Satanen täynnä

Suomen Satavuotisjuhlahumu alkoi jo tiistaina, pikkujouluhumun merkeissä.
Pakkasin kimpsut ja kampsut ja painelin kauniisiin maisemiin, hilpeään seuraan, sekä hyvän ruuan ja juoman pariin.

Pikkujouluhumu liukui luontevasti seuraavaan päivään ja runsaan myöhäisen aamiaisen jälkeen, itsenäisyyspäivää juhlistettiin savustamalla lohta supisuomalaisessa mökkitunnelmissa, rennosti villasukissa ja suomiverkkareissa ja kippistämällä kuplajuomaa.
Tietenkin katseltiin Tuntematonta sotilasta, ainakin toisella silmällä, ruokatouhujen ja puheen sorinan ohessa, välillä katseltiin hauskoja eläinvideoita ja lopulta kiskaistiin paljettimekkoa niskaan ja seurattiin linnan juhlia.

Kynttilöitä, lunta, paistia ja lientä, naurua ja maailman parannusta. Olipa mukavaa.
Onnea Suomi.

Pataa ja venetsialaisia

Tänä viikonloppuna on monessa paikoin vietetty Venetsialaisia, mökkikauden päättäjäisiä, ilotulitusrakettien ja hyvän ruuan merkeissä.

Meilläkin pataruoka taas perinteisesti porisi, viime vuoden Venetsialaisiin tehtiin häränhäntäpataa Italialaisittain. Tänä vuonna hauduteltiinkin sitten kukkoa viinissä. Maistui suussasulavalta ja sopi elokuun lopun tunnelmaan.

Havahduin tänään siihen tosiasiaan, että ollaan jo syyskuun ovia koputtelemassa.

Street- ja homefood

Viikko vierähti taas vilkkaissa merkeissä.
Kiirettä piti, mutta onneksi oli kuitenkin sen verran aikaa, että ehdin kierrellä ja nauttia mm. kansainvälisestä tunnelmasta, eri maiden erikoisruokaherkkujen parissa.

Kerkesin myös kuluneena viikonloppuna viettää aikaa ystävien kanssa rokkitunnelmissa ja haukiburgereita väsäillen.

Säätkin suosi! Sekä perjantaina että lauantaina paistoi aurinko. Oli ihanaa nauttia kauniissa auringonpaisteessa virvokkeita,  nauraa niin että silmistä vesi tirskui ja vatsalihakset olivat krampata, kuunnella musiikkia sujuvasti mukana hoilaten..Hauska viikonloppu ♥ Voimaannuttava.

Eilistä keikkaa

Eilinnen ilta: pika-illallinen pystybaarista, eli kanapatonki matkaan ja auton keula kohti Alapitkee, jonne tehtiin kesäteatterimatka.

Vaikka taivaalla vaelsi vähän väliä synkähköjä pilviä, saatiin sateeton ilta. Ja eipä tuo sadekaan olisi katetussa katsomassa haitannut. Väkeä oli paljon ja sitä myöten katsomossa tiivis, mutta hyvä tunnelma.

"Jaetun maan lapset" -näytelmä sijoittui Lapinlahden Alapitkälle vuosina 1944-52, kertoi Salmin Karjalan evakoiden sopeutumisesta Savon maille. Ajasta, jolloin maata jakoivat sekä sodan että rauhan ajan asutustoiminta.

Näytelmä oli iloinen yllätys, sillä myönnän, että hieman pelkäsin sen olevan raskassoutuinen seurattava, vaan turha pelko. Sai nauraa, oli mielenkiintoista seurattavaa, opettavainenkin, paljon lauluesityksiä ja sekaan mahtui muutama todella hieno roolisuoritus. Ihastelin myös lavastuksen hienoja, vanhoja esineitä.

Väliajalla juotiin kaffeet, oikein Suomi 100-vuotta leivonnaisten kera.
Olipa mukava irtiotto arjesta.

Hyvä päivä

Kesäteatterista kotiuduttu hetki sitten.
Näytelmä oli positiivinen yllätys. Seura oli mitä parhain; parannettiin maailmaa ja naurettiin.
Muutekin päivään on mahtunut paljon naurua ja iloa. Ei voi todeta muuta, kuin että:
tämä oli hyvä päivä.

Lisää tuonnenpana, nyt kohti yösijaa, jaksaa aamulla taas virkein silmin töitä paiskia.
Ja tästä päivästä jotain kuvakulmia lisääkin tänne blogiin laitella.

Heinähetkiä

Aurinkoa
Naurua
Tuoreita marjoja
Grilliherkkuja
Kukkaniittyjä
Hauskoja juttuja
Pyöräretki
Piknik ja puistonpenkki
Höpöttelyjä ja syvällisiä keskusteluja
Juhlahumua ja varjo-olusia
Mukavia muistoja

Niiistä oli tämä viikonloppu tehty. Tänään sitten taas otetaan tuhtien möttösruokien jälkeen itseään niskasta kiinni ja sunnuntain päivällispöytään väsätään kepeää kasviswokkia. Letkeää sunnuntaita ♥

Humua kesäillassa

" On aamu,

kaupunki vielä uinuu

kuu jossain mailleen painuu

ja yön usva hiljaa leijuu pois.." 

Juhlan jälkeen on aina hetken aikaa sellainen väsynyt, mutta onnellinen olo. Mieleen putkahtelee hauskoja sattumuksia, naurun remakoita aiheuttaneita tarinoita sekä hupaisia tilanteita. Muistoja ja valokuvia jäi tältä viikonlopulta kouraan niin reilusti, etten oikein tiedä mistä aloittaisin, mitä kuvia poimisin tai mitä kertoisin.

Kuitenkin..Oli ensimmäiset kesäjuhlat. Hyvin, HYVIN rennot ja mutkattomat vain. Tarjoilut oli helppoa, valmista sormisyötävää ja grilliapetta. Sää suosi. Tuntui vihdoinkin siltä, että kesä on täällä taas. Iloista puheensorinaa ilmoilla ja kylmää kuplajuomaa keikkui laseissa. Vaelsimme kauniissa kesäillassa ulkosalla, kuuntelimme lintujen laulujen lirutuksia sekä nuuskimme alkusuven vihreyden tuoksua.Oli saunomista, lahjaksi saamani upean parillapannun testailua ja lukemattomat määrät kaikkea kivaa.

Nyt jaksaa taas alkavaa arkeakin tallustella kepeimmin askelein.

Kellottelua ja herkuttelua

Kesäajassa ollaan.
Viikonloppuna ei tullutkaan helleaaltoa, jota kielipitkällä odotin. Ei tullut ei. Eilenkin sateli lunta.
Noh, pienimuotoista kevättalkoilua on jo tehty. Ruukkuja, multia, siivoilua ja varastojen järkkäilyä.

Isommat kevätkunnostukset tehdään sitten vasta, kun putkiremppa on lopullisesti ohi. Sen osalta onkin kohtapuoliin ne karmeimmat ja jännittävimmät ajat edessä, kun todelliset purkamiset ja rakentamiset alkaa kotosalla. Mutta, toivotaan että huhtikuun loppuun mennessä olisi jo hommat ohi ja kaikki olisi entistä ehompaa.

Talkooruokatouhut oli perjantaina aurinkoiset, vaikka sää oli kaikkea muuta kuin valoisa. Pahvilautasilta rennosti vaan tarjoiltiin ja herkuteltiin broilerijauhelihalla täytettyjä takoja ja tortilloja, muovirasiat koristivat pöytiä, vaan siitä viis. Hauskaa ja rentoa oli.

☆ ☆ ☆

Ai että, vaan melkeinpä parasta oli eilen illalla saunan jälkeen rääppiäisherkutella. Kylmänä mutustella tähteeksi jääneitä, rikkoutuneita taco-kuoria, joita dippailin jämäsoossipurkkiin😋. 

Aurinko ei nyt sitten antanutkaan kunnollista kuvaussaumaa lähteä tänä viikonloppuna joutsenräpsyjä ottamaan. Vaan...onpahan tämä ollu puuhatäyteinen viikonloppu muutenkin. Ei ole aika ainakaan pitkäksi käynyt.

Viikonvaihteen summausta

Tammikuun viimeistä päivää viedään. Tuli muutaman päivän postaustauko tähän blogi-päiväkirjaani, ei tarkoituksella, mutta tuntui vaan muut askareet vievän kaiken ylimääräisen ajan.

No mutta, summataanpa tähän nyt kerralla tiivistetysti viikonvaihteen puuhailuja.
Vietettiin pienet synttärikekkerit, miesmaun mukaan, eli yksinkertaisesti ilman turhia rumeluureja. Pistettiin paistia pöytään ja vähän elettiin vaarallisesti, eli otettiin valkoviini valokuvausreissulle matkaan, se tipattomasta tammikuusta sitten, mutta jatketaan tipattomalla helmikuulla. Vaan olipa meillä äärettömän hauskaa viiniä lipitellen ja hihitellen. Sää oli ihastuttavan keväinen. Valokuvattiin ja nautiskeltiin ulkoilmasta, katseltiin kuinka sinisellä taivaalla lenteli pienkone verkkaisesti, lähistöltä oli kaadettu petäjiä, joten ilmakin tuoksui vahvasti pihkalta ja keväältä. Illalla saunottiin ja maisteltiin puolukkajäädykettä. Se on muuten hyvää! Vielä sitä tuolla pakastimessa on jemmassakin, vaikka tein vain puolikkaan satsin, en muistanutkaan sitä mainita siinä jäädykepostauksessa. Aioin takuulla hyödyntää tuota reseptiä toisenkin kerran, vähän eri marjoilla kenties, vaikka tuo puolukka sopi kyllä kertakaikkisen hyvin ko. herkkuun.

Eilen oli ns. perusmaanantai, ei mitään erikoista, mutta kuitenkin niin kiirettä (saamattomuutta), etten ehtinyt, kuin kuvia läpi käymään iltamyöhään tätä postausta varten. Mutta, nyt ovat kuvat valittu, ja tekstinkin ennätin tässä sopivassa rakosessa jorinoida, että ei muuta kun tarinat eetteriin ja huomenna aloitellaankin sitten jo helmikuuta😊

Jotain punaista ja makeaa

Tähän herkkuun sitten viikonlopun viehätyksen osalta päädyin. Täytekakun sijaan tein, Pirkka-lehdestä napatulla reseptillä, raikkaan puolukkajäädykkeen, jota tosin itse vielä lisätuunasin. Tämä upeus menee nyt sitten pakkastimeen odottamaan syömämiehiään: Toivotaan, että maku on maistuvainen ja saa suut messingille.

Puolukkajäädyke (12 annosta)

• 2 kananmunaa

• 1½ dl sokeria

• 4 dl kuohukermaa

• 3 tl vaniliasokeria

• 4 dl pakastepuolukoita

Omat lisäykset tähän perusreseptiin:

• tilkkanen hyvää konjakkia, 

• muutama lusikallinen puolukkahyytelöä

• rouhittua tummaa suklaata.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma. Soseuta jäiset puolukat monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Sekoita puolukkasose, kermavaahto ja vaniliasokeri munavaahtoon. Kaada seos kylmällä vedellä kasteltuun kakku- tai jäädykevuokaan. Peitä foliolla tai kannella.
Pakasta jäädykettä vähintään 5 tuntia.

Tarjolle otettaessa:
Kasta vuoka reunaa myöten hetkeksi kuumaan veteen ja kumoa tarjoiluvadille.

Omat lisäykset toteutin näin: Lirautin konjakkitilkkasen puolukkavaahtoon: lähinnä siksi, että koostumus pysyisi takuuvarmasti alkoholin ansiosta ja pakastamisesta huolimatta, jäätelömäisen pehmeänä, ei tönkkö-jäisenä. Eipä se "konu-tilkka"makuakaan haittaa, päinvastoin, tuo lisää juhlavuutta hennolla vivahteellaan. Vuoan pohjalle laitoin ensin kerroksen puolukkavaahtoa, ja sen päälle laittelin tehosteviivoiksi puolukkahyytelöä ja rouhittua tummaa suklaata, toiveena, että valmista kakkua leikatessa, sieltä perusjäädykkeen keskeltä, näkyis kiva herkkukerrostuma ja antaisi erilaista puru- ja suutuntumaa annokseen. Mutta...sen näkee sitten, kun päästään tuon tuotoksen kimppuun, että toteutuiko tämä visioni.

Jk. Ja nyt pääsi mutsin marketin vuoka käyttöön, kuten tuolla jo aiemmissa postauksissakin lupailin.

Herukkaherkkutesti

Tekaisin testimielessä, tulevaa viikonloppua varten, pienen erän sorbettia. Sikälimikäli ja toivon mukaan, tässä vaan terveenä suinkin pysytään, niin jotain hyvää herkkua tulevalle viikonlopulle tarjolle tarvittaisiin.

Testasin Soppa365 sivuilta löytyneen vadelmasorbetin reseptillä, mustaherukkaisen version. Ihmettelen, miten en ole aiemmin näitä sorbetteja väsännyt, kun ovatkin näin helppoja toteuttaa ja suhteellisen kepeitäkin tarjottavia.

Tästäkin herukkaisesta kylmäherkusta tuli oikein maukas ja raikas. Minun makuun sokeriakin olisi voinut olla jopa vieläkin vähemmän, eli parisen ruokalusikallista olisi itselle riittänyt. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä sorbetti on viikonlopun kekkeritarkoituksiin kuitenkin vähän liiankin arkinen ja kepeä. Jatketaan siis viikonlopun makean tarjottavan miettimistä ja metsästystä. Aikaa on, onneksi.

Kesä- ja viikonlopun jälkiruokaherkkuna tämä sorbetti, marjalla kuin marjalla valmistettuna, on kyllä vertaansa vailla. Kevyt, helppo ja raikas.

Mustaherukkasorbetti

• 2 dl jäisiä mustaherukoita

• 1/4 dl sokeria

• 1 dl vettä

• 2 kananmunan valkuaista

Soseuta jäiset herukat, sokeri ja vesi. Laita seos pakastimeen noin tunnin ajaksi, kuitenkin niin, että käyt reilun vartin välein sekoittelemassa marjaseosta (että koostumuksesta tulee tasaisen kohmeinen). Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita hieman kohmeinen herukkaseos valkuaisvaahtoon. Anna olla pakastimessa vielä vähintään 2-3 tuntia.

Jäätyneestä sorbetista voit pyöräytellä, kuumassa vedessä käytetyllä jäätelökauhalla tai lusikoilla, kauniita palloja ja kvenellejä, mutta kuten kuvasta näette, arkisessa testiversiossani sorbettia lusikoitiin vaan lasin pohjalle ja ääntä kohti.

Vuosi vaihdettu

Vuosi on vaihtunut ja juhlakausi alkaa olla nyt takanapäin. Tavallinen arki, tomaatti- ja hernekeittoineen, tuntuu taas ihanan tervetulleelta.

Uutta vuotta juhlistettiin muutamin pikku raketein. Kaikki sormet sekä silmät ovat onnellisesti tallella. Eikä onneksi koipeaankaan kukaan katkaissut, vaikka ulkona oli jäistä ja liukasta kuin luistinradalla. Aattona mutusteltiin toasteja, eli täytettyjä, lämpimiä kolmioleipiä. Helppo herkku. Täyteltiin leipäsiä erilaisilla täytteillä ja laitettiin ne jääkaappiin valmiiksi odottamaan nälkäisten raketinampujien kotiin paluuta. Sitten vain leipägrilliin ja avot´ , hyviä olivat. Perinteiset nakit syötiin vasta uudenvuoden päivänä, brunssilla ja oikein kuohuviinin kera.

Sain ylkältä joululahjaksi hienon, 4 vuoden luonto- ja sääkalenterin. Odotin vuoden vaihtumista jo senkin takia innoissani, että pääsin korkkaamaan tuon uuden kalenterin; hypistelemään sen sivuja ja tekemään merkintöjä. Todella mainio keksintö. Helpottaa vuosien vertailua, kun yhden kirjan kansista löytyy kaikki merkinnät neljältä vuodelta. Kalenteri-immeiselle ei parempaa lahjaa voisi keksiäkään.

Toista päivää jo siis kuluvaa vuotta vietellään. Pakkaset paukkunee tällä viikolla, vaan päivät koko ajan pitenevät ja kohti kevättä mennään. Sen ajatteleminen tuntuu hyvältä.

Aattoilusta ammennettua

Joulurauhan julistus, riisipuurolounas, räntälunta ja lumiukko- elokuva :)

Hautausmaan hartautta, joulusaunaa, joulupöytää, pipareita (palaneitakin) ja ruokoo, niin että napa huokoo :)

Kuusen ja kukkien tuoksua, vihreyttä, lameenauhaa ja väriloistoa :)

23.12. Etujoulu ja Poron kyynel

Vietimme ylkän kanssa viime viikonvaihteessa rauhallisen, kahdenkeskisen etujoulun, koska tämä virallinen joulu on sitten mm. sukulointia ja sukkulointia sinne tänne. Tänään on hyvä päivä laittaa kuvakollaasit muistiksi ja muistoksi etujoulusta 2016. Ja antamaan vaikka tunnelmaa ja inspiraatiota tähän alkavaan virallisen joulun viettoonkin.

Tehtiin ruuan suhteen vähän oikopolkuja. Esimerkiksi joulusinappi väsättiin tänä vuonna niin, että yhdisteltiin erilaisia sinappeja; ns. tuunattiin vaan. Perussinappiin turautettiin vähän tulista laatua sekaan (sitä, joka nostaa ihan kitkerän veden suuhun ja silmiin), rakenteen vuoksi vähän karkeaa sinappia siemenineen joukkoon ja loppusilaukseksi lirukka konjakkia. Ja avot! Jopa tulikin hyvä joulusinappi. Kinkkua meillä ei sentään vielä ollut, vaan kepeämmin kaloja ja pieniä suolaisia, salaatteja ja laatikoita.

Sitten otsikkoon. Eli Poron kyyneleeseen. Noh, sehän on se lupaamani kolmas snapsivinkki tälle juhlakaudelle. Tämä on minusta erityisen sopiva joulupöytään. Olen tämän jostain ohjelmasta jo vuosia sitten kuullut, en vain muista millään, että mistä. Mutta jos ei ohjelma jäänyt päähäni, niin tämä iskostui nimensä hienouden ja melankolisuuden puolesta mieleeni. Lapissa tämä on ilmeisen tunnettu ruokanapsu.

Poron kyynel, snapsivinkki nro.3

• Giniä tai laadukasta vodkaa

• Snapsilasin pohjalle karpalo

Joka vuosi, perinteisten pöperöiden lisäksi, kokeillemme väsätä etujoulupöytään jotain uuttakin maisteltavaa. Tänä vuonna teimme kylmäsavuporotahnaa, mini-krustadien kera  (pieniä leipäkuoria).
Yksinkertainen, mutta oikein suuhun ja jouluaikaan sopiva naposteltava oli. Toimisi varmasti myös esim. uuden vuoden shampanjan tai kuohuviinin palanpainikkeena.

Kylmäsavuporotahna

• Kylmäsavuporo-tuorejuustoa

• Kylmäsavuporoa

• Punaista paprikaa

• Ruohosipulia

• Hieman hienon hienoksi hienonnettua punasipulia

Hienonnetään kylmäsavuporo, paprika ja sipulit. Sekoitetaan tuorejuustoon. Tarjoillaan esim. krustidi-leipäkupposista tai paahdettujen patonkisiivujen päällä.

♥ ♥ ♥

 

Oli hyvät herkut etujouluissa, nyt onkin viikko syöty kiltisti ns. näkkäriä ja jouluomenoita ( poikkeus oli keskiviikko, kun käytiin ulkona syömässä, vaan silloinkin söin suht´ kepeesti kanaa ja kasviksia), että eiköhän tässä pääsee taas virallisestä joulupöydästä nauttimaan, hyvillä omilla tunnoin ja ihan kinkun kera😉.

6.12. Hyvää itsenäisyyspäivää ♥

Rauhallisen leppoisissa merkeissä itsenäisyyspäivän viettely käynnistynyt. On savustettu kalaa, karjalanpaisti on muhinut uunissa ja Tuntematonta sotilastakin on askareiden ohessa ehditty vähän katselemaan. Jotenkin se leffa vaan kuuluu "perinteisesti" tähän päivään, vaikkei aktiivisesti seuraisikaan. Ja se elokuva kyllä pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin:

Eilen illalla nimittän olin äkäinen kuin persiille ammuttu karhu, kun tuli pelätty tieto, että putkiremontti starttaa torstaina. Kyllä hyvän aloitusajankohdan sillekin keksivät. Keskelle ihmisten joulukiireitä. Noh, mutta en siitä sen enempiä paasaa, ettei pomppaa verenpaineet suotta koholle moisesta riesan ajattelusta, ja etenkään näin juhlapäivänä. Kuitenkin, se on vain putkiremontti, ei mikään talvisota, jossa ihmiset kamppailivat hengestään.

Tänä iltana nautitaan vielä letkeästä olosta, herkutellaan ja syödään hyvin ja katsellaan linnanjuhlia.

Ja sitten vielä aiemmin lupaamani snapsivinkki nro. 2.

Suomi-shotti

• Hyvälaatuista vodkaa 

• Tyrnimarjoja ja mustikoita

Pieneen snapsilasiin laitetaan ainesosia ihan oman maun mukaan, nautitaan ns. pohjanmaan kautta, alku- ja pääruoan välissä.

Adventtitähti

Tänään on ensimmäinen adventti. Hyvä ajankohta ripustella adventtitähdet ikkunoihin. Nämä hienot, punaiset  adventtitähdet ovat siskon tekemiä. Vaativat sorminäppäryyttä, tarkkuutta ja taitoa sekä ennenkaikkea kärsivällisyyttä, jota itselläni ei näin hienosäädettyyn tarkkuuteen tahdo riittää, mutta sitäkin suuremmalla syyllä ihailen, kun joku toinen jaksaa näin upeita käsitöitä tehdä.
Perinteistä kauneutta ja tunnelmaa.

Eilen juhlittiin pientäjoulua upean ruuan, juoman ja etenkin seuran parissa. Olipa riemukasta ja ihanaa. Laitan niistäkin herkkuhetkistä kuvia, jahka ennätän niistä tehdä jonkun koosteen,  jossain välissä, sillä materiaalia on yllinkyllin mistä valita ja raakaa karsintaa on tehtävä. Mutta tänään nautitaan ihan rauhassa adventtisunnuntaista sekä eilisen iloittelun jälkinauruista ja muisteloista.

Hyvää ja tunnelmallista ensimmäistä adventtia  ♥ 

 

"Kaikki hauska on hyväksi vatsalle"

Tiesi jo muumimammakin.

Ja näinhän se on. Parasta ja hauskinta vatsalihastreeniä on, kun saa nauraa vatsalihaksensa kipeiksi.
Takana hauska viikonloppu pippaloiden ja hassuttelujen merkeissä. On naurettu maha kipeänä ja herkuteltu maukkailla ruokaherkuilla. Kalapöydän antimia maisteltiin aikuisten "etkoilla" ,  ja niitä ihanuuksia on sitten tänäänkin saanut rääppiäisinä vielä käydä jääkaapista napsimissa suuhunsa. Nams!

Todella laiskaa sunnuntaita vietetelty. Kellot on siirrelty talviaikaan ja on vain köllötelty sekä naurettu vielä eilisillan hassutteluja muistellen. Kiva on välillä pippaloida, jaksaa taas arkista viikkoa aloitella. Ja rueta ottamaan kohta marraskuutakin vastaan.

Kalapöydästä löytyi mm:

- Savustettua siikaa
- Graavilohiruusukkeita
- Lämminsavulohisalaattia
- Savumakrillia tomaattikastikkeessa
- Sipulisilliä

ja lisukkeeksi näille:
- Täytettyjä kananmunia
- Tuoretta rapekuorista kauraleipää ja täysjyvä patonkia
- Erilaisia kylmiä soosseja ja dippeja
- Kasviksia
- Leipäjuustosta tehtyjä piparipoikia

Palan painikkeena oli rose- ja valkoviiniä

Kekriviikonlopun lämpimänä ruokana syötiin grillattua kanaa ja maissia chilivoin kera.
Oli monenmoista hengen- sekä ruuminravintoa.

Pyhisten ja pahisten soppa

Tämän viikon teeman, suuren kurpitsajuhlan hengessä, arkiruokakin on varsin aiheeseen sopivaa, eli niin kekriin kuin halloweeniinkin sopivaa, tai kuka mitäkin haluaa viettää, tai vaikkei halua viettää yhtään mitään, niin siihenkin tämä käy erinomaisesti :D

Yksinkertaisuudessa kasvissosekeittoa kahdella tavalla.
Sama soppa, kaksi eri makumaailmaa. Tämän voi toteuttaa niin, että jos soppaa keittää ison satsin, jota riittää pariksikin päiväksi, niin ensimmäisenä päivänä soppa syödään "pyhisten" pehmeänä versiona, jossa juuresten samettinen ja makean vieno maku hellii vatsaa ja makunystyröitä, kuin pehmeä enkelin sulka poskea. Makeutta taitetaan korkeintaan muutamalla suolaisella parmesaanilastulla.

Ja seuraavana päivänä soppaa lämmitellessä, lisätään keittoon reippaasti chiliä, niin että taatusti herää uneliainkin kaamosväsynyt ja nenäkin alkaa hikoilemaan syödessä - eli vuotamaan. Tämä on siis todellisten bad assien- eli pahisten versio sopasta.

Nautitpa soppasi kummin vaan, niin hyvää ja kevyttä arkisafkaa se on tämmöisen pimeään ja koleahkoon vuodenaikaan :)

Ps. Sopii myös sunnuntairuuaksi, etenkin jos joku esimerkiksi potee halloween-naamiaisten jälkeistä iltamakolotusta, niin pahisten versio herättää taatusti kehon ja virkistää. Kannattaa valmistaa soppa tosin jo etukäteen, ettei sunnuntaina tarvitse muuta kuin nostaa kattila tulille lämpiämään ;)

Pyhisten ja pahisten Kasvissosekeitto

• 8  isohkoa porkkanaa
• 2  pientä punajuurta
• 2-3 perunaa
• sipuli
• vettä /kasvislientä
• suolaa
• jauhettua maustepippuria
• kurkumaa
• (sahramia)
• loraus ruokakermaa

Lisukkeeksi sitten fiiliksen mukaan:

• chiliä tai parmesaania

Tämän sopan valmistus ei ole nupunuukaa, eli aineksia saa laittaa ihan oman maun mukaan, esim. juureksiakin voi laittaa ihan mitä kaapista löytyy. Tuossa nyt vain tämän soppatykin suhteelliset juuresmäärät. Nuilla keittoon tuli hieno, kirkkaan oranssi väri, joka ei ihan pääse oikeuksiin hämärissä otetuissa kuvissa.

Juurekset vain huuhdotaan, kuoritaan, pilkotaan pienemmiksi, ja keitetään pehmeiksi. Maustetaan maun mukaan ja soseutetaan. Lirautetaan joukkoon kermaa ja lämmitellään kuumaksi, ja syödään sitten joko pehmeänä tai tulisena versiona, ihan fiiliksen mukaan.

Perjantaina pihaovet potkaistaan auki

Päivän ilouutinen on, että Haloo Helsinki -yhtye palaa keikkatauolta. On sitä odotettukin! Siitä tuo raflaava otsikko: eli fraasi heidän Perjantai -biisistään, joka sattui natsaamaan päivän postauksen teemaan sopivasti.

Sillä muutoin ei todellakaan ole riehakas eikä raisu viikonloppu luvassa.
Ehei, tässä mökissä ei kuulkeespas potkita ovia selälleen, ei. Ihan vaan teetä lipitellään, kudotaan tossuja sekä lapasia ja ennenkaikkea...

..KERÄTÄÄN VOIMIA TULEVAA VARTEN :D

No, vähän ajattelin (ihan rauhallisesti vain) käydä kenties valokuvanäyttelyssä, kirjastossa, kierrellä ostoksilla hakemassa perustäydennystä: kuten kynttilöitä, kahvia, pesuaineita ja sun muuta pientä. Näiden lisäksi pitää tietenkin valokuvata ulkoilun ohessa.

Pienellä jännityksella odotan, joko sataa lumihiutaleita tänä viikonloppuna. Niitä on sitten kiidettävä, jalat sutien ja pipo kenossa, pihalle kuvaamaan. Kylmän kauden kuvauksia varten, aloin neulomaan itselleni "valokuvaushanskan", jonka ideana on se, että kuvatessa tarpeelliset sormenpäät ovat vapaina/paljaina ja muut sormet pysyvät lämpimänä.

Ai niin, että mihinkäkö minä niitä voimia kerään.!? 
No siihen, että rankka juhlakausiputki on auttamattomasti edessä!
Silloin ei sukkia neulota ja istuta teemuki kourassa torkkupeiton alla silmät puoliummessa, ei!

Jouluun asti on luvassa yhtä "kinkeriä" ja riehkaisua toinen toisensa perään, joten kaikki voimanrippeet pippaloissa ravaamiseen pitää varastoida nyt tarkkaan...

...KASVATTAA KISAKUNTOA SUORASTAAN...

Sitä nimittäin vaaditaan,  ja paljon!
Tulossa on peräkanaa pyhäinpäivää, isänpäivää, pikkujouluja, itsenäisyyspäivää (linnanjuhlakutsua odotellessa), syntymäpäiviä ja vielä itse joulu sekä uusivuosikin olisi jaksettava juhlia!!?!

Pittää syyvvä ja juuvva; kaikenlaisia herkkuja ja happamia mehuja, glögejä ja mitä näitä nyt kaikkia onkaan. Niitä kun nautitaan viikonvaihteesta toiseen, niin ruppee jo kysymään keho voimia ja kestävyyttä; vain hyvin valmistautuneet, tuon rumban, kunnialla ja vaurioitta jaksavat läpi kahlata.

Huh, huh..on..on...
melekonen pileputki edessä, menee kyllä alkuvuosi täysin tuosta toipuessa...tuumii hän, ja siemaisee teetä rauhoittuakseen...

Lihaton lokakuu

Oijoi, olipahan eilen niin sanotusti kystä kyllä pienimuotoisten oktober-juhlien antina.
Oli tarjolla possunpaistia, broileria ja makkaroita, höysteitä jos jonniinmoisia.
Masu on pullollaan vieläkin, ja voin helpoin aikein sanoa, että lihattoman lokakuun vietto sopii tästä eteenpäin oikein mainiosti (ainakin valtaosan ajasta, joitakin teemajuhlia tai erikoistilaisuuksia lukuunottamatta ;). Tuntuu, että melkein ihohuokosistakin tunkee nuo eilisten lihaisien ilojen jälkituntumat.
Kylläpä taas rehut maittaa ja silmä kaipaa muutakin väriä kuin ruskeaa ruokapöytäänsä :D

Vaan kivaa ja rentouttavaa oli, sekä ruoka oli tuhtia hyvää! Myrsky riepotteli puista isoja oksia viikonlopun aikana ja taivas oli eilen jännittävän sävyinen, aurinkoisen sinisellä taivaalla leijaili pinkin ja verenpuinaisiakin pilviä. Vangitsevan näköistä.

Tällä hetkellä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ilma on ihanan syyskirpakka. Täytynee siis lähteä vähän ulkoiluttamaan tätä liharuokien kyllästämää kehoaan. Kiva tulla sitten Strömsöötä katselemaan. Ja tosiaan, myöhemmin illalla tuleekin tv-ensi-illassa leffa; Hobitti-Smaugin autioittama maa. En ole sitä nähnyt, niin pitääkin pitää pitkästä aikaa ihan elokuvailta--katsella leffa kerrankin, ihan ilman mitään muita oheistoimintoja, kuten virkkailuja :D