Lihapullaperjantai

Kaikenlaiset projektit ja hössötykset sekä pitkät päivät ovat vieneet naista.

Päivät menneet koko tammikuun ajan sitä rataa, ettei niistä oikein muistakaan mitään muuta kuin rytmin: aamulla ylös ja illalla sänkyyn. Ja minä kun onneton luulin, että vuoden alku vähän hellittää ja jää aikaa kaikelle kivalle hömpöttelyllekin.

Mutta...kun vauhti kiihtyy liikaa, on otettava järeät keinot sen katkaisuun.
Eli silloin on tehtävä:
Lihapullia!

Meditatatiivistä touhua.
Tehdä taikina, pyöritellä palleroita, paistella ja nuuhkia ruuan hyvää tuoksua...ja lopuksi suu messingillä maistella tuotokset.

Arkista. Tuttua. Tavallista.
Ihanaa.

Hyvää - lihapullien tuoksuista - sunnuntaita, vaikka pullaperjantai menikin jo ♥

Esteistä huolimatta

Joskus elämä on: tasaista ylämäkeä ja sekamelskaa...ilman hissiä.

...täällä taas!

Pitkä tauko.
Syynä yksinkertaisesti ajan ja energian vähyys.
Silloin joutuu jostain aina nipistämään, ja nyt se on ollut valokuvauksesta ja tästä blogista.

Kiireen keskelläkin, olen kuvia räpsytellyt sieltä täällä, jos en järkkärillä niin kännykällä edes.

Ja sitä sekalaista satoa koitan tänne sitten jälkijunassa ruveta laittamaan, että itsekin muistaisin mitä tämä kulunut marraskuu vuosimallia 2017 on oikein sisällään pitänyt.

Tämä viikko on vielä tiukkaa aikataulua, mutta sitten viimeistään vähän höllätään ja suolletaan taas tännekin kuvakollaasia tuutin täydeltä!

Seitit sateessa

Maanantai.
Sade on rummutellut tasaiseen tahtiin jo aamusta asti.
Sisällä hämärän hyssy vaatii valoja päälle keskellä päivää.

Pitkäjalkaiset lukit koitaa kohmeisin kintuin hiipiä huojuen sisätiloihin, aina kun ulko-ovea raottaa.
Seittejä punovat hämähäkit ovat vuoranneet kuusen oksat ohuin seitein. Ei niitä edes huomaa, kuin tälläisinä kohmean koleina ja pisaroiden täyteisinä aamuna, kun rihman ohuet seititkin saavat omintakeisen vesikuorrutuksen.

Osassa maata on tänään annettu jo kelivaroituskin lumen- ja räntäsateen vuoksi.
Syyslomatkin ovat alkaneet.
Hiljalleen kai talvikin sitten tekee tuloaan.

Minä vain istun, kirjoitan ja katselen sadetta ikkunasta. Ihan tuntuu kuin kaamos olisi hidastanut toimintojani...niin varmaan onkin.

Aamu-usvassa

Tai sumuahan se oikeastaan oli koko aamupäivän.
Minulla on vapaapäivä. Hyppäsin aamulla fillarin satulaan ja poljin katselemaan tuon tasaisen harmaan verhon peittämiä maisemia.

Utu peitti järven.
Näytti kuin uimarannan pelastusvene olisi viskattu keskelle autiomaata.
Järveä ei näkynyt.
Jostain järven selältä kuului puheen sorinaa ja airojen kolinaa.
Siristelemällä saattoi tumman soutuveneen silhuetin  nähdä harmaan hunnun keskeltä.

Yksinäinen matkustaja ja kylmä kivi

Se Jaakkokin sitten taas tänään sen kylmän kivensä veteen nakkasi.
Noh..jos totta puhutaan, ei tunnu missään. Niin kylmää ja sateista ollut koko kesä, että yksi kylmän kiven uhka ei hetkauta enää suuntaan eikä toiseen 😄

Rannalla oli tänään tuommoinen yksinäinen matkuja, omistajaton ankka, joka sateesta märkänä katseli ulapalle hiekalla maaten. Koitin keksiä sille paikan, josta omistajansa sen löytäisi. Venetelineellä se oli liian matalalla piilossa, joten se sai jatkaa ulapalle katseluaan jonkun tervaveneen keskipuulla. Toivottavasti ankka löytää kotiinsa.

Joskus se yllättää

Maanantai nimittäin.
Vaikka aamulla koneisto ei käynnisty, dieselit tahmoo kuin kesälaatu paukkupakkasilla, niin iltapäivä onkin kuin apilantuoksuista iloelämää. Hauskoja ihmisiä, hymyä, hyvää ruokaa ja arkinautintoa.

Hyvä näin. Ihanaa, että maanantaikin voi yllättää. Tästä on kiva jatkaa viikkoa.

Lipstikan tuoksua

Pitkästä aikaa pistin kasvikuivurin puhisemaan.
Lipstikat saavat nyt kuivatuskäsittelyn. Teen kuivatuista lehdistä sitten lipstikkasuolaa.

Asunnossa leijailee tällä hetkellä hyvin vahva tuoksu ja kuivurin ääni on unettavan rauhoittava.
Kannatti ruveta vielä töiden päälle tähänkin hommaan: Onpa ihana sitten talvella keitellä vaikka lihasoppaa, eikä tarvitse kaupantätien liemikuutioita laitella, kun on itse tehtyä yrttisuolaa makua antamaan.

Kesä ja satokausi..voi että tämä on ihanaa ja inspiroivaa aikaa. Oispa vaan itsellänikin vähän enemmän aikaa hääriä näiden säilöntäpuuhien parissa. Mutta, nautitaan kaikista, pienistäkin hetkistä.

Eilistä keikkaa

Eilinnen ilta: pika-illallinen pystybaarista, eli kanapatonki matkaan ja auton keula kohti Alapitkee, jonne tehtiin kesäteatterimatka.

Vaikka taivaalla vaelsi vähän väliä synkähköjä pilviä, saatiin sateeton ilta. Ja eipä tuo sadekaan olisi katetussa katsomassa haitannut. Väkeä oli paljon ja sitä myöten katsomossa tiivis, mutta hyvä tunnelma.

"Jaetun maan lapset" -näytelmä sijoittui Lapinlahden Alapitkälle vuosina 1944-52, kertoi Salmin Karjalan evakoiden sopeutumisesta Savon maille. Ajasta, jolloin maata jakoivat sekä sodan että rauhan ajan asutustoiminta.

Näytelmä oli iloinen yllätys, sillä myönnän, että hieman pelkäsin sen olevan raskassoutuinen seurattava, vaan turha pelko. Sai nauraa, oli mielenkiintoista seurattavaa, opettavainenkin, paljon lauluesityksiä ja sekaan mahtui muutama todella hieno roolisuoritus. Ihastelin myös lavastuksen hienoja, vanhoja esineitä.

Väliajalla juotiin kaffeet, oikein Suomi 100-vuotta leivonnaisten kera.
Olipa mukava irtiotto arjesta.

Hyvä päivä

Kesäteatterista kotiuduttu hetki sitten.
Näytelmä oli positiivinen yllätys. Seura oli mitä parhain; parannettiin maailmaa ja naurettiin.
Muutekin päivään on mahtunut paljon naurua ja iloa. Ei voi todeta muuta, kuin että:
tämä oli hyvä päivä.

Lisää tuonnenpana, nyt kohti yösijaa, jaksaa aamulla taas virkein silmin töitä paiskia.
Ja tästä päivästä jotain kuvakulmia lisääkin tänne blogiin laitella.

Sadetta ja suunnitelmia

Eilisestä illasta asti on vettä tullut välillä kaatamalla ja ukkonenkin on murahduksiaan ilmoille heittänyt. Tulin pienelle paussille ja fillaroin tänään vielä iltasella töihin.

Ostin kuusenkerkkäsiirappia, johon oli sekaan keitetty pakurikääpääkin. Sitä tässä olen tuoreiden vadelmien (kotimaisten) kanssa vähän maistellut, ja täytyypä sanoa, että kielen meinaa viedä mennessään nämä herkut.

Huomenna onkin kiva ilta tiedossa. Lähdetään töiden jälkeen suoraan kesäteatterireissuun.

Sateisena iltana

Sade ropisee pihamaalla maanantain kunniaksi.
Luonto ja viherkasvit tykkäävät ja eipä tuo itseänikään kummemmin ole tänään haitannut.
Voinpahan hyvällä syyllä katsella kuvia ja fiilistellä sisätiloissa vielä kerran viikonlopun kivoja hetkiä.

Arkivapaalla

Arkivapaapäivä.
Mukavaa.

Olen hoidellut asioita kiireettä ja kierrellyt kaupoissa.
Kirjoitellut puutelistoja ja tehnyt hankintoja tulevaa viikonvaihdetta silmällä pitäen.

Istunut hetken puiston penkillä, nauttinut hivenen lämmenneestä säästä ja katsellut, kuinka arki pyörii ympärillä omaa rataansa.

Avokasaika

Eilen aurinko lämmitti ensimmäistä kertaa niin lämpimästi, että uskalsin jo kaivaa kesäkengät kaapista. Siis sellaiset nappastelukengät, joissa on varpaan kärkeä ja kantapäätäkin auki. Olipa askel keppoisen keveä talvirönttösten jälkeen. Ehkäpä sitä voisi jo puhdistella ja laitella talvikengät naftaliiniin odottamaan taas seuraavia lumia.

Hiih..kuvaamani "lompsukkaat" eivät liity tähän tapaukseen 😄

Pakkasta ja hermopinnettä

Kesäkuuhun enää muutama viikko, viime kesänä villit lupiinit jo loistivat paikoin kukassa kesäkuun alkuviikoilla. Ei taida kukkia tänä vuonna.

Pieni pistiäinenkin oli ihan kankea ja kylmissään leskenlehden kukalla.

Ketunleipää ja maahumalaa pääsee keräilemään ensimmäisten villiyrttien joukossa. Maahumalaa tosin  "mausteeksi" vaan, sillä kun voi olla sivuvaikutuksia liiallisesti käytettynä.

Kylmyys oli eilen luita ja ytimiä myöten tuntuva.
Tänä aamuna onneksi aurinko taas paistelee, kun tässä postauksen laitan nopeasti ilmoille ennen töihin lähtöä.

Putkiremontti jatkuu vaan, vaikka sen piti loppua jo aikaa siten. Se on aiheuttanut minulle pientä käämien kärähtelyä ja stressiä. Täytyy vain koittaa ajatella positiivisesti, että nyt on kuitenkin valtaosa remontista takana ja enää pieni rykäys edessä...kolme viikkoa, mikäli on työmiesten arvioon luottaminen.

Kylmien säiden tuomaa mielen mustumista ovat ilahduttaneet kuitenkin maasta näkyvät, lohdulliset kevään merkit, kuten talvehtineet ketunleivän ja maahumalan lehdet. Ehkä pian pääsen villiyrttejä villiintynein mielin poimimaan.

Kutupaikkoja

Tänä keväänä olisi haaveissa saada jotain jännittäviä kuvakulmia sammakoista tai ainakin niiden kudusta, jos ei muusta. Sopivia paikkoja on tullut katseltua jo sillä silmällä, vaan saas nähdä miten naisen käy.

Oli muuten eilen maha jostain syystä niin sekaisin ja kipeä, etten uskaltanut syödä koko päivänä mitään. Tämä harmitti etenkin siitä syystä, että en heikotukseltani enää  jaksanut töiden jälkeen käydä paikallistuottajien torilla. Sieltä olisi saanut suoraan tilatuoretta apetta ja taatusti läheltä. Kova siellä oli kuhina ja jonoja riitti, kun heikotuksesta hortoillen, kohti kotia ohi fillarilla ajelin.

Noh, seuraavan kerran sitten, ja valikoimathan eikun paranee, kun satokausikin kunnolla alkaa. Itsellä polttelee kyllä päästä jo villiyrittisadonkin pariin ja äkkiä. Hitsin kevät, kun on niin hitaasti hiipivä tänä vuonna!

Rantahiekkaa

Vappuviikon alkua elellään.
Aamutelevisiossa luettiin Kevätpörriäisestä lasten keväisiä kirjoituksia, ja säätiedotkin varovaisesti lupasivat jo loppuviikolle auringon paistetta.

Järven jäät ja lumet ovat taas sen verran vetäytyneet, että esiin on tullut rannan hiekkaa. Punaisena loistavaa, viime kesän aaltokuviointi pinnassaan. Ei malttaisi odottaa, että tuonkin rantatörmän peittää taas tuttu veden liplatus.

Poika parvekkeella

Eilisen päivän tarinat jäi kirjoittamatta, sillä putki-poikien viimeisenpuoleiset(kohan...) remppavaiheet, vaativat pieniä kodin järjestelytoimia, joten ne vei eilisen illan ja aamun tehokkaat kotitunnit näiltä blogi-askareilta.

Mutta koitetaanpas tänään, myrskyisän tuulisena iltana, korjata asia.

Eilen sattui hupaisa tilanne kotiin pyöräillessäni. Näin, kun aurinkoisella parvekkeella seisoi pieni poika. Yht´äkkiä tuo poika huutaa kovalla ja kirkkaalla äänellä, kättään heiluttaen: " Moiii!" No minä hämmästyneenä moisestä yllättävästä tervehdyksestä, hymyilen ja nostan käteni vilkutukseen ja huudan takaisin: " Moiiiii!" Olin jo ohittanut parvekkeen hymyn kare huulillani, kun kuulen vielä takaani huudon. " Oisit vuan tänne tullu!" Siihen en enää pystynyt pojalle mitään vastaamaan, kun pyörä oli kuljettanut minut ja tarakalla keikkuneen piimälimpun ja mykyrokka-astian kauas, liian kauas, jotta olisin voinut mitään enää toiselle vastata. Harmi.
Eilen muuten maistoin ensimmäistä kertaa nuita edellä mainittuja paikallisherkkuja. Ja tänään työnantajani kanssa maistelimme kahvikupposen äärellä, aitoa, lämpöisen tuoretta ja vain rukiista tehtyä leipää. Oli hyvää. Kotoista ja perinteistä.

Tänään on tuuli puuskutellut niin, että mainostelineetkin läksivät "lentoon" ja tukka oli tosissaan kuin tuulettimen korjaajalla. Suut ja silmät oli täynnä hiekkaa. Vähän vettäkin vihmoili. 

Mutta, loppuviikossa jo elellään. Täyteläinen päivä oli tänäänkin: tuulinensa, putkiukkoinensa ja  kaikkinensa.😃

Aamusta aurinko vielä Aidaakin lämmitti, vaan ilma muuttui niin, että villapohjallisia jo melkein toivoo tossujansa lämmittämään ;D

Eka päivä

Vähän väsynyt, mutta onnellinen.

Työpäivä uudessa paikassa on vajaa tunti sitten saatu päätökseen. Kiirettä, paljon askelia ja uutta opittua on aivokapasiteetti pullollaan. Jännittäviä kääteitä, hienoja asiakkaita sekä työkavereita ja inspiroiva ympäristö.

Postailuaikataulu tulee näiden uusien työkuvioiden myötä muuttumaan. Aikaisemmin koitin (ja yleensä ehdinkin) saada kello viiden tai kuuden maissa päivän tarinat ja kuvat pulkkaan, vaan nyt ei siihen aikatauluun ehdi millään. Ja varmaankin jokunen päivä jää tarinat tekemättäkin. Panostan tähän harrastukseen enemmän sitten vapailla ja viikonloppuisin.

Mutta nyt lähden suihkuun, vedän lököasun ylle, nostan koivet hetkeksi seinälle ja selailen hetkisen töistä lainaamaani mielenkiintoista villiyrttiopusta (kesää jo silmällä pitäen😎)
... sekä olen iloisen kiitollinen tästä päivästä.

Pikkuhiljaa pääsiäistä kohti

Tähän alkuun, tiedotusta Helmipuuroa -ruokablogin parannuksista, joita eilen illalla tein, ihanan lukijani kysymyksen havahduttamana. Eli nyt sivupalkin kaikissa pienissä kuvissa on linkit, jotka johtavat kyseisen kuvan aihealueen postaukseen. Kiitos vielä lukijalleni tästä hyvästä huomiosta ♥

🐦🐦🐦

Ja sitten maanantain tarinoihin.
Vaalivalvojaiset on valvottu ja kaikki on toivottavasti virvottu Palmusunnuntaina oikeen tuoreeksi ja terveeksi. Eilisestä Palmusunnuntaistahan alkoi nyt sitten hiljainen viikko, tai piinaviikoksikin sitä on kutsuttu. Hiljaisen viikon jokaisella päivällä on oma nimensä. Tänään on malkamaanantai.

Pääsiäinen siis lähestyy huimaa vauhtia. Mukavaa. Pääsee pitkiksi pyhiksi rauhoittumaan ja puuhastelemaan kaikkea mukavaa. Parasta on yhteinen vapaa ylkän kanssa. Eilen illalla päätettiin, että tänä vuonna ei tehdäkään lammasta, vaan vaihtelun vuoksi luultavasti ihan vaan possua, timjami-konjakkikastikkeessa. Kalan savustuskin taitaa tänä vuonna jäädä vappuun. Vaan eepä tuo mittään..kerkii sitä vappunakin savustaa, on luntakin silloin toivottavasti vähemmän maassa, nyt sitä on vielä turhankin paljon.😆

Kuluneena viikonloppuna käytin aikaa jo kodin pääsiäisvalmisteluihin, siivoilin ja pientä koristeluteemaakin laittelin. Melko hillitysti tänä vuonna mennään. Viime vuonna villiinnyin kirkuvan keltaisesta, sitä oli joka paikassa, vaan tänä vuonna keltaistä löytyy lähinnä vain munankeltuiaisista.  Vaihtelu virkistää. Jätän narsissitkin kauppaan: syötävät yrtit saavat hoitaa vihreyden ja pajunkissarykelmä lasimaljassa antaa graafista silmäniloa. Pikkuisen pistin niihin blingiä, eli muutamat kristallit ja höyhenet roikkumaan.

Jk. Turkoosi muna tuli vihreällä 😄 elintarvikevärillä.?! Sivelin pinnan sillä kauttaaltaan ja huuhtelin ylimääräiset pois. Tuli oikein kaunis väri mielestäni.

Thyme & Rosmary

Timjami ja rosmariini.

Katsoin joskus sellaista englantilaista sarjaa, jossa kaksi tuon nimistä naista teki puutarhahommia ja samalla joutuivat kaikenlaisiin seikkailuhin, ihan tahtomattaan, selvittelemään rikollisten touhuja sekä salaperäisiä murhamysteereitä.

Se on taas tämä aika vuodesta, kun yrtit ovat kovasti ajankohtaisia. Meinaan pääsiäispöperöitä.
Tänään mietin sellaista, jos en hankkisikaan mitään pääsiäiskukkia, pitäytyisin ainoastaan näissä syötävissä vihreissä ja kukkalautasissa, joita on nyt tullut hankittua. Sehän on nyt vaatteissakin niin kovin trenidikästä tuo kukkakuosi, niin miksei siis lautasissakin.

Unirytmini on (kuten pelkäsinkin tuon kellojen kääntelyn jälkeen) totaalisen sekaisin ollut jo pitkään. Nukun yössä noin 4 tuntia, vaikka yleensä sen 7-8 tunteroista tarvitsisin. Illalla en vaan saa unta ja aamulla taas jo ennen viittä herään. No...ei kai siinä mitään, jos virtaa vaan riittää.  Toistaiseksi on riittänyt.