Arkiperhosia

Tahtoo olla vähän huomisen vuoksi perhosia vatsassa.
Ei oikein pääsiäisen kuvakoosteetkaan rakentuneet millään ilveellä mieleiseksi, kun ajatukset karkailivat vähän väliä huomisiin uusiin arkikuvioihin.

Jotain sentään yritin väsätä muistiin tästäkin pääsiäisestä.

Säätilat vaihtelivat melkoisesti. Tuli lunta ja oli aurinkoakin, mutta oli suhteellisen koleaa koko pääsiäisen seudun. Koleudesta johtuen, en oikein kevään merkittäviä merkkejä saanut ikuistettua, kun en nähnyt esim. linnun lintua!? Mutta tulipahan seikkailtua kuitenkin. Piipahdettiin mm. katsomassa, vieläkö autio, pikkuruinen ratavartijan tönö oli talven jäljiltä pystyssä. Olihan se.

Pääsiäisen ruokapöytään tuli uutena tuttavuutena tänä vuonna levästä tehty "kaviaari". Kotimainen tuote, ja oli niin hyvä kokemus, että tulen hankkimaan toistekin. Tuolla valekaviaarilla, muikunmädillä ja tillikreemillä täyttelin kananmunapuolikkaita (ohjeen koitan jossain välissä tuonne Helmipuuron ehtiä väsäämään). Olivat niin suun mukaisia, että nuita tahtoo tehdä toistekin. Niin kauniitakin olivat vielä. Tosiaan, meinasi unohtua, että Strömsöön ohjetta soveltaen kurkumalla värjäsin muniin hauskan keltaisen pinnan; sekin täytyy ylöskirjata, että muistaa joskus muulloinkin vinkkiä soveltaa. Pääsiäisaamun aamiaiselle tehtiin tarjolle runsailla täytteillä herkkupiirakoita, joihin tuli mm. graavilohta ja rosvopaistilammasta. Lohipiirakoihin lisättiin aimo köntsäle vielä tuota mustaa kaviaarin korviketta, ja voin kertoa, että syöjien hymy oli onnellinen sekä mairean muikean tyytyväinen.

Mittees muuta..Niin, mämmiäkin maistoin pääsiäisen kunniaksi, lusikallisen. En edelleenkään tykännyt, vaikka ajattelin, että jos vaniliakastikkeen kanssa menisi paremmin alas, ei mennyt. Sai eräjorma pistellä napaansa sen mämmeliherkun😆.

Siinäpä se pääsiäinen taas mennä hupsahti. Nytpä sitä jaksaa taas ahertaa kaurapuuron voimin seuraavaa juhlaa kohti, eli vappuhan se sieltä kohta kurkistelee. Toivottavasti säätkin lämpenisi siihen mennessä.

Sukkasunnuntai

Sukkasunnuntai ja ensimmäinen pääsiäispäivä, paasto on päättynyt ja mm. ortodoksit ovat kiertäneet yöllä kirkkoa tunnelmallisessa yösaatossa.

Paaston aika ja piinaviikko on siis vihdoin ohi  ja on viimeistään aika nyt kaivaa paistit sekä herkut pöytään ja mutustella kanan- ja suklaamunia vasukaupalla.

Mutta mistä nimi sukkasunnuntai..?
Tähän on kaksi tulkintaa, joskus tällä tarkoitetaankin sunnuntaita, joka edelsi hiljaista viikkoa, nimi tuli siitä, että piti olla hiljakseen, ihan sukkasillaan hiippailen vaan, mutta kun sukkasunnuntaista puhutaan tänään, on sen nimen merkitys aivan päinvastainen, saa iloita ja riemuita niin, että sukatkin lentävät jalasta 😄

Pääsiäisen seudun sää on ollut niin oikukkaan nopeasti vaihtelevaa ja koleaa, että valokuvaus ja kevään merkkien bongailu on ollut suoraan sanottuna haastaavaa. Pitkänä perjantainakin sää vaihteli puolen tunnin sisällä vuoroin paisteseen, ja samassa hetkessä taivaalta tulikin sankkaa lumipyryä ja taas paistetta, pilvistä, lunta ...edestakaisin vaihtuen! Ei perässä ole tahtonut pysyä. Lisäksi tämä pakkanen ja kylmyys on saanut kaikki keväänmerkit ottamaan takapakkia.

Mutta vielähän tässä on pääsiäistä jäljeltä.

Pikku suviyöt

Nyt eletään, pääsiäisen ja lankalauantain lisäksi, pienten suviöiden aikaa.

Pienet ja isot suviyöt oli kansanviisauksien mukaan tärkeitä öitä tarkkailla lämpötiloja.
Pienet suviyöt ovat huhtikuun 14-16. päivä ja suuret suviyöt 23.-25.4. välisinä aikoina.

Näille öille toivottiin (ja toivotaan) lämmintä säätä, sillä se tietää lämmintä kesää. Erityisen tärkeä on Jyrkin yö, joka on iso suviyö 23.4. Nimittäin, jos sillon on kylmä sää, on kylmää säätä luvassa vielä 30 yötä eteenpäinkin.

Pitkähkö perjantai

Tässä päivässä on nimensä mukaisesti jotain todella pitkää. Kello tuntuu ikään kuin hidastuvan.

Mutta ei se haittaa. On ihan tervetullut olotila tämä jatkuvan hektisen ja suoritushakuisen elämämme keskellä.

Tämä joutilaisuus ja pääkopan lepotila saa minut näköjään taas palaamaan, jo eilen alkaneisiin pääsiäisajatuksiin ja tähän ajankohtaan liittyviin muistoihin.

Olen tässä päässäni pohdiskellut, että varmaan osaksi, jo valitettavasti edesmenneiden, isovanhempieni karjalaisuuden ja ortodoksiperinteiden myötä, olen aina jotenkin kokenut pääsiäisen hyvin merkitykselliseksi juhlapyhäksi itsellenikin. Minulle pääsiäseen liittyy vahvat tunne- ja muistikuvat siitä, kuinka pääsiäisen aikaan menimme kylään mummolaan, siellä narsissit kukkivat keittiön aurinkoisen ikkunan alla, ruoka- ja kahvipöytä oli aina viimeisen päälle katettu kauniilla astioilla ja tarjoiluja oli sen seitsemää sorttia, mummi hääräsi ja passasi, ukki viihdytti tarinoillaan ja nauhoitti meidän lauluja kasetille. Koti oli aina mummimaisen kauniisti koristelu, oli lastenlasten virpomisvitsoja maljakoissa, siellä täällä keltaista ja kultaista, kukkia ja koristeellisia munia. Aina paistoi aurinko (ihan varmasti..) ja oli niin valoisaa ja keväistä.

Me lapset askarreltiin virpomisvitsat ja virpomispalkkioiksi saimme sulkaamunia, namusia tai rahaa. Ukin verstaalla saimme nikkaroida ja askarrella puusta kaikenlaista. Siellä tuoksui kippuraisille puulastuille ja keväälle, valo tulvi ikkunoista sisään ja pihalta kantautuivat lorisevat kevätpurot.

Ihailen ortodoksiperinteisiin ja uskontoon liittyvää kauneutta ja yksityiskohtaisuutta: upeita ikoneita, rakennusten ja ristien koristeellisia puuleikkauksia. Jopa hautausmaa on täynnä valtavan hienoja viimeisten leposijonen muistomerkkejä, grobuja,  joita voisin ihastella loputtomiin.

Pitkäperjantai on tunnelmaltaan jotenkin vaan harras ja melankolinen, että vaikkei itse niin perin uskonnollinen olisikaan, sopivat minusta nämä ortodoksiselta hautausmaalta ottamani kuvat kuitenkin tähän päivään.

Grobu, vanha, perinteinen ortodoksihautamuistomerkki.

Grobun katolla levähtää hymyilevän näköinen sudenkorento.

Kiirastorstai

Ihanaa.
Pikkuhiljaa tässä alkaa olla pääsiäistunnelmissa.
Kaikki ostokset on tehty, on siivottu ja laitettu pääsiäistunnelmaa kotiinkin. Voi rauhoittua.

Ja minä tyttöhän huokaisen, nautin hyvää mokkaa ja selailen tänä iltana ihan ens alkuun kaikkia ihania lehtiä, joita en ole viime aikoina ehtinyt tutkimaan.

Aion ottaa muutenkin pääsiäisen hyvin, HYVIN rauhallisesti ja rentoutuen.
Tehdä mukavia asioita, ulkoilla, valokuvata (jos sää sallii), hääräillä keittiössä ajan kanssa kokkaillen, maistella hyviä ruokia, katsella leffoja, nukkua makoisia yöunia sekä valmistautua henkisesti ja fyysisesti, pääsiäisen jälkeen alkaviin mielenkiintoisiin, uusiin työhaasteisiin, joita odotan oikein innolla ja ilolla.

Kiirastorstai.
Kun kuvasin tuon ruusun oksan piikkeineen, sulavaa hankea vasten, se toi jotenkin mieleeni orjantappuraseppeleen ja pääsiäisen ajan kärsimyskertomuksen. Jos nimittäin uskonnon tunneilta tai pyhäkoulusta ei ole muuta mieleen jäänyt, niin nämä pääsiäisajan vaikuttavat tapahtumat ainakin. Koko pääsiäisajan kertomukset, viimeisestä ehtoollisesta, Juudaksen kavalluksesta, Jeesuksen henkisestä kamppailusta Getsemanen puutarhasta, kohti ristiin naulitsemista Golgatalla ja lopulta kuolleista nousemisesta, olivat niin vahvoja ja jopa pelottavia tarinoita kuvineen, että ne kyllä muistaa, joulukuvaelman ohella, taatusti. Pyhäkoulu oli meidän lapsuudessa jotenkin kaikkien lasten "must-harrastus", jonka mieleenpainuvinta antia taisivat kuitenkin olla vain ne hienot tarrat, joita sai käyntikerrasta aina liimata vaihtuviin tarrapohjiin.

Mutta onhan tämä vaikuttava pääsiäiskertomus inspiroinut myös kuuluisia taiteilijoita. Leonardo da Vincin "Pyhä ehtoollinen" on vaikuttava maalaus ja lähes jokaiselle jotenkin tuttu. Jännittäväkin taulu; ainakin niille, jotka ovat pelanneet Da Vinci- koodia, tai lukeneet ko. kirjan /katsoneet leffan😉.

Rentouttavaa ja mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille 💛💜💚

Helmipuuroa -blogin puolella aloitetellaan pääsiäistä tonnikalapihveillä ja linssisalaatilla.

Tikkutiistai

Tänään on syytä vuoleksia sytykeitä varastoon, sillä tikkutiistaina vuollut sytykkeet ovat erityisen hyviä, tiesi vanha kansa kertoa.😊

☔⛇☔

Silmäni olivat, lippareunaisesta hatusta huolimatta, tänään täynnä räntäsadetta ulkosalla liikkuessa. Miten voikin tämä kevään tulo olla näin hidasta täällä tänä vuonna...aaaaaaaaaaarggggghh.

Tein jo vähän pääsiäisen ruokahankintoja. Kaupassa oli yllättävän, melkeinpä järkyttävän hiljaista. Ison marketin kassalle pääsin suoraan, ei jonoja laisinkaan. En muista milloin näin olis tapahtunut iltapäivän ruuhka-aikaan, vaan ilmeisesti säällä oli osuutta asiaan tai sillä, että suurin osa jättänee pääsiäisostokset vielä lopummalle viikkoa. Itsekin tuoretuotteet hiippailen ostelemaan vasta torstaina. Nykyisin taitavat kaupat ja ravintolat olla pitkänäkin perjantaina auki, vaan minulle se on jo jotenkin rauhoittumisen päivä...

Nostalgisia kaikuja niiltä ajoilta,
kun kaupat olivat kiinni koko pääsiäisen seudun,
pitkä perjantai oli toooooooooosi pitkä,
kaikki, siis ihan kaikki😉 paikat olivat kiinni,
eikä pahemmin saanut riehua, eikä mökästää.

...ja torstaina kaupoissa sekä A-marketissa olivat ruuhkat sen mukaiset, kun kaikki hamstrasivat yhtä aikaa apetta ja aperitiivia pitkiksi pyhiksi varastoon. Oi niitä aikoja ...😄

Pikkuhiljaa pääsiäistä kohti

Tähän alkuun, tiedotusta Helmipuuroa -ruokablogin parannuksista, joita eilen illalla tein, ihanan lukijani kysymyksen havahduttamana. Eli nyt sivupalkin kaikissa pienissä kuvissa on linkit, jotka johtavat kyseisen kuvan aihealueen postaukseen. Kiitos vielä lukijalleni tästä hyvästä huomiosta ♥

🐦🐦🐦

Ja sitten maanantain tarinoihin.
Vaalivalvojaiset on valvottu ja kaikki on toivottavasti virvottu Palmusunnuntaina oikeen tuoreeksi ja terveeksi. Eilisestä Palmusunnuntaistahan alkoi nyt sitten hiljainen viikko, tai piinaviikoksikin sitä on kutsuttu. Hiljaisen viikon jokaisella päivällä on oma nimensä. Tänään on malkamaanantai.

Pääsiäinen siis lähestyy huimaa vauhtia. Mukavaa. Pääsee pitkiksi pyhiksi rauhoittumaan ja puuhastelemaan kaikkea mukavaa. Parasta on yhteinen vapaa ylkän kanssa. Eilen illalla päätettiin, että tänä vuonna ei tehdäkään lammasta, vaan vaihtelun vuoksi luultavasti ihan vaan possua, timjami-konjakkikastikkeessa. Kalan savustuskin taitaa tänä vuonna jäädä vappuun. Vaan eepä tuo mittään..kerkii sitä vappunakin savustaa, on luntakin silloin toivottavasti vähemmän maassa, nyt sitä on vielä turhankin paljon.😆

Kuluneena viikonloppuna käytin aikaa jo kodin pääsiäisvalmisteluihin, siivoilin ja pientä koristeluteemaakin laittelin. Melko hillitysti tänä vuonna mennään. Viime vuonna villiinnyin kirkuvan keltaisesta, sitä oli joka paikassa, vaan tänä vuonna keltaistä löytyy lähinnä vain munankeltuiaisista.  Vaihtelu virkistää. Jätän narsissitkin kauppaan: syötävät yrtit saavat hoitaa vihreyden ja pajunkissarykelmä lasimaljassa antaa graafista silmäniloa. Pikkuisen pistin niihin blingiä, eli muutamat kristallit ja höyhenet roikkumaan.

Jk. Turkoosi muna tuli vihreällä 😄 elintarvikevärillä.?! Sivelin pinnan sillä kauttaaltaan ja huuhtelin ylimääräiset pois. Tuli oikein kaunis väri mielestäni.

Velho ja amppari

Sisko-likka nappasi kännykällä kuvaa, kun Velho hoitaa lempileluaan, ampiaista.

Hih!
Meillä on sisareni koiran, Velho-pojan kanssa ihan samanlaiset lempparit.
Velhon lempilelu on kelta-musta ampiainen, ja minulla on samat lempivärit lautasella😊.

Perjantain ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi Helmipuuroa blogista löytyy rahkaherkkua kahdella tavalla tarjoiltuna.

Pirtsakkaa viikonloppua!😊

Niin ikään Sisareni ottama, kännykällä napattu, komea kuva Velho-pojasta keväisellä järven jäällä. Kohta ei jäälle enää pääsekään...

Thyme & Rosmary

Timjami ja rosmariini.

Katsoin joskus sellaista englantilaista sarjaa, jossa kaksi tuon nimistä naista teki puutarhahommia ja samalla joutuivat kaikenlaisiin seikkailuhin, ihan tahtomattaan, selvittelemään rikollisten touhuja sekä salaperäisiä murhamysteereitä.

Se on taas tämä aika vuodesta, kun yrtit ovat kovasti ajankohtaisia. Meinaan pääsiäispöperöitä.
Tänään mietin sellaista, jos en hankkisikaan mitään pääsiäiskukkia, pitäytyisin ainoastaan näissä syötävissä vihreissä ja kukkalautasissa, joita on nyt tullut hankittua. Sehän on nyt vaatteissakin niin kovin trenidikästä tuo kukkakuosi, niin miksei siis lautasissakin.

Unirytmini on (kuten pelkäsinkin tuon kellojen kääntelyn jälkeen) totaalisen sekaisin ollut jo pitkään. Nukun yössä noin 4 tuntia, vaikka yleensä sen 7-8 tunteroista tarvitsisin. Illalla en vaan saa unta ja aamulla taas jo ennen viittä herään. No...ei kai siinä mitään, jos virtaa vaan riittää.  Toistaiseksi on riittänyt.