Sunnuntaikahvilla ♥

Eilein sunnuntaina paistoi aurinko upeasti!

Tuli pieni kesä hetkeksi takaisin.
Se oli kuin intiaanikesän pikkuserkku, joka kylässä piipahti ja lämmöllä sekä paisteellaan helli sunnuntaipäivän raukeita viettäjiä.

Kesäinen marjakakku maistui sunnuntaikahvilla, suut oli messingillä kuin suvisena päivänä laiturin nokassa.

Ja mikä parasta, maanantainen arkiaamu ja aurinko on täällä taas. Ihanaa!

Mustikassa

Ahkeraa suunnittelua ainakin :)

Voi laiskuutta, kun se iskee, niin silloin mennään oikopolkuja niin että rytisee.
Lauantaisen työpäivän jälkeen ei minkäänmoiset kokkailut innostaneet, joten ylkä heitti makkarat grilliin ja lisukkeeksi laitettiin vain pihvitomaatin puolikkaita. Tai ei mitenkään "vain", sillä ne olivat oikeastaan makkaroitakin parempia, etenkin kun niiden pintaan vielä ripsautti itse tehtyä lipstikkasuolaa.

Ja niin oli masu nopeasti ja vaivattomasti täynnä ja jaksoi sitten hillojen pakastamisoperaation aloittaa hymyssä suin. Saunan jälkeen tein vielä  iltapalaksi banaani-lakkasmoothien: taatusti palautui kaikista viikon rasituksista tuon keltaisen eliksiirijuoman voimin.

📎📎📎

Tänään on vapaata. Ihanaa. Aurinko ei jaksa oikein paistella, ei niin mallikas kuvaussää siis. Mutta muutakin puuhaa kyllä riittää. Ensi viikolla on putkiremontin lopputarkastus, päässee(!?) vihdoin siivoamaan ihan kunnolla, ja matot pitäisi vielä pestä ennen sitä. Olen vetkutellut sen operaation kanssa koko ajan. Mutta jospa senkin vihdoin saisin loppuunsuoritettua. Ja pakkohan se on. Eihän sitä jynssätyille lattioille viitsi likaisia mattoja laitellakaan..

Leppoisaa sunnuntaita...♥

Sadetta ja suunnitelmia

Eilisestä illasta asti on vettä tullut välillä kaatamalla ja ukkonenkin on murahduksiaan ilmoille heittänyt. Tulin pienelle paussille ja fillaroin tänään vielä iltasella töihin.

Ostin kuusenkerkkäsiirappia, johon oli sekaan keitetty pakurikääpääkin. Sitä tässä olen tuoreiden vadelmien (kotimaisten) kanssa vähän maistellut, ja täytyypä sanoa, että kielen meinaa viedä mennessään nämä herkut.

Huomenna onkin kiva ilta tiedossa. Lähdetään töiden jälkeen suoraan kesäteatterireissuun.

Jotain punaista ja makeaa

Tähän herkkuun sitten viikonlopun viehätyksen osalta päädyin. Täytekakun sijaan tein, Pirkka-lehdestä napatulla reseptillä, raikkaan puolukkajäädykkeen, jota tosin itse vielä lisätuunasin. Tämä upeus menee nyt sitten pakkastimeen odottamaan syömämiehiään: Toivotaan, että maku on maistuvainen ja saa suut messingille.

Puolukkajäädyke (12 annosta)

• 2 kananmunaa

• 1½ dl sokeria

• 4 dl kuohukermaa

• 3 tl vaniliasokeria

• 4 dl pakastepuolukoita

Omat lisäykset tähän perusreseptiin:

• tilkkanen hyvää konjakkia, 

• muutama lusikallinen puolukkahyytelöä

• rouhittua tummaa suklaata.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma. Soseuta jäiset puolukat monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Sekoita puolukkasose, kermavaahto ja vaniliasokeri munavaahtoon. Kaada seos kylmällä vedellä kasteltuun kakku- tai jäädykevuokaan. Peitä foliolla tai kannella.
Pakasta jäädykettä vähintään 5 tuntia.

Tarjolle otettaessa:
Kasta vuoka reunaa myöten hetkeksi kuumaan veteen ja kumoa tarjoiluvadille.

Omat lisäykset toteutin näin: Lirautin konjakkitilkkasen puolukkavaahtoon: lähinnä siksi, että koostumus pysyisi takuuvarmasti alkoholin ansiosta ja pakastamisesta huolimatta, jäätelömäisen pehmeänä, ei tönkkö-jäisenä. Eipä se "konu-tilkka"makuakaan haittaa, päinvastoin, tuo lisää juhlavuutta hennolla vivahteellaan. Vuoan pohjalle laitoin ensin kerroksen puolukkavaahtoa, ja sen päälle laittelin tehosteviivoiksi puolukkahyytelöä ja rouhittua tummaa suklaata, toiveena, että valmista kakkua leikatessa, sieltä perusjäädykkeen keskeltä, näkyis kiva herkkukerrostuma ja antaisi erilaista puru- ja suutuntumaa annokseen. Mutta...sen näkee sitten, kun päästään tuon tuotoksen kimppuun, että toteutuiko tämä visioni.

Jk. Ja nyt pääsi mutsin marketin vuoka käyttöön, kuten tuolla jo aiemmissa postauksissakin lupailin.

Aroniaa alkavaan arkeen

Postailin aiemmin aroniamarjojen poimintapäivästä, ja siinä yhteydessä lupasin jakaa joitakin hyviksi kokemiani reseptejä, joita käytän tämän marjan kanssa. Nämä ohjeet olen joskus aikoinaan "intervepsin" ihmeellisestä maailmasta poiminut, en muista mistä, kun en ole ylöskirjannut osoitteita silloin, ja näitä olen vähän itsekin tuunaillut ja muokkaillut tehdessäni. Mutta että, samanlaisia tai samantyyppisiä ohjeita on varmasti sivustot pullollallaan. Paljon olen erilaisia aroniareseptejä testaillut, vaan nämä ovat olleet sellaisia, joista olen pitänyt ja ovat käyttööni vakiintuneet. Eli tässäpä niistä sitten pari heti tähän maanantaihin ja alkavaan viikkoon.

Suurimman osan marjoista ihan vain pakastan ja kuivatan. Niitä käytän sitten smootheihin ja syön aamupuuron kanssa pitkin talvea.

Osasta teen "aronia-tuoremehua", eli tätä mehua ei keitetä, vaan käytetään sitruuna- tai viinihappoa mehun säilyvyyden parantamiseksi. Lisäksi teen tummanpuhuvia hilloja ja hyytelöitä, jotka ovat kauniita ja herkullisia tarjottavia vaikka juustojen tai liha- ja riistaruokienkin kylkiäisenä.

Aronia-tuoremehu sitruunahapolla

• n. 3 kg  marja-aronioita

• 4 l vettä

• 3/4 tl sitruuna- tai viinihappoa

• n. 1,8 kg sokeria

Huuhdo ja puhdista marjat kunnolla. Kiehauta ja jäädytä vesi ja survo sillä aikaa marjat reippaalla otteella mehukkaaksi marjamuussiksi. Sekoita sitruunahappo jäähtyneeseen veteen ja lisää "happovesi" muussattuihin marjoihin. (Happoa käytetään 1/4tl marjakiloa kohti) Anna seoksen "kypsyä" pari tai vaikka kolme päivääkin viileässä. Sekoittele muutaman kerran tänä aikana seosta.

Valuta siiviläkankaan läpi, mutta, älä puristele, vaan anna mehun valua hiljalleen, niin saat kauniin kirkaan ja tummanpuhuvan mehun. Mittaa mehu ja lisää sokeri (sokeria noin 300g mehulitraa kohti), sekoita kunnes sokeri on sulannut ja poista pinnalle mahdollisesti muodostunutta vaahtoa. Pullota mehu huolellisesti puhdistettuihin /streiloituihin pulloihin. Säilytä kylmässä.
Sokeria voi käyttää vähemmän - 100 g per marjakilo, jos steriloit pullot ja säilytät mehua 3-4 asteessa, tai ei sokeria ei tarvitse laittaa lainkaan, jos pakastat mehusi.

Aronia-omenahillo 

• 1kg marja-aronioita

• 4-8 omenaa

• 3 dl vettä

• 700-800 g sokeria

• (4-6 rkl hyvää viina, sillä huonoa ei kannata edes laittaa, näin oli alkuperäisen reseptin laatija ohjeistanut ;) konjakkia, viskiä, Cointreu´ta tms. )

Sulata sokeri kiehuvaan veteen ja lisää puhdistetut marjat ja omenalohkot. Keitä noin puolisen tuntia, miedolla lämmöllä, välillä hämmennellen. Poista vaahto, lisää 4-6 rkl hyvää alkoholia, esim.Cointreu´ta, konjakkia tai viskiä. Purkita streriloituihin purkkeihin.

Aromisia aroniamarjoja

Lähettiinpä, pimeän ja kylmän iltapäivän piristykseksi, hyötyliikkumaan eli marjapuskiin venyttelemään. Nimittäin; nyt on kivasti jo kylmä käynyt puraisemassa aroniamarjoista pahimmat kitkeryydet ja ne ovat pulleita, mehukkaita ja parhaimmillaan. Itselläni on sen verran happaman/katkeron maun sietokykyä, että aronia, tuo supermarja, " ei vedä edes suuta väärään", kuten se useilla marjan maiskuttelijoilla saattaa tehdä. Minä voin kuitenkin näitä maiskutella suu sinisenä ja hymyssä suin, ilman irvistelyjä :)

Winter is coming, eli sieltä se talvi vaan lähestyy; Heti tuossa kotiin päästyä alkoi satamaan lumen ja rännän sekaista sadehyhmää.

Todellista superruokaa, valitettavan aliarvostettu herkku, vaikka niin helposti olisi pihaan kasvatettavissa ja poimittavissa, kun vertaa esim. mustikkaan, jota saa "takapuolipitkänä" ja selkäjäykkänä noukkia. Nämä senkun napsii pensaasta vaikka suorin jaloin, eikä ole poiminta-aikaan itikat tahi helle riesana ja sankollinen tulee täyteen hetkessä.

Tein tuohon postauksen loppuun pienen koosteen aroniamarjan hyvistä ominaisuuksista, eräästä VÄRTSI-lehden artikkelista, kun sattui siitä sopivasti silmääni osumaan aronia-aiheinen juttu, niin kyhäsinpä siitä siis koosteen, lyhentäen ja fenolien kohtaan selventävän alaviitteen lisäten. Hurjan tehokas marja tuntuisi olevan, vähän vaivaan kuin vaivaan on apuna tai ennaltaehkäisynä, jos siis kaikkiin kohtiin on uskominen. Ja vaikkei kaikkea uskoisikaan ja aronian vaikutuksia ihan noin vain purematta nielisi, niin eikös ylipäätänsä, olisi kaikenlaisia marjoja hyvä ihmislapsen välillä mutustella.

Suosittelen kuitenkin aloittelemaan varovasti tämän marjan kanssa. Eli kohtuudella, ihan muutama marjakin riittää, vaikka smoothieen. Jos on herkkä vatsa, sappivaivaa, verenpainelääkitystä tai alhaista verenpainetta, niin varovaisuudella kannattaa tätä nauttia. Esim. aroniasta tehtyä tuoremehua ei litratolkulla kannata/tarvitse kenenkään päivän mittaan lipitellä, "vaan lasillinen lääkkeeksi" vaikka aamuboostina. Teen vielä jossain vaiheessa postauksen joistakin hyviksi testaamistani resepteistä, joita itse käytän erilaisten aroniamarjaherkkujen valmistuksessa.


Aroniamarja:

• korkea *fenolipitoisuus. Hillottuna fenolit säilyvät hyvin (70%), mehussa fenoleista on jäljellä 20%, kuivaus hävittää fenoleja paljon. 
• runsaasti flavanoideja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita. 
• erinomainen antioksidanttilähde – jopa viisi kertaa parempi kuin mustikka.
• torjuu verisuonten kalkkeutumista, estää sydän- ja verisuonisairauksia, 
• alentaa verenpainetta ja torjuu sen nousua sekä alentaa kolesterolia. 
• torjuu virtsatievaivoja, tulehduksia ja flunssaa
• ennaltaehkäisee ja torjuu syöpiä (*kts. fenolit) ja diabetesta, edesauttaa ruoansulatusta, auttaa suolistovaivoissa ja parantaa muistia. 
• torjuu mahahaavaa, maksavaurioita ja silmätulehduksia. Aronia puhdistaa elimistöä ympäristömyrkyistä ja suojelee UV-säteilyltä.
• vahvistaa myös immuunipuolustusta.

*Fenolit ovat kasviravinteita, joita esiintyy runsaasti varsinkin marjoissa. Monissa kotimaisissa marjoissa fenoleita voi esiintyä jopa 1 % koko tuoreen marjan painosta (esim. marja-aronia).  Fenoliset yhdisteet toimivat antioksidantteina ja auttavat kehoa etenkin erilaisten tulehdusreaktioiden alentamisessa ja immuniteetin vahvistamisessa. Fenolit ehkäisevät lisäksi karsinogeenisten eli syöpää aiheuttavien yhdisteiden haitallisia vaikutuksia, säädellen entsyymitoimintaa, antiogeneesiä (kasvainten verisuonittumista) ja aiheuttaen ohjelmoitua solukuolemaa haitallisissa syöpäsoluissa (apoptoosi). Monet fenolit toimivat voimakkaampina antioksidantteina kuin yleisesti tunnetut antioksidanttiyhdisteet, kuten C- tai E-vitamiini.
Lähde: Jaakko Halmetoja: Pakurikääpä-opas lääkinnällisten sienten maailmaan

Happamia, sanoi kettu

Sisko-likka soitteli eilen illalla, kyseli pihlajanmarjahyytelön tekoon liittyviä vinkkejä, sillä viime syksynä  tekemäni pihlajahyytelö onnistui ja maistui hänestäkin erinomaisen hyvältä. Systeri kertoi kiireellä keräävänsä pihlajanmarjat talteen, koska linnut ovat verottaneet satoa jo ihan silmissä. Hän tohkeissaan selosti, miten meinasi oikein miehekkeensä pyytää hänet kauhalla (traktorin?) nostamaan ylös oksistoon marjoja keräämään. Se mielikuva sai minut vielä itsekseen illalla sängyssä ääneen nauramaan; siellä sisko kauhassa seisoo majesteettisesti keskellä pihjalakasvustoa :D

Täällä on tänä vuonna niin runsas ja raskas pihlajanmarjasato, että marjakasvustot roikkuvat lähes maassa asti: eli poiminta onnistuu onneksi ihan ilman raskaan sarjan ajoneuvojakin ;) Terveisiä vaan siskolle, nauraa täällä vieläkin sen kauhakuormaaja touhuille.....

No, mutta tuosta puhelusta havahduin siihen todellisuuteen, että hyvänen aika, onhan ne itsekkin marjat kerättävä ja hyytelösatsit väsättävä!
Eräjorma tarttui heti eilen illalla tuumasta toimeen ja lähti marjoja minulle hakemaan. Lisää käytiin vielä pieni erä tänä iltana yhdessä poimimassa. Ja ihan oikealla aikaa, nimittäin osa marjoista on jo mustuneita ja käyneitä, vaikka äkkiseltään katsottuna puiden marjat vain kauniina punertaisi.

Nyt on tässä pihlajaisia iltahommia edessä. Pitää puhdistaa, huuhdella ja käyttää marjaterttuja yön yli pakkasessa lisämakeutta saamassa. Huomenna sitten jatkaa urakkaa; eli purnukoihin olisi tarkoitus hyytelöitä keitellä.

Tänä vuonna riittää niin pihlajoissa kuin omenapuissakin satoa. Toista oli viime vuonna, jolloin niukassa oli molemmat herkut.

Ruusunmarjat

Säpäkkää syyskuuta!
Nyt jätetään kaikenlainen "summertime sadness" ja kaiho taakse, joka on jostain syystä viime päivinä vähän allekirjoittanutta vaivannut.

On syyskuun ensimmäinen päivä, ja ensimmäinen päivä on aina hyvä päivä aloittaa asiat kuin puhtaalta pöydältä; on taas uusi, ihana ja erilainen kuukausi aikaa tehdä hauskoja asioita.

On luvassa syysmarkkinoita, sadonkorjuujuhlia ja vaikka mitä mukavaa!

Keräsin eilen ruusunmarjoja. Niidenkin satokausi alkaa olla jo parhaimmillaan.
Kuivaan ja teen niistä jauhoa, jota on sitten hyvä talvella ripotella vaikka mihin herkkuihin. Terveellinen marja popsia, jonka erinomaisuus vain tahtoo valitettavasti jäädä muodikkaampien superfoodien varjoon. Ruusun kiulukan, eli marjan C-vitamiinipitoisuus on valtava ja siitä löytyy myös E-vitamiinia sekä kuitua. Apteekeissa sekä luontaistuoteliikkeissä myydään ruusunmarjarouhtetta niin ihmisille, kuin esim. koirillekin, nivelten liikkuvuuden, nivelrikon ja kipujen avuksi. Ei mikään turha marja :)

Kotipuskien puhtaat ruusunmarjat kannattaa siis hyödyntää ja tehdä superterveellistä rouhetta tai sosetta itse. Nauttia niitä sitten teessä, sämpylöissä, puurossa, myslissä, jogurtissa, viilissä tai  missä vain muodossa itse kullekin maistuu.

Ruusunmarjan siemenetkin kannattaa kuivata ja jauhaa marja siemenineen päivineen rouheeksi.  Kuten monissa muissakin marjoissa, juuri siemenissä on ne tehokkaimmat aineet, mitä keho hyödyntää. Soseita tai hilloja tehdessä siemenet kannattaa tosin poistaa; eivät ole kokonaisina mitenkään mukavia sattumia suussa.

Jk. Eilinen ihana auringon paiste näkyy näistä ruusupuskassa ottamistani kuvista. Tänään tuleekin sitten vettä; kuin tervehdyksenä syksyltä, kun eilen sai aurinkoiset jäähyväiset kesältä :)

Kepeämpi uuniton juusto(ton)kakku

Suut makiaksi ja elämä risaiseksi herkkupeput :D

Tein eilen illalla kaikesta huolimatta vielä kakun, vaikka toisin aatoksin ens´alkuun olin ja ämpyilin. Eli herkutellaanpas kerrankin keskellä viikkoa makealla leivoksella, kun tämä on niin helppo ja nopea tehdä vaikka iltapuhteena ohimennen. Koitin tästäkin herkusta tehdä himppasen kepeämpää evästä, makuelämyksestä ja nautinnosta tinkimättä (ainakaan omasta mielestäni niistä ei ole tingitty tässä ohjeessa ;) ).

Perinteisiin tämän sortin kakkuihinhan tulee pohjaan keksejä, ja niiden sekaan vielä aimo köntsä voita ja täytteeseenkin tuorejuustoa. Minun makuuni se versio on hieman liiankin raskas syötävä. Maukas toki.

Tämä on pikkuruinen kakkunen, jossa tuorejuuston korvasin rahkalla ja raskas keksipohja on korvattu pannulla paahdetuilla kaurahiutaleilla, joihin laittelin maltillisesti voita ja sokeria, sekä ripauksen ihanaa kanelia.

Tarjoilin sen vadelmamelban, tai tuossa kuvassa siinä on oikeastaan jopa sorbetin koostumus, kun oli iltakiireessä vielä hieman jäiset vadelmat. Sorbettimainen koostumus toimi tosin aivan yhtä hyvin kuin melbakin eli vadelmakastike.

Hyvä yhdistelmä, kermaisen samettinen kakku, paahtunut ja kanelinen kauramuru antoi purutuntumaa ja kirpeän makea vadelma taittoi kermaisuutta veikeästi makunystyröitä härnäten ja kutkutellen.

Elämä on ihan liian kuivaa ja nuivaa, jos ei välillä herkuttele ja paranna maailmaa hyvän kahvin sekä seuran kera ♥...annetaan vielä kesän maun viipyillä kielellä.

Rahkakakku ilman uunia

Pohja:

• 3dl kaurahiutaleita
• 20- 30 g voita 
• n. ½ dl sokeria (voi laittaa vähemmänkin)
• ripaus kanelia

Täyte:

• 3 liivatelehteä
• 1 tlk kuohu- tai vispikermaa (2 dl)
• 1 tlk rahkaa ( 250g )
•  ½ dl sokeria
• 2 tl vaniliinisokeria
• 1 ½ rkl sitruunamehua

Paahda kaurahiutaleita hetki paistinpannussa. Lisää voi, sokeri ja kaneli. Kuumenna edelleen niin, että seos on "rapeahkoa". Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla (halkaisija 22 cm). Levitä ja painele jäähtynyt kauraseos vuokaan.

Pane täytettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokeri ja vanilliinisokeri.

Kuumenna sitruunanmehu ja liuota siihen vedestä puristetut liivatteet. Kaada seos rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää kermavaahto ja sekoita hyvin, mutta "ilmavasti". Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä kylmässä; vähintäänkin reippaan tunnin ajan. Maut tiivistyy vielä paremmaksi, jos maltat odottaa tarjoilun kanssa seuraavaan päivään. Koristelut kannattaa tehdä vasta tarjoiluhetkellä, jotta ne pysyvät raikkaan ja kauniin näköisiä.
 
Tarjoile marjojen, marjakastikkeen  tai raikkaan sorbetin kera.

Jk. Pohja ei siis ole tässä "juustokakussa" aivan keksimäisen kiinteä, vaan kauramurumainen ja hieman irtonainen.

Marjamelba:

• Haluamiasi marjoja

• sokeria maun mukaan tai muuta makeutusta, esim. hunajaa tai vaahterasiirappia.

Soseuta marjat ja sokeri sauvasekoittimella. Purista halutessasi siivilän läpi sileäksi kastikkeeksi. Tarjoile  kakun kaverina ja raikastuksena.

Lillukan varsia

Meinasin eilisellä metsäreissulla takertua lillukan varsiin.
Ihan kirjaimellisesti. Pitkästä aikaa näin lillukoita runsaasti. Niillähän on sellaiset rönsyilevat kasvustot, joihin voi herkästikin jalka tarttua.

Harmittaa vaan, kun ei jostain kumman syystä tullut mieleen niitä kerätä. Niistä olisi voinut vaikka jotain erikoishilloa tai hyydykettä kenties kokeilla. Sekaan muuta marjaa jne. Sehän kun ei maultaan ole mikään suuta hivelevin marja, mutta ei ole moni muukaan, ja silti niistä väsätään yhtä jos toista.

Hillojen, mehujen ja tuoremehujen sun muiden hyytelöiden urakointi olisi jossain välissä tässä pikapuoliin edessä. Inventaariota olen jo tehnyt purnukoista ja muista tykötarpeista, kuten sitruunahapoista sekä talous- että hillosokereista, joita hillohommissa joutuupi käyttämään. Muuten en sokerin kanssa juurikaan lohvaa. Hillojakin teen vain kohtuulliset erät ja koitan erikoisimpiin pikkueriin panostaa. Eli kokeilevaa hillokeittiötä tykkään siis harrastaa. Ja hilloni ovat yleensä sellaista liha- ja pataruokien sekä juustotarjottimen oheislisukeitta, ei niinkään makeiksi herkuiksi jalostettuja.

Eee, eikä tule mittään, kun uusin Maku-lehtikin on vielä selaamatta. Houkuttelevana minua vaan tuolta  piirongin päältä kurkkii, mokoma ;)

On hienoja syksyisiä kasvisruokakuvia kannessa, vaan kun marja-aika kaikkine oheispuuhineen tahtoo viedä kaiken vapaa-ajan, niin en ole joutanut edes sisäsivuja pikapikaa selaamaan. Mutta en minä valita. Sanonpahan vaan ;)

Hetken kestää tämäkin savotta.

Jk. Ensi yönä on näköjään täysikuu. Onkohan levotonta pyörimistä luvassa nukkumisen osalta...

"Ei pidä takertua lillukan varsiin" :D

Heitä kiukut kuusikkoon

Olin tänään vähän ärhäkällä ja äkkiväärällä päällä kun lähdettiin metsään. Vaikka kaikki puitteet oli kunnossa, sää oli loistava, hyvät eväät pakattuna ja olin odottanut juuri tätä päivää, kun vihdoin pääsee metsään, niin joku vaan kiristi pipoa ja kaikki tuntui menevän mönkään ja housutkin kaihersi tänään ihan väärästä paikasta. Ehkä juuri se valtavan odotuksen toteutuminen purkautui ilmoille ensi alkuun "lähtökiukkuna".

Mutta ...annahan olla! Luonto näytti taas rauhoittavan voimansa.
Muutama tovi ja taaperrus metsässä, kiukut ulos raittiin ilman tieltä puhisten, niin kohtapa ei pahasta tuulesta ollut tietoakaan. Aurinko paistoi poutapilviseltä taivaalta ja ihana tuuli puhisi lehvistöissä. Korpin, jo teini-ikään tulleet pojat, töräyttelivät lentoharjoitusten ohessa raakkuvia huutojaan kuin äänenmurroksessa. Saatiin hyytelöpuolukat poimittua ja valokuvaus oli vaan taas niin terapeuttista, että kaikki ketutukset unohtui siinä silmän räpäyksessä.

Puolukka ei ollut vielä ns. syöntikypsää, mutta hyytelöä varten hieman raakile puolukka on parasta, ja sitä silmällä pitäen niitä lähdettiinkin etuottoon jo keräämään. Puolukkaa tulee valtavasti.Mättäät olivat aivan punaisina silmin kantamattomiin. Hieno näky.
Sieniä yritettiin bongailla, vaan nihkeästi oli niitä sateesta huolimatta noussut. Mutta melkein kaikki sienilöydökset oli tietenkin kuvattava, jos ei muuta :D

Olen sen verran onnekas, että "ylkä eräjorma" on todella hyvä ruuanlaittaja. Hän tekee rehellistä, miehistä perusruokaa, ilman turhia krumeluureja. Ainekset ovat usein yksinkertaiset ja niitä on vain muutama.
Mutta se ruuan maku!
Se on vaan perusteellisen hyvä ja konstailematon; raaka-aineita kunnioittava. Tällaista lämmittävää ja kotoista  ruokaa on arki-iltana kiva syödä "tässä kylymässä mualimassa..." niinku laulussa sanotaan. Tätä syödessään melkein hymisee ääneen ja silmät kiinni onnesta.

Tämä syksyinen vaalea sienisoossi, jota hän tekee, on yksi lemppareistani ♥
(ja jota muuten jostain syystä syön aina vahingossa vähän liikaa, vaikka kuinka varon ottamasta liian isoa lautasellista..en tajua..perunanko syy, kun sitä niin harvoin muuten syön :D )
En edes aiemmin tiennyt, että suolatuista metsäsienistä voi tehdä tälläistä herkku-kastiketta. Tullut käytettyä niitä vain oikeastaan sienisalaatteihin.

Vaalea sienikastike

• 50g voita
• 1 litra metsäsieniä (tuoreita tai suolassa säilöttyjä)
• 1 sipuli
• 3 rkl vehnäjauhoa
• 5 dl maitoa
• suolaa, valkopippuria
• ruohosipulia

Suolasienet liotetaan ja kiehautetaan suolanmaku pois.
Sienet ja sipuli hienonnetaan. (Ylkän mielestä palojen pitää olla kohtuullisen suuria, sillä ruuassa pitää olla sattumia ja rakennetta).
Sulatetaan voi kattilassa tai korkeareunaisessa isossa kasarissa. Kohtuullisella lämmöllä kiehutellaan sieniä, mutta ei ruskisteta. Tärkeintä on höyrystää ylimääräistä nestettä pois sienistä.
Lisätään jauhot, lirutellaan maito joukkoon vähitellen ja sekoitellen.
Kastike saa kiehua vähintään 10 minuuttia, mutta maku ei kärsi pidemmästäkään porinasta hiljaisella tulella. Meillä se purputtelee perunoiden keittoajan verran ainakin.
Lopuksi tarkista suola ja mausteet.

Maistuu arki-illan metsäretken jälkeen.

Ihana ilta-aurinko, rupean kohta siivoamaan puolukoita ulkosalla ihan, hienossa elosäässä. Niin meditatiivista ja rentouttavaa puuhaa sekin omalla tavallaan: plärätä vain puolukoita ja kuunnella tuulen suhinaa puissa...ja yöllä taatusti uni maistuu. Hieno päivä ♥