Helmeilevän hieno helmikuu on alkanut. Sunnuntaina pääseekin jo taas mutustamaan Runebergin torttuja. Jotenkin "Runtsu-torttuloiden" syöntipäivä on itselle ainakin yksi ns. etappi ja varma kevään alkamisen merkki. Minusta tuntuu, että tuona päivänä on aina aurinkokin paistanut. Tuskinpa vaan, mutta minun muisti kultaa näköjään muistot...vai aikako se on😉?
Kiva taas päästä näkemään ja kokemaan millaisia valokuvatuotoksiakin sitä tässä kuussa saa näpsittyä. Onko jo luvassa paljon kevään merkkejä, sulia maapläntteja ja metsän mörriäisiä.
Lähdetään nyt ensi alkuun liikenteeseen tippuvalla vesipisaralla sekä iloisen värisellä vanhalla tiilipiipulla. Mulle ainakin tuli hymy heti huulille noin punaisesta ja vantterasta piipun tanttarasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)