Syksyn värejä

Syksy.
Pidän syksystä paljon.
Se on tunnelmien ja tummien värien aikaa.

Ja viileällä ilmalla on mukava pukeutua. Helteillä sitä jaksaa hädin tuskin kaapista jotain kepeää päällensä etsiä.

Mutta annapas olla syksyllä. Jaksaa taas miettiä asusteita ja laukkuja. Yhdistellä ja laitella kerroksia.

Syksyn vaatekaappiin minulle on uutena tuttavuutena tulleet kukkakuosit.
Voi voi kunpa tietäisitte. Nekin oli minulle aiemmin sellaista kuviota, että kiersin kaukaa. Vaan annappas olla nyt; pikkuisen kun minua rohkaistiin, että kokeileppas ihan huviksesi vaan... Niin olinkin aikani peilailtua myyty. Ja kuosia sitten löytyykin rekin verran taas niin että heilahti.

Minun täytyy vielä ihan lisää ja erikseen kehua nuita syyskukkamekkoja ja tunikoita. Ne ovat niin älyttömän mukavia päällä, kepeitä ja joustavia töissä. Ja! Kun vaihtaa korvikset ja kengät, voi painella samalla asulla iltamenoihinkin suoraan. Silittämättä siistejä.
Tykkään kovasti.

Niin, ja pitkät pehmoiset neuletakit kuuluvat minun syksyyni. Pari uutta. Taube ja vanha roosa löytyy tämän syksyn neuletakkilinjasta. Helppo yhdistellä esimerkisi noihin kukkamekkoihinkin.

🌂🌂🌂

 

Talitintit ovat olleet viime päivät villillä tuulella. Siitä tietää että syksy ja talvi kiristää otettaan. Riähkä joukko tinttejä nakuttaa ja naputtaa kaikkea; ikkunalaudoista terassituolin pehmusteisiin.

Tämä minun muumimamman muistelu- ja muotiviikko on saavuttanut puolivälin😃. Huomenna vielä kurkistetaan talveen ja perjantaina viimeisimpiin hankintoihin ja suosikkikeihin. Sitten palataan taas arkeen ja muihin kuviin.

Mutta! Lifestyle La Lunassa jatkuu vielä juhlaviikko. Siellä on ihania syysuutuuksia, joita voin lämpimästi suositella, ja huom! Ilman kaupallista yhteistyötä, pelkästään tyytyväisenä asiakkaana sen teen.

Koti-ihminen

Syksyisin ja talvisin minusta kehkeytyy pesunkestävä koti-ihminen.

Mikään ei ole mukavampaa, kuin tulla vilpoisasta ja sateen tuhnuisesta ulkoilmasta kotiin.
Iskeä villasukat ja neuleet ylle. Keittää kupponen kuumaa..

..ja alkaa puuhastelemaan!

Kaikkea!

Pientä!

Voi vaikka pestä ja järjestellä maustepurnukoita ja ohessa aivastella makeasti mausteiden tuprahdellessa nenään.

Tai sitten voi puristella ja tiristellä erilaisia tuoremehuja, joko käsin tai oikein urakalla mehulingolla. Sen jälkeen on sitten hyvin terveellinen ja aikaansaapainen olo, kun tämän c-vitamiiniurakan on tehnyt ja maistelee suu messingillä raikkaita tuotteitaan.

Mutta puuhastelu ei jää toki siihen.
Sitten tehdään raasteita. Kaikki syksyn kasvikset raastetaan ruokapöytään. Kaalit, lantut, porkkanat...(sekä rystyset ...verille.)

Ihanaa. Syksy on oikeasti ihanaa!🍃🍂🍏🍎🍏🍁
Koti-ihmisyys on ihanaa. Luvan kanssa saa olla taas semmoinen 💚

Omenavaras

 Tämän vuoden runsaista omenasadoista mieleeni.

Sisarellani on omenasadon verottaja, jota joutuu tarkasti pitämään silmällä.
Tämä Rosvo nimitäin söisi satoa mielellään, ja ihan suoraan puusta.

Mutta sehän nyt ei sovi ollenkaan!
Eihän sitä mahakaan kestä. Kielto tulee saman tien...mutta silti, aina kun silmä vähänkään välttää....katse on kohti omenoista notkuvia puita.

" Täh!?...Minäkö...? EN se MINÄ OLLU..!"

Seitit sateessa

Maanantai.
Sade on rummutellut tasaiseen tahtiin jo aamusta asti.
Sisällä hämärän hyssy vaatii valoja päälle keskellä päivää.

Pitkäjalkaiset lukit koitaa kohmeisin kintuin hiipiä huojuen sisätiloihin, aina kun ulko-ovea raottaa.
Seittejä punovat hämähäkit ovat vuoranneet kuusen oksat ohuin seitein. Ei niitä edes huomaa, kuin tälläisinä kohmean koleina ja pisaroiden täyteisinä aamuna, kun rihman ohuet seititkin saavat omintakeisen vesikuorrutuksen.

Osassa maata on tänään annettu jo kelivaroituskin lumen- ja räntäsateen vuoksi.
Syyslomatkin ovat alkaneet.
Hiljalleen kai talvikin sitten tekee tuloaan.

Minä vain istun, kirjoitan ja katselen sadetta ikkunasta. Ihan tuntuu kuin kaamos olisi hidastanut toimintojani...niin varmaan onkin.

Kanelin ja kaalin käryä

Miten olikin ihana lauantai eilen.
Voimaannuttava, puuhakas, olematta kuitenkaan kiireisen tuntuinen.
Minusta kuulkaas tuntui, että eilisen ansiosta otsasta suli pari syvää ryppyä ja onnellisuus hiipi silmäkulmiin sekä poskipäihin.

Pyörän- ja konehuoltohommien jälkeen tehtiin iso kattilallinen lammaskaalikeittoa ja uuniin kypsymään muru-omenapiirakka.

Piiras tosin kärähti taas pikkuisen. Minulle se on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten eipä tuo haitannut. Paiskattiin paksua vaniliasoossia kylkeen niin, avot. Saatiinpa makoisia huutonaurujakin, kun yritettiin huvikseen tehdä kauniita annoskuvia omenapiirakka-vaniliasoossilautasesta.

Noh, eihän siitä mitään tullut!
Annoslautaset olivat kuin yhtäaikaisen räjähdyksen ja oksennuksen jäljiltä.
Tassilla oli enemmän soossia kuin piirakkaa, eikä siitä ei ottanut tolkkua, että onko kyseessä kinkku- vai omppupiirakka! 😆😅😂

...Joten mennäänpä kuvakollaasissa ihan rustiikkimeiningillä ja turhia kaunistelematta vaan.

🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Illalla, kun hiippailimme lauantaisaunasta syyshämärään olohuoneeseen, eräjorma sanoi: "Täällä tuoksuu joulu.."

Minun tuli hyvä niin hyvä ja rauhallinen olo siinä hetkessä, kun katselin kylpytakki päällä edessäni hiippailevaa saunapuhdasta miestä iltavalaistuksessa ja kotona tuoksui kanelilta.....
ja lammaskaalilta!

 🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Tänään aion jatkaa tehokkaalla, rauhallisuuden ja hötkyilemättömyyden linjalla!
Ulkoilua, Neiti Marple ja Strömsöötä, ehkä iltapäivätirsat, omppupiiraskahvit..villasukkadiskoilua sekä lukemista.

Siinähän sitä, sunnuntaita ja tekemistä jo kerrakseeen.

Haaveissa tehoviikonloppu

Syyskuu vetelee viimeisiään.
Huomenna heilahdetaan jo lokakuun puolelle.
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus olla tehokas.
Tehdä paljon asioita ja saada aikaiseksi.
Toivottavasti myös blogiinkin taas enemmän tarinaa ja kuvaa.
Korostan; toivottavasti.

Syyskuulta, tähän lauantaiseen aamuun, repalainen kuvakooste. Kovin riekalaiselta o tämä kulunut kuukausi tuntunut;  kiireiseltä sekametelisopalta. Hienoja pieniä hetkiä ja yllätyksiä siinä missä murheita ja harmaita hiuksiakin.

Mutta, sellaista tämä elämä on. Hienoudenkin ymmärtää vasta kun on huonoutta, mihin sitä verrata.

Aamu-usvassa

Tai sumuahan se oikeastaan oli koko aamupäivän.
Minulla on vapaapäivä. Hyppäsin aamulla fillarin satulaan ja poljin katselemaan tuon tasaisen harmaan verhon peittämiä maisemia.

Utu peitti järven.
Näytti kuin uimarannan pelastusvene olisi viskattu keskelle autiomaata.
Järveä ei näkynyt.
Jostain järven selältä kuului puheen sorinaa ja airojen kolinaa.
Siristelemällä saattoi tumman soutuveneen silhuetin  nähdä harmaan hunnun keskeltä.

Rannoilla järvien

Nämä kuvat otin noin reilu viikko sitten.
Syksy on edennyt selkeästi.
Tällä hetkellä maisema on jo aivan eri kirjava.

Toivon, että aurinko suo tänään säteitään ja pääseen kuvaamaan, miltä maat ja mannut näyttävät tällä hetkellä.

Oktoberfestit ovat parhaillaan Münchenissä käynnissä. Tänä iltana olisi teemaan liittyvää juhlahumua itsellekin tarjolla.

Katsotaan miten naisen käy; vai voittaako villasukat ja Avara luonto -ohjelma tämän kisan 6-0. 😆

Kun ei nappaa, niin ei

Nyt on ollut blogin päivittämisessä kyllä isomman luokan haasteita.

Aluksi teknisiä ja sitten, sanotaanko henkisiä. Ei vaan ole huvittanut, tai ehkä ei ole vaan ollut mitään erityistä mitä kuvin tai sanoin kertoa. Töitä, sieniä, marjoja ja taas sama ritirimpsu uudestaan.

Valokuvaamassa ei ole tullut käytyä aikoihin. Aina vaan sataa tai töiden jälkeen ei ole jaksanut.
Noh..viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, jos silloin korjaisi tämänkin asian. Antaisi pitkästä aikaa kameran laulaa.

Tässä on vain pari otosta kuluneelta viikolta, kännykällä räpsyteltynä.
Kuten huomaatte, sieniteemasta ei päästä vieläkään mihinkään 😆

Sunnuntaikahvilla ♥

Eilein sunnuntaina paistoi aurinko upeasti!

Tuli pieni kesä hetkeksi takaisin.
Se oli kuin intiaanikesän pikkuserkku, joka kylässä piipahti ja lämmöllä sekä paisteellaan helli sunnuntaipäivän raukeita viettäjiä.

Kesäinen marjakakku maistui sunnuntaikahvilla, suut oli messingillä kuin suvisena päivänä laiturin nokassa.

Ja mikä parasta, maanantainen arkiaamu ja aurinko on täällä taas. Ihanaa!

Lauantaisatoa..

...torilta 😊

Näistä koristekurpitsoista olisi tarkoitus jotain asetelmaa vielä jossain vaiheessa väsätä.
Nähtäväksi jää, tuleeko tekemällä tehtyä sitten mitään, vai asettuuko ne vaan sinne minne asettuu ...

Kivoja väripalleroita ne on. Vastustamattomia!

Chiliruukku löysi tiensä uuteen kotiin. Suuren suureen noita-nokinenän kahvipannuun.

Värit vaihtuvat

Sateen piiskaamana alkoi syyskuu.

Punaiset puolukat odottavat metsässä poimijaansa.
Yksittäisiä keltaisia lehtiä varisee harvakseltaan koivun oksilta.

Toivottavasti saadaan paljon kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä, jolloin voi nautiskellen istuskella kannon nokassa, haltioitua metsän rauhasta ja seurata, kuinka kesän vihreys vaihtuu hiljalleen värien kirjoon.  Valokuvata.

Uusi viehättävä kuukausi on taas alkanut.

Syksyn tullen

Vielä viimeiset kuvahäivähdykset kesästä.

Elokuisia kummia kuvakulmia

Vielä näkyi auringonsäteitä

Marraskuu alkoi.
Eilen vielä aurinko näyttäytyi kuin yllättäen pimeyden keskeltä. Sitä hetkeä piti hyväkseen käyttää ja  kiiruhtaa rantaan kameran kanssa juoksujalkaa; kuvata kuulaita maisemia, ilman lunta ja pimeyttä. Hiekassa lupaus tulevasta keväästä ja kesästä. Kun reilu puolitoista kuukautta jaksetaan tätä pimeintä aikaa läpi kahlata, onkin jo taas talvipäivänseisaus, josta lähtien alkaakin päivät taas hiljalleen pitenemään.

Tällä viikolla sääennusteet kovasti jo lupaavat talven saapumista.
Entinen pieni lumipeite sulikin pois reilussa vuorokaudessa. Uusi kuukausi ja samalla vaihtui taas blogini perusasu, eli banneriin uusi Muumi-mietelause ja ajankohtaan sopiva kuva.
Ilmat viilenevät ja puikot kilkattavat kiihtyvään tahtiin aina iltaisin, sillä lämmintä tossua tarvitaan viluvarpaisiin ♥

Aromisia aroniamarjoja

Lähettiinpä, pimeän ja kylmän iltapäivän piristykseksi, hyötyliikkumaan eli marjapuskiin venyttelemään. Nimittäin; nyt on kivasti jo kylmä käynyt puraisemassa aroniamarjoista pahimmat kitkeryydet ja ne ovat pulleita, mehukkaita ja parhaimmillaan. Itselläni on sen verran happaman/katkeron maun sietokykyä, että aronia, tuo supermarja, " ei vedä edes suuta väärään", kuten se useilla marjan maiskuttelijoilla saattaa tehdä. Minä voin kuitenkin näitä maiskutella suu sinisenä ja hymyssä suin, ilman irvistelyjä :)

Winter is coming, eli sieltä se talvi vaan lähestyy; Heti tuossa kotiin päästyä alkoi satamaan lumen ja rännän sekaista sadehyhmää.

Todellista superruokaa, valitettavan aliarvostettu herkku, vaikka niin helposti olisi pihaan kasvatettavissa ja poimittavissa, kun vertaa esim. mustikkaan, jota saa "takapuolipitkänä" ja selkäjäykkänä noukkia. Nämä senkun napsii pensaasta vaikka suorin jaloin, eikä ole poiminta-aikaan itikat tahi helle riesana ja sankollinen tulee täyteen hetkessä.

Tein tuohon postauksen loppuun pienen koosteen aroniamarjan hyvistä ominaisuuksista, eräästä VÄRTSI-lehden artikkelista, kun sattui siitä sopivasti silmääni osumaan aronia-aiheinen juttu, niin kyhäsinpä siitä siis koosteen, lyhentäen ja fenolien kohtaan selventävän alaviitteen lisäten. Hurjan tehokas marja tuntuisi olevan, vähän vaivaan kuin vaivaan on apuna tai ennaltaehkäisynä, jos siis kaikkiin kohtiin on uskominen. Ja vaikkei kaikkea uskoisikaan ja aronian vaikutuksia ihan noin vain purematta nielisi, niin eikös ylipäätänsä, olisi kaikenlaisia marjoja hyvä ihmislapsen välillä mutustella.

Suosittelen kuitenkin aloittelemaan varovasti tämän marjan kanssa. Eli kohtuudella, ihan muutama marjakin riittää, vaikka smoothieen. Jos on herkkä vatsa, sappivaivaa, verenpainelääkitystä tai alhaista verenpainetta, niin varovaisuudella kannattaa tätä nauttia. Esim. aroniasta tehtyä tuoremehua ei litratolkulla kannata/tarvitse kenenkään päivän mittaan lipitellä, "vaan lasillinen lääkkeeksi" vaikka aamuboostina. Teen vielä jossain vaiheessa postauksen joistakin hyviksi testaamistani resepteistä, joita itse käytän erilaisten aroniamarjaherkkujen valmistuksessa.


Aroniamarja:

• korkea *fenolipitoisuus. Hillottuna fenolit säilyvät hyvin (70%), mehussa fenoleista on jäljellä 20%, kuivaus hävittää fenoleja paljon. 
• runsaasti flavanoideja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita. 
• erinomainen antioksidanttilähde – jopa viisi kertaa parempi kuin mustikka.
• torjuu verisuonten kalkkeutumista, estää sydän- ja verisuonisairauksia, 
• alentaa verenpainetta ja torjuu sen nousua sekä alentaa kolesterolia. 
• torjuu virtsatievaivoja, tulehduksia ja flunssaa
• ennaltaehkäisee ja torjuu syöpiä (*kts. fenolit) ja diabetesta, edesauttaa ruoansulatusta, auttaa suolistovaivoissa ja parantaa muistia. 
• torjuu mahahaavaa, maksavaurioita ja silmätulehduksia. Aronia puhdistaa elimistöä ympäristömyrkyistä ja suojelee UV-säteilyltä.
• vahvistaa myös immuunipuolustusta.

*Fenolit ovat kasviravinteita, joita esiintyy runsaasti varsinkin marjoissa. Monissa kotimaisissa marjoissa fenoleita voi esiintyä jopa 1 % koko tuoreen marjan painosta (esim. marja-aronia).  Fenoliset yhdisteet toimivat antioksidantteina ja auttavat kehoa etenkin erilaisten tulehdusreaktioiden alentamisessa ja immuniteetin vahvistamisessa. Fenolit ehkäisevät lisäksi karsinogeenisten eli syöpää aiheuttavien yhdisteiden haitallisia vaikutuksia, säädellen entsyymitoimintaa, antiogeneesiä (kasvainten verisuonittumista) ja aiheuttaen ohjelmoitua solukuolemaa haitallisissa syöpäsoluissa (apoptoosi). Monet fenolit toimivat voimakkaampina antioksidantteina kuin yleisesti tunnetut antioksidanttiyhdisteet, kuten C- tai E-vitamiini.
Lähde: Jaakko Halmetoja: Pakurikääpä-opas lääkinnällisten sienten maailmaan

Rautalangasta väännettynä

Minua suututtaa, kun luontoon jätetään lojumaan kaikenmaailman romua ja roinaa.
Nämäkin rautalangan häkkyrät; vaikka ne kuvasinkin varsin taiteellisessa valossa, ovat viattomille luontokappaleille vaaraksi ja harmiksi. Niihin jää helposti kiinni, niin siivekästä kuin nelijalkaista menijää, ja senpä takia tämmöiset häkkyrät pitää poimia pois kuleksimasta. Kyllä niihin ihmisenkin jalka hämärissä ja huomaamatta metsikössä sotkeutuu.

Kaikenniinlaisia, juuttaan väkkyröitä, sanon minä.

Torttutaikinaa, räntää ja kilokynttilöitä

Kello ei ollut vielä kahtatoistakaan aamupäivällä, kun pyöräilin räntätihkussa ostoksilta kotiin.
Ulkona oli todella hämärää ja tuntui kuin olisi ollut ilta jo ovella. Kauppoja kierrellessä oli mennyt ajantaju; suorastaan hämmästyin, kun kotiin tullessa vilkaisin kelloa ja se ei näyttänyt edes puoltapäivää. Kävi äkkiseltään mielessä, että onko paristo kellosta loppumassa, vaan eipä ollut. Pimeä aika vaan on taas täällä.

Oli hauska shoppailureissu. Sain monet hymynkareet suupieliini, seuraillessani sivusta pienten lasten riemua. Kauppoihin kun oli jo ilmestynyt vilkkuvia jouluvaloja ja kiiltäviä koristeita, namusista puhumattakaan. Voi niitä aitoja ilonkiljahduksia ja ihastuneen kirkkaita katseita. Tuli itsellekin lapsenomainen innostus ja hymy huulille.

Paras hetki oli kassalla.
Siellä semmoinen taskumatin kokoinen, hyvin tomera pikkupoika nosteli, omaan kokoonsa ja voimiinsa nähden painavia kilokynttiläpaketteja, korkealle, päänsä yläpuolella olevalle kassahihnalle  ja samalla selvitti kassaneidille, kovalla äänellä ja oikein leveällä savonmurteella:  

" Nyt kannatti näitä ostoo usseempi paketti kerralla, kun sai niin halavalla. Vuan onneks ei otettu kolomee pakettia kuitenkaan..."

Kassaneiti kuuli kyllä äänen ja näki kilokynttiläpakettien ilmestyvän jostain syvyyksistä kassahihnalle, vaan muutapa hän ei tästä edullisten kynttilöiden ostelijasta nähnytkään, korkeintaan pipon laen. Siinä oli hänellä ja kaikilla meillä muilla jonottajilla hymy herkässä sekä naurussa pidättelemistä. Aivan mahtavaa tormakkuutta ja ahkeruutta tämä äitin pikku apulainen osoitti. Ja tuo leveä savon murre taaperon suusta, kuin isäntämiehellä konsanaan, oli kuin kirsikka kakun päällä. Hymyilyttää vieläkin.

Ai niin, kai se lasten joulumieli tarttui itseenikin, sillä ostin, jossain ihmeellisessä mielenpistossa, paketillisen jo torttutaikinalevyjä pakastimeen jemmaan...juuh.

Tänään oli mukana vain "pikku-digi". Sillä nappasin kuvan tästä hyljätystä pyöränromusta, jonka korissa kasvoi heinää ja se oli täyttynyt pudonneista vaahteranlehdistä. Siinä se vain talvea odotti vailla omistajaa. Karua kauneutta.

Harmaita, kuulaita

...päiviä,
...sukkia,
...silakkapihvin hopeisiä selkiä,
...kiviä sun muita mukavia.

Sitä on tämän viikon väriteema. Aurinko on pysynyt suhteellisen tiukasti pilvien takana. Mutta eipä tuo ole oikeastaan tahtia haitannut, ja harmaahan on lempivärinikin :D

Ihmetellä täytyy, minne se taas tämäkin viikko on vilahtanut. Yhtäkkiä havahduin ulkoilman harmautta ihastellessani, että nythän on jo torstai. Jostain syystä ei ole tuntunut torstailta tai että, viikonloppu kolkuttelee ihan ovella.

Eilen illalla minun rupesi tekemään mieli silakkapihvejä. Kouluaikaan suoraan sanottuna inhosin ko. ruokaa. Ala-asteella niitä en päässyt karkuun, kun piti opettajan johdolla mennä parijonossa ruokalaan ja ruoka-annos oli pakko syödä valvovan silmän alla. Ylä-asteella sen sijaan, silakkapihvipäivinä, askeleet johtivat ruokiksella puolijuoksua kohti lähikauppaa, kun se silakkaruuan pelkkä haju jo etoi niin, että ulos oli päästävä ja nopeasti.

Mutta niinpä se vaan ihmisen mieli ja makutottumukset muuttuu. Suurin kiitos tästä silakkakäännytyksestä kuuluu ylkälle, joka paistoi minulle elämäni ensimmäiset - oikeasti järjettömän hyvät silakkapihvit ♥. Nykyisin niihin tulee jopa säännöllisin väliajoin mieliteko. Ja eilen iltamyöhällä semmoinen tuli. Viikonloppuna olisi niitä kiva syödä taas pitkästä aikaa...täytyykin käydä ehottelemaan ;)

Kultahilettä ja keltaisia neulasia

Kaivelin talvivaatetta esille jo urakalla. Toppatakkia ja villahousua, ihan varuilta, ettei vaan pääse sitten oikea talvi yllättämään kiireisenä aamuna ainakaan.

Puissa näkyy vielä yllättävän paljon värikkäitä lehtiä. Ihastelin mm. lehtikuusta - sen kauniita kullan- ja kellanhohtoisia neulasia.

Siinäpä sitten latvuksia töllistellessä mieleeni putkahti jostain syystä kultahileet ja niistä taas luontevasti, ajatusten aasinsiltani, johti isänpäivä- sekä joulukorttiaskartelumietteisiin. Niiden värkkäilyjen kanssa on melkein joka ainoa armon vuosi tahtonut käydä niin, että olen hyvissä ajoin kyllä ostellut kaikkenlaisia ihanaakin ihanampia askartelu- ja korttitarvikkeita alelaareista, vaan sitten ne itse askartelut ovat jääneet jostain ihmeen kumman syystä niin viime tinkaan, että olen joutunut lopulta lähes henkihieverissä kauppaan juoksemaan valmiiden joulutervehdysten ostoon.

Vaan..jospa tänä vuonna katkaisisi tämän korttikierteen. Kaivelisi nuo valtaisaksi edellisinä vuosina kertyneet askartelumatskukasat esiin ja alkaisi iltapuhteena jo jotain väsäilemään. Aloittaisikohan ihan jo vaikka tänä iltana isäpäiväkortin...
...suunnitelusta...
...ainakin ;)