Pakkanen.
Olin jo tehnyt siitä henkistä eroa ja jalka oli innokkaasti lähtökuopassa kuopimassa kevään lämpöjen puolelle.
Mutta ei.
Pyörä kohmeessa sitä taas nenä jäässä eteenpäin sinkutellaan. Olo oli kuin nuilla tunneliin hienosti jonkun taiteilemilla ninja-turtleilla; hampaat irvessä eteenpäin vain, taisteluasenteella.
Ja vihreästä näkymästä mieleen. Herneen versotuskin meni persiilleen, en tiedä mikä meni vikaan, vaikka se on maailman helpoin homma. Noh. Vähän ketuttaa tänään kaikki, mutta tekevälle sattuu ja uutta matoa koukkuun eli hernettä itämään, ja kyllä se kevätkin tulee vielä ..juuuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)