Talvea kohti

Talvi.
Sitä kohti mennään.
Ostin eilen uuden talvitakinkin, mutta en ehtinyt vielä sitä kuvata kunnolla. Mutta siitä tulee kuvaa huomenna / lauantaina, kun tämä "muotiviikkoni" huipentuu uusimpiin hankintoihin ja suosikkeihini.

Kummasti, kun lämpömittari näyttää aamuisin nollaa, alkaa villapuseroa ja neuleita päällensä kaivata ja ilman hattua ei tässä iässä ole puhettakaan että lähtisi liikenteeseen. 

Juhlakausi.
No sekin vielä.
Tänään kun lehtiä selaili ja pikkujoulukutsujakin alkaa tulla tupsahdella, tajuaa että sekin on alkamassa. Eli pikkumustaa joutuu hiljalleen kaivelemaan naftaliinista esiin.
Mutta mikä tärkeintä! Itselleni ainakin: Juhlahepenien aluspukeutuminen.
Kylläh!
Hyvät alusasut ja etenkin kurveja silottavat alushameet ja mekot. Onneksi ne on keksitty.😆

Tämä on ollut mielenkiintoinen ja erikoinen viikko.
Vaatepostaukset eivät ole minulle se tyypillisin itseilmaisun tapa. Mutta tämä on ollut erilainen ja hauska tapa. Vaihtelua luonto- ja ruokakuviin.

Vaatekaapin kautta voi elää todellakin koko vuoden, ja mielenkiintoista oli huomata, vaikkei sitä siinä hetkessä tajuakkaan, että vaatteita tulee osteltua vähän vuodenaikojen värien ja fiiliksen mukaan. Itsellä on näköjään ollut ihan selkeät värikaudet: kevään hempeista, kesän kirkkaiden kautta kohti syksyn ja talven tummempia sävyjä.

Tämä on ollut myös hyvä viikko tehdä ns. vaatekaapin inventaario.
Luopua vanhasta ja pistää kausivaatteet pesun ja tuuletuksen kautta odottamaan uutta kevättä ja kesää.

Pysytäänhän lämpimänä♥

Ps. Lifestyle La Lunassa on uusia ihania neuletunikoita ja -takkeja Italiasta. Jokaiseen maakuun ja tyyliin; ohuista neuleista muhkeisiin ihanuuksiin.♥

Hellekesä ja mekkosuora

Kesä.
Kulunut kesä.
Yksi sana sitä kuvaisi. Kuuma.
Hiki virtasi, niin töissä kuin vapailla.

Veden ääret kutsuivat aina kuin mahdollista ja yllensä halusi helppoa sekä vilpoisaa.
Ihastuin tuohon trikoiseen raitamekkoon niin paljon, että ostin sitä 4 eri väriä.

Kaikenlaiset pellavavaatteet houkuttivat, ja etenkin sininen väri. Se tuntui kolmenkymmenen asteen helteiden keskellä viilentävältä väriltä ja näytti hyvältä päivettyneellä iholla. Pellavahaalari oli (ja on yhä), hauska ja rento kesävaatehankintani, josta tykkään kovasti💙

Jäätelöä tuli syötyä tänä kesänä enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin!
Uusia makujakin tuli maisteltua, kuten tervajäätelöä. Se osoittautuikin oikein mainioksi herkuksi. Joku "viäräleuka" oli tokaissut että: "Se jäätelö ei sovi muuhun kuin suksen pohjaan."😆
Mutta olen eri mieltä. Hyvää oli.

Huomenna siirrytäänkin jo vaatekaapin syystunnelmiin.

Ps. Lifestyle La Lunan facebook sivuilla on muten uusimmat tarjoukset, koodit ja tiedot, laitan linkin tähän: https://fi-fi.facebook.com/lifestylelaluna/

Muistelua ja muotia -viikko

Kevät.

Olen aina ollut hyvin musta-valkoinen ihminen, vähän ripauksella harmaata.
Ja kaikenlaisia vaaleanpunaisia ja roosanvärisiä vierastanut. Saati jos paidoissa tai asuissa on mitään röyhelöitä tai pitsiä. Nöy nöy. Ei mulle.

Vaan niinpä sitä ihminen muuttuu!
Salakavalasti se tapahtuu.
Ihan vaan yhdestä hempeästä röyhelötunikasta, joka vie sydämesi; siitä se alkaa.

Ja kohta huomaat, että kätesi ja katseesi suuntaa vaaleisiin pellavamekkoihin.
Ja sen jälkeen peli oli menetetty.
Kaapista löytyikin keväällä ja kesällä hempeitä neuleita, vanhaa roosaa ja parhaita malleja kaksikin kappaletta, eri väreissä.

Kaunis ja lämpöinen kevät meni siis keikkuen, melko vaahtokarkkimaisen kepeissä väreissä.
Kohti hikisen kuumaa kesää. Josta kerron lisää huomenna.

Kuten eilisessä postauksessa kerroinkin, vuoden aikana on elämääni astunut luottovaatekauppias.
Olen saanut niin hyvää ja yksilöllistä palvelua, sekä ennen kaikkea löytänyt itselleni sopivia, ihania vaatteita ja asusteita, että tämä kuluvan viikon vuosikoosteeni on samalla kiitos hänelle hyvästä palvelusta.

Toivotan hänen vuoden vanhalle kivijalkaliikkeelleen Onnea ja paljon hyviä tulevia vuosia!

Laitan tähän linkin, jos haluatte toisetkin käydä kurkistamassa mitä kaikkea kaunista täältä Life Style La Luna -putiikista löytyy, verkkokaupan puolelta. Tällä juhlaviikolla liikkeessä on joka päivä luvassa kivoja uutuuksia ja tarjouksia 💙💙💙.

Syksyn puut

Päivän valo

Eilen.
Puolen päivän jälkeen.
Vallalla oli kuin valon ja pimeyden kaksinkamppailu.

Haaveissa tehoviikonloppu

Syyskuu vetelee viimeisiään.
Huomenna heilahdetaan jo lokakuun puolelle.
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus olla tehokas.
Tehdä paljon asioita ja saada aikaiseksi.
Toivottavasti myös blogiinkin taas enemmän tarinaa ja kuvaa.
Korostan; toivottavasti.

Syyskuulta, tähän lauantaiseen aamuun, repalainen kuvakooste. Kovin riekalaiselta o tämä kulunut kuukausi tuntunut;  kiireiseltä sekametelisopalta. Hienoja pieniä hetkiä ja yllätyksiä siinä missä murheita ja harmaita hiuksiakin.

Mutta, sellaista tämä elämä on. Hienoudenkin ymmärtää vasta kun on huonoutta, mihin sitä verrata.

Mehukasta satoa

Syksyn ihaninta antia.

Ihastelen suuria kanttarelleja, punaposkisia omenoita ja kaikenkirjavia kasviksia.
Nautiskelen niistä tehtyjä tuoremehuja päivittäin.
Kerään sisääni energiaa, kuten koivut, jotka imevät jo lehtivihreäänsä lehdistä takaisin varastoon ensi kesää varten.

Maa tarjoaa parastaan ennen kuin talvi peittää sen valkoiseen ja pehmeään peittoonsa.

Sunnuntaikahvilla ♥

Eilein sunnuntaina paistoi aurinko upeasti!

Tuli pieni kesä hetkeksi takaisin.
Se oli kuin intiaanikesän pikkuserkku, joka kylässä piipahti ja lämmöllä sekä paisteellaan helli sunnuntaipäivän raukeita viettäjiä.

Kesäinen marjakakku maistui sunnuntaikahvilla, suut oli messingillä kuin suvisena päivänä laiturin nokassa.

Ja mikä parasta, maanantainen arkiaamu ja aurinko on täällä taas. Ihanaa!

Värit vaihtuvat

Sateen piiskaamana alkoi syyskuu.

Punaiset puolukat odottavat metsässä poimijaansa.
Yksittäisiä keltaisia lehtiä varisee harvakseltaan koivun oksilta.

Toivottavasti saadaan paljon kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä, jolloin voi nautiskellen istuskella kannon nokassa, haltioitua metsän rauhasta ja seurata, kuinka kesän vihreys vaihtuu hiljalleen värien kirjoon.  Valokuvata.

Uusi viehättävä kuukausi on taas alkanut.

Syksyn tullen

Vielä viimeiset kuvahäivähdykset kesästä.

Elokuisia kummia kuvakulmia

Sirkka ja kärpänen

Nämä hyppivät ja siivekkäät ovat todella vaikeita saada kuviin.
Tällä kertaa sirkan kerkesin juuri ja juuri ikuistamaan...kärpänen sen sijaan, liekö ollut elokuisen, loppukesän sään kohmentama, mutta se tuntui suorastaan poseeraavan minulle. Päätäänkin keikisteli kuin mallit konsanaan😄

Elosalamoita

Elokuu.
Se tuli tänä vuonna luokse yöllisin ukkosen jylyin ja salamoin. Näyttävän sisääntulon teki uusi kuukausi.

Pidän elokuusta. Siinä on vielä aimo annos kesää, mutta hiljalleen hämärtyvien iltojen myötä myös syksyn tunnelmaa. Yleensä olen jo tässä vaiheessa fiilistellyt kynttilöitä ja lyhtyjä poltellen, vaan tänä vuonna olen myöhässä. Samalla tavalla kuin kesäkin, joka jotenkin tuntuu, että ei ole vieläkään saapunut kunnolla.

Tuleva kuukausi tulee olemaan vilkas. On paljon vielä kesätapahtumia edessä, satokautta pitää säilöä ja jotain elokuisia teemajuhliakin olisi tarkoitus pitää ja tännekin niistä sitten ylöskirjata. Valokuvauksen kannalta elokuu on ihana. Luonto tarjoaa taas erilaista varjoa ja värimaailmaa, heinäkuun vihreyden sekaan saadaan jo väripilkkuja.

Tervetuloa elokuu!

Vastatuulen viikko

Kulunut viikko on ollut täynnä pieniä vastoinkäymisiä. On hajonnut tavaroita, putkiremontista vieläkin riesaa, kaikenlaisia pieniä pettymyksiä ja nihkeetä jotenkin joka ikinen päivä.

Huomenna on vapaa. Saa pölistellä tämän viikon pölyt hartioiltaan ja huilata. Ja totisesti. Aion hemmotella ja ilahduttaa itseäni ihan kaikin mahdollisin tavoin. Ja valokuvatakin taas pitkästä aikaa.
Tässä ensiavuksi viime kuvausreissulta pari lähiotosta.

Nyt jalat seinälle ja vaihde vapaalle.

Sateen jälkeen 2

Omenapuulehto

Omenapuut kukkivat tänä vuonna suhteellisen myöhään.
Kuvasin nämä pihapuut juhannuksen edellä. Kukat eivät enää siinä vaiheessa olleet kukkeimmillaan, vaan pikkuhiljaa pudottelemassa jo valkoisia terälehtiään.
Kaunista silti. Onneksi vihdoin saan koosteen väsättyä tästäkin kuvauskohteesta ja hetkestä.

Vanha kanava

Aamun kajossa

Keskiviikko-aamun utuisessa auringon kajossa, puiden siimeksessä, pieni kuusi hohti kerkän alkuineen satumaisen kauniina.

Hengähdin ihastuksesta, sillä niin kaunis oli tuo valo sen oksilla.Onneksi ehdin napata pari kuvaa ennen työpäivän alkua.

Avokasaika

Eilen aurinko lämmitti ensimmäistä kertaa niin lämpimästi, että uskalsin jo kaivaa kesäkengät kaapista. Siis sellaiset nappastelukengät, joissa on varpaan kärkeä ja kantapäätäkin auki. Olipa askel keppoisen keveä talvirönttösten jälkeen. Ehkäpä sitä voisi jo puhdistella ja laitella talvikengät naftaliiniin odottamaan taas seuraavia lumia.

Hiih..kuvaamani "lompsukkaat" eivät liity tähän tapaukseen 😄

Taas IHANuutta

"Ennen pitkää Muumipeikon äiti pistäytyi keittiönpuolelta kellariin
hakemaan teemakkaraa tai voita.
Tai meni perunamaalle. 

Tai noutamaan puita.
Joka kerran hän oli sen näköinen kuin olisi kulkenut aivan uutta tietä,
joka oli hänen mielestään jännittävä.
Mutta ei sitä koskaan tiennyt.
Hän saattoi yhtä hyvin olla matkalla johonkin salaperäiseen hauskuuteen."

 
Tove Janssonin kirjasta Muumipappa ja meri

Ihan uutta ja ihanuutta!
Talven jälkeen, juuri erityisesti tänä viikonloppuna, kun kevät ja luonto on vihdoin ruvennut hiljalleen heräilemään, minusta tuntuu samalta kuin Muumimammasta, joka seikkailee tutussa ympäristössä, mutta kaikki on silti jännittävää ja ihan uutta.

Tutut kuvausmaastot ja reitit tuntuvat erilaisilta, maisema muuttuu joka päivä; sitä on niin pakahduttavan ihanaa seurata. Haluaisin vain viettää järven rannalla vuorokaudet ympäriinsä, etten vain menettäisi mitään mielenkiintoista hetkeä, telkkien ja sorsien ylilentoa, jäiden paukahtelua, untuvatupposten pyörähtelyä hiekalla tai veden väreilyä tuulessa.

Totean, että tämä viikonloppu on ollut erityisen voimaannuttava ja ihana.
Ihan jo pelkästään kevätauringon ja lukuisten hauskojen hetkien vuoksi. Ylkäkin yllätti ruokaostoksilta tullessaan: toi mukanaan vinon pinon nyhtökauraa, jota oli puoli-ilmaiseksi saanut. Pakastimeen meni jemmaan osa ja nyt on mielenkiintoista kehitellä uusia reseptejä tuon entuudestaan maistamattoman ruuan ympärille. Uudet raaka-aineet insipiroi minua aina kovasti, on kiva kehitellä ja kokeilla kaikenlaista mielenkiintoista, mänipä sörsselit syteen tai saveen.😆

Tänään illalla vielä töllötellään luontoseurantaa ja jääkiekkoa telkkarissa, aivot pieneksi hetkeksi narikkaan ennen uuden työviikon alkua.