Omenavaras

 Tämän vuoden runsaista omenasadoista mieleeni.

Sisarellani on omenasadon verottaja, jota joutuu tarkasti pitämään silmällä.
Tämä Rosvo nimitäin söisi satoa mielellään, ja ihan suoraan puusta.

Mutta sehän nyt ei sovi ollenkaan!
Eihän sitä mahakaan kestä. Kielto tulee saman tien...mutta silti, aina kun silmä vähänkään välttää....katse on kohti omenoista notkuvia puita.

" Täh!?...Minäkö...? EN se MINÄ OLLU..!"

Ilveksen jäljissä

Aamukävelyllä silmiin osui ison tupsukorvaisen katin suuret tassun jäljet hangessa.
Ilves.
Siitä se oli mennä kepsutellu.
Vertailun vuoksi alemmassa kuvassa on vieressä ison miehen kämmenen jälki.

Pesämuna!

Voi riemunkiljahdus!
Saralta tuli raportti ja kuva, että kotiväen kamerapöntössä tapahtuu.
Ensimmäinen talitintin muna on pesään pyörähtänyt!

Vihdoinkin kamerapönttö on saanut hyväksynnän myös pesäpöntöksi. Pari kolme vuotta siihen on pesäparia odotettu, mutta jostain syystä pesintäpuuhat ovat jääneet alkutekijöihinsä aiempina vuosina. Tyhjäkäynnillä pönttö ei kuitenkaan ole ollut, vaan joka yö, kesät talvet, siellä on nukkumassa tintti ollut.

Mutta nyt. Jännittäviä aikoja on toivottavasti luvassa; peukut pystyyn, että pesintä onnistuu ja pieniä talitintin poikia päästään tarkkailemaan!

Nyt jännittämään Suomen peliä ...

Näköhavainto

Sara laittoi viestiä, että siilistä, joka oli herännyt tässä joku aika sitten ja taapertanut vasta sataneella hangella, on tehty nyt näköhavaintoja ja kuvaakin napattu. Valitettavasti, Saran ottaman kuvan siili hiippaili iltavellilleen niin hämärissä (eikä räntäsateinen sää auttanut asiaa laisinkaan), että kuva oli liian sumea ja epätarkka tänne laittaa.  Siksi siilihavaintoa kuvittaakin postauksessa viime keväänä nappaamani kuva siilistä iltapalalla (tiedä vaikka sama yksilö).
Puuroa on nenässä tuollakin tuhisijalla, eli "ruokalassa" on käyty herrrrkuttelemassa😄

Jk. Loskainen räntäsää jatkuu tänäänkin ...

Repe ja Lissu vol.2

Lauantaita♥

Läksin aamulenkille kameran kanssa, josko olisin löytänyt vielä eilisiä naakkapariskuntia, jotka olivat niin hulvattoman tomeran näköisiä pesäpuuhissaan. Ei, ei näkynyt enää naakkoja, liekö pesät jo valmistuneet.

Hieman takaiskusta harmistuneena jatkoin matkaa ja saavuin rannalle sinisen joen. Sieltä löysin Repen ja Lissun. Suloisen sorsaparin katselemassa toisiaan silmiin ja rupattelemassa keskenään.
Niin, ne rupattelivat keskenään. Kvaak sanoi toinen, johon toinen vastasi kvaak.

Taisin vähän häiritä heidän seurusteluaan, sillä yht´äkkiä Repe sanoi Lissulle, että kvaak, kvak, kvaaaaaaaaak ja sitten ne lensivät joen toiselle puolelle jatkamaan rauhassa kuherteluaan.

Velho ja amppari

Sisko-likka nappasi kännykällä kuvaa, kun Velho hoitaa lempileluaan, ampiaista.

Hih!
Meillä on sisareni koiran, Velho-pojan kanssa ihan samanlaiset lempparit.
Velhon lempilelu on kelta-musta ampiainen, ja minulla on samat lempivärit lautasella😊.

Perjantain ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi Helmipuuroa blogista löytyy rahkaherkkua kahdella tavalla tarjoiltuna.

Pirtsakkaa viikonloppua!😊

Niin ikään Sisareni ottama, kännykällä napattu, komea kuva Velho-pojasta keväisellä järven jäällä. Kohta ei jäälle enää pääsekään...

Rääkäisy aamuauringossa

Junanlähettäjä-fasaani on saapunut mestoille taas.
Aamuauringon ensisäteiden sarastaessa kuului tutun, joka keväisen fasaaniystäväni, mahtipontisen kovaa kuuluva reviirirääkäisy, hiljalleen heräävässä päivässä.

Pomppasin samantien tohveleihin ja nappasin kameran, toivoin näkeväni tuon kauniin kirjavan ukkofasaanin kinosten päällä pullistelemassa. Mutta ei, vaikka äänensä kuulin, en erottanut sitä hohtavan hangen ja ruskean risupensaikon seasta.

Noh..mukava herätys jokatapauksessa, täysin virkeänä käynnistyi päivä.

Viikonvaihteessa sitten kevättalkoillaan, tacoillaan ja vietetään kynttiläillallista; Eart Hourin innoittamana. Aurinkokin hellinee tänä pyhänä läsnäolollaan, että mikäs tässä on taas ihmislapsen ollessa.

Perjantaipähkinä: Montako tinttiä löydät kuvasta...? ;D

Sulalta kantautui älämölöä!

Iltapäivällä raahauduin räntäsateen kastelemana kotiin. Laittelin ostokset jääkaappiin, pipon, takin ja kengät kuivamaan. Tänään on taivaalta tullut silkkaa vettä ja rapa roiskui autojen ajellessa ohi.

Pistin kahvit tippumaan ja huokasin vähän väsähtäneenä.
Menin parvekkeelle.

JA...! Väsymys oli samantien tiessään!
Sydämeni sykähteli villisti ja ilo hiipi naamalle, sillä tippuvien räystäiden ja rännien lirinään, sekoittui korvia huumaavaa laulujoutsenten mölinä, joka kantautui sulalta. Tuli hyvä mieli; vihdoin kevään valkoairueet ovat saapuneet jo lähisulallekin. Toivottavasti pääsen niitä viikonvaihteessa näkemään.

Mielenkiintoista muuten,  miten pelkkä sulan veden näkeminen ja kuuleminen, saa talven jälkeen mielen jotenkin iloisemmaksi. Viikonvaihteessakin talviuimapaikan veden pulputusta oli jotenkin hypnoottisen mukavaa vain seurata ja kuunnella - lumoutui hetkeksi paikalleen.
 

Lauantaihuomenta!

Siskon ottama kuva unilta heräävästä Velho-koirastaan :)

Oloni on tämä aamuna tuon Velho-koiran olemuksen oloinen.

Oli ihanaa nukkua pitkät unet ja herätä ihan ite aikojaan ja venytellä niin, että nivelet vaan" paukkui". Mikään ei ole ihanampaa, kuin saada pitkät yöunet ja hidas aamu.

⛇⛇⛇ 

Ainut asia, mikä tätä leppoisaa aamuani pikkuisen rösöilyttää ja tekee oloni hivenen levottoman ärtyneeksi, on tuo sää ja SE etten pääse taaskaan kuvaamaan. Sataa lunta ja taivas on pilvessä, eli kuvaushommat luonnossa ei oikein onnistu, tai onnistuu, mutta tulos ei ole niin kaunista katseltavaa.
Mistä tuota lunta riittää!?grrrrrh...

No. Katsellaan.
Vielähän tässä päivä ehtii vaikka kirkastua, aikaa on.
Sitä odotellessa otan toisen kupillisen kahvia, ja luen lehden.

Tämän kevään ensihavainto!

Joutsenkolmikko, ylilento kaupungin taivaan yllä.

Samantien tuli levoton olo.
Iski hervoton hinku päästä kamera kaulassa rannoille notkumaan.

Kaikenkarvaisia kesämuistoja

Jouduin eilen illalla käymään taas läpi kuva-arkistoja, ja tulee aina siinä samalla tehtyä pieni aika- ja muistelomatka. Että sitä onkin kerennyt kaikenlaista öttiäistä ja isompaakin kulkijaa kuvaamaan viime kesänä.

Hauskoja hetkiä ja retkiä voi kuvien kautta elää uudestaan, ei edes tekstejä tarvita.  Tyrkätäänpäs vähän tännekin "omituisten otusten kerhokuvia" viime kesältä, vaikka nämäkin luontokappaleet ovat esiintulon jo aiemminkin tehneet tässä blogissa. Mutta ei haittaa mittään.
.
Mitähän  jännää kuvattavaa ensi kesä tuokaan tullessaan.--iiiih, miten inspiroivaa ajatellakin!

Koiruuksia ja kyläluutailua

Oli kiva pistäytyä kyläpyrähdyksellä siskolassa. Herkuteltiin kinkkupiiraalla ja violetilla viettelyksellä, joita hän oli meille kahvipöytään leiponut. Makoisia leivonnaisia olivat molemmat, ja tuota mustikkaista viettelystä pitää kyllä kokeilla leipoa joskus itsekin, oli niin suussa sulavaista.

Leipomusten kaloreita polteltiin sitten Velhon kanssa pihalla; kyllä sai vanha ja luttana nahkapallo kyytiä! Ei siinä kuvaamisesta tullut mitään, kun samalla palloa potkiessa ja temmeltäessä yritin filmata Velho-veitikkaa. Rosvo poloisella oli kynsi pipinä, niin ei päässyt meidän kanssa villisti pihalle temmeltämään. Surkuilmeellä Rosvo katseli minua ja nosti kipeän tassunsa eteeni pöydälle nähtäväksi, kuin sanoen että: "Katso ja kuvaa nyt tätä jalkaparkaa ja anna lohdutukseksi jotain hyvää heeekkua..."

Rosvo-paran jalassa oli pipi.

Kyllä meillä oli Velhon kanssa pihalla hauskaa! Pallo sai kovaa kyytiä. Eikä siinä temmellyksessä kamerakaan enää pysynyt mukana :D

Tilhi tuiterissa

Kävellä kepsuteltiin kuulaassa sunnuntain syksysäässä.
Jäätiin hetkeksi katselemaan tilhien riehakasta parvea, jonka yksilöt lentelivät ja pyrähtelivät kilpaa puusta toiseen, naukkaillen marjoja ja toisista puista urpuja.
Vaan...
Taisipa olla osa marjoista hivenen käyneitä, sillä yksi tilhen tormukka oli lentää holtittomasti suoraan minun otsaani! Harmi vaan, että juuri sillä hetkellä ei ollut kamera iskuvalmiudessa, olisi ollut tilannekuvaa kyllä parhaimmillaan..tai noh, mikäli olisi kuvan ottamisesta mitään tullut, sillä kyllä sitä humalaista tilheä väisti vaistomaisesti oikein syväkyykyllä!

Hieno ja happirikas sunnuntaipäivä. Nyt on taas kiva olla kotona, pistää teevesi kiehumaan ja rentoilla torkkupeiton alla lämpimässä..katsellen vaikka Poutapilviä ja lihapullakuuroja---leffaa :D

Vahva luonto

Se on lauantai-ilta taas ja telkkarista tulee Avara luonto -ohjelma.
Sitä on taas saunan jälkeen lähes poikkeuksetta tiirattava ja ihmeteltävä mitä kaikkea ihmeellisyyttä se tämä maapallon kasvi- ja eläinkunta oikein sisällään pitääkään.

Ja aina sitä vaan on yhtä hämmästynyt kaikista luonnon ihmeistä.

Sattui hassu juttu city-luonnon kanssa. Fasaanin poikanen ylitti esimerkillisen reippaasti kadun, oikeaoppisesti suojatietä käyttäen ja luottaen töyssyn hidastavaan vaikutukseen. Sen siskot ja veljet olivat juuri villisti viipottaen tehneet saman edellä. Yli kymmenkunta veitikkaa, kameran ehdin saada esiin vasta tämän "matti myöhäisen" kohdalla.

Asfaltissa oli halkeama, josta kasvoi heinää ja muita vihreitä. Mietin siitä kuvan räpätessäni ja pitkää halkeamaa katsellessani, että luonto on hyvin voimakas. Pitäisi muistaa sitä arvostaa ja kunnioittaa. Luonnonvoimien edessä, se on niin monet kerrat jo todistettavasti nähty, jää ihminen vahvoine rakennelmineen useimmiten toiseksi.

Siilien huoltamo

Tämä huoltamo on auki 24 tuntia vuorokaudesta. Aina on saatavilla raikasta vettä ja siileille sopivaa iltapalaa hämärän laskiessa.

Kiitos siskolle hienoista lähiotoksista, joita oli aimmin saanut napattua pikku veijareista :)

Välillä on huoltamolla porukkaa ihan jonoksi asti. Vettä kuluu helteellä runsaasti.

Nappisilmä Linssilude. Tykkää olla kuvattavana tämä kaveri. Juoksujalkaa tulee poseeraamaan kameralle.

Jos huoltamolla on ruuhkaa, on vieressä riihi, jonne myös pääsee vilvoittelemaan ja vettä tankkaamaan. Tämä siili tosin pysähtyi ihastelemaan kuvajaistaan sateen jälkeen, kun pihavene oli vettä puolillaan.

Perinnemaisemia

Lollidogs :D

Nuupahtanut iltani sai piristysruiskeen, kun sisko laittoi viestiä ja kuvaa, että oli löytänyt himoitsemani jäätelö/mehujäämuotit! Jabadabaduuuuuuuu!!!!

Muoteista oli varsin innostuneita kaksi muutakin kaveria. Ilmeisesti sielläkin jo odotetaan kylmiä "heekkuja" : lue herkkuja.

Etenkin "pikku-poika" Velho vartioi muotteja kuulema koko ajan. Hyvä homma, eipähän vie minun arvoesinettä nyt kukaan ;)

Ai että, kun pääsen nuihin tekemään omatekoisia jääherkkuja! (mikäli ehjänä säilyvät muotinvartijoilta :D)

Velho vartioi minun muottejani herkeämättä ja valppaana.

Tässä "bigfootit" eli Rosvo sekä Velho haaveilevat oikein silmät kiinni "heekuista".

Keltainen kesäkuu

Keltainen on ainakin parveke mäntyjen siitepölystä  ja minun jalkapohjat (oli).
Aamuvarhaisella  hyppäsin kasveja kastelemaan paljain jaloin terassilaudoille. En muistanut tätä pölytyskautta, että vaikka illalla kuinka peset ja pyyhit oleskelutilat, niin aamulla voi vastassa olla keltainen matto jalkojesi alla. Juuuh...ei ollut kiva tunne keltaisin varpain varovasti lattioita sotkematta koittaa tepastella kohti pesuhuonetta. Mutta kesäelämäähän tämäkin vain on:)

Kesä on uskomattoman aikaisessa, sen aistii aina aamuisin liikenteeseen lähtiessä. Joka paikka kukkii, tuoksuu ja sirisee sekä sirkuttaa kuin juhannuksena konsanaan. Ja hyvät hyssykät, kun viikonlopun kukkamarkkinatkin oli peruttu:" Koska aikaisen kesän tulon vuoksi ovat puutarhalta kukat loppuneet".!? Mitä, mitä, mitä...ihmettä.

Pyörälenkiltä juuri pois tulla hiippailin, muutaman pisaran vettä ripsautteli.
Silti junanlähettäjä-fasaanin kanssa kerettiin yhdessä järvimaisemia katsella ja kesäistä luontoa kuullostella.

Kesäkuun ensimmäinen. Ihan oikealta kesältä tuntuukin.
 

Linssilude

Tämä nuori orava tykkäsi poseerata kameralle. Välissämme oli tosin ikkuna, jota ilman kuvan tarkkuus ja poseeraavan oravanpojan piirteet pääsisivät vielä paremmin oikeuksiinsa.

Satumetsän poikamies

Upea päivä!
Ulkona työpäivän verran kävelyä, seikkailua ja hurja määrä valokuvia sekä keväthavaintoja!
Oli vauhtiakin ja vaarallisia tilanteita, linnuilla ainakin.

Ensimmäiset maistiaiset tulee tässä, ja lisää laitan sitä mukaa, kun ehdin kuviani läpi käymään.
Suosittelen klikkaamaan suuremmaksi, että nämä keväiset kuvaelämykset välittyy paremmin.

Satumetsä

Aamun valossa metsä oli kuin satukirjasta.

Villiruusun viimekesän marja

Oravan jemmakäpy :D

Poikamies-Joutsen

Säikähdimme varmaan molemmat yhtä paljon, sekä joutsen että minä.
Nimesimme tämän metrin päästä puskasta livohkaan lähteneen nuoren kaverin poikamieheksi, sillä muilla joutesenilla näkyi olevan jo pari tai muuta seuraa.
Niin on upea naamioasu, että eipä lintua puskasta jäätä vasten huomannut, vaikka vieressä seisoi:D

Liekö pitkäksi venynyt ilta poikamiehellä, kun vielä unilla köllötteli..

Hippulat vinkuen tuli kiire pois kuvasta..sulatkin jäi sukimatta.

Muina miehinä sitten vaan aamu-uinnille.