No, ei nyt ehkä ihan vielä sentään.
Mutta tämä kaivattu valo, lämpö ja fööntuuli saa ilmaantuessaan vähän ihmislapsen pään sekaisin.
Ei tunnu edes "maanantai ja kolmastoistapäiväkään" ihan niin kurjalta, masentavalta ja epäonniselta, mitä se normaalisti minulle on.
Tälläiset leppeän lämpöiset kevättalven päivät saavat toivomaan, että tulisi kevät jo pysyvästi.
Sulattaisi jäät sekä lumet kaduilta ja saisin taas pitkästä aikaa tuntea asfaltin pyörän renkaiden alla.
Viilettäisin vauhdikkaasti, vapauden tunne tuulipusakassa, kuin villivarsa, fillarilla pitkin maita ja mantuja.
Pakahdun.
Vielä pitää polkea hitaasti, raskaat nuoskalumet renkaissa, mutta auringon maalama hymy naamalla kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)