Lyhyt viikonloppu

Pieni huilipäivä tässä välissä. Ja maanantaina taas mennään rahan takii.😆

Olen nautiskellut pitkin päivää torilta ostamaani tuoretta luomuruisleipää.
Päälle sipaus ihan oikeeta voita. Ja kuppiin kahvia. Kuinka voi ollakin pienet asiat antoisia.

Eilen ja tänään on ollut upea ja kuulas päivä.
Aurinko helottanut, kuin edellisen päivän lumituiskua ei olisi ollutkaan.

Ihmiset olivat eilen todella hyväntuulisena liikenteessä.
Työpäivästä huolimatta oli oikein hieno lauantai.

La Lunassa soitti pianisti ja pianon rauhalliset sävelet sai ihmiset rentoutumaan.
Ostoksien teko oli itsellekin suorastaan elämys. Pieni ripaus luksusta tavalliseen ostokokemukseen!

Kiitos Hienosta päivästä luottovaatekauppiaalleni. ♥

Taas tuli löytöjäkin tehtyä. Odd Mollyn metsänvihreä tunika ja tuo kuvakoosteessakin vilahtava upea rannekoru 😍

Kerkesin valokuvaamaankin tasarahapäivien tunnelmia. Ja siksi en voi olla laittamatta tähänkään koosteeseen muutamaa kuvaa, vaikka muotiviikko minun blogissani on nyt tältä osin tässä ja välillä katsellaan taas tätä elämää muulta kantilta.

Ajatuksena jatkon postauksissa vielä olisi, että tulisi kertausta kuluneesta kesästä ja keväästä valokuvien myötä. Eli se on sitten sekalaista koostetta niin ruokaa, luontoa kuin muutakin sälää. Pääasia, ettei jäisi tyystin unholaan postaamatta jääneet kuukaudet ja tapahtumat kuvine ja tarinoineen. Blogipäiväkirjani kun tämä kuitenkin on.

Mitäs muuta, niin.!
Neulelangat ja puikot on taas kaivettu esiin.
Jospa näinä syysiltoina saisi jotain lämpöistä loihdittua.
Katsotaan.

Perjantaipintaa

Eilinen päivä venyi-iiiiiiiii pitkäksi.
Töissä.
Ja illallakin oli kaikkea ylimääräistä.

Joten, kuvat ovat tänään sitä mitä ne ovat.
Eivät niin erinomaisia.

Mutta kuten eilen lupasin. Ainakin uusi talvi/syystakki on nyt jotenkin kuvissa.
Ja sehän tuli ostettua oivaan aikaan. Oli nimittäin tänä aamuna routa maassa ja lukotkin jo jäässä.

Jostain syystä on kiiltävä pinta, kulta sekä kimallus kiehtonut minua viime aikoina.
Mutta rehellisyyden nimissä, vastapainona ovat sitten vaatekaappiini löytäneet tiensä hillityt ja maanläheiset neuleetkin.  Olen kai jonkin sortin "mielialapukeutuja". Tai tilannepukeutuja :

Välillä tyyli on 

vähän ns. niillä rajoilla 

ja rosoinen, 

välillä taas eteerinen ja rauhallinen.

Kumpikin on kuitenkin aidosti minua: samettihupparissa lähdetään kuvaamaan vapaaotteluturnausta, herkissä neuleissa astellaan pitkin hiekkaisia kärryteitä utuisina aamuina ja "aina-siistissä" kukka-tai kuositunikassa kiidetään kiireisenä työpäivänä.

 🏁  🏁  🏁

Näin se on vaatekaappitirkistely kohta taputeltu.
Huomenna vielä koitetaan saada kuvattua ihan uusimmat hankinnat ja samaan koosteeseen ehkä ne suosikit, ja onnitellaan silloin vielä ihanaa Life Style La Lunaa, josta löytyy tähän minunkin mielialapukeutumiseen niin rajua kuin rauhallistakin vaatetta 😉💙💙💙

Tulossa muistelua ja muotia

Minulla oli pitkä tauko, kun en jaksanut blogimaailmassa touhuta.
Energia, motivaatio ja aika oli jotenkin täysin loppunut, enkä saanut tällä saralla mitään aikaiseksi.

Siksipä.
Mietin että mistä aloittaisin. Ja lamppu syttyi.
Päätin lähteä purkamaan kuluneita muistoja ja päiviä ensin vaatekaapin kautta.

Eli koko ensi viikko tulee postausta vaatekaappiini tirkistelyn kautta.
Kaikki vuodenajat.
Ei, enkä ole muotibloggaajaksi siirtymässä (huutonaurua...), mutta huomasin kesävaatteita talviteloille pakatessani, että vaatekaappi se vasta kertookin omaa muistojen kirjaa.

Sen lisäksi, että kertaan näiden vaatekuvien kautta omia kuluneita päiviä ja kuukausia, se on onnittelukooste luottovaatekauppiaalleni, jonka kivijalkaputiikki täytti juuri vuoden ja jonka löysin heti omakseni.

Siitä tuli kerralla luottovaatekauppani. Palvelu on yksilöllistä ja hyvää. Vaatteet sopivat minulle. Kauppias kuuntelee toiveeni ja osaa jo esitellä suoraan sellaiset vaatemallit ja uutuudet, jotka minulle voisivat sopia ja pukevat tämän 

muumimammamaisen 

lyhyen ja pyöreän varteni 

niin nätisti kuin se suinkin on mahdollista.😆😂

Joten, rakkaat lukijani.
Tämä tuleva muotiviikko ei ole kaupallinen yhteistyö. Se on minun henkilökohtainen vaatevuoteni, vaatekaappini ja onnitteluni ihanalle Life Style La Lunalle.

 🍃🍂

Mutta sitten vielä tähän päivään ja kuluneeseen viikonloppuun.

Eilen kävin shoppailemassa.
Yllätys yllätys. Ostin jo jouluunkin liittyvää sisustustekstiiliä ja pari käytännöllistä pöytä/jakkaraa, joihin saa kivasti kätkettyä kaikkea kodin irtosälää. Tai vaikka neulelangat ja työt.

Joulutekstiileistä vielä sen verran, että minullahan joulukausi avautuu huomenna eli lokakuun 1. päivä. 😃 Hillitysti, mutta kuitenkin. Eli hissunkissun glögit porisee, pasteijat paistuu, kodin tekstiilit vaihtuu, kulta, hopea ja kaikenlainen kimallus lisääntyy, kynttilät ja valot lisääntyy. Jouluaiheiset elokuvat täyttävät sunnuntai-iltapäivän lepohetken ja näin edespäin...

Tänään ohjelmassa päivällinen eli paistan haukimurepihvejä, joita tarjoan eiliseltä jääneen metsäsienikastikkeen kanssa. Aurinkokin rupesi pilkistämään ja ulkona on ihanan rapea sää. Mikäs tässä ollessa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

Nietoksissa aatoksissa

Lunta tuli eilen reippaalla otteella.
Oli autoilijalla, pyöräilijällä ja jalkapatikkalaisellakin tekemistä muhjussa matkaa tehdä.

Mutta...tulipahan kerralla talvisen jouluisat maisemat.

⛄⛄⛄

Tänään olen miettinyt kuluvaa vuotta.
Tai oikeastaan kulunut viikko on saanut minut syvempiin mietteisiin. Mietteisiin siitä, että elämää ei oikeasti voi kovin tarkkaan suunnitella, ei edes viikkotasolla. Tai voi, mutta sitä havahtuu kyllä useammin siihen totuuteen, ettei se elämä sinun suunnitelmiasi kuuntele. Se tekee niinkuin haluaa.
Heittää kapuloita, kauheuksia tai suuria iloisia yllätyksiä matkallesi, jolloin elämäsi onkin kuin salaman iskusta ihan uusilla raiteilla tai ainakin hetkeksi ihan vinksin vonksin.

Ja vaikkei omassa elämässä tapahtuisi mitään ihmeellistä, niin läheisten tai tuttavienkin elämän kolhut ja yllätykset vaikuttavat väistämättä myös itseesi ja sinun elämääsi. Niin se vain on.

Kulunut viikko on ollut hyvä muistutus taas siitä, että ihmisen on hyvä elää jokainen hetki, läsnäollen ja aistit avoinna ja herkkinä. Pienet turhuudet ja nipotukset on hyvä unohtaa ja katsella kaikkea vähän armollisemmin. Kokonaisuutena, jossa pienet säröt ovat vain luonnetta tuovia ja kasvattavia osia.
Nauttia hyvistä asioista, tuijottamatta epätäydellisyyksiä tai niitä asioita, jotka eivät niin miellytä.

Siispä: Aistit avoinna itse ainakin nautin tänään valkoisesta hangesta, kynttilöiden liekkien loimusta, saunan lämmöstä, tippuvista hikipisaroista nenän päässä, ruuan tuoksuista ja mauista.
Sekä rakastan minulle tärkeitä ihmisiä, jotka on elämäni polulle heitetty (tai heittäytyneet), niin pyytettömästi kuin vain voin ja suinkin osaan.  

Nautitaan elämästä ja sen kauniista puolista.
Jk. Eikä stressata joulun tulostakaan. Se tulee kyllä ilman stressiäkin. Katsellaan vaikka tähtitaivasta hössötyksen sijaan...✨☆✨

Esteistä huolimatta

Joskus elämä on: tasaista ylämäkeä ja sekamelskaa...ilman hissiä.

...täällä taas!

Pitkä tauko.
Syynä yksinkertaisesti ajan ja energian vähyys.
Silloin joutuu jostain aina nipistämään, ja nyt se on ollut valokuvauksesta ja tästä blogista.

Kiireen keskelläkin, olen kuvia räpsytellyt sieltä täällä, jos en järkkärillä niin kännykällä edes.

Ja sitä sekalaista satoa koitan tänne sitten jälkijunassa ruveta laittamaan, että itsekin muistaisin mitä tämä kulunut marraskuu vuosimallia 2017 on oikein sisällään pitänyt.

Tämä viikko on vielä tiukkaa aikataulua, mutta sitten viimeistään vähän höllätään ja suolletaan taas tännekin kuvakollaasia tuutin täydeltä!

Let it snow!

Lunta⛄
Lunta⛄
Lunta⛄

Eilen.
Aamulla, kun verhoja raotin, niin silmiini avautui valkea maa aamun hämärän hyssyn keskeltä.
Ja taivaalta tuprutti hiutaleita vain lisää ja lisää.
Silmissä syttyi lapsenomainen valo ja tuli heti jouluinen fiilis.

Eilisen aamupäivän lumi tuntui ensilumelta.
Sitä satoi kauniisti, kun ikkunan edessä istuin ja kirjoitin.
Suuret lumihiutaleet tanssivat ilmassa kuin jouluelokuvien sokerihuurteisissa kohtauksissa.

Olo oli kuin olisin heiluttanut edessäni sellaista kaunista  lasikoriste-esinettä, jonka sisällä on vettä, ja kun ravistat sitä, pieni sisään rakennettu maisema onkin kimaltavan lumipyryn keskellä.

🍁 🎃 🎆

Viikonloppuna oli kekri- ja halloweenjuhlia monissa paikoin.
Itsellänikin on yleensä ollut joka vuosi jonkunlaista halloween-kemua, vaan nyt...nyt minä vain rauhoituin.

Saunoin, poltelin kynttilöitä ja söin savulohileipää ja palan porkkanakakkua.
Saunan jälkeen katselin järven takaa näkyvän kekri-juhlien ilotulituksen. Se oli hieno. Turhan kaukana vain kuvata. Ja lumisadekin oli muuttununut vetiseksi rännäksi, suotta olisin kameraa kastellut. Katselin vain ja nautin upeista isoista raketeista, jotka valaisivat koko taivaanrannan.

Hmmm--- ja ostinhan minä eilen ensimmäiset joulukonvehdit. Ihan pienen hassun rasian vain.
Niitä tänään tässä kahvikupposen kaverina mussuttelen...✨☆⛄

Seitit sateessa

Maanantai.
Sade on rummutellut tasaiseen tahtiin jo aamusta asti.
Sisällä hämärän hyssy vaatii valoja päälle keskellä päivää.

Pitkäjalkaiset lukit koitaa kohmeisin kintuin hiipiä huojuen sisätiloihin, aina kun ulko-ovea raottaa.
Seittejä punovat hämähäkit ovat vuoranneet kuusen oksat ohuin seitein. Ei niitä edes huomaa, kuin tälläisinä kohmean koleina ja pisaroiden täyteisinä aamuna, kun rihman ohuet seititkin saavat omintakeisen vesikuorrutuksen.

Osassa maata on tänään annettu jo kelivaroituskin lumen- ja räntäsateen vuoksi.
Syyslomatkin ovat alkaneet.
Hiljalleen kai talvikin sitten tekee tuloaan.

Minä vain istun, kirjoitan ja katselen sadetta ikkunasta. Ihan tuntuu kuin kaamos olisi hidastanut toimintojani...niin varmaan onkin.

Päivän valo

Eilen.
Puolen päivän jälkeen.
Vallalla oli kuin valon ja pimeyden kaksinkamppailu.

Haaveissa tehoviikonloppu

Syyskuu vetelee viimeisiään.
Huomenna heilahdetaan jo lokakuun puolelle.
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus olla tehokas.
Tehdä paljon asioita ja saada aikaiseksi.
Toivottavasti myös blogiinkin taas enemmän tarinaa ja kuvaa.
Korostan; toivottavasti.

Syyskuulta, tähän lauantaiseen aamuun, repalainen kuvakooste. Kovin riekalaiselta o tämä kulunut kuukausi tuntunut;  kiireiseltä sekametelisopalta. Hienoja pieniä hetkiä ja yllätyksiä siinä missä murheita ja harmaita hiuksiakin.

Mutta, sellaista tämä elämä on. Hienoudenkin ymmärtää vasta kun on huonoutta, mihin sitä verrata.

Värit vaihtuvat

Sateen piiskaamana alkoi syyskuu.

Punaiset puolukat odottavat metsässä poimijaansa.
Yksittäisiä keltaisia lehtiä varisee harvakseltaan koivun oksilta.

Toivottavasti saadaan paljon kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä, jolloin voi nautiskellen istuskella kannon nokassa, haltioitua metsän rauhasta ja seurata, kuinka kesän vihreys vaihtuu hiljalleen värien kirjoon.  Valokuvata.

Uusi viehättävä kuukausi on taas alkanut.

Vastatuulen viikko

Kulunut viikko on ollut täynnä pieniä vastoinkäymisiä. On hajonnut tavaroita, putkiremontista vieläkin riesaa, kaikenlaisia pieniä pettymyksiä ja nihkeetä jotenkin joka ikinen päivä.

Huomenna on vapaa. Saa pölistellä tämän viikon pölyt hartioiltaan ja huilata. Ja totisesti. Aion hemmotella ja ilahduttaa itseäni ihan kaikin mahdollisin tavoin. Ja valokuvatakin taas pitkästä aikaa.
Tässä ensiavuksi viime kuvausreissulta pari lähiotosta.

Nyt jalat seinälle ja vaihde vapaalle.

Yksinäinen matkustaja ja kylmä kivi

Se Jaakkokin sitten taas tänään sen kylmän kivensä veteen nakkasi.
Noh..jos totta puhutaan, ei tunnu missään. Niin kylmää ja sateista ollut koko kesä, että yksi kylmän kiven uhka ei hetkauta enää suuntaan eikä toiseen 😄

Rannalla oli tänään tuommoinen yksinäinen matkuja, omistajaton ankka, joka sateesta märkänä katseli ulapalle hiekalla maaten. Koitin keksiä sille paikan, josta omistajansa sen löytäisi. Venetelineellä se oli liian matalalla piilossa, joten se sai jatkaa ulapalle katseluaan jonkun tervaveneen keskipuulla. Toivottavasti ankka löytää kotiinsa.

Sadetta ja suunnitelmia

Eilisestä illasta asti on vettä tullut välillä kaatamalla ja ukkonenkin on murahduksiaan ilmoille heittänyt. Tulin pienelle paussille ja fillaroin tänään vielä iltasella töihin.

Ostin kuusenkerkkäsiirappia, johon oli sekaan keitetty pakurikääpääkin. Sitä tässä olen tuoreiden vadelmien (kotimaisten) kanssa vähän maistellut, ja täytyypä sanoa, että kielen meinaa viedä mennessään nämä herkut.

Huomenna onkin kiva ilta tiedossa. Lähdetään töiden jälkeen suoraan kesäteatterireissuun.

Näitä päiviä

On ollut semmoinen p...ska päivä, tiedättehän, kun kaikki tahmoo, ottaa kroonisesti ja kovaa hermoon ja mikään ei tunnu onnistuvan, ei sitten millään! Tämän päivän ketutuksesta ei selviä muuten, kuin toivomalla, että huomenna ei sama tahkoaminen jatku.
Sain tänään taatusti harmaan hiuksen ja otsaryppy syveni. Ei kiva juttu ollenkaan.

Nooh..mutta hienoakin löytyy tästäkin päivästä. Aurinko ja sen valo. Jo eilen haahuilin ihastellemassa aamuauringon kajoa, tänään tein samaa.

Kesäisten aamujen ja iltojen valojen sekä varjojen leikit, kajastukset ja hohteet ovat mielenkiintoisia.
Keskipäivän kesävalo on jopa raaka ja kova, varjot korostuvat kovina sekä tummina, mutta aamu- ja ilta; Niissä on utuista kauneutta, jota jaksaisin ihastella loputtomiin.

Niittykukkia

Kävelin vanhan punatiilisen asemarakennuksen ohitse. Sen rujohkolla seinustalla kasvoi voikukkia. Värikontrasti oli niin hieno, ja seinä luonteikkaan näköinen, että oli kuva räpsäistävä.

Kuvan oton jälkeen havahduin miettimään, että tähän aikaan kesästä on yleensä voinut jo maljakoihin poimia mm. kesäjuhlien silmäkarkiksi niitty- ja metsäkukkia: kieloja, ketokukkasia, tuomen- tai syreenin oksia. Nytpä ei ole tarjolla täällä kuin satunnaisesti voikukkaa! Ja sitä en voi poimia, sillä olen ko.kasville järjettömän allerginen, niin että saa nuo aurinkopallerot olla aivan rauhassa minun poimintakädeltä.

Hah! Vaan ostinpa torilta ison kukka-amppelin ja ajelin se tarakalla eilen töistä kotiin. Olin varmasti aika näky polkiessani. Vaan palleroinen kukkapehkoni kukoistaa ja voi hyvin, aikamoisesta hyrykyydistä huolimatta.

Ja nyt on lämpimiä päiviäkin riittänyt, että eiköhän ne luonnon kukkasetkin tuosta puhkea loistoonsa,  ihan tuota pikaa.

"Helluntailauantai"

Heleä ja aurinkoinen, mutta kylmä helluntaipäivä.
Eilinen oli työpäivä,  niin tämä päivä on minulle tuntumaltaan lauantaimainen.

Kauhean koleaa ja kylmää on ollut sää. On tullut lunta ja rakeita, eikä kesäkuulta ole tuntunut laisinkaan. Eilen päätyivät koulut. Hampaat myötätunnosta kalisten katselin juhlahepenissään kulkevia ihmisiä, jotka silmin nähden kärsivät kylmyydestä.

Tein äsken pitkän pyörälenkin, kamera mukana. Tuuli ja sää olivat edelleenkin koleat. Rastaita on kaikki paikat pullollaan, muita elikoita ei juuri näkynyt. Ei hyönteisiä eikä muutakaan.

Huokaus, on erikoinen kesäkuun alku. Lähden keittämään "helluntailauantaisunnuntai"-kahvit.

Helle-vetelyys

Tuomet ja lehmukset tuoksuvat.
Pihapensaat notkuvat valkeiden kukkasien painosta.
"Kula-Kallekin" hikoilee leikkipuistossa, paraatipaikalla, auringon hohteisella ja kuumalla hiekalla.
Kesäkahvilat on auki...ja ...ja..eikun

Ei, ei...tänä vuonna ei nuo hommat täsmää laisinkaan.
Kesäkuun ensimmäinen ja pihapensaissa ei ole vielä edes lehtiä.
"Kula-Kallellekin pitäisi melkeinpä pukea, metallisen rungon suojaksi, villahousut ja ilmassa ei tuoksu tuomi saati kesäkahvilan vastakeitetty kahvi, ei.

Mutta semmoista se on. Vuodet ja vuodenajat ovat niin ailahtelevaisia. Eipähän pääse kyllästymään, kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Noh..työntekosäänä ovat nämä vilpoisat kelit hyviä; ei pääse helle-vetelä iskemään. Ei todellakaan.

Kaikesta koleudesta huolimatta, on kuitenkin ihana kesäkuu alkanut. Vielä ne lämpimätkin kesäillat koittavat, jolloin laiturin nokasta saa tuijotella tyynestä heijastuvia kuvajaisia, itikat inisevät ja koivut koittavat tehdä parhaansa, että juhannussaunassa tuoksuu taas tuttu kesäinen saunavasta.

Nautinnollista alkanutta kesäkuuta kaikille 💚

Sadepäivän unet

Koko sunnuntain on satanut vettä.
Olen viettänyt laiskaa päivää. Tälläistä päivää en ollutkaan aikoihin viettänyt. En edes muista milloin viimeksi. Otin jopa pienet päiväunet sateen rauhallista ropinaa kuunnellessa. Ja voi, kuinka ne olikaan makeimmat unet aikoihin! Olin unohtanut, miten nukkuminenkin voi ollakin niin ihanaa. Yöunet ovat tainneet jotenkin muuttua suorittamiseksi, kun eivät ne näin päivätirsojen makoisilta tunnu.

Tirsojen lisäksi olen antanut ajatusten virtailla omia uomiaan ja huomannut, että muistikirjaani on päivän mittaan huomaamatta kertynyt monta sivua uusia ideoita ja asioita, joiden toteutukseen toivottavasti löydän joskus myös kiiretöntä aikaa.

Luovuus ja uusien ideoiden syttyminen, se totisesti vaatii välillä täysin tyhjää ja toimetonta aikaa ja olotilaa. Tilaa ylipäätään.

Kesäkelit

On ollut jo kolme päivää niin kesäistä,
niin kesäistä!
Vihdoinkin siis täälläkin päin.

Huomenna olisi vapaata ja kuvausreissu siintää suunnitelmissa. Ostin kesti-rieskaa ja korvapuustit evääksi. Kameran akut latautuu ja punkin kestävät "sukkahousut" on viikattu aamua varten valmiiksi. Luitte oikein.
Parhaaksi toteamani suoja punkkeja vastaan, on pukea ylisuuret nailonit kainaloihin asti niin, että  sukkahousujen "masuresorin" alle vielä laitetaan tyköistuvan valkoisen paidan helma, jolloin kintut ja vatsan seutu turvattu. Selvennykseksi vielä, että nailon-viritelmän päälle puen kyllä ulkoiluvaatteet..en siis tepastele metsässä pelkissä korviin asti vedetyissä ohuissa sukkiksissa😄😆😄 Pitäsköhän laittaa punkki-sukkahousuniksi ihan niksi-Pirkkaan...😄😄😄

Toivon totisesti, että aurinko vielä huomennakin hellisi, hieman epävakaisista säätiedoista huolimatta ja pääsisin kuvaamaan sydämeni kyllyydestä. Näkisin kaikkea mielenkiintoista,  ryystäisin kahvia kannon nokassa ja puputtaisin posket pulleana korvapuustia ja nauttisin elämästä.

Saakohan sitä unenpäästäkään kiinni ensi yönä, kun niin jo odottaa huomista...

Avokasaika

Eilen aurinko lämmitti ensimmäistä kertaa niin lämpimästi, että uskalsin jo kaivaa kesäkengät kaapista. Siis sellaiset nappastelukengät, joissa on varpaan kärkeä ja kantapäätäkin auki. Olipa askel keppoisen keveä talvirönttösten jälkeen. Ehkäpä sitä voisi jo puhdistella ja laitella talvikengät naftaliiniin odottamaan taas seuraavia lumia.

Hiih..kuvaamani "lompsukkaat" eivät liity tähän tapaukseen 😄