Kaatuilua kinoksissa

No niin.
Nyt tuli, lunta niin että piisaa. Luultavasti ihan jouluun asti tätä valkeutta riittää.

Tuli niin paljon lunta, että aamulla lähti maa-alta.
Pyörän renkaiden alta muljahti aurausjäljen pehmeä polanne:
siellä oli emäntä maassa fillarin kanssa kyljellään,
polkemassa nietosten keskellä makuuasennossa kohti päivän töitä.

Semmoista.
Onneksi pehmeästi kaatua tössähdin.
Pikkusen olkapäässä tuntui, sekin viiveellä. Mutta ei mitään vakavaa.
Eräs vääräleuka tuttavani ensimmäiseksi kysyikin: " Eihän pyörälle käynyt mitään..?"

Kerran talvessa.
Se on perinne: pitää pyörälläkin kaatua.

Vihdoinkin

Sain joulua vähän enemmän laitettua.

On olkikranssi ovessa.
Hopealanka-asetelma askarreltu.

...ja piparminttukarkkikepit, niitä on on taas joka paikka pullollaan!!! 💝🍭🎀

Jos jotain minun joulussani on aina, niin ne ovat piparminttusauvat.
Niitä on kahvikupissa lillumassa, pakettien koristeina, kukka-asetelmissakin ja siellä täällä.

Ei ole joulua ilman raitaisia pikku-keppejä tässä tuvassa, ei.

Hyvää toista adventtisunnuntaita. ♥♥♥
 

Nietoksissa aatoksissa

Lunta tuli eilen reippaalla otteella.
Oli autoilijalla, pyöräilijällä ja jalkapatikkalaisellakin tekemistä muhjussa matkaa tehdä.

Mutta...tulipahan kerralla talvisen jouluisat maisemat.

⛄⛄⛄

Tänään olen miettinyt kuluvaa vuotta.
Tai oikeastaan kulunut viikko on saanut minut syvempiin mietteisiin. Mietteisiin siitä, että elämää ei oikeasti voi kovin tarkkaan suunnitella, ei edes viikkotasolla. Tai voi, mutta sitä havahtuu kyllä useammin siihen totuuteen, ettei se elämä sinun suunnitelmiasi kuuntele. Se tekee niinkuin haluaa.
Heittää kapuloita, kauheuksia tai suuria iloisia yllätyksiä matkallesi, jolloin elämäsi onkin kuin salaman iskusta ihan uusilla raiteilla tai ainakin hetkeksi ihan vinksin vonksin.

Ja vaikkei omassa elämässä tapahtuisi mitään ihmeellistä, niin läheisten tai tuttavienkin elämän kolhut ja yllätykset vaikuttavat väistämättä myös itseesi ja sinun elämääsi. Niin se vain on.

Kulunut viikko on ollut hyvä muistutus taas siitä, että ihmisen on hyvä elää jokainen hetki, läsnäollen ja aistit avoinna ja herkkinä. Pienet turhuudet ja nipotukset on hyvä unohtaa ja katsella kaikkea vähän armollisemmin. Kokonaisuutena, jossa pienet säröt ovat vain luonnetta tuovia ja kasvattavia osia.
Nauttia hyvistä asioista, tuijottamatta epätäydellisyyksiä tai niitä asioita, jotka eivät niin miellytä.

Siispä: Aistit avoinna itse ainakin nautin tänään valkoisesta hangesta, kynttilöiden liekkien loimusta, saunan lämmöstä, tippuvista hikipisaroista nenän päässä, ruuan tuoksuista ja mauista.
Sekä rakastan minulle tärkeitä ihmisiä, jotka on elämäni polulle heitetty (tai heittäytyneet), niin pyytettömästi kuin vain voin ja suinkin osaan.  

Nautitaan elämästä ja sen kauniista puolista.
Jk. Eikä stressata joulun tulostakaan. Se tulee kyllä ilman stressiäkin. Katsellaan vaikka tähtitaivasta hössötyksen sijaan...✨☆✨

17.12. Jokke-joulutonttu, osa 1.

Kehveli soikoon, kun olen viikon varrella saanut iltaisin naureskella, sisareni ja äitini tämän joulun yhteisprojektille, huovutetulle Jokke-joulutontulle. He ovat laitelleet pilke silmäkulmassa minulle huvittavia kuvia, joissa Jokke seikkailee ja valmistuminen edistyy. Tontun suunnittelu ja toteutus ovat valtaosin siskon tuotosta ja hiljalleen valmistuvat neulevaatteet ovat äidin puikoista.

Jokkehan on pieni tonttu vasta, aluspuvussaan mennä vipeltää, eikä edes parta kasva poloisella. Sukat ja pipon sentään oli Jokke 11.päivä joulukuuta saanut päällensä. Tarkenee ainakin jo ikkunan läpi eläinten jälkiä tutkia.😄

15.12. Itämaantietäjät

Näin tänään kyllillä kolme iloista, tohtisinko sanoa; korkin päälle astunutta miekkosta.
Yhdellä oli päällään pitkä, kauhtunut palttoo. Toisella oli puoli metriä korkea, tuuhea karvalakki ja kolmalla oli jalassaan maailman käppyräkärkisimmät lapikkaat. Heidän ryhtinsä oli ylväs, suorastaan rehvakas ja ilmeet olivat korviin saakka hymyilevät. Jokaisella oli mukanaan, ilmeisen mieluisa kantamus: oli marketin pussikaljakassilliset kilisemässä käsissä, ja hölskyvien pakettien päällä keikkui parit eineslaatikot. Keskimmäinen mies, kantoi karvahattu kallellaan, valtavaa jäistä joulukinkkua.

Niin onnellisen oloisia ja iloisia olivat nämä veikkoset, että vastaantulijoillekin toivottelivat hyvää joulua. Minullekin. Ei voinut muuta kuin hymyillä, sillä heidän teeskentelemätön, selkeästi toki nestemäisen tunnelmannostattajan vauhdittama, hyväntuulisuus kuin varkain itseenikin tarttui.

Enkä mahtanut matkaa jatkaessani laukkaavalle mielikuvitukselleni mitään, sillä jostain syystä, liekö tästä joulunajasta johtuen, minulle tuli heistä mieleen joulukuvaelmistakin tutut, itämaantietäjät; Balthasar, Melchior ja Gaspar...vaikka ei tällä kolmikolla ollutkaan kultaa, mirhamia saati suitsukkeita mukanaan.

14.12. Vilinää ja vilskettä

Nyt ruksi seinään.
Sattuipa nimittäin niin, että eräjorma yllätti minut täysin: Hän halusi ihan oma-aloitteisesti lähteä tänään iltapäivällä shoppailemaan !?! Minä luulin ensi alkuun, että kuulin väärin. Olin kuulema vain katsonut häntä, ilmekään värähtämättä, kunnes aivoni viimein olivat reagoineet hänen ehdotukseensa. Silmäni olivat sillä hetkellä laajenneet lautasen kokoiseksi. No, eikait se ihme, jos lähestulkoon pelkkä ruokakaupassa käyntikin, on normaalisti sen tuntuista puuhaa, kuin tikkua kynnen alle työnnettäisiin😄.Tämä ainutkertainen tapaus on tännekin oikein ylöskirjattava, että voi halutessaan asian tarkistaa: tämmönen ihme on joskus tapahtunut.

Vaan kiva shoppailureissu meillä olikin!
Tarpeellista pelkästään tuli hankittua, kuten uutta peittoa ja tyynyä. Vanhat on taas aika laittaa vaihtoon ja uusi vuosi ottaa vastaan uusin petivaattein (ja putkin). EJ osteli miesjuttuja, kuten autotarvikkeita ja joululahjojakin. Kivaa oli, eikä edes ollut pahemmin ruuhkaa. Kotiin tultua keitettiin hyvät kahvit ja mutustettiin tuoreet karjalanpiirakat, oikein juuston ja suolakurkun kera.

♥♥♥

Eilen oli niin hoppuisa päivä, etten ennättänyt, enkä jaksanutkaan, jorista tänne oikein mitään. Horisenpa nyt senkin edestä sitten, kun energiaa kerta tänään riittää. Ihan on esimerkiksi eilisestä mainittava, että katselin askareiden ohessa, sivusilmällä, Lucia-neidon kruunaamistilaisuutta (tai miksikä sitä nyt sanotaankaan). Tuskailin ääneen, kun näin, miten kynttiläkruunun steariinit valuivat tyttöparan hiuksiin ja polttivat taatusti päänahkaa. Hyyyh, miten kiduttavalta se näyttikään! Vieläkin vetää ilmettä irveeseen, kun muistelen sitä näkyä ja mietin, miten pahalta on se polttavan kuuma tali päänahassa tuntunut.

 ♥♥♥

Laitoin juuri äsken, tämän reippaan ja touhukkaan pikku lauantain päätteeksi, pakasteesta marjoja kiehumaan (mustikkaa, vadelmaa, aroniaa ja puolukkaa), glögipohjaa varten. Sekaan vielä kanelitankoja, kokonaisia neilikoita, kardemummaa, inkivääriä ym. Ihana tuoksu leijailee nyt kodissa. Tällä hetkellä tuntuu jouluisalta.
Hyvä päivä ♥

13.12. Lucia valon tuo

Hyvää Lucian päivää 💙

12.12. Hajusintti ja karisematon kuusi

Tänään kaupassa käydessä, läksi mukaani kolmen valkoisen hyasintin rykelmä. Iskin niihin kotiin päästyäni parit valkoiset joulupallerot juhlavuutta tuomaan. Ajattelin, että edes jotain joulun tuoksua ja tunnelmaa pitää saada tähän, muuten niin (remontin ansiosta), askeettiseen joulutupaseeni. Tänä vuonna ei kuusikaan karise, vaan se roikkuu komeasti kaksipuolimetrisellä seinällä. On helppohoitoinen tämä joulupuu.

Tuonne "kuusen" taakse pitäisi vielä jossain välissä viritellä valot, jolloin se näyttäisi kuin valoin koristellulta joulupuulta.

Tähän hätään tämmöiset huonot, hämärässä ja kiireessä räpätyt kuvat ja pikaiset maanantain tunnelmat ja tarinat, sillä nyt on energiat jo niin vähissä ja nälkä kurnii masussa, että pitänee kepsutella keittiön puolelle jotain apetta laittamaan ja ns. nostaa jalat vähäksi aikaa seinälle.

Mutta..on se kiva tuo hajusinttitrio. Heti tulee jouluisempi mieli, kun ohimennen sitä vähän nuuskuttelee.

11.12. Punatulkkuja, pakkaskuu ja aaltoilevaa jännitystä

Illalla seurasin ja jännäsin Saara Aallon esiintymistä X Factor UK:ssa. Hienosti meni ja tänään illalla sitten ratkeaa, kuka kilpailun voittaa. Saara on parantanut koko ajan suorituksiaan. Tuntuu siltä, että mitä suurempi lava, sitä paremmin ja luonnollisemmin hänen esityksensä menevät. Upea ääni, kiistatta kisan paras laulaja ja esiintyjäkin. Pidetään peukkuja tälle illalle.

Löysin tavaroita läpikäydessäni, vanhan kuvakalenterin, jonka otin käyttööni tänä jouluna, eli en  käsin väkerrettyä, isohkoa pussukkakalenteria tehnytkään suotta remontin sekaan pyörimään, vaikka niin alunperin suunnittelin. Pahvikalenterista, tämän aamun luukun alta, kurkisteli pieni punatulkku ja hauskaksi yllätykseksi niitä näkyi ihan yllättäen liveänä ikkunastakin! Kaunis lintu. Joululintu.

Tämäkin vielä mainittava, että eilen yömyöhällä, kun pakkanen hiljalleen kiristyi, mollotti kuu taivaalla mystisen ja aavemaisen värisenä. Yritin siitä yöpaitasillani jonkunlaisen räpsyn kaukaa saada, vaan eipä pitkää aikaa tarjennut puolialasti pihalla kuuta kurkotella. Kamerakin tärisi vilusta ja sisälle peiton alle juoksujalkaa piti lämmittelemään päästä. Jäi ns. mestariotokset ottamatta ilman toppahousuja, juuh, vaikka luonnon tarjoamat, taivaan yöpuitteet, olivatkin mitä vangitsevimman upeat. Onneksi edes joku räpsäisy sentään tallentui, kylmästä kuu-ukosta.

9.12. "Annana oluet pannaan...

...jouluna joukolla juodaan."

Näin kuuluu vanha sananlasku. Annan päivänä, vanhaan aikaan, aloitettiin jouluvalmistelut oluen panemisella, sillä se oli joulunajan tärkein juoma. Sitä piti joulupöydästä löytyä, leivän, lihan ja maitotuotteiden ohella, jotta katovuodelta vältyttäisiin.

Tuomaan päivänä oluen piti olla valmista maisteltavaksi ja siitä eteenpäin sitä nauttiinkin koko jouluaika, aina Nuutin päivään asti, jolloin viimeiset tuopposelliset kumottiin ja yltäkylläinen joulun "syöpöttely ja juopottelu" muutoinkin lopetettiin.

”Knuutin knuppi, joulun loppu, 

sontarikko käteen, kaalikuppi eteen.”

Tämä pieni perinnetietopläjäys olkoon aasinsiltana kotikaljapostaukseen, jonka lupailin tuolla aiemmin tehdä, edellisen kaljakattilajutun jatkoksi.  Pikauutteesta on helppo tehdä hyvä kotikalja, eikä valmistumista tarvitse odottaa Tuomaan päivään, vaan ryystämisen voi aloittaa jo parin vuorokauden kuluttua.

Nopsa ja helppo kotikalja
(Tuoppi -kaljauutteesta)

Tarvitset paketillisen Tuoppi -mallasjuomauutetta, vettä, sokeria ja sopivan tilavan astian (kattilan tai sankon), johon mahtuu vähintään 3 litraa tätä jouluista juomaa. Paketista saat tehtyä  kerralla vaikka 9 litraakin kotikaljaa, mutta voi tehdä myös pienemmissä 3 litran erissä. Melko edullista juotavaa joulupöytäänkin, kun paketti maksoi vain n. 1,50 euroa.

Paketin kyljessä on hyvät, helpot ja selkeät ohjeet, joten minäkin ensikertalaisena sain juoman onnistumaan ilman mitään vaikeuksia ja hyvää tuli. Mutta kirjoitan ne tähänkin, jotta prosessin helppous alustavasti avautuu muillekin kotikaljan teosta kiinnostuneille. Mallasuute ja hiivat ovat siis valmiina paketissa. Sokeria ja vettä vain lisäksi, ja niitä ainakin yleensä löytynee ihan peruskotivaroista...vettä ainakin😉

• 2½-3 litraa vettä

• 1 pussi mallasuutetta

• 1-2 dl sokeri (sen mukaan kuinka imelästä kotikaljasta tykkää)

• 1 pss kuivahiivaa 

Pussillinen mallasuutetta sekoitetaan reilusti kädenlämpöiseen veteen (+40-42 asteiseen).
Lisätään sokeri ja sekoitetaan huolellisesti.
Pinnalle ripotellaan kuivahiiva ja homma on siinä!
Sitten vain annetaan kaljan käydä vuorokauden verran huoneenlämmössä, kevyesti pyyhkeellä peitettynä.

Tämän jälkeen kaljan voi pullottaa ja nostaa putelit vielä noin vuorokaudeksi viileään. Ja sittenpä  juomaa on jo lupa käydä nauttimaan.

Itse en edes pullottanut kotikaljaani, vaan nostin teräksisen kaljakattilani kansi päällä kylmään. Siitä sitten sai kauhalla kaataa kylmää juomaa, kukin janoinen, omaan mukoseensa. 😋

8.12. Valonkajon metsästystä

Tänään se sitten käynnistyi. PR: eli putki ja remppa 😒. Edessä on, nätisti ja kaunistellen sanottuna, mielenkiintoisia kuukausia. En edes uskalla ajatella, mitä kaikkea mielenharmia ja muuta mukavaa, niihin kuukausiin tulekaan sisältymään. Näistä pahamaineisista "peeärristä" kun on lukenut niin monenmoista kauhujuttua ja selviytymistarinaa.

Mutta, koitetaan jatkaa normaalisti arkea ja juhlaakin, niin hyvin kuin se olosuhteiden puitteissa on mahdollista. Niillä pelimerkeillä on elämässä vaan mentävä, mitä kädessä kulloinkin sattuu olemaan. Ja onneksi on aina yksi ihana keino unohtaa remppamurheet, edes hetkiseksi, ja sehän on tuo minulle rakas harrastus, valokuvaus, ja etenkin luontokuvaus. Siihen puuhaan voin upota, kun kaikki muu maallinen elo tuntuisi tuskaisen tukalalta ja pipo olisi kertakaikkiaan ihan liian kireältä. Pieniä valonsäteitä on aina, ne vain pitää yrittää huomata, napata kiinni ja nauttia. Syvimmänkin kaamoksen keskellä.

7.12. Ovikranssiongelmia

Miten lie olen tämän ovikoristeasian kanssa tänä vuonna näin myöhässä!?
Eilen illalla havahduin, itsenäisyyspäivän iltakävelyltä tullessa, että en ole ulko-oveen muistanut vaihtaa jouluista kranssia, vaikka yleensä olen jo lokakuussa miettinyt malttamattomana, että jokohon tuon joulukranssin ilkeäisi viritellä paikalleen.

No, eilisestä asti olen sitten pähkäillyt ja mallaillut, kahden vaiheilla, että laitanko itse tekemäni jäkäläkranssin vai kauniin olkisydämen ovea koristamaan tänä vuonna. En ole päätöstä vieläkään lukkoon lyönyt, kun kummatkin miellyttävät silmääni. Vaihtelen varmaan joka viikko fiiliksen mukaan siis. Laitan vaikka keittiön oveen toisen..joo, niin voisinkin tehdä.

5.12. Jouluposti

"Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...". Illan ja yön aikana tuprutti lunta lisää ihan urakalla, vaan siitä huolimatta, en jäänyt hankeen makaamaan, vaan joulukortit laitoin maailmalle matkaamaan. Taas voi yhden muistettavan joulupuuhan saa listalta ruksata yli.

Huomenna juhlistetaankin sitten Suomen itsenäisyyspäivää. Puetaan ykköset päälle ja kristallilaseista siemaillaan kuohujuomaa = lue: luultavammin kulahtaneissa kotiverkkareissa katsotaan linnanjuhlia, puoliunessa. .....hihheheh...no, katsotaan, fiiliksen mukaan. Jotain perinteista ja hyvää ruokaa ainakin kokataan juhlapäivänä sentään. Savustellaan lohta talvisäässä ja laitetaan perinteista karjalanpaistia tulille.

4.12. Tonttu ja sauna

Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää, harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää, kohti taivasta kuuhun;

katsoo metsää, min hongat on, tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan, ainaista ongelmataan.

...

Aitat ja puodit tarkastain, lukkoja koittaa nytkyin, –

lehmät ne lehdoista näkee vain, unta kahleissa kytkyin;

suitset ja siimat ei selkään soi, ruunan, mi myöskin unelmoi:

torkkuen vasten seinää, haassa se puree heinää. –

Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko;

kanat jo katsoo, pienallaan istuu ylinnä kukko;

kopissa Vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi,

tonttu harmajanuttu, vahdille kyllä on tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan, näiden jo aikaa näki;

varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot pienet nuo,

ken sitä kummeksis juuri: hälle se riemu on suuri.

...

Latoon, parvelle pyrkii vaan, siellä hän pitää majaa:

pääskyn naapuri suovallaan, on liki räystään rajaa;

vaikka pääsky nyt poissa on, keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan, seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa monta muistoa tieltä,

ei toki tunne ongelmaa, näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa, tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään, kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen, aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta. 

Tonttu ei vaan saa unta.

Viktor Rydberg: Tonttu 

Eilen illalla, kun tulin saunasta, oli tähtikirkas pakkasilta ja sitä lumista kauneutta katsellessa tuli mieleen tuo iki-ihana Tonttu -laulu. Oli jotenkin jo jouluisan leppoisa tunnelma ja hyvä olo muutenkin, kun koko päivän olin hiki hatussa riehkaissut siivoushommissa, ja sen päälle pääsi lämpöisiin löylyihin pesemään pölykerrokset pois nahoistaan. Hiljaa kuuntelin kiukaan rauhoittavaa pihinää ja annoin ajatusten vaeltaa verkkaisesti.

 ♥ ♥ ♥

Vaan tänään on toisen adventin aamu, ja vaikka keittelin eilen illalla vielä oikein kunnon saunakahvit, Avaraa luontoa katsellessa, niin en kuitenkaan laulun tontun tavoin jäänyt unettomaksi, vaan kunnon unisiivut tuhisin lakanoissa, puhtaana pyöriskellen.

Huomista arkipäivää tässä aamukahvikupposen äärellä nyt virkeänä mietiskelen; päästään sitten iltasella ylkän kanssa roudarin hommiin keräämiäni tavarakasoja kierrätykseen viemään. Eilen muuten kaupan pihalla eräjorma katseli pakettiautoa mietteliään näköisenä, ja yhtäkkiä ääneen aprikoi: "Tuommoinen taitas olla ihan kätevä peli meillekin.".
Miten minusta nyt tuntuu tässä jälkikäteen aateltuna, että sanat olikin osoitettu minulle, piikkinä /vinkkinä, että ei kohta enää farmarikaan riitä näiden minun tavarakuormieni kuljetukseen, pakettiauto se on pian hommattava.😄

3.12. Putkiremppa, paketit ja joulusiivousstartti

Tänään on sitten ihan vihoviimeisetkin, ylkämyyryn, isän ja parhaan ystävän paketit kääritty lämmöllä papereihin, eli lahjasavotta on kaikilta osin onnellisesti täysin ohi.

Ja heti sen perään aloitin joulusiivouksen. Tai paremminkin kaappien raivaamisen. Ei siis mitään vahaamista ja kuuraamista, eli sitä perinteistä joulun perussiivousta vielä. Ylimääräistä irtainta lajittelen kiertoon ja pois heitettäviin. Nyt lähteekin tavaraa sekä vaatteita raa´alla kädellä nurkista pois, koska yllä leijailee, synkkänä pilvenä, jossain vaiheessa alkava putkiremontti. Talovanhus on jo sen tarpeessa, vaan itse en kyllä olisi moista riesaa kaivannut. Hyvissä ajoin on vaan ruvettava jo joutavia asioita pois heittelemään, niin pääsee sitten evakon koittaessa, irtaimen siirtelyn ja pakkailun osalta vähän helpommalla.

Täytyy koittaa ajatella tämäkin putkirempan riesa, mahdollisuutena uudistua. Hyvänä syynä luopua ylimääräisestä. Mutta pakko myöntää, että ihan vähän jo ahdistaa ja hermoja koittelee pelkkä ajatuskin siitä, mitä kaikkea vaivaa ja kurjuutta se aika tulee sisältämään ja kuinka pitkäkin riesa se lopulta voi olla. Ei voi oikein suunnitellakaan mitään kummempia ensi vuodelle, kun ei tiedä missä evakossa sitä joutuu elämään milloinkin. Huokaus. Koittaa vain, liikoja etuottoon murehtimatta, elellä päivä kerrallaan; otetaan sitten mitä vastaan tulee.

Mutta tänään siis siivotaan, jahka on tässä pieni väliaika ahkeruuskahvikupponen ryystetty ja nämä mietteet tänne horistu. Sitä mukaa kun ylimääräistä ja turhaa sälää nurkista lähtee, tulee taas vähän parempi olo ja tilaa hengittää. Muistais nyt vaan olla hankkimatta liikoja taas tilalle tyhjentyneisiin kaappeihin ja nurkkiin. Noh, muistaa vain avainsanan: putkiremppa, niin taatusti jättää ylimääräiset roinat hankkimatta😒😃
 

2.12. Pika-pikkusuolaista perjantaille

Viikon kiirus ja stressi painoi tänään jäsenissä raskaana. Jotain hyvää ja lämmittävää kaipasi nuutunut mieli ja masukin. Niinpä illan iloksi ja lohtuherkuksi väsäsin supernopeat, pienet suolaiset piirakaiset, kaapista löytämistäni tarvikkeista ja juustonnökeröisen jämistä.

Kaulitsin pari torttutaikinalevyä suuremmiksi, päälle levittelin tomaattia, punasipulia, paprikaa, tonnikalaa ja jämäjuuston kökköreet. Päälle vielä kuivattua oreganoa ja basilikaa. Uunissa hetki ja valmista tuli.

Iso muki kuumaa teetä/glögiä, niin kylläpä mieli onkin taas rauhoittunut ja jaksaa suunnitella viikonlopun puuhia. Uni-muumina aion nukkua ensi yönä oikein kunnon pitkät yöunet ja huomenna hääräänkin sitten taas kuin sähköjänis. Sehän on silloin päivistä parhain, tuo lauantai niin iki-ihana.

1.12. Minimetsän jouluasukki

Minimetsiini, jotka syksyllä tein, muutti tänään, joulukuun ensimmäinen päivä, pieni tonttu punaisen joulupallonsa kanssa. Sieltä se kurkistelee hymyillen, sillä joulu tulla jollottaa.

Tänään alkaa televisiossakin joulukalenteri, jossa on Pirkka-Pekka Petelius sekä ihanan suloinen koira: Rekku. Sen verran lapsi asuu meikäläisessä (enkä siitä luovu), että katson joulukalenterin joka päivä, se on pieni hengähdys ja irtiotto, kanelikahvikupposen kera, arjen velvollisuuksien keskellä. Oma "Aivon narikkaan -moomenttini".

Eilen loppui Mastercheff Australia. Ja meikäläisellä oli tippa linssissä! Ei sen vuoksi, että ohjelma loppui, vaan kun ne kilpailijat olivat niin mahtavia siinä toisiaan kohtaan. Muiden maiden mastercheffit eivät ole olleet läheskään niin kivoja seurata, sillä niissä kilpaillaan ihan verissä päin, ja tunnelma on sen mukaisesti jotenkin ilkeän agressiivinen, välillä ahdistava suorastaan. Vaan tässä Australian versioissa, tuomarit olivat ihania, hassuttelevia, antoivat kritiikin rakentavasti ja olivat upean kannustavia. Samoin kilpailijatkin; eivät puhuneet toisistaan kakkaa tai puukottaneet selkään, vaan kannustavat toinen toisiaan aidosti, eikä se kilpailun jännitys kärsinyt hyvästä yhteishengestä yhtään. Päinvastoin, minäkin välillä oikein ääneen kiljuen kannustin, villasukat makkaralla pomppien, nenä telkussa kiinni, että kaikki kerkeäisivät saada pöperönsä valmiiksi. Kiva ohjelma, harmi kun loppui, vaan toisaalta, jääpähän nyt taas aikaa muihin askareissiin iltaisin, vaikka joulupuuhiin..

After the afterparty

Otsikon mukainen laulun luritus soi tänään radiossa ja sitä myöten jäi "korvamadoksi" päähän soimaan koko päiväksi. Viikonlopun juhlien jälkeistä arkeenpaluuta tämä maanantai on ollut; ja mikäs tässä, eikun uusia juhlia odotellessa. Alkajaisiksi on nyt vietetty alta pois ensimmäiset adventit ja pikkujoulukausikin avattu ihan urakalla, syöty masut piukeiksi ja nautittu "holidays are coming" -tunnelmasta.

Lauantain ilotulituksesta (samperi😒) myöhästyttiin, sillä se alkoikin parikymmentä minuuttia ennen ohjelmassa ilmoitettua kellonlyömää! Mehän vasta siinä vaiheessa, kun raketit alkoivat paukkumaan, autuaan tietämättömänä vedettiin takkia ja popoja ylle ja tehtiin lähtöä kaikessa rauhassa, ajatuksella: ´aikaa on´..no eipä ollut. Jäipä sitten taaskin raketit kuvaamatta. Otti pattiin, minulla on näköjään erityisen huono tuuri ilotulitusten näkemisten kanssa, aina tulee jotain häiriötä, että jää rakettien loiste näkemättä. Noh, vaan kun oli hynttyyt niskassa, niin tehtiin sitten happihyppelylenkki muuten vaan, ennen illan herkutteluja. Vielä en herkutteluista ole koostetta saanut aikaan, halusin tänään laittaa lumiraporttikuvan, kun pikkupakkanen pihalla paukkuu ja vähän aurinkokin kävi aamupäivästä kurkistelemassa. Kuvissa on tosin jo hämärä laskeutunut maisemaan ja pientä hyhmää sataa taivaalta.

Ai niin, Kirsille vielä lupaamani kaljaraportti 😃 Tuli tosi hyvä kotikalja, raikas, sopivan makea ja erinomaisen maistuva, siitä kertoo jo se, että viikonloppuna mennä humpsahti koko kolmen litran "mallasjuoma" parempiin suihin, suoraan jääkylmästä kattilasta kauhalla lapottuna mukeihin, en edes pullottamaan ennättänyt, eikä tuo olisi tarpeellista ollutkaan. Saunan jälkeen se maistui aivain superhyvältä, ja aion tehdä joulun seutuna sitä lisääkin; oli se niin helppoa ja nopeaa touhua. Itsenäisyyspäiväksi viimeistään pitää pistää taas kaljakattila käymään.

Adventtitähti

Tänään on ensimmäinen adventti. Hyvä ajankohta ripustella adventtitähdet ikkunoihin. Nämä hienot, punaiset  adventtitähdet ovat siskon tekemiä. Vaativat sorminäppäryyttä, tarkkuutta ja taitoa sekä ennenkaikkea kärsivällisyyttä, jota itselläni ei näin hienosäädettyyn tarkkuuteen tahdo riittää, mutta sitäkin suuremmalla syyllä ihailen, kun joku toinen jaksaa näin upeita käsitöitä tehdä.
Perinteistä kauneutta ja tunnelmaa.

Eilen juhlittiin pientäjoulua upean ruuan, juoman ja etenkin seuran parissa. Olipa riemukasta ja ihanaa. Laitan niistäkin herkkuhetkistä kuvia, jahka ennätän niistä tehdä jonkun koosteen,  jossain välissä, sillä materiaalia on yllinkyllin mistä valita ja raakaa karsintaa on tehtävä. Mutta tänään nautitaan ihan rauhassa adventtisunnuntaista sekä eilisen iloittelun jälkinauruista ja muisteloista.

Hyvää ja tunnelmallista ensimmäistä adventtia  ♥ 

 

Hanget korkeat nietokset ja jouluavaus

Lunta maassa on valkeanaan!  
"Lakasuluuta" kourassa riehkasin partsilla pipo silmillä, yöpyjamassa, aamupimeässä ja aura-autojen mekastaessa; ripsuttelin terassilautoja lumesta puhtaaksi. Yöllä oli pyryttänyt lunta oikein kunnolla ja joka ikiselle neliösentille. NO! Onpahan säidenkin puolesta nyt ulkoiset puitteet kohdillaan, sillä tänään on jouluista tunnelmointia ilmassa jo muutenkin het´ aamutuimaan; on luvassa joulukauden avajaisia, joulumarkkinoita ja pikkujouluja. Aamusta iltaan jouluihmiselle iloa.

Illalla kaivelin adventtikynttilöitä sunnuntaita varten esiin, sillä silloin häämöttää jo ensimmäinen adventti. Siitä alkaen on aika taas siirtää kotiakin pykälä kohti toisenlaista ja väristä joulutunnelmaa. Tähän marraskuun ja kuun vaihteen pikkujouluaikaan sisustuksessa on ollut enemmän blingiä ja värivalonkin loistetta, vaan mitä lähemmäs joulu tästä hiipii, blingit ja värit väistyvät perinteisempien ja hillitympien koristeiden tieltä. Tänä vuonna tämän tupasen joulua juhlistaa melko pelkistetyt puiset, perinteiset ja punaiset somisteet. Seassa ripaus vihreää ja paljon, paljon valkeaa.

Uijui, illalla onkin luvassa pikkujouluherkuttelua, listalla kun löytyy mm. seuraavia "heekkuja":

Pikkujoulumenu:

Alkupalapöytä:

Viherpippurimaksapatee
Rosvoipaistileikkeet
Broileri-chilileikkeet
Säilöttyjä muikkuja
Muikunmätiä ja smetanaa
+ leipiä, salaatteja jos monen sorttista ja muita asiaankuuluvia lisukkeita

Lämminruoka:

Täytetty jauheliharulla
Punakaalilisäke

Jälkiruoka:
Juustoja, pipareita ja hyytelöitä

tip tap..nam nam nam...herkkuja on 😋