Omenavaras

 Tämän vuoden runsaista omenasadoista mieleeni.

Sisarellani on omenasadon verottaja, jota joutuu tarkasti pitämään silmällä.
Tämä Rosvo nimitäin söisi satoa mielellään, ja ihan suoraan puusta.

Mutta sehän nyt ei sovi ollenkaan!
Eihän sitä mahakaan kestä. Kielto tulee saman tien...mutta silti, aina kun silmä vähänkään välttää....katse on kohti omenoista notkuvia puita.

" Täh!?...Minäkö...? EN se MINÄ OLLU..!"

Mehukasta satoa

Syksyn ihaninta antia.

Ihastelen suuria kanttarelleja, punaposkisia omenoita ja kaikenkirjavia kasviksia.
Nautiskelen niistä tehtyjä tuoremehuja päivittäin.
Kerään sisääni energiaa, kuten koivut, jotka imevät jo lehtivihreäänsä lehdistä takaisin varastoon ensi kesää varten.

Maa tarjoaa parastaan ennen kuin talvi peittää sen valkoiseen ja pehmeään peittoonsa.

Lauantaisatoa..

...torilta 😊

Näistä koristekurpitsoista olisi tarkoitus jotain asetelmaa vielä jossain vaiheessa väsätä.
Nähtäväksi jää, tuleeko tekemällä tehtyä sitten mitään, vai asettuuko ne vaan sinne minne asettuu ...

Kivoja väripalleroita ne on. Vastustamattomia!

Chiliruukku löysi tiensä uuteen kotiin. Suuren suureen noita-nokinenän kahvipannuun.

Ahkeraa suunnittelua ainakin :)

Voi laiskuutta, kun se iskee, niin silloin mennään oikopolkuja niin että rytisee.
Lauantaisen työpäivän jälkeen ei minkäänmoiset kokkailut innostaneet, joten ylkä heitti makkarat grilliin ja lisukkeeksi laitettiin vain pihvitomaatin puolikkaita. Tai ei mitenkään "vain", sillä ne olivat oikeastaan makkaroitakin parempia, etenkin kun niiden pintaan vielä ripsautti itse tehtyä lipstikkasuolaa.

Ja niin oli masu nopeasti ja vaivattomasti täynnä ja jaksoi sitten hillojen pakastamisoperaation aloittaa hymyssä suin. Saunan jälkeen tein vielä  iltapalaksi banaani-lakkasmoothien: taatusti palautui kaikista viikon rasituksista tuon keltaisen eliksiirijuoman voimin.

📎📎📎

Tänään on vapaata. Ihanaa. Aurinko ei jaksa oikein paistella, ei niin mallikas kuvaussää siis. Mutta muutakin puuhaa kyllä riittää. Ensi viikolla on putkiremontin lopputarkastus, päässee(!?) vihdoin siivoamaan ihan kunnolla, ja matot pitäisi vielä pestä ennen sitä. Olen vetkutellut sen operaation kanssa koko ajan. Mutta jospa senkin vihdoin saisin loppuunsuoritettua. Ja pakkohan se on. Eihän sitä jynssätyille lattioille viitsi likaisia mattoja laitellakaan..

Leppoisaa sunnuntaita...♥

Kutupaikkoja

Tänä keväänä olisi haaveissa saada jotain jännittäviä kuvakulmia sammakoista tai ainakin niiden kudusta, jos ei muusta. Sopivia paikkoja on tullut katseltua jo sillä silmällä, vaan saas nähdä miten naisen käy.

Oli muuten eilen maha jostain syystä niin sekaisin ja kipeä, etten uskaltanut syödä koko päivänä mitään. Tämä harmitti etenkin siitä syystä, että en heikotukseltani enää  jaksanut töiden jälkeen käydä paikallistuottajien torilla. Sieltä olisi saanut suoraan tilatuoretta apetta ja taatusti läheltä. Kova siellä oli kuhina ja jonoja riitti, kun heikotuksesta hortoillen, kohti kotia ohi fillarilla ajelin.

Noh, seuraavan kerran sitten, ja valikoimathan eikun paranee, kun satokausikin kunnolla alkaa. Itsellä polttelee kyllä päästä jo villiyrittisadonkin pariin ja äkkiä. Hitsin kevät, kun on niin hitaasti hiipivä tänä vuonna!

Aroniaa alkavaan arkeen

Postailin aiemmin aroniamarjojen poimintapäivästä, ja siinä yhteydessä lupasin jakaa joitakin hyviksi kokemiani reseptejä, joita käytän tämän marjan kanssa. Nämä ohjeet olen joskus aikoinaan "intervepsin" ihmeellisestä maailmasta poiminut, en muista mistä, kun en ole ylöskirjannut osoitteita silloin, ja näitä olen vähän itsekin tuunaillut ja muokkaillut tehdessäni. Mutta että, samanlaisia tai samantyyppisiä ohjeita on varmasti sivustot pullollallaan. Paljon olen erilaisia aroniareseptejä testaillut, vaan nämä ovat olleet sellaisia, joista olen pitänyt ja ovat käyttööni vakiintuneet. Eli tässäpä niistä sitten pari heti tähän maanantaihin ja alkavaan viikkoon.

Suurimman osan marjoista ihan vain pakastan ja kuivatan. Niitä käytän sitten smootheihin ja syön aamupuuron kanssa pitkin talvea.

Osasta teen "aronia-tuoremehua", eli tätä mehua ei keitetä, vaan käytetään sitruuna- tai viinihappoa mehun säilyvyyden parantamiseksi. Lisäksi teen tummanpuhuvia hilloja ja hyytelöitä, jotka ovat kauniita ja herkullisia tarjottavia vaikka juustojen tai liha- ja riistaruokienkin kylkiäisenä.

Aronia-tuoremehu sitruunahapolla

• n. 3 kg  marja-aronioita

• 4 l vettä

• 3/4 tl sitruuna- tai viinihappoa

• n. 1,8 kg sokeria

Huuhdo ja puhdista marjat kunnolla. Kiehauta ja jäädytä vesi ja survo sillä aikaa marjat reippaalla otteella mehukkaaksi marjamuussiksi. Sekoita sitruunahappo jäähtyneeseen veteen ja lisää "happovesi" muussattuihin marjoihin. (Happoa käytetään 1/4tl marjakiloa kohti) Anna seoksen "kypsyä" pari tai vaikka kolme päivääkin viileässä. Sekoittele muutaman kerran tänä aikana seosta.

Valuta siiviläkankaan läpi, mutta, älä puristele, vaan anna mehun valua hiljalleen, niin saat kauniin kirkaan ja tummanpuhuvan mehun. Mittaa mehu ja lisää sokeri (sokeria noin 300g mehulitraa kohti), sekoita kunnes sokeri on sulannut ja poista pinnalle mahdollisesti muodostunutta vaahtoa. Pullota mehu huolellisesti puhdistettuihin /streiloituihin pulloihin. Säilytä kylmässä.
Sokeria voi käyttää vähemmän - 100 g per marjakilo, jos steriloit pullot ja säilytät mehua 3-4 asteessa, tai ei sokeria ei tarvitse laittaa lainkaan, jos pakastat mehusi.

Aronia-omenahillo 

• 1kg marja-aronioita

• 4-8 omenaa

• 3 dl vettä

• 700-800 g sokeria

• (4-6 rkl hyvää viina, sillä huonoa ei kannata edes laittaa, näin oli alkuperäisen reseptin laatija ohjeistanut ;) konjakkia, viskiä, Cointreu´ta tms. )

Sulata sokeri kiehuvaan veteen ja lisää puhdistetut marjat ja omenalohkot. Keitä noin puolisen tuntia, miedolla lämmöllä, välillä hämmennellen. Poista vaahto, lisää 4-6 rkl hyvää alkoholia, esim.Cointreu´ta, konjakkia tai viskiä. Purkita streriloituihin purkkeihin.

Pimeä perjantai

Kekrijuhla on vallannut kaupungin. Keskustan pikku-putiikit pitävät ovensa auki ylimääräisen tunnin ajan illalla, teemanaan: "pimeä perjantai". Satamassa sytytetään kekripukki ja on vaikka jos minkälaista ohjelmaa luvassa koko viikonlopun ajan; erikoistarjouksia, sadonkorjuujuhlaa, touhua ja taidepläjäyksiä. Oikein kiva.

Pimeää on ainakin, sillä luminen valkeus hävisi vesisateen myötä ja märkä maa on entistäkin pimeämmän näköinen. Tunnelma siis kohdillaan alkavan kekriviikonlopun viettelyyn.

Sunnuntain suuri sadonkorjuujuhla

Sateisena sunnuntaina viimein keräsin parveketomaatit pois.
Kantaessani viittä pientä tomaattia esitelläkseni ne ylpeänä sadonkorjaajana muillekin, mietin samalla, että mitä kaikkea tällekin valtavalle tomaattisadolle voisin tehdä; kuivattaa, säilöä, tehdä kastikkeita...NOT.

Mutta, kyllä niistä ainakin makeat naurut sai sunnuntain ratoksi ja HYVÄN syyn pistää pöydän koreaksi. Syötiinpä semmoinen sunnuntaiateria, että napa melkein rutisi. Ylkän (sähkösavustimella) savustamalle lohelle paistettiin kaveriksi nokkoslettuja, jotka sitten tällä herkullisella savukalalla täytettiin.
Kyytipojaksi ryystettiin jääkylmää vihreää teetä - omenalla maustettuna.

Jälkiruuaksi syötiin vielä baananista, mustaherukkatuorejuustosta ja mustaherukoista tehtyä "jäätelöä".

Viileän, sateisen ja pimeän illan iloksi kiehautettiin vielä tuossa tummasta suklaasta chilikaakaot lämmikkeeksi. Oi että, kaikki oli niin hyvää! Ja on saatu omegoita, vitamiineja, antioksidantteja, flavonoideja ja kaikkia terveellisyyksiä ihan vaan hyvää ruokaa herkutellen.

Nyt jaksaa nukkua makeasti ja lämpimänä kuin karhu talvipesässään ja aloittaa huomenna taas uusi viikko hyvin levänneenä..ja syöneenä ;D

Porailua

Ensimmäiset pikkujoulukutsut ja joululehtimainokset putkahtivat postiluukusta tänään.

Minä kaivelin äsken esiin omenaporan, jonka olen saanut lahjaksi.
Se on äärimmäisen näppärä härveli silloin, kun pitää tehdä paljon esim. kuivatettavaksi omenasiivuja.
Tämä masiina, kun kuorii (jos haluaa, mutta kuorimisominaisuuden saa myös halutessaan pois), poistaa kodan ja siivuttaa ompun muutamalla kammen veivautuksella.
Minusta tuo esineenäkin on jotenkin kaunis, punaisena se suorastaan "rokkaa ja rollaa" silmänilona♥.

Olen tällä masiinalla tehnyt kesäkurpitsastakin hienoa serpentiinikiemuraa, on veikeän näköistä vaikka salaatissa.

Saiturin salamannopeaa soppaa

Keittokeskiviikkona, eli eilen tuli keiteltyä kasvis-makkarasoppaa naurettavan halvoista aineksista ja ihan ääneen naurettavan nopeasti. Kolmen litran kattila makkarasoppaa tuli maksamaan rapian euron.

Uunilenkki (400g) maksoi tarjouksessa 0,69 €, siitä laitoin soppaan 300g, keittojuureksia sai 2 € / 5 pss, joista soppaan laitoin 2 pussillista. Ja kotimaista sipulia sekä lehtikaalia oli jo kotivaroina,  joten niiden hinta ei juurikaan keiton hintaa lisännyt. Näistä sitten koostelin maukkaan, kasvispitoisen arkikeiton, joka ei kukkaroa rasittanut. Ja maistui tänäänkin lämmitettynä. Aijai, minä sitä hyrisen tyytyväisenä kuin Roope-setä Aku Ankassa, aina kun jää ns. "viivan alle" ylimääräistä edullisista ratkaisuista.

Kuvasin tuossa parveketta, kun iltapäiväaurinko vielä niin kauniisti sille paisteli. Sundaville-köynöskasvi, jonka äidiltä sain kesäkuussa voi todella upeasti ja työntää kukkaa minkä kerkeää. Kunpa saisin sen talvehtimaankin hyvin. Lobeliakin on ruvennut uutta kukkaa pukkaamaan. Ainut murheenkryyni ovat satoa tuottavat kasvini; tomaatti ja chili. Chilissä on satoa, vaan ei vielä yhtään punastumista. Tomaatti taas..en edes mainitse siitä mitään, koska ei ole mainittavaa yksinkertaisesti. Yrtit sentään rehottaa vieläkin upeasti.

Tänään on "kotipalaverissa" mietitty tulevan viikonlopun puuhia. Tarkoitus vähän jatkaa varastojen raivaamista ja kierrätyshommia, ehkä markkinahumussa pyörähtämistä ja ehkä jotain viikonloppuun sopivaa ruokapuolta pidemmän kaavan mukaan rakennellaan.

Vaan huomenna se alkaa: Vain Elämää. Silloin ei minua saa häiritä. Puhelimet kiinni, hyvä asento, ehkä lasi punaviiniä ja nenäliinoja kyynelehtimisen varalta viereen ja eikun katsomaan. Olen kaikki jaksot katsonut, valtaosan kausilta ostanut cd-levytkin, viime vuodelta en tosin ostanut, mutta katsotaan miten käy tänä vuonna. Mutta kiva kun se taas alkaa. Minä tykkään sitä katsella ja kuunnella erilaisia versioita artistien tutuista ralleista.
Ohjelman myötä on hauska myös palata hetkeksi kesäisiin päiviin ♥ (kuvattu kesällä).

Hyytyy ja hytkyy

Hella on ollut kuumana ja purnukka poikineen taas valmistunut.

Tein pihlaja-konjakki hyytelöä (siinä on pari mikä toimii todella hyvin!), punaherukkahyytelöä sekä testipurkin tämän syksyn trendihilloketta, punaherukka-valkosuklaa hyytelöä.

Tänä vuonna on trendikästä, mikäli lukemaansa uskominen, maustaa hilloja esimerkiksi salmiakkijauheella, likööreillä ja tummalla- tai valkoisella suklaalla. Mielenkiintoisia makutwistejä varmasti kaikki, vaan kun itse olen enempi suolaisten ruokien ohessa käytettävien hillokkeiden ystävä, niin tein vain pienen kokeilun tuota valkosuklaalla ryyditeltyä hilloa. Sen luulen maistuvan esim. jäätelön, lettujen, jogurtin tms. kaverina.
Testaillaan ja maistellaan tässä syssyn mittaan millaista herkkua siitä suklaisesta hillosta sitten tuli.

Muutin tuota Kotivinkin ohjetta mieleisekseni siten, että tein kirkkaan hyytelön perinteisen hillon sijaan, eli siinä ei ole kokonaisia marjoja mukana, kuten tuossa ohjeessa on.  Tämä ihan vain siitä syystä, että punaherukassa on melkoisen isot siemenet, jotka eivät tunnu kivalta suussa ja hampaissa.

Nyt voin nostaa taas jalat seinälle, keittää iltasumpit ja ruveta selaamaan uunituoretta Kotivinkkiä...ah, ihanuutta.♥
 

Pihlajanmarja-konjakki hyytelö

• n. 1 kg pihlajanmarjoja
• n. ½ kg hillosokeria
• 2½ dl vettä
• 2 rkl konjakkia tai viskiä

Marjat puhdistetaan ja pestään huolellisesti. Ne myös kannattaa käyttää, jos mahdollista, pakkastimessa vuorokauden verran, jolloin maku paranee samalla tavoin kuin pakkasen puraisemissa puolukoissakin.

Puolikohmeisia marjoja keitellään noin vartin verran vedessä ja valutetaan tämän jälkeen marjat lävikössä. Jos haluat kirkasta hyytelöä, ei marjoja kannata litistellä siivilää vasten.
Kerätty mehu laitetaan kattilaan hellalle ja lisätään sokeri. Keitellään kymmenisen minuuttia tai kunnes hyytymistesti näyttää positiivista; eli jääkaappikylmälle lautaselle laitateen hyyteloseosta muutama pisara ja vetäistään sormella ura keskelle. Jos ura ei umpeudu hetken jääkaapissa oltuaan, on hyytelö valmista.
Hyytelöstä kerätään mahdolliset vaahdot pinnalta ja lisätään hyvää konjakkia tai viskiä.
Purkitellaan puhtaisiin ja kuumiin purnukoihin.

Tämä on hyvää syksyisten liha- ja riistaruokien kera, juustojakaan pois sulkematta.

Laitoin marja- ja hillosokerin määriin "noin arviot", koska kirkasta hyytelöä tehdessä kannattaa aina joko tarkkaan mitata tai edes silmämääräisesti arvioida valmistuneen mehun määrä, ja sen mukaan mitata sitten tarvittava hillosokeri. Näin hyytelö onnistuu varmimmin. Hillosokerin suhteesta mehuun mainitsinkin jo aiemmin puolukkahyytelön teon kohdalla; se toimii hyvänä perusohjeena hyytelöhilloille.


Punaherukka-valkosuklaahillo 
(Kotivinkki 15/2016)

• 2 kg punaherukoita 
• 1 dl vettä
• 1 kg hillosokeria
• 200-400g valkosuklaata rouheina paloina

Keitä putsattuja herukoita ja vettä, kunnes muodostuu vesihöyryä. Lisää hillosokeri ja anna kiehua kevyesti vartin verran. Lisää hieman jäähtyneeseen hilloon valkosuklaapaloja.

Happamia, sanoi kettu

Sisko-likka soitteli eilen illalla, kyseli pihlajanmarjahyytelön tekoon liittyviä vinkkejä, sillä viime syksynä  tekemäni pihlajahyytelö onnistui ja maistui hänestäkin erinomaisen hyvältä. Systeri kertoi kiireellä keräävänsä pihlajanmarjat talteen, koska linnut ovat verottaneet satoa jo ihan silmissä. Hän tohkeissaan selosti, miten meinasi oikein miehekkeensä pyytää hänet kauhalla (traktorin?) nostamaan ylös oksistoon marjoja keräämään. Se mielikuva sai minut vielä itsekseen illalla sängyssä ääneen nauramaan; siellä sisko kauhassa seisoo majesteettisesti keskellä pihjalakasvustoa :D

Täällä on tänä vuonna niin runsas ja raskas pihlajanmarjasato, että marjakasvustot roikkuvat lähes maassa asti: eli poiminta onnistuu onneksi ihan ilman raskaan sarjan ajoneuvojakin ;) Terveisiä vaan siskolle, nauraa täällä vieläkin sen kauhakuormaaja touhuille.....

No, mutta tuosta puhelusta havahduin siihen todellisuuteen, että hyvänen aika, onhan ne itsekkin marjat kerättävä ja hyytelösatsit väsättävä!
Eräjorma tarttui heti eilen illalla tuumasta toimeen ja lähti marjoja minulle hakemaan. Lisää käytiin vielä pieni erä tänä iltana yhdessä poimimassa. Ja ihan oikealla aikaa, nimittäin osa marjoista on jo mustuneita ja käyneitä, vaikka äkkiseltään katsottuna puiden marjat vain kauniina punertaisi.

Nyt on tässä pihlajaisia iltahommia edessä. Pitää puhdistaa, huuhdella ja käyttää marjaterttuja yön yli pakkasessa lisämakeutta saamassa. Huomenna sitten jatkaa urakkaa; eli purnukoihin olisi tarkoitus hyytelöitä keitellä.

Tänä vuonna riittää niin pihlajoissa kuin omenapuissakin satoa. Toista oli viime vuonna, jolloin niukassa oli molemmat herkut.

Juurta jaksain

Hitsi, miten onkin ollut energinen ja reipas maanantai pitkästä aikaa!
Yleisestihän on tiedossa, että en ole mikään maanantai-ihminen, eli tämä moinen riehakkuus on enempi poikkeus kuin sääntö. Varmaan viikonlopun "pääakkujen" latausloma tuotti tulosta.
Tänään on siis virtaa riittänyt kuin pienessä pitäjässä, eikä ole tullut peppuroitua tai ättäröityä yhtään ;)
Poikelus ja Hätönenkin palasivat tänään lomaltaan radioon juontohommiin, niin normaalit päivänaurut on saanut moneen kertaan arkisen aherruksen ohessa.

Ruuaksi väsäsin maanantaihin sopivan, arkisen, mutta makoisan punajuurikeiton. Ja mikäs näistä herkkujuurikkaista on ruokaa laitellessa, maut ainakin ovat parhaimmillaan.
 

Punajuuri-perunasosekeitto

• 4-6 punajuurta
• 2-3 perunaa
• 1-2 pientä porkkanaa
• 1 iso sipuli
• 1 rkl voita tai öljyä
• noin 5 -6 dl vettä tai kasvislientä
• suolaa
• mustapippuria
• tuoretta timjamia

Tarjoiluun ja keiton koristukseksi voi laittaa:
kermaa, fetajuustomurua, smetana, leipäkuutioita, tuoretta timjamia ym.

Kuori punajuuret, perunat, porkkanat ja sipuli. Lohko kaikki reiluiksi lohkoiksi.
Sulata voi kattilassa. Lisää kasvikset ja kuullota niitä hetkinen keskilämmöllä.
Lisää kasvisliemi ja keitä hiljalleen poreillen, kunnes punajuuret ovat pehmeitä kypsiä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta maun mukaan ja lisää halutessa tilkka ruokakermaa tai fetamurua tms. Minulle keitto maistui ihan arkisesti ilman mitään maitotuotetta, mutta esim. suolainen fetajuusto käy tälle sopalle hyvin; taittaa juuresten pehmeän makeaa makua.

Ruusunmarjat

Säpäkkää syyskuuta!
Nyt jätetään kaikenlainen "summertime sadness" ja kaiho taakse, joka on jostain syystä viime päivinä vähän allekirjoittanutta vaivannut.

On syyskuun ensimmäinen päivä, ja ensimmäinen päivä on aina hyvä päivä aloittaa asiat kuin puhtaalta pöydältä; on taas uusi, ihana ja erilainen kuukausi aikaa tehdä hauskoja asioita.

On luvassa syysmarkkinoita, sadonkorjuujuhlia ja vaikka mitä mukavaa!

Keräsin eilen ruusunmarjoja. Niidenkin satokausi alkaa olla jo parhaimmillaan.
Kuivaan ja teen niistä jauhoa, jota on sitten hyvä talvella ripotella vaikka mihin herkkuihin. Terveellinen marja popsia, jonka erinomaisuus vain tahtoo valitettavasti jäädä muodikkaampien superfoodien varjoon. Ruusun kiulukan, eli marjan C-vitamiinipitoisuus on valtava ja siitä löytyy myös E-vitamiinia sekä kuitua. Apteekeissa sekä luontaistuoteliikkeissä myydään ruusunmarjarouhtetta niin ihmisille, kuin esim. koirillekin, nivelten liikkuvuuden, nivelrikon ja kipujen avuksi. Ei mikään turha marja :)

Kotipuskien puhtaat ruusunmarjat kannattaa siis hyödyntää ja tehdä superterveellistä rouhetta tai sosetta itse. Nauttia niitä sitten teessä, sämpylöissä, puurossa, myslissä, jogurtissa, viilissä tai  missä vain muodossa itse kullekin maistuu.

Ruusunmarjan siemenetkin kannattaa kuivata ja jauhaa marja siemenineen päivineen rouheeksi.  Kuten monissa muissakin marjoissa, juuri siemenissä on ne tehokkaimmat aineet, mitä keho hyödyntää. Soseita tai hilloja tehdessä siemenet kannattaa tosin poistaa; eivät ole kokonaisina mitenkään mukavia sattumia suussa.

Jk. Eilinen ihana auringon paiste näkyy näistä ruusupuskassa ottamistani kuvista. Tänään tuleekin sitten vettä; kuin tervehdyksenä syksyltä, kun eilen sai aurinkoiset jäähyväiset kesältä :)

Aamu-usvasta talvivarastoihin

Aikaisin aamulla, kun hiippailin parvekkeelle kahvikupin kanssa katselemaan sumun ja seittien kuorruttamia puita, tuli pieni ja tummaturkkinen orava yllätten usvan seasta seurakseni syömään ja käpyjä keräilemään. Keskenkasvuinen ja utelias oli pieni pörröhäntä, talven varalle ravintoa hankki unisin silmin jo anivarhain auringon noustessa ja usvaverhon vielä maassa viipyillessä.

Aamusta ollaan nyt iltaan siirrytty ja se onkin mennyt omia talvivarastoja sitten kartutellessa eli hyytelöimishommissa. On näissä vaan aina oma hommansa, kun kerätään marjat, siivotaan, keitetään mehu/survotaan tai hillotaan, kuumennetaan, desifioidaan purkitellaan, keitetään ja jäähdytelllään sekä sen päälle sitten pyyhitään roiskeita loppuilta kaakeleista ja tasoilta.

Mutta,
sitten kun purnukat ovat valmiina ja rubiininpunaista hilloa täynnä, taputtelet itseäsi tyytyväisenä olkapäälle.
Kiehautat oikein hyvät "ahkeruusiltakahvit" ja käyt vielä nakkaamassa pähkinän pienelle oravanpojalle, että saa poloinen lihaa luittensa ympärille paukkupakkasilta suojaamaan...
ja sisällä hyrisee sellainen pieni onnellisuuden tunne että, kyllä talvi taas pärjäillään :)

Aamu-usvasta uninen oravanpoika ja iltapuhde-puolukkahyytelöt.

Kirkas puolukkahyytelö mehusta:

• 1 litra keitettyä mehua ( =1kg marjoja ja 3-4 dl vettä)
• 800g - 1000g hillosokeria (tai taloussokeria)
• (½ dl konjakkia)

Pane pieni lautanen jääkaappiin hyytymistestiä varten.

Mittaa puhdistetut puolukat kiehuvaan veteen. Keitä 10-15 minuuttia. (Ota aika siitä kun seos alkaa uudelleen kiehua.)

Nosta kattila liedeltä, siivilöi mehu. Saat hyytelöstä kirkkaan, jos et painele marjoja siivilää vasten. Mittaa mehu ja kaada se takaisin kattilaan. Kiehauta ja sekoita joukkoon hillosokeri (80-100 g/dl valmista mehua). Keitä keskilämmöllä 10-15 minuuttia, välillä sekoittaen. Kuori pinnalle muodostuva vaahto pois. Mausta halutessa konjakilla.

Tee hyytymistesti: Tiputa hyytelöä kylmälle lautaselle ja siirrä lautanen hetkeksi jääkaappiin. Vedä hyytelön keskelle sormella vako. Ellei vako umpeudu, on hyytelö valmista. Jos vako umpeutuu, jatka vielä keittämistä noin 5 minuuttia ja toista koe. 

Nosta kattila liedeltä ja purkita kuuma hyytelö huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin (kuumiin) purkkeihin. Säilytä viileässä.

Keittoaika riippuu sokerista ja marjojen luonnollisesta pektiinistä, puoliraa´assa puolukassa sitä on enemmän :

Hillosokerilla n.10 minuuttia

Taloussokerilla n. 20 minuuttia

Lauantain aatto

Vähän sellaisissa "aattomaisissa" odotuksen tunnelmissa on mennyt tämä iltapäivä.

Upea sää ollut pitkästä aikaa. Kesäinen paiste suorastaan. Sain nauraa ensimmäiselle tomaatin alulle. Että hyvässä vaiheessa ollaan tomaatin kasvatuksen suhteen, voin paukuttella oikein henkseleitä hurjan sadon omistajana..NOT :D

Oravat nakertavat ja kantavat ahkerasti varastoihin herkkuja. Tänään väsättiin vaan nopeaa perusruokaa, possun sisäfilettä ja bataattiranskalaisia.

Huomenna on taiteiden yötä ja Venetsialaisia. Niitä odotellessa.

Lillukan varsia

Meinasin eilisellä metsäreissulla takertua lillukan varsiin.
Ihan kirjaimellisesti. Pitkästä aikaa näin lillukoita runsaasti. Niillähän on sellaiset rönsyilevat kasvustot, joihin voi herkästikin jalka tarttua.

Harmittaa vaan, kun ei jostain kumman syystä tullut mieleen niitä kerätä. Niistä olisi voinut vaikka jotain erikoishilloa tai hyydykettä kenties kokeilla. Sekaan muuta marjaa jne. Sehän kun ei maultaan ole mikään suuta hivelevin marja, mutta ei ole moni muukaan, ja silti niistä väsätään yhtä jos toista.

Hillojen, mehujen ja tuoremehujen sun muiden hyytelöiden urakointi olisi jossain välissä tässä pikapuoliin edessä. Inventaariota olen jo tehnyt purnukoista ja muista tykötarpeista, kuten sitruunahapoista sekä talous- että hillosokereista, joita hillohommissa joutuupi käyttämään. Muuten en sokerin kanssa juurikaan lohvaa. Hillojakin teen vain kohtuulliset erät ja koitan erikoisimpiin pikkueriin panostaa. Eli kokeilevaa hillokeittiötä tykkään siis harrastaa. Ja hilloni ovat yleensä sellaista liha- ja pataruokien sekä juustotarjottimen oheislisukeitta, ei niinkään makeiksi herkuiksi jalostettuja.

Eee, eikä tule mittään, kun uusin Maku-lehtikin on vielä selaamatta. Houkuttelevana minua vaan tuolta  piirongin päältä kurkkii, mokoma ;)

On hienoja syksyisiä kasvisruokakuvia kannessa, vaan kun marja-aika kaikkine oheispuuhineen tahtoo viedä kaiken vapaa-ajan, niin en ole joutanut edes sisäsivuja pikapikaa selaamaan. Mutta en minä valita. Sanonpahan vaan ;)

Hetken kestää tämäkin savotta.

Jk. Ensi yönä on näköjään täysikuu. Onkohan levotonta pyörimistä luvassa nukkumisen osalta...

"Ei pidä takertua lillukan varsiin" :D

Heitä kiukut kuusikkoon

Olin tänään vähän ärhäkällä ja äkkiväärällä päällä kun lähdettiin metsään. Vaikka kaikki puitteet oli kunnossa, sää oli loistava, hyvät eväät pakattuna ja olin odottanut juuri tätä päivää, kun vihdoin pääsee metsään, niin joku vaan kiristi pipoa ja kaikki tuntui menevän mönkään ja housutkin kaihersi tänään ihan väärästä paikasta. Ehkä juuri se valtavan odotuksen toteutuminen purkautui ilmoille ensi alkuun "lähtökiukkuna".

Mutta ...annahan olla! Luonto näytti taas rauhoittavan voimansa.
Muutama tovi ja taaperrus metsässä, kiukut ulos raittiin ilman tieltä puhisten, niin kohtapa ei pahasta tuulesta ollut tietoakaan. Aurinko paistoi poutapilviseltä taivaalta ja ihana tuuli puhisi lehvistöissä. Korpin, jo teini-ikään tulleet pojat, töräyttelivät lentoharjoitusten ohessa raakkuvia huutojaan kuin äänenmurroksessa. Saatiin hyytelöpuolukat poimittua ja valokuvaus oli vaan taas niin terapeuttista, että kaikki ketutukset unohtui siinä silmän räpäyksessä.

Puolukka ei ollut vielä ns. syöntikypsää, mutta hyytelöä varten hieman raakile puolukka on parasta, ja sitä silmällä pitäen niitä lähdettiinkin etuottoon jo keräämään. Puolukkaa tulee valtavasti.Mättäät olivat aivan punaisina silmin kantamattomiin. Hieno näky.
Sieniä yritettiin bongailla, vaan nihkeästi oli niitä sateesta huolimatta noussut. Mutta melkein kaikki sienilöydökset oli tietenkin kuvattava, jos ei muuta :D

Olen sen verran onnekas, että "ylkä eräjorma" on todella hyvä ruuanlaittaja. Hän tekee rehellistä, miehistä perusruokaa, ilman turhia krumeluureja. Ainekset ovat usein yksinkertaiset ja niitä on vain muutama.
Mutta se ruuan maku!
Se on vaan perusteellisen hyvä ja konstailematon; raaka-aineita kunnioittava. Tällaista lämmittävää ja kotoista  ruokaa on arki-iltana kiva syödä "tässä kylymässä mualimassa..." niinku laulussa sanotaan. Tätä syödessään melkein hymisee ääneen ja silmät kiinni onnesta.

Tämä syksyinen vaalea sienisoossi, jota hän tekee, on yksi lemppareistani ♥
(ja jota muuten jostain syystä syön aina vahingossa vähän liikaa, vaikka kuinka varon ottamasta liian isoa lautasellista..en tajua..perunanko syy, kun sitä niin harvoin muuten syön :D )
En edes aiemmin tiennyt, että suolatuista metsäsienistä voi tehdä tälläistä herkku-kastiketta. Tullut käytettyä niitä vain oikeastaan sienisalaatteihin.

Vaalea sienikastike

• 50g voita
• 1 litra metsäsieniä (tuoreita tai suolassa säilöttyjä)
• 1 sipuli
• 3 rkl vehnäjauhoa
• 5 dl maitoa
• suolaa, valkopippuria
• ruohosipulia

Suolasienet liotetaan ja kiehautetaan suolanmaku pois.
Sienet ja sipuli hienonnetaan. (Ylkän mielestä palojen pitää olla kohtuullisen suuria, sillä ruuassa pitää olla sattumia ja rakennetta).
Sulatetaan voi kattilassa tai korkeareunaisessa isossa kasarissa. Kohtuullisella lämmöllä kiehutellaan sieniä, mutta ei ruskisteta. Tärkeintä on höyrystää ylimääräistä nestettä pois sienistä.
Lisätään jauhot, lirutellaan maito joukkoon vähitellen ja sekoitellen.
Kastike saa kiehua vähintään 10 minuuttia, mutta maku ei kärsi pidemmästäkään porinasta hiljaisella tulella. Meillä se purputtelee perunoiden keittoajan verran ainakin.
Lopuksi tarkista suola ja mausteet.

Maistuu arki-illan metsäretken jälkeen.

Ihana ilta-aurinko, rupean kohta siivoamaan puolukoita ulkosalla ihan, hienossa elosäässä. Niin meditatiivista ja rentouttavaa puuhaa sekin omalla tavallaan: plärätä vain puolukoita ja kuunnella tuulen suhinaa puissa...ja yöllä taatusti uni maistuu. Hieno päivä ♥

Aurinko ja Daddy Longleg

Ihanaa!
Niin kertakaikkisen ihanaa on herätä auringonpaisteeseen taas.
Hiippailin aamuauringon valaisemalle parvekkeelle syömään passionhedelmää ja suihkuttelemaan kasveja. Oli niin tropiikin tuntua, että!

Siirtelin chilit ja tomaatit parhaimpaan aurinkoon, sillä ne ovat kasvussaan aika karmean myöhässä. Chili-rukka on pudottanut kertaalleen kasvattamat kukkansa, joten ei yhtäkään chilin alkua ole minun puskissa, vaikka muilla jo roikkuu raakileet suurina. Nyt se poloinen tuolla yrittää uusia kukkanuppusia työntää esiin.

Saahan nähdä kerkeääkö satoa saada tänä vuonna. Luultavammin joutuu sisällä viimeisiä kasvattamaan syksyllä. Täytyy nyt vaan toivoa lämmintä syksyä joka jatkuisi pitkään.
Minun parveke on vaan yksinkertaisesti vähän liian varjoisa suurimman osan päivää tietyille kasveille. Eivätkä nämä lukuisat pilviset päivät ole asiaa auttaneet :(

Joka vuosi päätän, että nyt en laita näitä aurinkoa vaativia hyötykasveja, vaan mitä ihmettä tapahtuu tälle päätökselle aina keväisin!? No, tänä vuonna ehkä tapahtui niin, että minulle tarjottiin nuo ihanaiset taimet, niin enhän minä voinut vastustaa. Mutta toivotaan, että sieltä pikkuruista satoa saisin vielä.

"Daddy Longleg" eli minun nimeämänä Lukki Koipeloinen oli etsiytynyt äidiltä saamani IHANAN köynöskukkasen suojiin auringolta ja linnuilta. Sieltä se kurkisteli, tai sillä otuksellehan on niin huono näkö, että tuskinpa se mitään näki. Pitkien koipien avulla se tunnustelee ympäristöään. Viipyilköön lehvien suojissa, jos tekee hyvää työtä ja pistelee mahdollisesti eksyviä tuhohyönteisiä poskeensa. Onneksi kirvoja tai muitakaan kiusoja ei ole tänä vuonna näkynyt..(koputtaa puuta...eli päätään :D ).

Mutta tuo "äitin punainen kukka", se viihtyy onneksi minun parvekkeella todella hyvin. Työntää kukkaa ihan koko ajan ja köynökset kiipeilee villiniä. Hurmaava kasvi, jonka nimeä en tosin tiedä :D

Nokkonen on uusi must(a)

Huippua!
Nyt niitä saa!
Nokkosia nimittäin.

Kesän ensimmäiset nokkoset on kerätty, huuhdottu hyvin, ryöpätty (eli kiehautettu vedessä) ja sitten keitetty ravitseva nokkoskeitto.

Tästä se siis taas alkaa, uusi nokkoskausi!
Kesän mittaan mutustellaan säännöllisin väliajoin tätä ilmaista luonnon herkkua ja kuivatetaan sekä pakastetaan sitä myös talven varoiksi voimia tuomaan; kesän makua antamaan paukkupakkasten keskelle.

• Nokkonen sisältää paljon piitä, rautaa ja C-vitamiinia (n. 100 mg/100g).
• Kasvi sisältää myös  A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkosessa on mm. pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa.   
•  Hyvänmakuinen; sopii esim. keitoksi, munakkaaseen, kalakeittoon, täytteeksi uunikalan vatsaan, leipiin ja sämpylöihin, lettuihin, teeksi ja lehtivihreäjauheisiin.  
•  Ruuaksi tarkoitettu nokkonen kerätään ennen kukintaa aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Keruu voidaan aloittaa heti kun versot ovat 10-15 cm ja jatkaa myöhäiseen syksyyn.  
• Ennen käyttöä tuore nokkonen ryöpätään. Keitto ja kuivaus tuhoavat poltinkarvat. Säilöminen talven varalle onnistuu joko kuivaamalla tai pakastamalla ryöpätyt nokkoset.

 Ennen nokkonen kelpuutettiin rohdoksi lähes joka vaivaan:

•  anemian hoitoon
•  lisäämään virtsaneritystä
•  stimuloimaan munuaisten toimintaa ja poistamaan virtsahappoja
•  tukihoitona virtsateiden tulehdusten yhteydessä lisäämään virtsateiden huuhtelua
• eturauhasen liikakasvun hillitsemiseen.  
• reumaattisiin sairauksiin nokkosta on käytetty hoitona sekä sisäisesti että ulkoisesti mm. nokkospiiskauksen muodossa.  
• alentamaan verensokeria
• tasaamaan verenpainetta
• edistämään suoliston toimintaa
• nokkosen siemeniä on käytetty potenssirohtona. 

• Ulkoisesti käytettynä nokkonen lisää ihon pintaverenkiertoa. 
• Lehdistä puserrettua mehua tai juurista keitettyä teetä on käytetty ulkoisesti erilaisiin ihovaivoihin ja peräpukamiin. 
• Nokkostee ja -kylvyt sopivat ihottuman ja ihon hilseilyn hoitoon.
• Nokkosuutteella tai vedellä hiusten huuhtelun sanotaan tekevän hyvää hilseilevälle päänahalle, antavan hiuksille kiiltoa ja estävän jopa hiustenlähtöä

• Nokkosvettä käytetään luonnonmukaiseen lannoitukseen sekä tuholaistorjuntaan.

Edellisten lisäksi nokkosta käyttettiin aikoinaan myös näin:

•  Ikivanha tapa oli nokkospiiskaus: ärsytyshoito, jonka avulla saatiin haitalliset aineet poistumaan ihon kautta. Sitä käytettiin mm. kihdissä, ihottumissa, halvauksissa ja tulehdussairauksissa. 
• Suomessa on tunnettu nokkossaunan lääkitsevät vaikutukset. Potilaan iho on voideltu ja sen jälkeen häntä on vihdottu kuivatulla nokkoskimpulla. Tätä on käytetty parannuskeinona mm. angiinan jälkitautina tulleeseen niveltulehdukseen. Nokkospiiskaus synnytti rakkuloita, jotka voideltiin vaseliinilla ja kiedottiin villahuiviin.

Lähde tekemääni nokkoskoosteeseen: yrttitarha.fi 
 
Nokkonen on siis kaikin tavoin terveellinen, vahvistava ja vastustuskykyä lisäävä kasvi:)
Rohkeasti vaan kokeilemaan!