Nietoksissa aatoksissa

Lunta tuli eilen reippaalla otteella.
Oli autoilijalla, pyöräilijällä ja jalkapatikkalaisellakin tekemistä muhjussa matkaa tehdä.

Mutta...tulipahan kerralla talvisen jouluisat maisemat.

⛄⛄⛄

Tänään olen miettinyt kuluvaa vuotta.
Tai oikeastaan kulunut viikko on saanut minut syvempiin mietteisiin. Mietteisiin siitä, että elämää ei oikeasti voi kovin tarkkaan suunnitella, ei edes viikkotasolla. Tai voi, mutta sitä havahtuu kyllä useammin siihen totuuteen, ettei se elämä sinun suunnitelmiasi kuuntele. Se tekee niinkuin haluaa.
Heittää kapuloita, kauheuksia tai suuria iloisia yllätyksiä matkallesi, jolloin elämäsi onkin kuin salaman iskusta ihan uusilla raiteilla tai ainakin hetkeksi ihan vinksin vonksin.

Ja vaikkei omassa elämässä tapahtuisi mitään ihmeellistä, niin läheisten tai tuttavienkin elämän kolhut ja yllätykset vaikuttavat väistämättä myös itseesi ja sinun elämääsi. Niin se vain on.

Kulunut viikko on ollut hyvä muistutus taas siitä, että ihmisen on hyvä elää jokainen hetki, läsnäollen ja aistit avoinna ja herkkinä. Pienet turhuudet ja nipotukset on hyvä unohtaa ja katsella kaikkea vähän armollisemmin. Kokonaisuutena, jossa pienet säröt ovat vain luonnetta tuovia ja kasvattavia osia.
Nauttia hyvistä asioista, tuijottamatta epätäydellisyyksiä tai niitä asioita, jotka eivät niin miellytä.

Siispä: Aistit avoinna itse ainakin nautin tänään valkoisesta hangesta, kynttilöiden liekkien loimusta, saunan lämmöstä, tippuvista hikipisaroista nenän päässä, ruuan tuoksuista ja mauista.
Sekä rakastan minulle tärkeitä ihmisiä, jotka on elämäni polulle heitetty (tai heittäytyneet), niin pyytettömästi kuin vain voin ja suinkin osaan.  

Nautitaan elämästä ja sen kauniista puolista.
Jk. Eikä stressata joulun tulostakaan. Se tulee kyllä ilman stressiäkin. Katsellaan vaikka tähtitaivasta hössötyksen sijaan...✨☆✨

Kohti etelää

Harmaassa tihkusateessa.
Valkoisten, suurten lintujen airue liiti lähes äänettömästi, siipiän hitaasti edestakaisin heiluttaen.
Hiljaisuuden ja harmauden rikkoi vain yksi haikea huuto ylilennon aikana:
"Hei, hei" - yksi heistä hihkaisi.

Matka kohti etelää on alkanut.
Talvi ajoi niitä takaa.

Kaamoskooma

 Eilen ylkä nappasi kuvan hämärästä rannasta, jäätä on järvessä viitisen senttiä, vaan näyttää kuin sulana olisi järvi. Tänään näyttää aivan samalta...

Tällä viikolla ovat kyllä päivät olleet totisen pitkäpiimäisiä. Tuntuu, että on vain loputonta iltaa ja yötä. Satelee tuhnuista vettä ja todellakin on fiilis, että kaamos painaa päälle. On jotenkin samalainen olotila kuin joskus keskikesällä, kun sattuu sellainen rasvatyyni ja painostavan tuntuinen hellejakso, ettei tapahdu mitään; ei lehtikään puussa värise, ei laine liplata, eikä oikein ole vetoakaan mihinkään ylimääräiseen puuhasteluun. Odottaa vain otsa nihkeänä, että tulisi edes ukonilma ja toisi raikkaammat tuulet mukanaan. Nyt on vähän sama fiilis ollut tämän viikkoa, tulisi vaikka edes vähän lunta ja piristäisi maisemaa.
Ei edes mitään jännittävää kerrottavaa. Olla möllöttelyä vaan. Kaamoskooma.

Jk. Jotain hyvääkin tästä säästä löytyy, sulat tiet ja leuto keli = hyvä pyöräillä🚵.