syysloka

syysloka
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vastoinkäymisiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vastoinkäymisiä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Helmihyvää ja huonoa


Helmikuu käynnistyi.
Itsellä ei niin hirmuisen heleissä tunnelmissa, lenssua pukkaa ja yskä saa silmätkin pullistumaan kuopistaan ulos.

Pakkanen paukkuu tänään ja aurinko antaa valoaan. Se tekee aina hyvää. Jokainen aamu ja iltapäivä on ilo huomata, että valoisampia aikoja kohti olemme menossa.

Minulla on taas sata projektia menossa.
Henkilökohtaisia sekä työhönkin liittyviä. Siksi tämän blogin pitäminen on nykyisin tämmöistä: harvakseltaan horinointia.

Valokuvaushommatkin ovat olleet jäissä. Ohimennen tulee kännykällä räpsittyä, vaan järkkärin räpsyttely on ollut luokattoman huonoa. Kaipaan sitä touhua niin kovin, etenkin luontokuvausta. Toivottavasti siihen tulee pian muutos. Saisin kuvausretken tai päivän varatuksi..

Mutta nyt. Rupean juomaan kuumaa ja valloittamaan pyykkivuoria.

Leppoisaa lepoa ja terveyttä kaikille ♥

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kaatuilua kinoksissa


No niin.
Nyt tuli, lunta niin että piisaa. Luultavasti ihan jouluun asti tätä valkeutta riittää.

Tuli niin paljon lunta, että aamulla lähti maa-alta.
Pyörän renkaiden alta muljahti aurausjäljen pehmeä polanne:
siellä oli emäntä maassa fillarin kanssa kyljellään,
polkemassa nietosten keskellä makuuasennossa kohti päivän töitä.

Semmoista.
Onneksi pehmeästi kaatua tössähdin.
Pikkusen olkapäässä tuntui, sekin viiveellä. Mutta ei mitään vakavaa.
Eräs vääräleuka tuttavani ensimmäiseksi kysyikin: " Eihän pyörälle käynyt mitään..?"

Kerran talvessa.
Se on perinne: pitää pyörälläkin kaatua.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Esteistä huolimatta

Joskus elämä on: tasaista ylämäkeä ja sekamelskaa...ilman hissiä.

...täällä taas!

Pitkä tauko.
Syynä yksinkertaisesti ajan ja energian vähyys.
Silloin joutuu jostain aina nipistämään, ja nyt se on ollut valokuvauksesta ja tästä blogista.

Kiireen keskelläkin, olen kuvia räpsytellyt sieltä täällä, jos en järkkärillä niin kännykällä edes.

Ja sitä sekalaista satoa koitan tänne sitten jälkijunassa ruveta laittamaan, että itsekin muistaisin mitä tämä kulunut marraskuu vuosimallia 2017 on oikein sisällään pitänyt.

Tämä viikko on vielä tiukkaa aikataulua, mutta sitten viimeistään vähän höllätään ja suolletaan taas tännekin kuvakollaasia tuutin täydeltä!


lauantai 16. syyskuuta 2017

Teknisiä vaikeuksia ja työkiireitä



Voi tätä tekniikkaa.
Joskus kun se alkaa temppuilemaan, niin niitä ratkoessa sitä sitten kasvatetaan pari harmaata hiusta päähän.
Taisi tulla tällä viikolla viisi harmaata. Kyllä.

Mutta, eipä siinä mitään, elämää on tääkin.
Ja nyt ollaan taas niin sanotusti blogi-sorvinkin ääressä.

Aloitetaan nyt tämä lauantai-ilta kärpässienikuvalla, johon on pujahtanut eräs pitkäjalkainenkin syysvipeltäjä.

Huomenna lisää, kun on vapaapäivä. Ai autuutta, pitkästä aikaa.




lauantai 29. heinäkuuta 2017

Vastatuulen viikko


Kulunut viikko on ollut täynnä pieniä vastoinkäymisiä. On hajonnut tavaroita, putkiremontista vieläkin riesaa, kaikenlaisia pieniä pettymyksiä ja nihkeetä jotenkin joka ikinen päivä.

Huomenna on vapaa. Saa pölistellä tämän viikon pölyt hartioiltaan ja huilata. Ja totisesti. Aion hemmotella ja ilahduttaa itseäni ihan kaikin mahdollisin tavoin. Ja valokuvatakin taas pitkästä aikaa.
Tässä ensiavuksi viime kuvausreissulta pari lähiotosta.

Nyt jalat seinälle ja vaihde vapaalle.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Jäätävää



Sää on jäätävä, rakeita, räntää ja kylmyyttä, jo toista päivää.
Sisuskalujakin on jäätänyt, kun on seurannut Suomen maajoukkueen pelejä.
Eilinen tappio oli todella harmillinen.

Tänään olisi sitten luvassa euroviisukarsintoja. Päästäänkö niissä karkeloissa jatkoon. Peukut pystyyn.

Taidanpa laittaa ihan kuuman jalkakylvyn ja keittää teetä. Sen verran viluisaksi veti tuo pyöräily räntäisessä viimassa.



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Yllättävä aamu


Olin varautunut rauhalliseen, vapaaseen maanantaihin.

Ei toteutunut.
Aamulla, heti seitsemän jälkeen asuntooni tulvi miestä kuin meren mutaa. Tämä asunto ei vielä tänään olisi ollut rakennusvuorossa, mutta jostain kumman syystä, ylimääräistä miestä oli irtautunut toisesta urakasta, niin kysyivät sitten, voivatko tulla jo etuajassa, kun on joutilasta miestä tekemään.

Pöllämystyneenä sanoin vaan että, joo. Sittenhän se olisi taas yhden askeleen valmiinpana tämä remppahomma.

Pimppaluuri.
Opin uuden terminkin. Siis  bideesuihkusta on kyse. Kuuntelin sivukorvalla ihmeissäni, että mitä ihmettä ne oikein meinaavat asentaa kylpyhuoneeseeni, kun p-luuri-sana vilahteli lauseissa välillä; sen asentamisen kanssa oli jotain probleemaa, ei uuteen hana- ja putki systeemiin sitä oltu mitoitettukaan...

No, mutta, en viitsinyt siinä putki-poikien selän takana, kädet lanteilla kyylätä ja patsastella koko päivää, vaan jätin heidät ratkaisemaan luuri-pulmaa ja läksin aikaani tappamaan ostoksille, kirpparille sekä kirjakaupan alennusmyynteihin.

Ja se ei ollut hukkareissu laisinkaan. Sain puoleen hintaan Viettelevät villiyrtit kirjan.
Kuinka olenkaan iloinen! Siinä on niin hienosti esitelty villiyrtit, joita voin innolla kitkeä ruokapöytääni. Uusia idetoita, tietoa ja etenkin ihania reseptejä...oijoi...Kuinka rupesinkin innolla odottamaan uutta kasvukautta. Ai niin, ja lähtihän sieltä kirjakaupasta mukaan vielä auringonkeltainen, mukavan paksu luonnostelukirja. Pääsen ideoita tuhertelmaan muistiin, piirrusteltuina kuvina ja höpinöinä.

Kirpputorilta en löytänyt kuin hauskoja postikortteja.

Katupöly tunki jo sieraimiin. Taivaalla lensi yksinäinen joutsen.
Huomenna taas remontti jatkuu. Asentavat uutta pönttöä, keittiön putkia, kattoa rakennetaan ja mitä kaikkea. Vaan huomenna tuskin kadulla hiekka pölisee; rupesi satamaan lunta, ja reilusti! Maa on taas aivan valkeana.
Tämmöinen maanantai.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ketuttaa



Pakkanen.
Olin jo tehnyt siitä henkistä eroa ja jalka oli innokkaasti lähtökuopassa kuopimassa kevään lämpöjen puolelle.

Mutta ei.
Pyörä kohmeessa sitä taas nenä jäässä eteenpäin sinkutellaan. Olo oli kuin nuilla tunneliin hienosti jonkun taiteilemilla ninja-turtleilla; hampaat irvessä eteenpäin vain, taisteluasenteella.

Ja vihreästä näkymästä mieleen. Herneen versotuskin meni persiilleen, en tiedä mikä meni vikaan, vaikka se on maailman helpoin homma. Noh. Vähän ketuttaa tänään kaikki, mutta tekevälle sattuu ja uutta matoa koukkuun eli hernettä itämään, ja kyllä se kevätkin tulee vielä ..juuuh.

torstai 8. joulukuuta 2016

8.12. Valonkajon metsästystä


Tänään se sitten käynnistyi. PR: eli putki ja remppa 😒. Edessä on, nätisti ja kaunistellen sanottuna, mielenkiintoisia kuukausia. En edes uskalla ajatella, mitä kaikkea mielenharmia ja muuta mukavaa, niihin kuukausiin tulekaan sisältymään. Näistä pahamaineisista "peeärristä" kun on lukenut niin monenmoista kauhujuttua ja selviytymistarinaa.

Mutta, koitetaan jatkaa normaalisti arkea ja juhlaakin, niin hyvin kuin se olosuhteiden puitteissa on mahdollista. Niillä pelimerkeillä on elämässä vaan mentävä, mitä kädessä kulloinkin sattuu olemaan. Ja onneksi on aina yksi ihana keino unohtaa remppamurheet, edes hetkiseksi, ja sehän on tuo minulle rakas harrastus, valokuvaus, ja etenkin luontokuvaus. Siihen puuhaan voin upota, kun kaikki muu maallinen elo tuntuisi tuskaisen tukalalta ja pipo olisi kertakaikkiaan ihan liian kireältä. Pieniä valonsäteitä on aina, ne vain pitää yrittää huomata, napata kiinni ja nauttia. Syvimmänkin kaamoksen keskellä.

tiistai 6. joulukuuta 2016

6.12. Hyvää itsenäisyyspäivää ♥


Rauhallisen leppoisissa merkeissä itsenäisyyspäivän viettely käynnistynyt. On savustettu kalaa, karjalanpaisti on muhinut uunissa ja Tuntematonta sotilastakin on askareiden ohessa ehditty vähän katselemaan. Jotenkin se leffa vaan kuuluu "perinteisesti" tähän päivään, vaikkei aktiivisesti seuraisikaan. Ja se elokuva kyllä pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin:

Eilen illalla nimittän olin äkäinen kuin persiille ammuttu karhu, kun tuli pelätty tieto, että putkiremontti starttaa torstaina. Kyllä hyvän aloitusajankohdan sillekin keksivät. Keskelle ihmisten joulukiireitä. Noh, mutta en siitä sen enempiä paasaa, ettei pomppaa verenpaineet suotta koholle moisesta riesan ajattelusta, ja etenkään näin juhlapäivänä. Kuitenkin, se on vain putkiremontti, ei mikään talvisota, jossa ihmiset kamppailivat hengestään.

Tänä iltana nautitaan vielä letkeästä olosta, herkutellaan ja syödään hyvin ja katsellaan linnanjuhlia.

Ja sitten vielä aiemmin lupaamani snapsivinkki nro. 2.

Suomi-shotti

  • Hyvälaatuista vodkaa 
  • Tyrnimarjoja ja mustikoita

Pieneen snapsilasiin laitetaan ainesosia ihan oman maun mukaan, nautitaan ns. pohjanmaan kautta, alku- ja pääruoan välissä.


lauantai 3. joulukuuta 2016

3.12. Putkiremppa, paketit ja joulusiivousstartti


Tänään on sitten ihan vihoviimeisetkin, ylkämyyryn, isän ja parhaan ystävän paketit kääritty lämmöllä papereihin, eli lahjasavotta on kaikilta osin onnellisesti täysin ohi.

Ja heti sen perään aloitin joulusiivouksen. Tai paremminkin kaappien raivaamisen. Ei siis mitään vahaamista ja kuuraamista, eli sitä perinteistä joulun perussiivousta vielä. Ylimääräistä irtainta lajittelen kiertoon ja pois heitettäviin. Nyt lähteekin tavaraa sekä vaatteita raa´alla kädellä nurkista pois, koska yllä leijailee, synkkänä pilvenä, jossain vaiheessa alkava putkiremontti. Talovanhus on jo sen tarpeessa, vaan itse en kyllä olisi moista riesaa kaivannut. Hyvissä ajoin on vaan ruvettava jo joutavia asioita pois heittelemään, niin pääsee sitten evakon koittaessa, irtaimen siirtelyn ja pakkailun osalta vähän helpommalla.

Täytyy koittaa ajatella tämäkin putkirempan riesa, mahdollisuutena uudistua. Hyvänä syynä luopua ylimääräisestä. Mutta pakko myöntää, että ihan vähän jo ahdistaa ja hermoja koittelee pelkkä ajatuskin siitä, mitä kaikkea vaivaa ja kurjuutta se aika tulee sisältämään ja kuinka pitkäkin riesa se lopulta voi olla. Ei voi oikein suunnitellakaan mitään kummempia ensi vuodelle, kun ei tiedä missä evakossa sitä joutuu elämään milloinkin. Huokaus. Koittaa vain, liikoja etuottoon murehtimatta, elellä päivä kerrallaan; otetaan sitten mitä vastaan tulee.

Mutta tänään siis siivotaan, jahka on tässä pieni väliaika ahkeruuskahvikupponen ryystetty ja nämä mietteet tänne horistu. Sitä mukaa kun ylimääräistä ja turhaa sälää nurkista lähtee, tulee taas vähän parempi olo ja tilaa hengittää. Muistais nyt vaan olla hankkimatta liikoja taas tilalle tyhjentyneisiin kaappeihin ja nurkkiin. Noh, muistaa vain avainsanan: putkiremppa, niin taatusti jättää ylimääräiset roinat hankkimatta😒😃
 

tiistai 8. marraskuuta 2016

Toipilaana

Tulin kipeäksi, piti ihan lääkärissä piipahtaa illalla, kun vointi meni niin heikoksi.
Päivällä vielä kävin valokuvaamassa talven etenemistä. Enkä olisi uskonut silloin, että illalla istun kuumeessa päivystyksessä.

Mutta, nyt tässä toipuillaan, tänne postailen vain sitä mukaa kuin jaksan.

Teetä ja sympatiaa, aurinkoisessa pakkaspäivässä.


torstai 3. marraskuuta 2016

Pakkas-tiaisia

Kirkas pakkaspäivä ja tiaiset ovat olleet villinä. Ihan kuin olisivat miettineet, että miten saisivat sähkösavustimen johdon seinään ja lämmöt tulille :D
Seurasin sitä touhua verhon välistä kameran kanssa.

Itselläni on ollut tänään äärettömän vetämätön olo. On tullut todella huonosti nukuttua kellon siirtelyiden jälkeen, täytyy toivoa, ettei vaan ole jotain lenssua tai mitään muutakaan terveysmurhetta tulossa. Taidan olla tänään vain hyvin rauhallisesti, juoda teetä ja syödä kanakeittoa. Ei ole oikein muuhun hääräilyyn nyt tällä tiimalla energiaakaan. Järkikään ei juokse, ei. Jospa tänä yönä jo pääsisi normaalit yöunet ottamaan, niin ehkä sitä huomenna olisi taas kuin eri ihminen.



maanantai 17. lokakuuta 2016

Laitelakkoilua, ensilunta ja ättäröintiä

Tänään radiossa uutisointiin, että ensilumi on satanut "virallisesti" jo pohjoissessa.

Viikonloppuna täälläkin jotain pientä hyhmää sateli, ainakin lauantain iltakävelyn aikana. Mutta lumeksi sitä tuskin saattoi sanoa.

Eilen en postannut mitään, sillä pidin ihan ns. laitteettoman päivän. Oli pieniä teknisiä vaikeuksia mm. kuvien siirron kanssa, aikani hermoiltua ja ättäröityä päätin, että nytpä otetaan sitten aikalisä kaikkien teknisten vempaiden kanssa ja nukutaan yön yli, jospa homma sitten taas pelittää. Ja pelittihän se.

Ai niin, ei ollut onnenlantti housussa toimiva amuletti laisinkaan, ainakaan miljoonien metsästyksessä. Vaan eipä se haittaa, onni kun koostuu niin paljon monista muista asioista. Esimerkiksi vaikka siitä, että polvi toimii ja kamera käy. Onnenlantti -laulu on soinut menneenä viikonloppuna päässä ja ihan on sitä ääneenkin tullut koilotettua. Eritysesti Jorma Kääriäisen esittämä versio on mieleeni. Voihan junat ja radat, niihin kun tunnen sitä jo aiemmin mainitsemaani selittämätöntä ja jännittävää vetoa. ..Se radanvarsien tunnelma; se vain kiehtoo...ja kiehtoo.


"Muistatko kun pantiin pennin rahat kiskoille
Kun tehtiin meille onnenlantteja
Me mentiin aina seisakkeelle iltaa istumaan
Me oltiin justiin päästy koulusta
Ratapölkyt tuoksui, lemmenvalat vannottiin
Ja kaukaa nähtiin junan tulevan
Sä sanoit, saadaan amuletit kumpaisellekin
Ja sinetiksi annoit suudelman
...
Onnenrahan sait
Se vielä tallessa on kait
En onnenlanttia laillasi löytänyt milloinkaan
Mä kai synnyin kulkemaan
Junanpyörään se juuttui, mun onneni aikanaan
Ja mä kierrän tämän maan
...
En onnenlanttia löytänyt, mutta mä paljon muuta sain
Voi onnen löytää tavallaan
Niinkuin pyörässä kiinni on ollut mun maailmain
Mut pysynyt on radallaan.."


perjantai 7. lokakuuta 2016

Sapetusta ja sammalmättäitä

Kehveli, kun on otti kovasti hermoon tänään oma hölmöily, kun en muistanut olla maltillinen toipilaan polveni kanssa, vaan läksin erästä liuskaa alaspäin huitelmaan kuin paraskin satasen aituri. Sen ikävänä seurauksena tuli vähän takapakkia kipuilun suhteen. Noh. Luonto opettaa ja elämä; ainakin toivottavasti jatkossa muistaa vielä jarrutella pahimmissa paikoissa.
Mutta sitten päivän parhaisiin paloihin ja siihen iloon, että on perjantai, ja pääsin luontoonkin taas!

Perjantaissa on sellainen erikoinen helpotuksen vire, semmoinen vaistonomainen tunne, että nyt alkaa vapaa ja voi tehdä mitä vaan (vaikkei todellakaan voisi :D..). Kotiin tultua, kun saa oven takanaan kiinni, alkaa malttamattomana, vaatekappale kerrallaan, kuoriutua kaikista kiristävistä ja epämukavista pukineista ja kengistä, jättäen eteiseen peräänsä yksittäisten rättimyttyjen vanan. Se vapauden tunne, mikä valtaa ihmisen, on ihana ja ilkikurinen! Puolialastomana vetelee reikäistä teepaitaa ja pussittuneita kotiverkkareita (jos edes niitäkään) päällensä ja hilluu sekä kirmailee vapaasti kuin lapsi, ilman kauluspaitoja tai litteitä housuja ja toivoo, ettei vaan nyt kukaan soita ovikelloa, tai jos soittaa, niin en avaa :D. Kaikkein hauskinta tämä iloinen ja vähävaatteinen riehakkuus on silloin, kun saa olla kotona ihan yksin, ilman mitään rajoituksia :D

Mutta, mutta..vapautta ja ihanuutta oli päästä tänään myös luonnonhelmaan. Siellä unohtui hetkeksi kaikki koipi- ynnä muut vaivat, sillä

"Natura sanat" 
eli latinasta suomeksi;  
"luonto parantaa". 

Kerkesin jopa hajanaisille auringon säteillekin, ennenkuin pilvet (tuossa juuri parhaillaan) peittivät taivaan. Samalla ulkoillessa kuvasin mm. näitä upeita luonnon omia "kalliomaalauksia" tai paremminkin hieroglyfejä, joita toukat olivat nakerrelleet kelottuneisiin männyn oksiin.

Niitäkin sitten ihastelin lapsen lailla silmät suurina ja nautin vapaudesta. Vaan nytpä hiipparoin keittiöön kaalisalaatin kimppuun ---Ja voi pojat, illalla tulee perjantain televisioratto; eli Vain Elämää, siispä jalat rahille ja viikonloppu saa tulla.
Kala...? Poro..? Hapsenkakkiainen..? Hieno kuvio jokatapauksessa :)


tiistai 4. lokakuuta 2016

Tukka kuin Turhapurolla


Jälleen upean kirkas ja kuulas syyspäivä. Lehdet suorastaan kirkuivat upeissa väreissä. Tuuli tosin tahtoo nopeasti pudotella nuo väripisarat oksilta maahan, jättäen vain paljaat varvut jälkeensä.
Aamuisin on kuura maassa ja yllensä saa jo tosissaan etsiä lämmintä asustetta.

Hattujen kanssa minulla on parhaillaan probleemanpoikasta.
Syystä että, juhannuksena aloittamani "paluu luonnolliseen hiusväriin" -projektin seurauksena hiuskuontaloni on varsin lyhyt ja kovin sekavärinen. Aamuisin se tahtoo todelllakin sojottaa turhapuromaisesti joka ikiseen ilmansuuntaan tai sitten se on takaraivolta täysin litistynyt, eikä sitä tahdo saada siitä palautumaan tai pöyhkeämmäksi millään. Lisäksi kuivat latvat näyttävät siltä, että kissa olisi käynyt niitä yön aikaan imeksimässä.

Noooh.. tähänhän voisi nyt ajatella, mitä kummaa, hattuhan on juuri paras ratkaisu "bad hair day"- ongelmaan!?
Vaan kun eipä niin ole.
Nimittäin, syyshatuissa, joita lukuisia erilaisia omistan, näytän nykyisen tukkani kanssa, kaikissa niissä, aivan kananmunalta!

Kyllääh, 
kananmuna katsoo aamupeilistä pyöreäpäistä taipaleelle lähtijää! 

Ei käy pipot, ei baskerit, ei lippahatut, ei yhtikäs mitkään lätsän kuvatukset, kun ei ole hiuksissa pituutta, jotka sitten tulisi nätisti sieltä hatun reunoja yli, ja vähän edes rikkoisi munamaista ilmettä.

Huokaus.
Noh..ei auta, joku lätsä on päähän vain vetäistävä, sillä ei näillä vuosikymmenillä enää paljainpäinkään pakkasella fillarointi maistu.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin taas tässäkin asiassa; iloitsen suuresti siitä, että moneen kuukauteen en ole väriä hiuksiini laitellut, tervettä ja vahvaa, sekä yllättävän tummaa, uuttaa kasvua pukkaa sentti sentiltä esiin ja entisestä haperostakin pääsee aina sitä mukaa eroon :D

maanantai 3. lokakuuta 2016

Risupolven riemu

Tuon aalto- ja metsähaaverissa telotun jalan kanssa on ollut hieman mielenharmia muutamat viikot, kun ei ole ihan entiseen malliin päässyt nelistämään kuvaus- tai metsäreissuilla.

Vaan tänään!
Olin radalla taas ja tunsin olevani pitkästä aikaa NIIN elossa jälleen!! Tänään tuli myös tilaamani hyvät vaellus- sekä citykengätkin, joten askel oli jo senkin vuoksi kepeämpi ja onnellisempi.

Mutta suurimman mielen ja askeleen keveyden syy oli tämä hieno sää ja luonto (ja tervehtyneempi polvi tietty). Sydän suorastaan pakahtuen kävelin, valokuvasin ja katselin luonnon kauneutta ja tyyneyttä. Istuskelin järven rannalla tovin, hengittelin syvään ja tuijotin vain tyyntä järven selkää. Miten voikin olla lokakuinen iltapäivä näin ylitsevuotavan upea.!?
Niin kaunista, etten pysty edes kuvilla näkemääni kauneutta välittämään, vaikka kuinka taitavasti sen hetken yrittäisin teille kameralla vangita.

Ja vaikka nyt on maanantai, eikä siis todellakaan lempipäiväni, niin tänään...

aurinko viimeinkin paistoi minunkin risaan "risupolveen", joka kantoi taas. 

(Koputan kuitenkin vähän varuilta puuta, kun se  pieni sisäinen pessimisti tahtoo aina pelotella ja nostella päätään, että kun ennättää onnestaan tai tervehtymisestään jotain ääneen sanoa ja iloita, niin tulee heti takapakkia...

mutta..
oikeastaan p....skat siitä pelosta!

Nautinpahan ainakin tästä päivästä jokaisella solullani. Tuokoon huominen sitten mukanaan mitä tahansa. Otetaan se vastaan sitten, mitä tuleman pitää ja kaikki aikanaan... ja kaikki muutkin kliseiset sananlaskut tähän perään taas..:D






maanantai 22. elokuuta 2016

Valoja ja vierasotuksia

Viikonloppuna tuli, kun tuntui joutavaa aikaa olevan, kehiteltyä parvekkeen viherkaiteeseen yksinkertaiset, mutta toimivat ja huomaamattomat pyykkipoikakiinnityssysteemit.

Virkkasin maastovihreällä langalla pyykkipoikiin lenkit, joiden avulla pyykkärit on helppo vain nopeasti pyöräyttää ritilään.
Homman juju on yksinkertaisuudessaan siis se, että pyykkipoikia on helppo siirrellä tarpeen mukaan, eli ei tarvitse aukoa solmuja tms. Niihin voi helposti kiinnittää esim. valoköyttä, tai teemajuhlien aiheisia koristeita, pihlajanmarjaterttuja tai joulun aikaan läpinäkyvän hienoja ja hentoja lasipalloja tai mitä vaan. Lisäksi puiset pyykkipojat sulautuu huomaamattomasti ritilään ja kasveihin.

Mitäs muuta... ai niin!
Iltalenkillä jouduin city-hirvikärpäsen hyökkäyksen kohteeksi! Ei voi olla totta, ajattelen tässä vieläkin, kun tätä tähän ylöskirjaan. Kameran kanssa hiippailtiin kaupungin tuttuja polkuja yökuvaa metsästäen, niin jossain välissä tunsin, että nahkatakin hihan sisäpuolella tuntuu liikettä. Nostan hihaa ja nään tutun litteän ja ällöttävän otuksen vilistävän villisti kohti olkapäätä!

Pahinta, etten saanut otusta enää näköpiiriin.
Läksin yhtä liukkaasti kuin talkkari peltikatolta nelistämään kohti kotia. Halusin vain kaikki vaatteet äkkiä nurkkaan ja tutkimaan missä olio luuraa. Eräjormakaan ei pysynyt perässä, kun mahan alus jalkoja täynnä vipelsin kotiin. Sanomattakin selvää; minä en pidä hirvikärpäsistä yhtään, ja se tekee minut varsin murheelliseksi, että syksyn metsäretkien nautinnosta on paljon pois niiden vuoksi :(

Olikohan tämä hirvikärpäsyksilö eksynyt "cityyn" jonkun metsäkoiran mukana tai erämiehen vaatteista tai kaupunkirusakon turkista? Mietin vaan, että mistä muuten, kun ei täällä hirviä ainakaan tiettävästi jolkottele. Sen huomion lauantaina kaupassa käydessäni muuten tein, että näytti siltä kuin uusi kansallispuku olisi saapunut suomenmaahan; katsoinpa minne tahansa, näin vain maastopukujen vilinää :D Sorsan metsästys siis alkoi, ja sitä ei voinut olla huomaamatta katukuvassakaan.


tiistai 16. elokuuta 2016

Rohkaisuksi reissulle

Tämä kirjoitus on erityisesti omistettu eräällä läheiselle, jolla on edessään jännittäviä aikoja. Toivon, että tämä antaa Sinulle rohkeutta ja voimaa, etkä jännitä liikaa suotta  tulevia.

Ja samalla myös muistutukseksi ihan itselleenkin.

Se, mitä kirjoitan, on joukko suorastaan kliseitä, mutta juuri siksi ne ovat lähes puhki käytössä kuluneet, että niihin sisältyy ihan oikea totuuden siemen.

Eli muista Sinä taipaleelle lähtijä, että ihminen on uskomattoman sitkeä olento, se selviää paljon suuremmasta mihin kuvittelee pystyvänsä. Ja joka ikinen kerta, kun voitat itsesi ja pelkosi sekä joudut pois mukavuusalueeltasi, ja huomaat niistä tilanteista selviäväsi, olet taas asteen vahvempi ja jaksat luottaa itseesi ja kykyihisi piirun verran taas enemmän.

Ja kuten tällä hetkellä kahvimainoskin televisiossa toitottaa; että kumpaako kadut enemmän, tehtyjä asioita vai niitä jotka jätit tekemättä...?

Rohkeasti siis vain avoimin sekä innokkain mielin päin haasteita ja seikkailuja. Se kun on ainut keino edetä elämässä ja tavoitteissaan sekä saavuttaa jotain mitä sydämessään halajaa. Sinä pärjäät, älä jännitä suotta liikaa.

Ja muista, että vastoinkäymisiä voi tulla, ihan kaikille. Tärkeintä on, ettet suotta energiaasi tuhlaa etukäteen niiden jossittelemiseen, murehtimiseen ja miettimiseen, vaan otat ne vastaan yksitellen, sitten jos niitä tiellesi ylipäätään tulee.

" Jos mä kaadun, kaadun täysii, ihan sama kuinka käy siin´, vikal matkal´ei oo takis taskuja..."

eli eletään tässä päivässä, mieli iloisena ja lapsenmielisenä;
muistatko, pentuna sitä ei osannut jännittää tai pelätä mitään, meni vaan polvet ruhjeella kommelluksesta toiseen, kunnes aikuistui ja alkoi pelkäämään ja murehtimaan kaikkea etukäteen ja monesti ihan turhaakin. Pelon ei pidä antaa hallita elämää...
sillä elämän pelossa eläminen, ei ole elämää.

SINÄ PÄRJÄÄT ♥ 
Eteenpäin vaan, sano mummo lumessa :)


sunnuntai 14. elokuuta 2016

" Kipu kuolee huutamalla...

...alastomana lattialla." 


Laulaa Apulanta kappaleessaan.
Ja minähän huusin.
(..Mutta en alastomana.)
Uskomatonta, mutta totta.
Tämmöistäkin voi ihmiselle sattua, että rymsteeratessaan pudottaa ison ja painavan teräksisen Aalto-vadin paljaalle potti-varpaalleen!
Ei horisontaalisessa asennossa, vaan täysin vertikaalissa kulmassa, kuin sirkkelin terä konsanaan ja täydellä voimalla.

Jos olette joskus lyöneet varpaanne pahasti vaikka johonkin huonekalun kulmaan, niin tiedätte se imelän kivun vihlaisun: tämä oli se potenssiin kolme.

Voi sitä vedet silmissä sadattelun ja yhdellä jalalla pomppimisen määrää. Huutoni kuului varmaan Turun torille asti. Kipu oli "leikkaava", mutta varvas on onneksi paikallaan, liikkuu ja ei pahoja pintavaurioitakaan tullut. Ruhje kuitenkin ja arkuus. Turvonnut potti-parka, nyt ei pompita aropupun lailla mättäältä toiselle.

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Olipahan kerrankin pakko rauhoittua ja pötkötellä loppuosa viikonvaihteesta koipeaan parannellen. Luin pari Agatha Christien pokkaria ja kuuntelin samalla sateen ropinaa, mutustelin uunituoretta muikkukukkoa, kävin kylässä saunomassa sekä syömässä hyvää ja tulista chili con carneeta. Vierailulta poislähtiessä tuli tiirailtua niitäkin Perseidien meteoriittiparvia, joita taivaalla pitäisi tähän vuoden aikaan runsaana näkyä. Eipä näkynyt.

Tänä viikonloppuna olen nukkunut kaikessa rauhassa kauneusunia pitkälle varastoon.
Yleensä yritän "nukkua nopeasti", että kerkeän puuhailemaan kaikkea mielenkiintoista. Jos vuorokaudessa pitäisi olla se 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa-aikaa ja 8 tuntia unta, niin aika usein tulee tuosta viimeisestä uni-sarakkeesta nipistettyä tuonne vapaa-ajan puolelle lisäaikaa, mutta jospa se nyt tasoittui, siltä ainakin tuntuu, että levätty on :D

Olj´ ...olj´pa hyvvee, voe tytöt ja poejjaat, jos tietäsijä...niin suussasulavoo, että kivutkin hetkeks unneettu.


"Lordin Kuolema", A. Christien kirjan tapahtumat alkavat teatterista ja shampanjan huuruisilta illallisilta. Sattumalta kuvasin perjantaina mm. sommitelmia teatterikiikareista ja grogilaseista, silloin vielä autuaan tietämättömänä, että koipi pystyssä kohta pokkareista näistäkin esineistä luetaan :)

Eikä ole "Poirotti ja Marple" - kiintiö vieläkään täysi, vaikka on molempien seikkailuista kirjat tässä viikonvaihteessa jo luettu. Tänään tulee telkkarista kumpaisenkin hyväpäisen rikosratkojan seikkailuja. Ah, auvoista sunnuntaita. Etenkin nyt tänä pyhänä on toipilaalle mieleistä ajanvietettä.