Syksyn tullen

Vielä viimeiset kuvahäivähdykset kesästä.

Päivittelyä ja pionin tuoksua

Jäänyt blogipäiväkirja(t) taas toiselle sijalle ja lehdelle roikkumaan, kun allekirjoittanut touhottanut töiden lisäksi kaikenlaista.

Täytynee siis sunnuntain rauhassa pistää muistiin joitain kuluneen heinäkuisen viikon puuhasteluja.

On tullut kasvikuivuria käytettyä, tehtyä kotiin uusia hankintoja; viinicooleri, kastehelmi-sarjan lasinaluset, "rouhea", lasinen kynttilänjalka, jota en lakkaa ihastelemasta. Valo taittuu siitä niin upeasti, että sitä on pakko aina ohikulkiessaan pysähtyä katsomaan.

No, ei ole pelkästään tullut osteltua, vaan haukipulliinkin on hankittu tarveaineita, eli kalastusta ja veneilyäkin vähän harrastettu. Eilen kävin valokuvaamassa. Siitä reissusta tulee sitten joitakin valokuvia blogiin tulevalla viikolla, jahka kerkeän niitä läpi käymään. Mitäs muuta...pionit ovat tuoksuneet maljakossa huumaavasti, vaan nyt kuvaushetkellä alkavat jo olla ehtoopuolella nuo kukoistukset.

Säätila, se on ollut kyllä melkoisen vaihteleva. Välillä tulee vettä ja toisena hetkenä paistaa. Eilinen kuvausreissukin oli melkoista sahaamista, kun välillä sai ravata kuusien alle sadetta suojaan. Erikoinen kesä, tuntuu kuin se ei olisi oikein vieläkään alkanut. Ensi viikolle on luvassa edes vähän lämpöisempää säätä. Jäädä jännäämään miten käy.

Niittykukkia

Kävelin vanhan punatiilisen asemarakennuksen ohitse. Sen rujohkolla seinustalla kasvoi voikukkia. Värikontrasti oli niin hieno, ja seinä luonteikkaan näköinen, että oli kuva räpsäistävä.

Kuvan oton jälkeen havahduin miettimään, että tähän aikaan kesästä on yleensä voinut jo maljakoihin poimia mm. kesäjuhlien silmäkarkiksi niitty- ja metsäkukkia: kieloja, ketokukkasia, tuomen- tai syreenin oksia. Nytpä ei ole tarjolla täällä kuin satunnaisesti voikukkaa! Ja sitä en voi poimia, sillä olen ko.kasville järjettömän allerginen, niin että saa nuo aurinkopallerot olla aivan rauhassa minun poimintakädeltä.

Hah! Vaan ostinpa torilta ison kukka-amppelin ja ajelin se tarakalla eilen töistä kotiin. Olin varmasti aika näky polkiessani. Vaan palleroinen kukkapehkoni kukoistaa ja voi hyvin, aikamoisesta hyrykyydistä huolimatta.

Ja nyt on lämpimiä päiviäkin riittänyt, että eiköhän ne luonnon kukkasetkin tuosta puhkea loistoonsa,  ihan tuota pikaa.

Vappukukkasia

Niin sitä vaan huhtikuu on taas huideltu lähes loppuun ja huomenna alkaa "Oi ihana toukokuu".

"Kyläluutaillessa" ja luontokuvatessa on mennyt pari päivää kuin siivillä ja nyt sitä ollaankin jo vappuaatossa. Lunta ja räntää oli taas tänä aamuna maassa, vaan onneksi eilen paistoi sen verran aurinko, että pääsin luontoon kuvaamaan.  Oli mahtavaa!

Tuosta kuvan kukkasesta minulle tulee mieleen lapsuuden vapputorit, jonne mentiin äidin ja/tai mummin kanssa kiertelemään. Sieltä aikuiset ostivat tuon mallisen, muovisen, pienen rintakukan kevätpoplarin kaulukseen. Torikojut pursuivat rihkamaa, tuulessa pyörivät hyrrät, ilmapallokauppiaat kannattelivat ilmapallomassoja, jotka poukkoilivat tuulessa ja vappupuheet kajahtelivat. Syötiin toripöydällä istuen lihapiirakat ja saatiin vielä jäätelötkin jälkkäriksi. Itku pääsi jos ilmapallo karkasi, siksi se piti aina sitoa varuilta kiinni kevättakin vetoketjun silmukkaan, ettei pallo ainakaan paennut taivaan tuuliin, jos ote herpaantuikin. Mietin vain tässä sitä, että mitä ihmettä olivat sellaiset kiiltäväfoliopintaiset, pallon muotoiset, joissa oli kai jotain sahajauhoa sisällä. En muista kun hämärästi sen ulkoasun, mutta en yhtään niiden käyttötarkoitusta.. !?

Näissä nostalgisissa sahajauhopallotunnelmissa toivottelen mukavan leppoisaa vappuaattoa kaikille!

Tulppaanikimppu tarakalla

Ihan järjettömän ihana pyöräilykeli ja keväinen säätila: ei ollut liukasta eikä kylmä pureksinut  poskipäitä ja tintitkin suorastaan kirkuivat titityytä, tiputtavien räystäiden reunoilla istuessaan.

Ihmisilläkin oli jotenkin tänään jo se "tuttu kevätpilke" silmissään ja hymy selvästi normaalia herkemmässä.
Minäkin veivasin ylipukeutuneena pyörällä tuhatta ja sataa, enkä tarkoita nyt liian hienosti vaatetettuna, vaan ihan liian paljon oli vylliä päällä. No senhän arvaa, että hiki vaan valui toppatakin alla selkäviivaa pitkin kuin saunassa konsanaan, kun ylämäkeä, kohti kotia, pipo vinossa sinkutin. Mutta sehän ei haitannut, hymy ei hikisestä selkävaosta huolimatta, hyytynyt, vaan kusti eikun polki ja tarakalla keikkui ruokaostosten lisäksi pieni tulppaanikimppu.

Huomenna on jo perjantai ja ...vielä on viikonlopun suhteen paljon mietittävää ja tehtävää, eli ei auta kun ruveta asian äärelle ja joutuin.

Onkos tullut kesä

Ei sentään, pieni, kiva pakkanen paukkuu ja tähdet tuikkii jo alkuillan taivaalla.
Vaan nämä joulukukkasten kuvat tuo mieleeni kesän lämmön ja auringonvalon. Siitä johtuen mielessä soi tuo otsikon joululaulun jollotus.

Käytiin tuossa äskettäin hakemassa parit pienet ilotulitusraketit uuden vuoden vastaanottoon. Ei ollut onneksi ruuhkaa eikä jonoa vielä pahemmin. Pari aikamiekkosta vain oli edelläni rakettiostoksilla, touhottivat kuin lapset karkkikaupassa konsanaan. Ihan hymyilytti sivusta seurata; miten voikin silmät kiilua innosta, aikuisilla ja raavailla miesihmisillä, moisien paukkuostosten äärellä😄.

Remonttirintamalle on näköjään tullut viivästys sairaustapauksen vuoksi, eli savotta seisookin tämän viikon. Noh, täytyy ihan rehellisesti ja sydämen pohjasta myöntää, että mukavampi on nämä välipäivienkin aamut aloittaa ilman timattiporan raivostuttavan läpitunkevaa ääntä. Sairastumista ei tosin toivo kellekkään.

Vaan jorinat sikseen, sillä nyt kaipaa kupposen kahvia tämä emäntä ...ja huilihetkeä.

 

12.12. Hajusintti ja karisematon kuusi

Tänään kaupassa käydessä, läksi mukaani kolmen valkoisen hyasintin rykelmä. Iskin niihin kotiin päästyäni parit valkoiset joulupallerot juhlavuutta tuomaan. Ajattelin, että edes jotain joulun tuoksua ja tunnelmaa pitää saada tähän, muuten niin (remontin ansiosta), askeettiseen joulutupaseeni. Tänä vuonna ei kuusikaan karise, vaan se roikkuu komeasti kaksipuolimetrisellä seinällä. On helppohoitoinen tämä joulupuu.

Tuonne "kuusen" taakse pitäisi vielä jossain välissä viritellä valot, jolloin se näyttäisi kuin valoin koristellulta joulupuulta.

Tähän hätään tämmöiset huonot, hämärässä ja kiireessä räpätyt kuvat ja pikaiset maanantain tunnelmat ja tarinat, sillä nyt on energiat jo niin vähissä ja nälkä kurnii masussa, että pitänee kepsutella keittiön puolelle jotain apetta laittamaan ja ns. nostaa jalat vähäksi aikaa seinälle.

Mutta..on se kiva tuo hajusinttitrio. Heti tulee jouluisempi mieli, kun ohimennen sitä vähän nuuskuttelee.

Eloisia näkymiä

Alien vai predator ;) Tai sittenkin vain auringonkukka alkutekijöissään.

Kehäkukka on elokuun lempikukkiani...

...samoin kuin krassi, vaikka ennen en siitä välittänyt. Tarkemmin tutustuttuani se onkin ihanan runsas, värikäs ja syötäväkin vielä.

Yönkuningatar vol.2

Vielä kerran kuvia tästä "äidin silmäterästä". :)
Se on kuin viidakon kiemurteleva liaanikasvi, joka on vallannut yhden olohuoneen ikkunan täysin; emokasvi ja parit poikaset kiipeilevät piiskoineen jo pitkin katonrajaa.

Jos on kasvi vaikuttava näky päivällä, oli se sitäkin uskomattomampi näky yöllä, kun sen kukinto hiljalleen avautui täyteen valkoiseen kukoistukseen yön pimeydessä.
Hetki oli suorastaan maaginen, kuin suoraan seitsemän idän ihmeen tarinoista voimakkaine tuoksuineen ja tunnelmaelämyksineen.

Kuvat tai sanat eivät riitä tätä kukintohetkeä kuvaamaan, se on vaan itse nähtävä ja koettava täysin sen ymmärtääkseen.

Yönkuningatar

" Yönkuningatar kukkii vain öisin ja silloin kun se kukkii, se täyttää koko huoneen vaniljamaisella tuoksulla. Kukinta ajoittuu kesä-heinäkuun öihin. 
Kasvi tosin valmistautuu kukkimiseen monta vuotta. " (puutarha.net) 

Pääsin omin silmin todistamaan tätä harvinaislaatuista tapahtumaa viime yönä. Alkuillasta huoneisiin alkoi hiljalleen levittäytyä huumaava voimakas parfyymimainen tuoksu. Näyttävä ja suuri nuppu avautui hiljalleen kohti keskiyötä. Valkoinen suuri kukka hohti heinäkuun pimeässä yössä kuin kuutamo taivaalla...ja aamulla tästä kaikesta loistosta oli jäljellä enää nuutunut nuppu.

Vielä lisää eilistä kukkaloistoa

Meitä ei aidat pidättele :)

Vehreysöverit

Tänään tuntui pyöräillessä vähän samalta kuin tuosta antennista mahtaa tuntua tuon kasvin kourissa :D

Ympärillä oli yksinkertaisesti niin runsasta ja vehreää, että se kävi jo suorastaan tylsäksi, ainakin valokuvauksen kannalta. No, tulipahan ainakin poljettua kuvia metsästäessä usempi tunti.
Ilma oli hiostava, joskin aika napakoita tuulenpuuskiakin matkaan mahtui.

Tuli sitten valokuvattua kukkia ainakin...ehkä niiden värikkyys inspiroi kaiken vihreän keskellä. Ja jotain otteja piti hakea taajamistakin.

Viilentävä lehmuslehto

Tornin lasikattoa tarkastellessa sieltä paljastui mielenkiintoinen yksityiskohta.

Kesäsydän

Makroja, rommia ja leikkuulautoja

Hieno, kesäinen sää.
Heti aamusta piti viettää makrokuvien parissa hetki, koska oli niin hieno valo. Samalla kastelin auringosta riehaantuneita kasveja ja vein köynöskukkasenkin sisältä aurinkoa päiväksi ottamaan.

Makrokuvausta heti aamuvarhain.

Aurinko saa kasvit rönsyilemään heti terhakammin.

Iltapäivällä, kun tulin kaupan kautta kotiin, tein leikkuulautalöytöjä. Niitähän ei ole koskaan liikaa, ja nämä "fiftarihenkiset yksilöt" istuva retrokeittiööni kuin kirsikka kakun päälle, joten silloin ei ohi kävellä. Oijoi, I like!

Fiftarityylisiä leikkuulautoja rertoon keittiöön.

Rommirusinoita muhimaan jäätelöä varten.

Ja teinpä tuossa vielä nopsaan rommirusinoita.
Rommirusinajäätelö on minun lempimaku. Jossain välissä oli kesiä, ettei sitä makua saanut mistään, vaan onneksi hätä keinot keksi, eli rusinoita vaan tummaan rommiin lillumaan.

Ostin oikein jumbo-rusinoita tähän "pottiin". Kivan värisiä ja erikokoisia.

Antaapas nyt rusinoiden imutella rommia itseensä :)
Voi sitten vaikka juhannuksena herkutella vaniliajäätelöllä, johon viskaa jokusen "kännirusinan" sekaan.
Varoituksen sana: Nämä eivät ole mitään rommiESANSSIrusinoita, eli pienenpieni määrä antaa jo aikamoiset säväykset jäätelölle - aikuiseen makuun ;)

Ruusujen uusi elämä

Kun ruusut alkoivat näyttää maljakoissa jo himpun nuutuneilta, jatkoin niiden ihastelemista erilaisissa astioissa.
Leikkasin varret lyhyiksi ja asettelin laakeampiin maljoihin kotia kaunistamaan.

Parvekekristallit

Toivottavasti näistä kuvista saa selkeämmän käsityksen väsäämistäni kristalliriipuksista.

Ideahan on yksinkertainen; rihma- tai siimalankaan pujotellaan vain kristalleita.
Itselläni pisin rihmaketju on noin metrin pituinen, ja päissä on painavat sydänkristallit, jotka pitävät ketjut suorana tuulessakin.