Kaatuilua kinoksissa

No niin.
Nyt tuli, lunta niin että piisaa. Luultavasti ihan jouluun asti tätä valkeutta riittää.

Tuli niin paljon lunta, että aamulla lähti maa-alta.
Pyörän renkaiden alta muljahti aurausjäljen pehmeä polanne:
siellä oli emäntä maassa fillarin kanssa kyljellään,
polkemassa nietosten keskellä makuuasennossa kohti päivän töitä.

Semmoista.
Onneksi pehmeästi kaatua tössähdin.
Pikkusen olkapäässä tuntui, sekin viiveellä. Mutta ei mitään vakavaa.
Eräs vääräleuka tuttavani ensimmäiseksi kysyikin: " Eihän pyörälle käynyt mitään..?"

Kerran talvessa.
Se on perinne: pitää pyörälläkin kaatua.

Pieni irtiotto

Ihan ensiksi.
Syvä pahoitteluni lukijoilleni ja kommentoineille, että ehdin ihanien kommenttieni pariin vasta tänään. Olin pienellä vapaalla ja sitä myöten vapautin itseni myös hetkeksi tästäkin touhusta täysin.

Ja mitä sitä irtiottona tulikaan tehtyä.
Noh...syötyä ainakin! Herkuteltua!

Naurettiinkin siskon kanssa, jotta nytpä leivottiin semmoinen juustokakku, että suonet tukkeutuu  pelkästään kakkua katsoessa.
Kehveli, vaan oli se syntisen hyvää. Onneksi oli useampi ihminen herkkua jakamassa.

Kaloreita tuli poltettua sitten haravan varressa sekä omenoita lajitellessa.
Lumitöihin ei vielä päässyt.
Ensimmäinen lumi tuli ...
...ja suli. Samantien.

Sitten kierreltiin valokuvaamassa, vähän ostoksilla ja ihastelemassa muuten vaan kaikkia kauniita paikkoja.

Välillä pelattiin pleikkaria.
Kyllääh ..aikuiset ihmiset! Vaan eipä taida niin "tosi aikuista" minusta saada, etteikö pieni pleikkaturnaus välillä tee terää.

On tullut oltua tässä jo töiden äärillä, etten enää kaikkia kivoja vapaa-ajan puuhia taida edes muistaa.
Kiva irtiotto.
Liian lyhyt vaan.
Vielä olisi pitänyt puuhata vaikka mitä muutakin hauskaa.

Seuraavan kerran sitten ...

Luntaaaaarrgggh!

Ei!
Taas!
Lumipyry!
Loskaa, märkää, nuoskaa!

Pari päivää sitten näytti jo melko hyvältä, maata oli lämpimillä paikoilla kivasti näkyvissä. Ensimmäisien sipulikukkien päät jo varovasti koittivat työntyä mullasta.

Tänään taas kaikki peittyivät lumen alle. Onneksi mittari on plussan puolella ja lumi sulaa jo pois, vetenä tippuu nyt puista ja räystäistä.... Jospa tämän päivän lumisade olisi nyt se viimeinen niitti: kaikkien entisten lumien surma.

Viikonloppuna maisemat näyttivät tältä, lunta ja jäätä on vielä, paljon enemmän kuin viime huhtikuun lopulla.

Winterwonderland

 Parkkipaikka 29.3.2017 :D

Eilisen kuva.
Kuvassa, tylsä ja "keväinen" perusparkkipaikka.
(Johon käytin vähän taiteellista vapauttani ja korostin sitä väreillä; asteen verran vielä alleviivan taianomaisemmaksi, mutta peruspalikat, kuten lumen määrää maassa ja puissa jne. ovat aivan todellista kuvaa eiliseltä.)

Suoraan sanottuna, alkavat nämä sinivalkeat kuvat jo hiljalleen tympimään, niin oli sisäinen pakko tuunata kuvaa jotenkin. Ehkäpä yltiötoiveikkaissa mielikuvissani olin jo siinä uskossa, että tässä vaiheessa maaliskuuta, ensimmäisiä leskenlehtiä ja ihan toisenlaista värimaailmaa luonnosta otoksiini saisin poimittua, vaan ei. ...Ei sitten millään!

Ei nimittäin uskoisi äkkiseltään, että ihan kohta jo huhtikuun ovea kolkutellaan. Tänäkin aamuna aamuteeveessä hoettiin, miten kevät tulee tänä vuonna aikaiseen ja kohinalla..!?!👀

Eikä tule joka paikassa.
Yleensä täälläkin huhtikuun alussa lakaisukoneet, ainakin osittain, ovat jo katupölyjä kaduilta pois pesseet ja ajelleet, fillarilla on saanut kiitää asfalttia pitkin huoletta ilman nastarenkaita...

...vaan...
tänään, maaliskuun 30.  päivä:
pikkupakkasessa,
pipo syvällä korvilla,
hinataan menemään lumisten, välillä peilijäisten polanneteiden keskellä.

Joutsentenkin mölinä on sulalta tauonnut.
NOh...
Aurinko sentään paistaa.

Repolainen ja piipertäjä

Kauniin kevättalvisen, lumisen ja pakkasasteisen keskiviikkopäivän iloksi, laitan pikkuisen hankipiipertäjän ja kettu-repolaisen risteilevistä poluista kuvan.

Tänään tulee radiosta kuuden aikaan Luonto-Suomen ilta: Nisäkkäiden kevätilta.
Minulle nuo, radiossa käyntiin pyörähtävät kevään ja kesän luonto-illat, ovat jonkinmoinen "varma kevään merkki". On mukavan leppoisaa kuunnella, samalla kun omia iltapuhteitaan puuhailee, ihmisten luontohavaintoja ja kysymyksiä, sekä sitä, miten kevät on eri puolilla Suomea edennyt. 😊

Täällä tuntuu taas ihan talvelta. Tuli tuota lunta ja pakkasta sen verran...

Kyttääjä

Aamulla avaan verhot.
Koko aamukahvin ryystämisen ajan istun tuolillani, nenä kiinni ikkunassa ja kyttään vuoronperään naapurin lumista kattoa 👀 ja lämpömittaria 👀.

Pakkomielteisesti lähestulkoon, mietin, onko lumi vajunut eilisestä ja näkyykö kattoa enemmän. Joka päivä lasken mielessäni kattokinoksen senttejä ja odotan sitä loppuviikoksi luvattua lämpöaaltoa.😉😏

Sävyjä ja koloja

Eilisen kauniin päivän jälkeen oli astetta ankeampi avata aamulla verhot ja todeta, että lunta ja räntähöhmeröä tupruttaa, tuuli huojuttaa mäntyjä rivakasti ja taivas on paksussa pilvessa.

Sininen.
Harmaa.
Musta ja
Valkoinen

Märkä.
Uuvuttava sää. Siksi kai sorruimme perjantaipulliin.
Taas(ko!?) päädyttiin VadelmaLUOLIIN. Ei koloihin 👀, kuten virheellisesti olin aiemmassa postauksessa näitä leivonnaisia nimitellyt. Vilpittömästi elin tähän päivään saakka kolonimiluulossa, kunnes tänään omin silmin totuus selvisi, että luolihan ne ovat, eivätkä mitään koloja!

No, ei nimi pullaa pahenna, vaan lusikoitiin vielä vaniliakastikettakin niiden päälle, että taatusti voimat ja kalorivajeet korjautuu pitkän viikon päätteeksi.

Kummasti se vaan taas kahvi ja leivos piristi. Eipä tuota enää lumipyryä ja siniharmauttakaan jaksa sen pidempään voivotella.

Sitä paitsi, nyt on perjantai... 😊

Kisahuumaa

Eilen ihan yllätyin, kun illalla avasin television. Siellä oli menossa Lahden MM-kisojen avajaiset.
Nytkös ne jo alkoikin!? Ohoh.
Tietynlainen kevättalven etappi nuokin talvikisat.

Ihastelin viikonloppuna sitä, miten hienot ladut löytyy ihan omiltakin "hoodeilta", kulman takaa. Keskeltä urbaania asutusta, puistosta. Tänään ei muuten ole tuon viikonloppuisen kuvan kaltainen sää laisinkaan...ehei, tuiskuttaa ja tuulee niin maan penteleesti. Sää on suoraan sanottuna ..peestä.  En tykkää yhtään.

Tulee varmaan viikonvaihteessa seurailtua nuita alkaneita talvikisoja telkkarista, ainakin sivusilmällä, sillä en niin hirveän kiinnostunut ja innokas penkkiurheilija ole. Niistä tulee kuitenkin "se" urheilujuhlan fiilis, kisatunnelma kotiinkin. ..ja saas nähdä päästäänkö mitalikahveja keittelemään.

Ihanaa muuten, että pian on viikonloppu edessä. Ollut jotenkin kovin väsyttävä ja stressaava viikko taas; jatkuva ketutus pinnassa milloin mistäkin syystä, joten viikonlopusta ja sen suomasta hengähdystauosta iloitsee nyt tavallistakin enemmän.

Paluu pakkaseen ja paisteeseen

Eilen pakkanen paukahteli sen verran kipakoissa lukemissa, eli toivomiani kevään merkkejä, auringon lämmittävää vaikutusta lukuunottamatta, ei oikein vielä näkynyt. Linnut pysyttelivät piiloissaan, metsäpoluillakaan ei näkynyt muuta kuin satunnainen tikka ylilennolla ja parit varislinnut. Kettujen ja jänisten jälkiä risteili kyllä pelloilla ja metsäreiteillä runsain mitoin.

Kepsuttelimme menemään erilaisissa maisemissa, niin metsissä, pelloilla, järvien jäillä ja jokien varsilla. Tähän tuli tehtyä kuvakooste järvenjäältä, muista maisemista tulee varmaan laiteltua kuvaa sitten sitä mukaa, kun päivän tarina antaa aihetta.

Ps. Jalkapatikalla liikuimme, emme siis kelkoilla, vaan niiden jälkiä pitkin oli hyvä hankiaisella tallata.

Mutta, ettei mene ihan eilisessä elämiseen. Torstaissa mennään, eikä päivässä oikeastaan ole erikoisempaa mainittavaa. Paitsi, että! Luin otsikon, jotta alkuviikolle povaavat jopa parikymmentä astetta lauhempaa säätä. Tarkenee niissä lämpötiloissa vaikka ystävänpäivänä rusettiluistella. Viikonloppuna voisi laittaa herneitä versoamaan. Tulee kotiin nopeasti keväistä fiilistä ja hyvää syötävääkin ovat.

Lumoavia lumipisaroita

Tänään on tullut lunta.
Myrskyn jälkeensä jättämät risut ja harmaa jäinen maanpinta peittyi taas valkoiseen pumpuliin.
Ainakin hetkeksi.

Muutoin ei ole mikään hehkein maanantai. Jäseniä  ja päätä särkenyt, viluttaa, olo on kokonaisuutena kovin räytynyt; toivottavasti ei ole flunssa tulossa. 

Tapanina tuprutteli

Tapanina tuprautti lunta. Lumitöitä tehdessä kinkku kannikasta uhkaavasti suli, joten päiväkahvilla piti kalorit vielä kiriä tuorein tortuin.😄

Joulu on vietelty ja remppa-arki taas alkanut. Uutta vuotta odotellessa.

13.12. Lucia valon tuo

Hyvää Lucian päivää 💙

After the afterparty

Otsikon mukainen laulun luritus soi tänään radiossa ja sitä myöten jäi "korvamadoksi" päähän soimaan koko päiväksi. Viikonlopun juhlien jälkeistä arkeenpaluuta tämä maanantai on ollut; ja mikäs tässä, eikun uusia juhlia odotellessa. Alkajaisiksi on nyt vietetty alta pois ensimmäiset adventit ja pikkujoulukausikin avattu ihan urakalla, syöty masut piukeiksi ja nautittu "holidays are coming" -tunnelmasta.

Lauantain ilotulituksesta (samperi😒) myöhästyttiin, sillä se alkoikin parikymmentä minuuttia ennen ohjelmassa ilmoitettua kellonlyömää! Mehän vasta siinä vaiheessa, kun raketit alkoivat paukkumaan, autuaan tietämättömänä vedettiin takkia ja popoja ylle ja tehtiin lähtöä kaikessa rauhassa, ajatuksella: ´aikaa on´..no eipä ollut. Jäipä sitten taaskin raketit kuvaamatta. Otti pattiin, minulla on näköjään erityisen huono tuuri ilotulitusten näkemisten kanssa, aina tulee jotain häiriötä, että jää rakettien loiste näkemättä. Noh, vaan kun oli hynttyyt niskassa, niin tehtiin sitten happihyppelylenkki muuten vaan, ennen illan herkutteluja. Vielä en herkutteluista ole koostetta saanut aikaan, halusin tänään laittaa lumiraporttikuvan, kun pikkupakkanen pihalla paukkuu ja vähän aurinkokin kävi aamupäivästä kurkistelemassa. Kuvissa on tosin jo hämärä laskeutunut maisemaan ja pientä hyhmää sataa taivaalta.

Ai niin, Kirsille vielä lupaamani kaljaraportti 😃 Tuli tosi hyvä kotikalja, raikas, sopivan makea ja erinomaisen maistuva, siitä kertoo jo se, että viikonloppuna mennä humpsahti koko kolmen litran "mallasjuoma" parempiin suihin, suoraan jääkylmästä kattilasta kauhalla lapottuna mukeihin, en edes pullottamaan ennättänyt, eikä tuo olisi tarpeellista ollutkaan. Saunan jälkeen se maistui aivain superhyvältä, ja aion tehdä joulun seutuna sitä lisääkin; oli se niin helppoa ja nopeaa touhua. Itsenäisyyspäiväksi viimeistään pitää pistää taas kaljakattila käymään.

Laitelakkoilua, ensilunta ja ättäröintiä

Tänään radiossa uutisointiin, että ensilumi on satanut "virallisesti" jo pohjoissessa.

Viikonloppuna täälläkin jotain pientä hyhmää sateli, ainakin lauantain iltakävelyn aikana. Mutta lumeksi sitä tuskin saattoi sanoa.

Eilen en postannut mitään, sillä pidin ihan ns. laitteettoman päivän. Oli pieniä teknisiä vaikeuksia mm. kuvien siirron kanssa, aikani hermoiltua ja ättäröityä päätin, että nytpä otetaan sitten aikalisä kaikkien teknisten vempaiden kanssa ja nukutaan yön yli, jospa homma sitten taas pelittää. Ja pelittihän se.

Ai niin, ei ollut onnenlantti housussa toimiva amuletti laisinkaan, ainakaan miljoonien metsästyksessä. Vaan eipä se haittaa, onni kun koostuu niin paljon monista muista asioista. Esimerkiksi vaikka siitä, että polvi toimii ja kamera käy. Onnenlantti -laulu on soinut menneenä viikonloppuna päässä ja ihan on sitä ääneenkin tullut koilotettua. Eritysesti Jorma Kääriäisen esittämä versio on mieleeni. Voihan junat ja radat, niihin kun tunnen sitä jo aiemmin mainitsemaani selittämätöntä ja jännittävää vetoa. ..Se radanvarsien tunnelma; se vain kiehtoo...ja kiehtoo.

"Muistatko kun pantiin pennin rahat kiskoille
Kun tehtiin meille onnenlantteja
Me mentiin aina seisakkeelle iltaa istumaan
Me oltiin justiin päästy koulusta
Ratapölkyt tuoksui, lemmenvalat vannottiin
Ja kaukaa nähtiin junan tulevan
Sä sanoit, saadaan amuletit kumpaisellekin
Ja sinetiksi annoit suudelman
...
Onnenrahan sait
Se vielä tallessa on kait
En onnenlanttia laillasi löytänyt milloinkaan
Mä kai synnyin kulkemaan
Junanpyörään se juuttui, mun onneni aikanaan
Ja mä kierrän tämän maan
...
En onnenlanttia löytänyt, mutta mä paljon muuta sain
Voi onnen löytää tavallaan
Niinkuin pyörässä kiinni on ollut mun maailmain
Mut pysynyt on radallaan.."

Lumi-muumi elokuussa

No, onkos tullut talvi elokuun keskelle..?

Ei ole.
Sain vain energiapiikin ja otin vihdoin härkää sarvista: rupesin sulattamaan "satavuotiaan" jääkaappini pakastelokeroa, joka näin lämpimillä säillä oli availujen seurauksena kerännyt ympärilleen melkoisen kuurapartakerroksen. Hommaan olisi pitänyt tietenkin tarttua jo aikoja sitten, mutta kun on niin paljon muutakin mielenkiintoisempaa tekemistä, kuin yhtä jääkaapin lokeroa sulatella..grrrr.

Onneksi vihdoin tuli tämmöinen ylimääräinen lataus ja sääkin iltaa kohti pilvistyi, että tuohon hommaan maltoin tarttua.

Tässäpä se ilta meneekin kivasti sulattelupuuhissa.
Ja lumi-muumeja rakennellessa...tai melkeinpä tuosta kuuran määrästä lumilinnankin rakentaisi :D :D