Muotiviikon päätös

Tänään vaatekaappini vuosikirja sulkeutuu.
( Siellä varmaan osa lukijoista jo huutaa hallelujaata, että no jo oli aikakin 😉😆)

Mutta vaatekaappini sulkeutuu kuitenkin hienoissa tunnelmissa.
On lauantai : suosikkipäiväni sekä Lifestyle La Lunan juhlaviikon hieno huipennus ja tasarahapäivät.
Putiikissa juhlitaan mm. tarjousten, musiikin ja uutuuksien parissa.
Eli; kannattaa kurkata sekä La Lunan verkkokauppa että facebook- sivut.💙💙💙

Tänään on työpäivä itsellä, mutta eiköhän juhlahumuunkin ennätä ja katsomaan vähän syysuutuuksia. Ja toivottavasti myös valokuvaamaan tunnelmia.

☃ ☃ ☃

Eilen satoi lunta!!!

Sitä tuli ihan reippaasti.
Aiheutti hankaluuksia, ihmisiä kaatui liukkaalla ja autoja ajeli ojaan.
Säätä päiviteltiin ihan joka suunnassa minne korvansa käänsi.

Iltapäivällä sade muuttui kuitenkin jo vedeksi.
..Mutta yhtä jännittävää se on näköjään aina, nähdä että minkä väristä se lumi tänä vuonna on.
Ja valkeaa näytti yhä olevan😉

Paisteessa ♥

I-H-A-N-A-A!!!
Pari päivää on paisteesta saanut ihmisen lapsonen nauttia.

Kiva, kun ei ole mikään läävä helle kuitenkaan, vaan raikas ilma. Jaksaa värkätä kaikenlaista ja samalla nauttia valosta. Vietetty ns. "varjo-olusia", nautittu piknik-tunnelmasta ulkona ja valokuvaamaankin olen ennättänyt. Ja vielä on lauantaita ja sunnuntaikin jäljellä, ennen arkeen paluuta. Kerkeää tekemään vielä vaikka mitä!

Nyt jos ensi alkuun painelis kuitenkin saunaan...

Pesäpuuhia

Kotiväen kamerapöntössä on tyttö-tintillä ollut kovasti touhukas vaihe päällä: pönttöä on siivottu ja tuotu pesätarpeita sisään. Saas nähdä, saako tänä vuonna seurata pesintää ja poikasia.
Toivottavasti!

Painajaisia pehkuissa ja penkissä

Penkkarit, eli penkinpainajaiset.  Ne oli tänään.
Abien on aika painaa peffat tämän riehakkaan päivän jälkeen penkkiin ja alkaa päntätä lukulomalla ylioppilaskokeisiin.

Tuli nostalginen olo, kun riehakkaat rekkalastit lipuivat ohi. Muistin kristallin kirkkaasti, miten suloisen ihana ja haikea tuo hetki oli. Auton lavalla paleltiin, kiljuttiin äänet käheiksi ja illalla oli luvassa pirskettä isolla porukalla, koko rahan edestä. Hauskaa ja haikeaa, kun tiesi, että tämä on yhden kivan aikakauden loppu ja samalla ovet oli avautumassa kohti uutta ja jännittävää. 

Painajaisia oli minullakin viime yönä unissa, en muista mitä, mutta muistan, että heräsin sydän villisti läpättäen ja taisi olla rintavakokin hiestä märkä, enkä sen säpsäyksen jälkeen oikein unta kunnolla enää loppuyönä saanutkaan. Vähäisistä unista ja sysimustista pandan silmänalusista huolimatta, tämä päivä on kuitenkin ollut hyvä: se on soljunut. On ollut paljon tekemistä ja pitänyt kiitää paikasta toiseen, mutta kerrankin kaikki on mennyt sujuvasti, ilman että on tullut niitä vastoinkäymisiä, jotka jarruttavat toimintoja ja saavat hermon pintaan.

Lounasaikaankin kerkesin hyvin napata kameran mukaan, ja vaikka akku oli lataamatta ja virrat vähissä, niin penkkaritunnelmat sain ikuistettua. Samalla keissillä hoidin kauppa-asiat, hyötyliikuin fillarilla ja olin hyvin tyytyväinen. Kunpa päivät useimminkin sujuisivat näin kitkatta.

Olisin toivonut iloisille "nuorisolaisille" eilisen kaltaista aurinkoista päivää ajeluita siivittämään. Olisi kuvistakin tullut  vähän keväisemmän kauniita. Noh, onneksi ei ollut sentään paukkupakkasta.

Jk. Tein huomion: vaikka vuodet tai JOPA vuosikymmenet vierivät, niin penkkariKARKIT: ne on ja pysyy - aina samanlaisina. Ei pääse  Aina Inkeri Ankeinenkaan sanomaan: "Miksi kaiken pitää aina muuttuaaaaagggrrr..?!..". Nämä namut eivät muutu😄 Ja hyvä niin, nostalgia voi nostella rauhassa päätään.

Muikkutonttujen herkkukätköillä

Voi lämpöpohjalliset sentään!
Vihdoin sain pienen koosteen herkkuhetkistä viime viikonvaihteen kinkereistä valmiiksi. Ja ihan sopivaan aikaan, sillä näillä kuvin on hyvä päättää marraskuu ja ottaa huomenna vastaan juhlava joulukuu. Sitähän se on alkava kuukausi, yhtä juhlaa: itsenäisyyspäivä, joulu ja vuodenvaihde. Suuri juhlakuukausi kerta kaikkiaan.

Napa piukeena tuli viime viikonloppuna syötyä monenlaisia pikkujouluherkkuja. Oli kalaisia sekä  lihaisia makupaloja, ja välillä syömisen tiimellyksessä unohtui kuvatakin, että ei ole kaikista edes kuvatallennetta. Lämmin pääruoka, se jäi ihan kokonaan kuvaamatta, liekö kalaisien alkupalojen ruuansulatusnapsilla ollut osuutta tähän unohdukseen.😉!? No ei, ennemminkin täytetyn jauheliharullan herkullisuudella. Ei ollutkaan mitään perusmureketta, vaikka hyvää on sekin.

Mutta pääasia, että ainakin muikkuherkuista mätineen tullut joitakin räpsyjä otettua.
Suuri nautinto oli pieniä suupaloja maistella ajan kanssa. Ja ennen kaikkea: muikunmäti..voi, voi, kun kielen pienet makunystyräiset olivat räjähtää sen suoman tekstuurin ja maun ilosta. Harvinaista ja siksi niin ylellisen kivaa herkkua, juhlantuntuista mutusteltavaa kertakaikkiaan.

Ajattelin kasata blogiini kolmen snapsin -vinkkisarjan, eli pienet ja hauskat juhlanapanderivinkit vaikka pikkujoulun, itsenäisyyspäivän ja joulun runsaisiin, pitkänkaavan illallispöytiin.
Tässäpä niistä siis ensimmäinen sulattelutujaus.

Vinkki nro 1. Pikkujoulusnapsi: Granaattiomena-tequilashotti
(Jamie Oliverin jouluvinkeistä bongattu)

• Granaattiomenaa

• Tequilaa

Hyvin jäähdytettyihin, pieniin shottilaseihin ripotellaan runsaalla kädellä, piripintaan suorastaan, granaattiomenan siemeniä. Täytetään lasi tequilalla.

Voisi jopa sanoa, että vitamiinit, lämmike ja makujen ilotulitus samassa fingerporillisessa...ja siksipä tämä shottivinkki voisi olla uudenvuodenkin juhlatarjoiluun sopiva 😉.

♥ ♥ ♥

Vaan vielä on tähän loppuun, ilolla viikonloppua muistellen todettava, että kyllä olikin maukkain kalaherkuin muikkutonttuset pikkujoulujuhlijoita muistaneet ♥ 
 

 

After the afterparty

Otsikon mukainen laulun luritus soi tänään radiossa ja sitä myöten jäi "korvamadoksi" päähän soimaan koko päiväksi. Viikonlopun juhlien jälkeistä arkeenpaluuta tämä maanantai on ollut; ja mikäs tässä, eikun uusia juhlia odotellessa. Alkajaisiksi on nyt vietetty alta pois ensimmäiset adventit ja pikkujoulukausikin avattu ihan urakalla, syöty masut piukeiksi ja nautittu "holidays are coming" -tunnelmasta.

Lauantain ilotulituksesta (samperi😒) myöhästyttiin, sillä se alkoikin parikymmentä minuuttia ennen ohjelmassa ilmoitettua kellonlyömää! Mehän vasta siinä vaiheessa, kun raketit alkoivat paukkumaan, autuaan tietämättömänä vedettiin takkia ja popoja ylle ja tehtiin lähtöä kaikessa rauhassa, ajatuksella: ´aikaa on´..no eipä ollut. Jäipä sitten taaskin raketit kuvaamatta. Otti pattiin, minulla on näköjään erityisen huono tuuri ilotulitusten näkemisten kanssa, aina tulee jotain häiriötä, että jää rakettien loiste näkemättä. Noh, vaan kun oli hynttyyt niskassa, niin tehtiin sitten happihyppelylenkki muuten vaan, ennen illan herkutteluja. Vielä en herkutteluista ole koostetta saanut aikaan, halusin tänään laittaa lumiraporttikuvan, kun pikkupakkanen pihalla paukkuu ja vähän aurinkokin kävi aamupäivästä kurkistelemassa. Kuvissa on tosin jo hämärä laskeutunut maisemaan ja pientä hyhmää sataa taivaalta.

Ai niin, Kirsille vielä lupaamani kaljaraportti 😃 Tuli tosi hyvä kotikalja, raikas, sopivan makea ja erinomaisen maistuva, siitä kertoo jo se, että viikonloppuna mennä humpsahti koko kolmen litran "mallasjuoma" parempiin suihin, suoraan jääkylmästä kattilasta kauhalla lapottuna mukeihin, en edes pullottamaan ennättänyt, eikä tuo olisi tarpeellista ollutkaan. Saunan jälkeen se maistui aivain superhyvältä, ja aion tehdä joulun seutuna sitä lisääkin; oli se niin helppoa ja nopeaa touhua. Itsenäisyyspäiväksi viimeistään pitää pistää taas kaljakattila käymään.

Hanget korkeat nietokset ja jouluavaus

Lunta maassa on valkeanaan!  
"Lakasuluuta" kourassa riehkasin partsilla pipo silmillä, yöpyjamassa, aamupimeässä ja aura-autojen mekastaessa; ripsuttelin terassilautoja lumesta puhtaaksi. Yöllä oli pyryttänyt lunta oikein kunnolla ja joka ikiselle neliösentille. NO! Onpahan säidenkin puolesta nyt ulkoiset puitteet kohdillaan, sillä tänään on jouluista tunnelmointia ilmassa jo muutenkin het´ aamutuimaan; on luvassa joulukauden avajaisia, joulumarkkinoita ja pikkujouluja. Aamusta iltaan jouluihmiselle iloa.

Illalla kaivelin adventtikynttilöitä sunnuntaita varten esiin, sillä silloin häämöttää jo ensimmäinen adventti. Siitä alkaen on aika taas siirtää kotiakin pykälä kohti toisenlaista ja väristä joulutunnelmaa. Tähän marraskuun ja kuun vaihteen pikkujouluaikaan sisustuksessa on ollut enemmän blingiä ja värivalonkin loistetta, vaan mitä lähemmäs joulu tästä hiipii, blingit ja värit väistyvät perinteisempien ja hillitympien koristeiden tieltä. Tänä vuonna tämän tupasen joulua juhlistaa melko pelkistetyt puiset, perinteiset ja punaiset somisteet. Seassa ripaus vihreää ja paljon, paljon valkeaa.

Uijui, illalla onkin luvassa pikkujouluherkuttelua, listalla kun löytyy mm. seuraavia "heekkuja":

Pikkujoulumenu:

Alkupalapöytä:

Viherpippurimaksapatee
Rosvoipaistileikkeet
Broileri-chilileikkeet
Säilöttyjä muikkuja
Muikunmätiä ja smetanaa
+ leipiä, salaatteja jos monen sorttista ja muita asiaankuuluvia lisukkeita

Lämminruoka:

Täytetty jauheliharulla
Punakaalilisäke

Jälkiruoka:
Juustoja, pipareita ja hyytelöitä

tip tap..nam nam nam...herkkuja on 😋

Pimeä perjantai

Kekrijuhla on vallannut kaupungin. Keskustan pikku-putiikit pitävät ovensa auki ylimääräisen tunnin ajan illalla, teemanaan: "pimeä perjantai". Satamassa sytytetään kekripukki ja on vaikka jos minkälaista ohjelmaa luvassa koko viikonlopun ajan; erikoistarjouksia, sadonkorjuujuhlaa, touhua ja taidepläjäyksiä. Oikein kiva.

Pimeää on ainakin, sillä luminen valkeus hävisi vesisateen myötä ja märkä maa on entistäkin pimeämmän näköinen. Tunnelma siis kohdillaan alkavan kekriviikonlopun viettelyyn.

Myrsky-yön venetsialaiset

Myrsky antoi vaikuttavat puitteet venetsialaisten viettoon.
Tuuli tuiversi kovalla voimalla, Rauli-myrskyn riepottelemana isot petäjät huojuivat kuin heinät tuulessa.

Oikein hauska ja kultturelli viikonloppu takana. Valokuvanäyttelyä, keskusteluja, seurapelejä, saunomista, hyvää ruokaa ja seuraa. Rannan yömyöhäinen ilotulitus jäi tänä vuonna väliin, kun lämmin huopa houkutti myrskyistä ulkoilmaa enemmän.

Testasimme häränhäntäpataa Roomalaiseen tapaan, Coda alla Vaccinara,
tällä herkullisella reseptillä, joka löytyy tässä ihanasta Casa Rocchi -ruokablogista. Voin kertoa, että tuoksut, jotka ruokaa laittaessa levisivät asuntoon, olivat taivaalliset. Ja niin höpsösti kävi, että en muistanut valmista härkäannosta kuvata, kun niin innosta puhkuen kävimme vihdoin tuntien päästä maistelupuuhiin. Siinä vaiheessa havahduin karuun todellisuuteen, että kuva jäi ottamatta, kun haarukat ja veitset olivat jo kello viiden asennossa tyhjällä lautasella ja suupielessä karehti vain hyvän ruuan loihtima tyytyväinen hymy. Pasta-annoksesta muistin otoksen edes hätäiseen napata.

Häränhännät eivät ole kiireisen päivän ruoka, vaan sellaisen vapaapäivän, kun on ruoan valmistumista odotellessa aikaa pelailla pitkästä aikaa Jatzy-turnaus ja kuunnella  Oopperan kummituksen teemalaulu (Phantom of the Opera) tai katsoa vaikka koko musikaali
.

Rompepäivät

Meinasin lähteä käymään tänä viikonloppuna rompepäivillä.
Vaan tulinkin toisiin aatoksiin, kun rupesin aamutuimaan rymsteeraamaan kotona. Vaihtamaan huonekalujen paikkaa "talviasentoon" ja laittamaan jo hämärtyneiden iltojen vuoksi tunnelmavaloja sun muuta piristystä.

Siinä samalla sitten tajusin, kun roinia edestakaisin siirtelin, että enpä todellakaan tänne lisää rompetta tarvitse. Ihan joutaisi taas entistäkin viedä kierrätykseen. Parempi siis pysyä houkutuksista poissa.

Viimeksi kävin rompepäivillä pari vuotta sitten. Sekin oli elokuuta. Todella kuuma ja kesäinen päivä ja paljon ihmisiä. Taisipa olla jonkunlaista "iltamaheikotustakin" olotilassa, koska olimme edellisenä iltana viettäneet tyttöjen teatteri-iltaa ja sen jatkokaronkkaa. Reippaasti kuitenkin lähdettiin helteiseen säähän jo aamuvarhain tutkimaan rompetorin tarjontaa. Oli hyvä tunnelma ja mielenkiintoisia tavaroita.

Rupesin ihan miettimään, että ostinko mitään?
Ostin. Peltisen Irwin Goodman -taulun ja helmet.
Irwin taulun myyjä jäi elävästi ja ikimuistoisesti mieleeni. Varsinainen persoona; valkoinen parta, rokkarin olemus ja elämää nähneet kasvot. Ikääkin siis jo. Mielessäni mietin, liekö ihan samoissa iltamissa Irwinin kanssa istunut tuo karismaattisen ja persoonallisen oloinen kehäkettu.

Lähtiessä tuo sharmantti partasuu sanoi käheän karhealla äänellä minulle: " Nyt pääsi Irwin hyvään kotiin." :)

Puijo, petanki, pita ja poiminta

Takana intensiiviviikonloppu monipuolisten touhujen parissa kotikonnuilla.

Poimittiin ja siivottiin marjoja sekä sieniä. Hiostavasta helteestä huolimatta leivottiin ja kokkailtiin monenlaista. Pelattiin petankia, vaihdettiin pakoputki, ajeltiin valokuvausreissuja, käytiin maaseutukierroksella ja perinnemaisemia tiirailemassa. Välillä käytiin ostoksilla, ukin ja mummin haudalle viemässä kukkia, savustettiin kalaa ja lihaa, tehtiin perinteistä uunijuustoa, saunottiin oikein vastojen kanssa ja istuttiin terassilla kuuntelemassa rokkifestareiden tarjontaa ja välillä kuunneltiin vain ukkosta, sadetta, lintujen laulua tai siilien suhinoita. Ihasteltiin yönkuningattaren puhkeamista kukkaan ja seistiin öisellä niityllä lepakoita ja ilotulitusta tiiraillen, kunnes rankkasade tuli ja pilasi senkin hienouden kuvaamisen :D

Huh...pieneen aikaan sitä saa mahtumaan kaikenlaista. Tässä on vain pieni pintakooste touhuista. Reissussa otin hienoja valokuvia, joita laitan tänne vielä jahka ehdin. Luvassa mm. "söpöysvaroitus": siskoni ottamia hurmaavia kuvia linssilude-siileistä, jotka vievät suloisuudellaan sydämen.

Kesäteatteria

Viihdyttävä kesäteatteriesitys Iisalmessa, luonnonkauniissa maisemissa.
Sää suosi, väkeä oli paljon ja tunnelma korkealla.

Kasaritunnelmiin ja leirintäalueelle sijoittuva näytelmä sai remahtamaan nauruun kerran jos toisenkin. Perisavoloista lupsakkoo ja väliin pikkutuhmookin vitsinmurjailua, jossa vastuu on kuulijalla. Hyvää kesäteatteria, sellaista jota kesäteatterin kuuluukin olla. Ei liian raskastempoista, vaan kepeää seurailtavaa. Joukkoon toki mahtui pari vakavampaakin kohtauksia. Esityksessä laulettiin paljon kotimaisia kasarihittejä, joita sai kollotella hyvässä tunnelmassa mukana.

Kaikista parasta oli kuitenkin viettää aikaa parhaan ystävän seurassa. Myöhään meni, mutta kerrankos sitä kesällä.

Ennen lähtöä juotiin luonani ns. "lähtökahvit" ja päivitettiin kuulumisia.

Mansikkaniemen kesäteatteri Iisalmessa sijaitsee upealla paikalla. Ympäristössä voi tutustua mm. Suomen sodan polkuun, Juhani Ahon museoon (varhaislapsuuden koti) ja luontopolun suomiin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Hyvää työtä taas tältä teatteritiimiltä.

Vedet silmissä naurettiin..Kiitos elämyksestä.

Lauantaisauna

Kesävieraiden ja kestien jälkeen sitä on aina hetken aikaa takki tyhjänä.

On paljon uusia muistoja, tuliaisia sekä muita lahjuksia, joita pitää päässään jäsennellä ja tavaramateriaa käsin hypistellä sekä ihastella.
On tehty upeita kortteja ja tuomiset on mietitty tarkkaan. Ihmiset ovat nähneet paljon vaivaa vain minua varten.

Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että olen saanut ympärilleni aidosti hyviä ja rakastavia ihmisiä.
Se ei ole suinkaan mikään itsestäänselvyys, kaikkilla ei ole näin hyvin asiat.
Kiitollisuudenpäiväkirjaan siitä iso merkintä ja suuri kiitos vielä ihmisille jotka näidenkin kuvamuistokoosteiden kerääntymiseen ovat "syyllisiä" ;)

Tänään pistän saunaan emännän huopahatun. Se päässä lauteilla istun ja mietin, että mitähän sitä uudella kasvikuivurilla ensimmäiseksi kuivattelisin. Kesäinen hieno Desigualin-laukku on jo ulkoilutettu ja asuntokin on yhtä kukkien tuoksua...

Kesäkestikiireitä

Kestikehittelykiireissä sujahtanut aika.
Vaikka miten pienet kesäkestit olisikin, niin aikaa saa kulumaan lukuisia tunteja niitä suunnitellessa ja valmistellessa. Sitä tahtoo olla ehtoisa emäntä. Laittaa niin silmänruokaa kuin maittavaa masun täytettä. Puuhastella kattausten ja väriteemojen parissa; tehdä kaikkea sellaista pientä laittoa ja säätöä, jotka nähdessään vieraat tuntisivat olonsa tervetulleeksi.

Mansikka-valkosuklaa-vaniliarahkakakulla lähdetään ainakin kahvipöytää valloittamaan kesän ja ensimmäisten kotimaisten mansikoiden kunniaksi.

Lämminta ruokaa ja salaattibaaria kootaan sitten suolaisen nälkää taltuttelemaan.

Mutta näistä lisää tuonnenpana, nyt on aika hiipiä iltapesulle ja virittäytyä kauneusunille.
Mikäli unenpäästä kiinni saa, kun ajatukset käy ylikierroksilla yhä vaan :)

BF, lounas ja kilo kiviä

Ihana, Rakkain Ystäväni piipahti tänään lounaskahvilla työmatkansa varrella.

Syötiin lohipiirakkaa ja purpatettiin yhteen ääneen ruokasuussa ja naurettiin niin, että naapuripöydissäkin meidät huomioitiin.
Suloinen naapuripöydän vanhempi rouvashenkilö sanoi heti alkuun, että nauru pidentää ikää ja lähtiessään, että ihanaa kun on iloisia ihmisiä, ja että on pakko lähteä vaikkei malttaisikaan.
(meidän juttuja oli ilmeisesti jännittävä kuunnella myös sivukorvalla ;)
Toivotteli vielä hyvää päivänjatkoa lähtiessään tuo mukava rouva.
Ja hyvä päivähän tämä on ollutkin.

Oijoi, oli NIIN kiva ja virkistävä nähdä taas Paras Ystävä pitkästä aikaa.
Hän toi minulle kauniin paketin ja ruusunkin ...mokoma<3.

Ruusu-parka sai kyllä melkoista kyytiä, kun se kulki mukanani vielä iltapäivän ostoreissuillakin. Sovituskopeista ruokaostoksille.
Vaan siitä huolimatta, kauniisti maljakossa nyt silmääni ilahduttaa.

Ja nyt..
tulee vielä huippunolo paljastus...
mitä menin tänään ostamaan!

No,
Kilon kiviä!
Kyllä.
Kilon kiviä.
Toki muutakin, esim. suuren lasimaljan, johon voin sitten niitä kiviä laittaa.

Mutta että ...oisinhan niitä kiviä saanut tuolta pihaltakin.!!!
En tiedä mikä MIELENHÄIRIÖ iski...
en todellakaan.