ja ainoat kalastuskauden avaajat ovat pilkkiukkoja, jotka vielä rohkeasti patsastelevat, sulakohdista huolimatta, rannan tuntumassa olevalla jäällä.

Tänään tulee televisiosta Ulos luontoon Luonto Seuranta klo. 18.15 Tv 1. Ihan lemppari ja takuuvarma kevätmielen nostattaja, vaikka tulis taivaalta räntää harmaanaan😊

Arkiperhosia

Tahtoo olla vähän huomisen vuoksi perhosia vatsassa.
Ei oikein pääsiäisen kuvakoosteetkaan rakentuneet millään ilveellä mieleiseksi, kun ajatukset karkailivat vähän väliä huomisiin uusiin arkikuvioihin.

Jotain sentään yritin väsätä muistiin tästäkin pääsiäisestä.

Säätilat vaihtelivat melkoisesti. Tuli lunta ja oli aurinkoakin, mutta oli suhteellisen koleaa koko pääsiäisen seudun. Koleudesta johtuen, en oikein kevään merkittäviä merkkejä saanut ikuistettua, kun en nähnyt esim. linnun lintua!? Mutta tulipahan seikkailtua kuitenkin. Piipahdettiin mm. katsomassa, vieläkö autio, pikkuruinen ratavartijan tönö oli talven jäljiltä pystyssä. Olihan se.

Pääsiäisen ruokapöytään tuli uutena tuttavuutena tänä vuonna levästä tehty "kaviaari". Kotimainen tuote, ja oli niin hyvä kokemus, että tulen hankkimaan toistekin. Tuolla valekaviaarilla, muikunmädillä ja tillikreemillä täyttelin kananmunapuolikkaita (ohjeen koitan jossain välissä tuonne Helmipuuron ehtiä väsäämään). Olivat niin suun mukaisia, että nuita tahtoo tehdä toistekin. Niin kauniitakin olivat vielä. Tosiaan, meinasi unohtua, että Strömsöön ohjetta soveltaen kurkumalla värjäsin muniin hauskan keltaisen pinnan; sekin täytyy ylöskirjata, että muistaa joskus muulloinkin vinkkiä soveltaa. Pääsiäisaamun aamiaiselle tehtiin tarjolle runsailla täytteillä herkkupiirakoita, joihin tuli mm. graavilohta ja rosvopaistilammasta. Lohipiirakoihin lisättiin aimo köntsäle vielä tuota mustaa kaviaarin korviketta, ja voin kertoa, että syöjien hymy oli onnellinen sekä mairean muikean tyytyväinen.

Mittees muuta..Niin, mämmiäkin maistoin pääsiäisen kunniaksi, lusikallisen. En edelleenkään tykännyt, vaikka ajattelin, että jos vaniliakastikkeen kanssa menisi paremmin alas, ei mennyt. Sai eräjorma pistellä napaansa sen mämmeliherkun😆.

Siinäpä se pääsiäinen taas mennä hupsahti. Nytpä sitä jaksaa taas ahertaa kaurapuuron voimin seuraavaa juhlaa kohti, eli vappuhan se sieltä kohta kurkistelee. Toivottavasti säätkin lämpenisi siihen mennessä.