Kesäteillä

Huh!
Tänään ei tarvinnut kulkea huulet äkämutrulla, oli oikeastaan aika erikoinen ja veikeä päivä😄 Hymyilyttää vieläkin.

Ja luojan kiitos, on perjantai! Vaikka huomenna vielä työpäivä onkin, mutta silti.
Tämä ilta on mennyt hujauksessa, kun olen pakkaillut tavaroita ja pistänyt kamoja kasaan. Tärkein mukaan lähtija on tietysti kamera.

Huomenna työpäivän jälkeen sitten olisi tarkoitus hypätä systerin kyytiin ja lähteä baanalle. Ei mitään sen kummempaa "roud trippiä", kuin vähän kesäteillä kruisaillaan ja kotiväen luona käydään omenapuut kuvaamassa. Ne on siellä nyt kukkeimmillaan.

Vaikka onkin ihan pienenpieni reissu edessä, olen silti jotenkin täpinöissäni ja innoissani.
Kesällä on vaan niin ihanaa olla tien päällä. Jos vain olisi mahdollista, haluaisin seikkailla enemmänkin kesäöissä ja päivissä, poiketa pienille teille, pulahtaa salaisten uimarantojen sopukoissa ja "maata kalliolla, nenä kiinni kivessä"...niinkuin J. Karjalainen laulaa.

Sateisena iltana

Sade ropisee pihamaalla maanantain kunniaksi.
Luonto ja viherkasvit tykkäävät ja eipä tuo itseänikään kummemmin ole tänään haitannut.
Voinpahan hyvällä syyllä katsella kuvia ja fiilistellä sisätiloissa vielä kerran viikonlopun kivoja hetkiä.

Helle-vetelyys

Tuomet ja lehmukset tuoksuvat.
Pihapensaat notkuvat valkeiden kukkasien painosta.
"Kula-Kallekin" hikoilee leikkipuistossa, paraatipaikalla, auringon hohteisella ja kuumalla hiekalla.
Kesäkahvilat on auki...ja ...ja..eikun

Ei, ei...tänä vuonna ei nuo hommat täsmää laisinkaan.
Kesäkuun ensimmäinen ja pihapensaissa ei ole vielä edes lehtiä.
"Kula-Kallellekin pitäisi melkeinpä pukea, metallisen rungon suojaksi, villahousut ja ilmassa ei tuoksu tuomi saati kesäkahvilan vastakeitetty kahvi, ei.

Mutta semmoista se on. Vuodet ja vuodenajat ovat niin ailahtelevaisia. Eipähän pääse kyllästymään, kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Noh..työntekosäänä ovat nämä vilpoisat kelit hyviä; ei pääse helle-vetelä iskemään. Ei todellakaan.

Kaikesta koleudesta huolimatta, on kuitenkin ihana kesäkuu alkanut. Vielä ne lämpimätkin kesäillat koittavat, jolloin laiturin nokasta saa tuijotella tyynestä heijastuvia kuvajaisia, itikat inisevät ja koivut koittavat tehdä parhaansa, että juhannussaunassa tuoksuu taas tuttu kesäinen saunavasta.

Nautinnollista alkanutta kesäkuuta kaikille 💚

Lunta maassa

Ja kukkia ajatuksissa.

Mäntyjen oksat roikkuvat raskaina lumen painosta.
Sulat maapläntit peittyivät vaalean peiton alle.

Vaan pitkä maa on tämä Suomi. Jossainpäin maata on ollut kuluneen vuorokauden aikaan lämpötilat jo +17 asteessa, jossain ukkonen jyrissyt, satanut rakeita jne. Näin siis mikäli on Ilta Sanomien sääotsaketta uskominen.

Sohvaperunat -ohjelmassa tokaisi hauskasti pohjoisen mies, tätä maamme pituutta miettiessään:
"Meillä  kahlataan munaskuita myöten hangessa ja etelässä jo isketään perunaa vakoon." Vaimonsakin siihen vielä hyvin komppasi: " Ja pajunkissoja täällä saadaan vasta heinäkuussa."

On vaikeasti tavoiteltava tuo kevät. Tai talvi ei tahdo antaa periksi, kummin päin vaan.

Onneksi on tuo uusi villiyrtti- ja reseptkirja, paneudun tänä iltana sen sisältöön ihan ajan kanssa ja haaveissani hiljaa hiivin jo kohti keväisenä vihertäviä ryytimaita.

Eilen illalla sen verran kirjaa selailin, että yllätyksekseni törmäsin siellä hyvinkin tuttuun kukkakasviin; jättibalsamiin. Ja siihen seikkaan, että se onkin ihan syötävä kasvi!

Viime kesänä kuvasin tuota kasvia mm. umpeen kasvaneen metsätien varrella. Alunperin se on ollut  koristekasvi, joka on sitten innostunut leviämään meidän luontoomme paikoin vähän liiankin innokkaasti. Kotipihastakin näitä siemeniä ampuvia kasveja välillä löytyy, eli ensi kesänä löytyy ruokapöydästäkin, kun kitkee vaan suoraan lautaselle, etteivät pääse leviämään 😄. Kukat, lehdet ja nuoret varret ovat syötäviä. Kirjassa suositeltiin jättibalsamia pippuripihvin kaveriksi, sen pippurisen makunsa vuoksi.

Pääsisipä jo testaamaan! Viime kesänä nuita kukkia kuvatessa en arvannut, että olisin voinut salaattiainekset niistä samantien matkaani koppasta.

Jättibalsamin kukkasia, joita kuvasin viime kesänä metsätien varrella.

Kitkee pihalta pöytään vaan...

Kyttääjä

Aamulla avaan verhot.
Koko aamukahvin ryystämisen ajan istun tuolillani, nenä kiinni ikkunassa ja kyttään vuoronperään naapurin lumista kattoa 👀 ja lämpömittaria 👀.

Pakkomielteisesti lähestulkoon, mietin, onko lumi vajunut eilisestä ja näkyykö kattoa enemmän. Joka päivä lasken mielessäni kattokinoksen senttejä ja odotan sitä loppuviikoksi luvattua lämpöaaltoa.😉😏

Diagnoosi:mökkikuume

Tämän kuvan otin viime kesän venereissulta; niin kaunista kesämaisemoo, että. Ei helpota mökkikuumetta ainakaan ;)

Eilen se taas iski. Lähes tulipalopakkasten keskellä, tylsänä maanantai-iltana: mökkikuume.

Eikähän siinä sitten ensiavuksi muu auttanut kuin käydä listaamaan toiveita ja pläräämään mökkitarjonnat läpi.

Meidän haavemökkerölle ei itse asumuksen suhteen paljon vaatimuksia listaan ylöskirjattu, enempi toiveet kohdistuivat torppamme ympäristölle; pitäisi olla mielellään oma ranta, rauhallinen ympäristö ja kalavedet missä seilailla, sekä marja- ja sienimetsät lähistöllä. Mökkiin me ei mitään mukavuuksia tarvita tai edes haluta. Kunhan on katto pään päällä ja tulisija. Ja sauna tietysti on mökkiympäristöstä löydyttävä. Ilman sitä ei mökkeily ole mökkeilyä, meidän mielestä.

Joo-o. Syytän tästä yllätten iskeneestä mökkitaudista, muutamana päivänä jo siniseltä taivaalta  mollottanutta aurinkoa, joka paukkupakkasesta huolimatta, saa pään pehmenemään ja ajatukset vaeltamaan milloin minnekin.

Pakkasista puheenollen; toivottavasti huomenna sää vähän lauhtuisi, sillä vihdoin ja viimein, olisi mahdollisuus päästä kuvausreissulle taas ihan ajan kanssa. Olen kaivannut sitä jo niin hirmuisesti, että pääsisin vähän pidemmälle samoilulle, kameran kanssa haahuilemaan ja ikuistamaan helmikuun luonnon vaiheita. Toivon, että sään lauhtumisen lisäksi, tuon taivaan kirkkaan mollukan paistettakin riittäisi vielä huomiseenkin. Mutta, sen näkee sitten huomenna, sen.

Tämänkin "muumi-veneen" kuvasin viime kesänä. Jollain on kyllä niin hieno ja erikoinen asumuspaatti, että ei ihan jokaiselta vastaantulijalta löydykkään :) Kiehtova ja persoonallinen; saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sytyttää janon päästä kohti jännittäviä seikkailuja. Aivan ihana potski, ainakin minun mielestäni.