Kurkuman keltainen kalakeitto

Eilisen aurinkoisen ja energisen ulkoilupäivän päätteeksi väsäsin kalakeiton. Valitettavasti tänä talvena omat kalansaaliit ovat jääneet vähänlaiseksi, kun eräjormakaan ei työkiireiltään ehtinyt verkkoja virittelemään ja ylläpitämään, niin siitäpä syystä, kesää ja sen kalansaaliita odotellessa, kipaisin kaupan tätien apajilta keittokalat hakemassa.

Tästä sopasta ei tullut ihan se perinteinen kalakeitto, vaikka siitäkin pidän kovasti. Halusin kokeilla kalasoppaan tuoretta luomukurkumaa, ja hyvinhän se fisusoppaankin istui. Soppani on, taas kerran, tehty näppituntumalla, eli listaan siksi vain käyttämäni aineksekset ylös.

Aurinkoinen kalasoppa

• Vaalealihaista kalaa
• Perunoita
• Keittojuureksia (porkkanaa, purjoa tms.)
• Pala parsaa
• Pala kukkakaalia
• Sipulia
• Palanen raastettua kurkumaa
• Vettä tai kalalientä
• Suolaa ja maustepippureita
• (halutessaan liemeen voi lirauttaa maitoa, kermaa tai kookosmaitoa)

Keitellään ensin kasviksia pehmeämmäksi, ja loppuvaiheessa lisätään kalapalat, etteivät muhjuunnu. Tätä keittoa voi varioida, esim. laittamalla maitoa tai kermaa sekaan. Myös kookosmaito toimii kurkumalla maustetussa kalakeitossa maan mainiosti. Silloin tähän soppaan voisi lisätä myös hieman chiliä ja sitruunaruohoa.

 ♥♥♥

Tuota eilistä fisusopppaa lämmitellään tässä taloudessa tänäänkin, eli aikaa jää kaikenlaiseen muuhun kivaan sunnuntaipuuhailuun. Ulkona on vähän nuhju keli; sataa lumentuhnua ja on taas ankean hämärää. Mutta eipä tuo oikeastaan haittaa. Voipahan hyvällä syyllä vetää iltapäivällä torkkupeittoa korville ja hautautua katsomaan Poirottia ja Strömsöötä...keittää oikein hyvät ja virkistävät iltapäiväkahvit siihen kylkeen. Aijai... Kyllä kiireettömässä sunnuntaissakin on oma hohtonsa ♥.

Harmaita, kuulaita

...päiviä,
...sukkia,
...silakkapihvin hopeisiä selkiä,
...kiviä sun muita mukavia.

Sitä on tämän viikon väriteema. Aurinko on pysynyt suhteellisen tiukasti pilvien takana. Mutta eipä tuo ole oikeastaan tahtia haitannut, ja harmaahan on lempivärinikin :D

Ihmetellä täytyy, minne se taas tämäkin viikko on vilahtanut. Yhtäkkiä havahduin ulkoilman harmautta ihastellessani, että nythän on jo torstai. Jostain syystä ei ole tuntunut torstailta tai että, viikonloppu kolkuttelee ihan ovella.

Eilen illalla minun rupesi tekemään mieli silakkapihvejä. Kouluaikaan suoraan sanottuna inhosin ko. ruokaa. Ala-asteella niitä en päässyt karkuun, kun piti opettajan johdolla mennä parijonossa ruokalaan ja ruoka-annos oli pakko syödä valvovan silmän alla. Ylä-asteella sen sijaan, silakkapihvipäivinä, askeleet johtivat ruokiksella puolijuoksua kohti lähikauppaa, kun se silakkaruuan pelkkä haju jo etoi niin, että ulos oli päästävä ja nopeasti.

Mutta niinpä se vaan ihmisen mieli ja makutottumukset muuttuu. Suurin kiitos tästä silakkakäännytyksestä kuuluu ylkälle, joka paistoi minulle elämäni ensimmäiset - oikeasti järjettömän hyvät silakkapihvit ♥. Nykyisin niihin tulee jopa säännöllisin väliajoin mieliteko. Ja eilen iltamyöhällä semmoinen tuli. Viikonloppuna olisi niitä kiva syödä taas pitkästä aikaa...täytyykin käydä ehottelemaan ;)

Sunnuntain suuri sadonkorjuujuhla

Sateisena sunnuntaina viimein keräsin parveketomaatit pois.
Kantaessani viittä pientä tomaattia esitelläkseni ne ylpeänä sadonkorjaajana muillekin, mietin samalla, että mitä kaikkea tällekin valtavalle tomaattisadolle voisin tehdä; kuivattaa, säilöä, tehdä kastikkeita...NOT.

Mutta, kyllä niistä ainakin makeat naurut sai sunnuntain ratoksi ja HYVÄN syyn pistää pöydän koreaksi. Syötiinpä semmoinen sunnuntaiateria, että napa melkein rutisi. Ylkän (sähkösavustimella) savustamalle lohelle paistettiin kaveriksi nokkoslettuja, jotka sitten tällä herkullisella savukalalla täytettiin.
Kyytipojaksi ryystettiin jääkylmää vihreää teetä - omenalla maustettuna.

Jälkiruuaksi syötiin vielä baananista, mustaherukkatuorejuustosta ja mustaherukoista tehtyä "jäätelöä".

Viileän, sateisen ja pimeän illan iloksi kiehautettiin vielä tuossa tummasta suklaasta chilikaakaot lämmikkeeksi. Oi että, kaikki oli niin hyvää! Ja on saatu omegoita, vitamiineja, antioksidantteja, flavonoideja ja kaikkia terveellisyyksiä ihan vaan hyvää ruokaa herkutellen.

Nyt jaksaa nukkua makeasti ja lämpimänä kuin karhu talvipesässään ja aloittaa huomenna taas uusi viikko hyvin levänneenä..ja syöneenä ;D

Haukea hienosti sekä hauskasti

Hyviä herkkuja tehtiin eilen hauen vötkäleistä.
Illalla nautiskeltiin hieman hienostuneempi annos haukipullia, oikein valkoviinimukosen kera. Lisukkeena kesäkurpitsapaistosta.
Ja tänään sitten reipas lounaspläjäys hauki-ruisburgerin muodossa, kyllä jaksaa tallustella metiköissä.
Joka tapauksessa, hyviä herkkuja molemmat. Pullat sekä pihvit tehtiin samasta haukitaikinasta, jonka reseptin postailin tuossa jo aiemmin kesällä.

Haukiburgereihin kieltä kutkuttavaa makukärkeä toi wasabilla terästetty kermaviilikastike sekä etikkaiset ja makeankirpeät isoäidin hölskyttelykurkut. Wasabikermaviili on kepeämpää kuin majoneesisoossi, mutta niin hyvää. Sopii kalaburgeriin, vaik´ ite kehunkin.

Nyt on reseptit ylöskirjattu, burgerit sopivasti masussa vajuneet ja laskeutuneet sekä sadekin ulkona lakannut, eli ulkoilemaan.

Sitruunainen kesäkurpitsalisäke haukipullille

• kesäkurpitsa
• sitruunaa
• voita
• suolaa
• pippuria
• ½ kynsi valkosipulia 

Pesty kesäkurpitsa suikaloidaan joko ihan veitsellä tai mandoliinilla tai juliane-raudalla ohuiksi "pastamaisiksi" suikaleiksi.
Pannulle pieni liru öljyä. Kesäkurpitsasuikaleet pannuun, kuullotellaan hetki ja annetaan pehmetä, lisätään suola ja pippuri. Lisäteen antelias nokare voita, loraus puristettua sitruunamehua ja puolikas valkosipulin kynsi hienoksi hienonnettuna tai raastettuna. Tarkoitus on, että voista ja sitruunamehusta tulee pieni kastike kesäkurpitsapaistokselle.
Tarjotaan haukipullien kanssa, annoksen päälle voi raastaa vielä raikkaudeksi hyvin pestyä, mielellään luomusitruunan kuorta.

Hölskyttelykurkut

• 1 tuore- tai pari avomaankurkku(a)
• nippu tilliä
• 1/4 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• n. 3 rkl etikkaa ( oman maun mukaan)

Siivuta kurkku ohuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet kerroksittain kannelliseen lasipurkkiin hienonnetun tillin sekä sokerin ja suolan kanssa.
Sulje kansi ja ravistele salaattia voimakkaasti, jotta se mehustuu. Kaada kurkkuviipaleille etikkaa maun mukaan ja anna maustua viileässä ennen tarjoilua.

Haukiburgerin wasabi-kermaviilisoossi

• kermaviiliä
• maun mukainen turaus wasabitahnaa
• suola ja pippuriripaus halutessaan

Kaikki ainekset vaan suloisesti sekaisin ja jääkaappiin makustumaan ennen burgereiden täyttelyä.

Kuhaonnea

Onnellisuus.
Se tulee lopulta niin pienistä hetkistä ja iloista.
Aurinko paistaa, lasket uistimen järveen ja katselet ympärillä olevaa luonnon kauneutta.  Hyvällä onnella saat vielä saalista, josta voit loihtia ihania herkkuja.

Sain elämäni ensimmäisen hauen. Tiedetään, se on kummallista. Mutta minun uistimiini on yleensä jäänyt vain ns.arvostetumpia kaloja kuten järvitaimenta tai kuhaa, suuria ahvenia jne.
Vihdoin on haukikin hampaansa vieheeseeni iskenyt. Tosin; tämä yksilö oli liian pieni. Pois piti poloinen päästää kasvamaan.

Oli kuhaonneakin.
Saatiin viikonlopun huippuherkku kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Paistettua kuhafilettä: vain suolaa, ripaus pippuria ja paistoon voita.
Yksinkertaista onnellisuutta.

Voissa paistettua kuhaa ja kesäkurpitsapaistosta.

Veneilemässä

Oli hieno sää veneillä ja kalastaa.
Päivä on ollut pitkä, mutta ihana. Saalistakin tuli, niin kuhaa kuin haukea. Ja kivoja kuviakin. Tähän vaan pikaisesti nyt muutama "järviräpsy".

Nyt on takki niin tyhjä että vain suihku ja köllöttelyasento houkuttaa. Ihoakin kuumottaa auringon paahteen ja navakan pohjoistuulen jälkeen.
Vesi on tällä hetkellä todella lämmintä. Kuin linnunmaitoa :)

Huomenna on taas kiva ilta edessä: parhaan ystävän seuraa ja kesäteatteria.

Järvestä pöytään

Lähdettiin kalaan. Oli tarkoitus ennen kaikkea onkia pikkukaloja "purkkikalaa" varten (eli säilöntään), vaan eipä ollut pieni kala otillaan. Jäi se homma vielä toiseen kertaan, mutta onneksi jotain saalista sentään saatiin. Pienehköjä ja keskimittaisia haukia. Ja niistähän syntyy tämä taivaallisen hyvä kalaherkku, josta ei tarvitse ruotoja töpeksiä.

Haukipihvit

• 500 g haukea

• 1,5 tl suolaa 

• Valkopippuria

• ½-1 tl sitruunapippuria

• 0,5 dl korppujauhoja

• 2 dl kermaa

• 1 rkl sitruunamehua

• 1 muna

• Reilusti tilliä

• Kesäsipulia varsineen

Perkaa ja suomusta hauet tai fileraa nahattomiksi. Fileroin niin, että kylkiruodot lähtee pois. Jauha paloitellut fileet monitoimikoneella tasaiseksi massaksi.(Jauhoimme massan kolmeen kertaan, joten pihveissä ei ruodonjämistä tullut minkäänlaisia purutuntumia.)

Sekoita korppujauhot, kerma, mausteet ja hienoksi silputut sipulit varsineen, lisää tillisilppu ja lopuksi muna. Lisää seos kalamassan joukkoon ja sekoita.
Muotoile pihveiksi ja paista pannulla voissa kypsiksi ja kauniin ruskeiksi.

Tarjoile kermaviilisoossin, sitruunalohkojen ja tillin kanssa. Isompaa nälkään haukipiffin kylkeen sopii vaikka uudet potut tai perunamuussi. Täällä syötiin ihan vaan salaatin kanssa pihvejä.

Ruokajuomaksi kävisi joku raikas valko- tai roseviini, mutta "tervehenkisinä perjantain viettäjinä" ryystettiin ihan vain sitruunalla terästettyä hiilihapotettua jääkylmää vettä.

Tämä on herkkujen herkkua. Oli niin hyvää! Ja kun ruoka on itse pyydettyä ja alusta loppuun valmistettua, niin se saa jotenkin erityisen hyvänmielen aromin makuunsa. Kun on nähnyt vaivaa sen eteen mitä syö, niin ruokaa arvostaa ihan eri tavalla.

Me tehtiin kerralla vähintäänkin nelinkertainen määrä tuota kalajauhelihaa, eli ihan talkoona pakastimeenkin paistettiin pihvejä. Sieltä on hyvä ottaa haukipihviä kiireisen arki-illan iloksi.

---

Terveelliset perjantain viettäjät kuitenkin sen verran viikoloppua juhlistivat, että hutaisivat jälkkäriksi naamariinsa lakritsi-vadelmakakkua. Se lähti mukaan tosin kaupantätien tarjouspakasteista...:D :D

Luontoriippuvainen

Tänään oli päästävä kuvausreissulle.
Eilinen "Metsien kätkemä" - ohjelma jätti sellaisen olotilan, kuin olisi muurahaisia ollut housussa, että nyt on luontoon päästävä.

Iltapäivällä siis extemporena nopea lähtö. Evääksi vaan pikapikaa mustaa kahvia, mini-sipsipussi  ja keksinraatoja mitä oli jäänyt kuleksimaan kaapin perälle sekä tietenkin iso vesipullo reppuun.

Pari tuntia vihreyttä ja sinitaivasta ja olet kuin uusi ihminen.
Syke laskee ja hengitys hidastuu.
Katselet, istut hiljaa ja vedät syvään henkeä.
Keuhkot ovat poksahtamaisillaan hapekkaasta ilmasta.
Näät kaikkea kaunista ja rauhoittavaa.
Kuulet monenlaista ääntä; solinaa ja linnunlaulua.
Haistat  kesäisen luonnon ja vehreyden.
Hetkiseksi unohtuvat kaikki huolet, velvollisuudet, kiireet ja stressi.

Hauska sattuma oli, kun rannoilla hiippaillessa löytyi sillan alta kaksi vanhaa ja ajanpatinoimaa onkea.
Koukuista olivat väkäset hioutuneet pois, mutta hyppelehtivät kalat houkuttivat hulluttelemaan ja kokeilemaan kesän ensimmäistä onkihetkeä. Kivi kourassa kaivelin maata ja pari syöttiä löytyikin.

Ihme ja kumma.
Kaksi pientä ahventa jäi täkyyn siitä huolimatta, että koukku oli täysin tylppä.
Päästin kuitenkin pienet kalat vapauteen.  Teki mieli pulahtaa itsekin perässä veteen.

Löytyipähän ainakin uusi hyvä kalapaikka tulevaa varten, kun oikeasti ruokakaloja lähtee virvelöimään ja onkimaan.

Itikoita ja mäkäräisiä riitti auringossa kylpeävän, vehreärantaisen joen varrella.
Mutta tänä iltana nekään riesat eivät häirinneet mielenrauhaani tippaakaan.
Kaikki ympäröivä upeus oli muutaman piston arvoista.

Nyt voin taas pari päivää olla city-ihminen, kunnes se riippuvuus luontoon iskee taas :)

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua

Sekä tuomen ja mustikkapiirakan tuoksua alkukesän sunnuntaina.

Suomen joukkueelle olisin sydämestäni voiton suonut. 
Hienosti pelattu turnaus. 

Päivä oli kiireinen, mutta kiva.
En ehtinyt edes touhuiltani postaamaan mitään.
Leivon, kestitsin ja kahvia keittelin sekä kävin kuvausreissulla.

Tunnelmakoosteita eiliseltä, postikorttimaisen kaunista perinnemaisemaa Suomen alkusuvesta. 
Voi kunpa valo olisi ollut parempi maisemia kuvatessa, eli aurinko paistanut vähemmän pilviseltä taivaalta. Mutta ihanaa oli vaeltaa tuomen tuoksuisessa luonnossa.

Nyt on hyvä aika tyhjentää pakastinta edellisen vuoden marjoista...

Mustikka-rahkapiirakka:

•  100g voita tai margariiniä
• ½ dl sokeria
• pieni kananmuna tai puolikas
• 2 ½ dl vehnäjauhoja
• ½ tl leivinjauhetta

Pohjan päälle; tuoreita tai pakastemustikoita

• 1tlk (250g) rahkaa
• 1 tlk (2 dl) kermaviiliä
• 2 kananmunaa
• ½ dl sokeria
• 2 tl vaniliasokeria

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. 
Lisää muna, vatkaa sekaisin ja lisää sekoitettu venhäjauho ja leivinjauhoseos taikinaan. Sekoita. Levitä taikinaseos voideltuun piirasvuokaan. Ripottele päälle mustikat ja rahkaseos.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30-45 min. ..Paistoaika siis vähän uunista riippuvainen:)
 

...siitä muistutti myös jo kukassa oleva mustikka:)

Kesän makuinen savulohisalaatti:

Kesäsalaatti:

• Haluamaasi salaattia tai salaatteja

•  Runsaasti tuoretta tilliä silputtuna

• Tomaattia

• Kurkkua

• Keitettyä kananmunaa

• Ohuita sipulirenkaita

Tämä salaatti maistuu tuoreen tillin takia todellakin aidolta kesältä!
Keitetty kananmuna tuo mieleen mummolan..jotain retroa siinä vaan on.
Toimii lisukesalaattina kesän grilliherkkujen kanssa, rantakalajuhlissa, uusien perunoiden kyljessä tai juuri näin yksinkertaisesti tarjottuna; savukalan lisukkeena.

Kastike: sitruunalla maustettua oliiviöljyä tai sinappinen salaatinkastike
Lisäksi: Lämminsavulohta ja kaurarieskaa

Kalakeskiviikon mysteerilaatikko

Olen katsellut MasterCheffiä.
Siinä on mysteerilaatikko, jossa kilpailijat saa laatikollisen erilaisia aineksia, joista pitäisi sitten jotain aikaan saada.

No, tästä inspiroituneena ostin kaupasta halpuutusteeman mukaisia, sattumanvaraisia, edullisia ja terveellisiä aineksia.

Pääraaka-aine on kala, mutta ei suinkaan mitään kallista kuhafilettä, vaan edullista pakastealtaan antia tällä kertaa.

Lisäksi kotimaista porkkanaa, kananmunia ja raejuustoa.
Sipulia ja itse kasvatettua sekä kuivatettua chiliä oli jo kotivaroina.
(ja perusainekset kuten suola, mausteet, öljy jne.)

Katsotaan mitä gourmeeta tästä syntyy...vai syntyykö mitään.

Kalan sulaessa raastoin porkkanaraasteen ja silppusin sipulit taikinaa varten.
Valkosipulin raastoin.

Päädyin porkkanaraasteeseen lisukkeena, koska se on nopea tehdä ja sopii arkeen.
Muutenkin porkkana on nyt ajankohtaista ruokaa, kun kesäkausi lähestyy ja aurinko alkaa ihoa värittämään.
Porkkanan C-vitamiinin ja beetakaroteenin (joka muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi) sanotaan auttavan ihoa kollageenin tuotannossa, estävän ryppyjen ja pigmenttiläiskien muodostumista sekä suojaavan vähän jopa auringon haitoiltakin.
Porkkanoita popsimalla saa ainakin tasaisen ja kauniin päivetyksen, jos ei muuta:)

Hieman kohmeiset seitifileet oli helppo hienontaa veitsellä. Hommaan olisi voinut toki käyttää vaikka sauvasekoitinta, mutta minusta veitsi oli nopeampi ja kätevämpi.
Taikinaan lisäsin kanamunat, kuivattua chiliä, suolaa, pippuria ja kurkumaa sekä sipulit.

Sekoitus ja paistamaan.
Ensin paistelin isolla pannulla, mutta pikkuruisella yhden munan pannulla tuli paras paistotulos ja pihvi pysyi kasassa. Paistossa käytin tilkkasen öljyä.

Näyttää munakkaalta, mutta on kalapiffii :D

Lopputuloksena oli suussasulavia kalapihvejä, pienellä chilipoltteella.
 Hyvää arkiruokaa, vaikka itse sanonkin.

Ohje tai ainesmäärät laitoin suunnilleen näin:

• 400 g seitifilettä

• 2 munaa (voi laittaa enemmänkin, jos ei pysy kasassa)

•    kuivattua tai tuoretta chiliä (oman sietokyvyn ja maun mukaan)

• 1 pieni sipuli

• 1 valkosipulin kynsi raastettuna

• n.1 tl kurkumaa

• n.1 tl paprikajauhetta

• suolaa ja pippuria

Paistamiseen öljyä. Sekä halutessaan voita... Se antaa aina hyvän maun kalaruuille.