Happy monday...tuesday

Hiiiiiiii!!!
Palkintoni saapui.

Voi kuinka hempeää ja ihanaa.
Ajatukset lähtivät heti kohti kuppikakkulandiaa:

Makuja ja koristeita, 

strösseleitä

 ja 

mitä 

mielikuvituksellisempia

 kuorrutuskumpuja.

Kiitos Sarin Kotona -blogi ihanasta arvonnasta ja Happy Monday ihanista tuotteista ♥

Hyvää Päivää Ystävät ♥

" Pikku Myy seisoi mäellä ja huusi ilosta ja ihailusta.
Hän on rikkonut tynnyrin ja sitonut kenkiensä pohjiin pari lautaa.

- Nyt minä tulen! Hän huusi. Hetkeäkään epäröimättä Pikku Myy hurautti suoraan mäkeä alas.
Muumipeikko katsoi yhdellä silmällä ja näki, että hän kyllä selviäisi.

Hänen pienet kiukkuiset kasvonsa olivat iloisen varmat ja jalat sojottivat jäykkinä kuin tikut.

 Muumipeikko tunsi itsensä äkkiä hyvin ylpeäksi.
Pikku Myy laski, kävi miten tahansa, hän sujahti henkeäsalpaavan läheltä erästä petäjää, horjahti, mutta pääsi takaisin tasapainoon - sitten hän oli alhaalla ja istahti lumeen nauraen täyttä kurkkua.

 - Hän on minun vanhimpia ystäviäni, Muumipeikko selitti Vilijonkalle.
 - Sen minä uskon, sanoi Vilijonkka happamesti. "

- TAIKATALVI-

Laskiaistiistain jälkitunnemista Hyvää Ystävänpäivää toivotan ♥

Brysselin kaalia ja riemua!

Rinnassa köhä edelleen röhisee,  mutta samalla myös riemu!
Olin voittanut Sarin kotona -blogin arvonnassa Happy Mondayn ihanan party-setin! 

Minulla on jo mielessä muutamatkin kinkerit mihin pääsen voittoani käyttämään.
Voi tätä ilon sunnuntaita! 🙌

Mitäs muuta.
Laskiaissunnuntai, vaan ei ole pullia vastuksena millä herkutella.

Sen sijaan ruusukaalilla olen herkutellut ja jäätelökahvit jälkiruuaksi vielä naamariin hutasin.
Olympialaisiakin on tullut seurattua, etenkin hiihtoa ja muutenpa olen vain hissunkissun koittanut itseäni hoivata kuntoon.

Pitkäveteinen pirulainen on tämä tauti. En muuta sano. ..hmphfffff😒

Helmihyvää ja huonoa

Helmikuu käynnistyi.
Itsellä ei niin hirmuisen heleissä tunnelmissa, lenssua pukkaa ja yskä saa silmätkin pullistumaan kuopistaan ulos.

Pakkanen paukkuu tänään ja aurinko antaa valoaan. Se tekee aina hyvää. Jokainen aamu ja iltapäivä on ilo huomata, että valoisampia aikoja kohti olemme menossa.

Minulla on taas sata projektia menossa.
Henkilökohtaisia sekä työhönkin liittyviä. Siksi tämän blogin pitäminen on nykyisin tämmöistä: harvakseltaan horinointia.

Valokuvaushommatkin ovat olleet jäissä. Ohimennen tulee kännykällä räpsittyä, vaan järkkärin räpsyttely on ollut luokattoman huonoa. Kaipaan sitä touhua niin kovin, etenkin luontokuvausta. Toivottavasti siihen tulee pian muutos. Saisin kuvausretken tai päivän varatuksi..

Mutta nyt. Rupean juomaan kuumaa ja valloittamaan pyykkivuoria.

Leppoisaa lepoa ja terveyttä kaikille ♥

Eilisestä Erkistä vielä

Eilen jäi Erkin päivän kansan viisaudet ja uskomukset kirjaamatta, kun tintin pesäpuuhat riemastuttivat niin, että unohtui koko "Eki".

Eilinen oli tärkeä päivä, sillä se ratkaisi lähestulkoon koko tulevan kesän sään ja siitä katsottiin kesän alkavaksi. Sananlaskuja tuohon päivään on lukuisia eri puolelta Suomea. Yleisesti ottaen niissä toivottiin Erkin päiväksi sadesäätä, koleaa tai pilvistä, sillä aurinkoinen sää olisi tarkoittanut pilvistä kesää ja huonoa viljavuotta. Tulevan kesän osalta eilinen sää oli täällä päin oikein mainio. Oli pilvistä, viileää ja vähän vettäkin tihuutteli. 
 

" Jos Erkki tulee kukka kädessä, niin Jaakko tulee kakku kainalossa."

" Erkki turijus turkki päällä, kesän kaiken paita päällä." 

Eli kylmä Erkki tiesi lämmintä kesää, sitä odotellessa...

Pakkasta ja hermopinnettä

Kesäkuuhun enää muutama viikko, viime kesänä villit lupiinit jo loistivat paikoin kukassa kesäkuun alkuviikoilla. Ei taida kukkia tänä vuonna.

Pieni pistiäinenkin oli ihan kankea ja kylmissään leskenlehden kukalla.

Ketunleipää ja maahumalaa pääsee keräilemään ensimmäisten villiyrttien joukossa. Maahumalaa tosin  "mausteeksi" vaan, sillä kun voi olla sivuvaikutuksia liiallisesti käytettynä.

Kylmyys oli eilen luita ja ytimiä myöten tuntuva.
Tänä aamuna onneksi aurinko taas paistelee, kun tässä postauksen laitan nopeasti ilmoille ennen töihin lähtöä.

Putkiremontti jatkuu vaan, vaikka sen piti loppua jo aikaa siten. Se on aiheuttanut minulle pientä käämien kärähtelyä ja stressiä. Täytyy vain koittaa ajatella positiivisesti, että nyt on kuitenkin valtaosa remontista takana ja enää pieni rykäys edessä...kolme viikkoa, mikäli on työmiesten arvioon luottaminen.

Kylmien säiden tuomaa mielen mustumista ovat ilahduttaneet kuitenkin maasta näkyvät, lohdulliset kevään merkit, kuten talvehtineet ketunleivän ja maahumalan lehdet. Ehkä pian pääsen villiyrttejä villiintynein mielin poimimaan.

Äidille ♥

" Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista, retiiseistä ja perunoista, miten ne pyöristyivät ja kasvoivat lämmössä. Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli meheviä ja voimakkaita, hän näki varsien huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta. Niistä perhe sai syötävää."

 -Muumipeikko ja meri-

Äitienpäivän aamu valkeni lumisateen saattelema. Voi tätä kevättä! Normaalisti näihin aikoihin ovat metsäniityillä loistaneet valko- sekä sinivuokot ja maa on ollut vähintäänkin hempeän vihertävällä oraksella, vaan ei nyt. Toivottavasti kesä jatkuisi syksyn puolelta vastaavasti sitten pidempään. Äitienpäivän kunniaksi oli tänään tarkoitus "syödä ulkona", eli laittaa grillissä ruokaa, vaan saahan nähdä, miten suunnitelmien käy.

Halauksia maailman parhaimmalle ja hauskimmalle äitykälle💖
Jk.Toivottavasti tänä vuonna puput eivät syö salaatti- ja hernesatoa...siis sikälimikäli näiltä säiltä joskus päästään multasormeilemaan😄

Hyvää äitienpäivää, ihan kaikille.

Winterwonderland

 Parkkipaikka 29.3.2017 :D

Eilisen kuva.
Kuvassa, tylsä ja "keväinen" perusparkkipaikka.
(Johon käytin vähän taiteellista vapauttani ja korostin sitä väreillä; asteen verran vielä alleviivan taianomaisemmaksi, mutta peruspalikat, kuten lumen määrää maassa ja puissa jne. ovat aivan todellista kuvaa eiliseltä.)

Suoraan sanottuna, alkavat nämä sinivalkeat kuvat jo hiljalleen tympimään, niin oli sisäinen pakko tuunata kuvaa jotenkin. Ehkäpä yltiötoiveikkaissa mielikuvissani olin jo siinä uskossa, että tässä vaiheessa maaliskuuta, ensimmäisiä leskenlehtiä ja ihan toisenlaista värimaailmaa luonnosta otoksiini saisin poimittua, vaan ei. ...Ei sitten millään!

Ei nimittäin uskoisi äkkiseltään, että ihan kohta jo huhtikuun ovea kolkutellaan. Tänäkin aamuna aamuteeveessä hoettiin, miten kevät tulee tänä vuonna aikaiseen ja kohinalla..!?!👀

Eikä tule joka paikassa.
Yleensä täälläkin huhtikuun alussa lakaisukoneet, ainakin osittain, ovat jo katupölyjä kaduilta pois pesseet ja ajelleet, fillarilla on saanut kiitää asfalttia pitkin huoletta ilman nastarenkaita...

...vaan...
tänään, maaliskuun 30.  päivä:
pikkupakkasessa,
pipo syvällä korvilla,
hinataan menemään lumisten, välillä peilijäisten polanneteiden keskellä.

Joutsentenkin mölinä on sulalta tauonnut.
NOh...
Aurinko sentään paistaa.

Repolainen ja piipertäjä

Kauniin kevättalvisen, lumisen ja pakkasasteisen keskiviikkopäivän iloksi, laitan pikkuisen hankipiipertäjän ja kettu-repolaisen risteilevistä poluista kuvan.

Tänään tulee radiosta kuuden aikaan Luonto-Suomen ilta: Nisäkkäiden kevätilta.
Minulle nuo, radiossa käyntiin pyörähtävät kevään ja kesän luonto-illat, ovat jonkinmoinen "varma kevään merkki". On mukavan leppoisaa kuunnella, samalla kun omia iltapuhteitaan puuhailee, ihmisten luontohavaintoja ja kysymyksiä, sekä sitä, miten kevät on eri puolilla Suomea edennyt. 😊

Täällä tuntuu taas ihan talvelta. Tuli tuota lunta ja pakkasta sen verran...

Lunta maassa

Ja kukkia ajatuksissa.

Mäntyjen oksat roikkuvat raskaina lumen painosta.
Sulat maapläntit peittyivät vaalean peiton alle.

Vaan pitkä maa on tämä Suomi. Jossainpäin maata on ollut kuluneen vuorokauden aikaan lämpötilat jo +17 asteessa, jossain ukkonen jyrissyt, satanut rakeita jne. Näin siis mikäli on Ilta Sanomien sääotsaketta uskominen.

Sohvaperunat -ohjelmassa tokaisi hauskasti pohjoisen mies, tätä maamme pituutta miettiessään:
"Meillä  kahlataan munaskuita myöten hangessa ja etelässä jo isketään perunaa vakoon." Vaimonsakin siihen vielä hyvin komppasi: " Ja pajunkissoja täällä saadaan vasta heinäkuussa."

On vaikeasti tavoiteltava tuo kevät. Tai talvi ei tahdo antaa periksi, kummin päin vaan.

Onneksi on tuo uusi villiyrtti- ja reseptkirja, paneudun tänä iltana sen sisältöön ihan ajan kanssa ja haaveissani hiljaa hiivin jo kohti keväisenä vihertäviä ryytimaita.

Eilen illalla sen verran kirjaa selailin, että yllätyksekseni törmäsin siellä hyvinkin tuttuun kukkakasviin; jättibalsamiin. Ja siihen seikkaan, että se onkin ihan syötävä kasvi!

Viime kesänä kuvasin tuota kasvia mm. umpeen kasvaneen metsätien varrella. Alunperin se on ollut  koristekasvi, joka on sitten innostunut leviämään meidän luontoomme paikoin vähän liiankin innokkaasti. Kotipihastakin näitä siemeniä ampuvia kasveja välillä löytyy, eli ensi kesänä löytyy ruokapöydästäkin, kun kitkee vaan suoraan lautaselle, etteivät pääse leviämään 😄. Kukat, lehdet ja nuoret varret ovat syötäviä. Kirjassa suositeltiin jättibalsamia pippuripihvin kaveriksi, sen pippurisen makunsa vuoksi.

Pääsisipä jo testaamaan! Viime kesänä nuita kukkia kuvatessa en arvannut, että olisin voinut salaattiainekset niistä samantien matkaani koppasta.

Jättibalsamin kukkasia, joita kuvasin viime kesänä metsätien varrella.

Kitkee pihalta pöytään vaan...

Sulalta kantautui älämölöä!

Iltapäivällä raahauduin räntäsateen kastelemana kotiin. Laittelin ostokset jääkaappiin, pipon, takin ja kengät kuivamaan. Tänään on taivaalta tullut silkkaa vettä ja rapa roiskui autojen ajellessa ohi.

Pistin kahvit tippumaan ja huokasin vähän väsähtäneenä.
Menin parvekkeelle.

JA...! Väsymys oli samantien tiessään!
Sydämeni sykähteli villisti ja ilo hiipi naamalle, sillä tippuvien räystäiden ja rännien lirinään, sekoittui korvia huumaavaa laulujoutsenten mölinä, joka kantautui sulalta. Tuli hyvä mieli; vihdoin kevään valkoairueet ovat saapuneet jo lähisulallekin. Toivottavasti pääsen niitä viikonvaihteessa näkemään.

Mielenkiintoista muuten,  miten pelkkä sulan veden näkeminen ja kuuleminen, saa talven jälkeen mielen jotenkin iloisemmaksi. Viikonvaihteessakin talviuimapaikan veden pulputusta oli jotenkin hypnoottisen mukavaa vain seurata ja kuunnella - lumoutui hetkeksi paikalleen.
 

Sävyjä ja koloja

Eilisen kauniin päivän jälkeen oli astetta ankeampi avata aamulla verhot ja todeta, että lunta ja räntähöhmeröä tupruttaa, tuuli huojuttaa mäntyjä rivakasti ja taivas on paksussa pilvessa.

Sininen.
Harmaa.
Musta ja
Valkoinen

Märkä.
Uuvuttava sää. Siksi kai sorruimme perjantaipulliin.
Taas(ko!?) päädyttiin VadelmaLUOLIIN. Ei koloihin 👀, kuten virheellisesti olin aiemmassa postauksessa näitä leivonnaisia nimitellyt. Vilpittömästi elin tähän päivään saakka kolonimiluulossa, kunnes tänään omin silmin totuus selvisi, että luolihan ne ovat, eivätkä mitään koloja!

No, ei nimi pullaa pahenna, vaan lusikoitiin vielä vaniliakastikettakin niiden päälle, että taatusti voimat ja kalorivajeet korjautuu pitkän viikon päätteeksi.

Kummasti se vaan taas kahvi ja leivos piristi. Eipä tuota enää lumipyryä ja siniharmauttakaan jaksa sen pidempään voivotella.

Sitä paitsi, nyt on perjantai... 😊

Lenssun karkotussoppa

Luontainen kipulääke, tulehduksien rauhoittaja, nivelkipujen helpottaja, sisäisesti lämmittävä villasukka, aineenvaihdunnan vilkastuttaja sekä verenpaineen laskija. 

Sellaiseksi voisin tätä lenssukeittoani rohkeimmillaan kuvailla, sillä niin paljon on tässä soppakattilassa aineksia, joilla ko. terveyshyötyjä sanotaan, ja on ihan tutkittukin, olevan. Tämä kova kasviskvartettihan on:

inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili.

Tuumin mielessäni, että soppani on melkein kuin inkivääritee, sattumilla. Ja tässähän on siitä hyvä nelikko, että jos jostain näistä ei ollenkaan pidä, niin sen voi jättää pois, ja silti näistä muista saa niitä hyviä vaikuttavia aineita. Sillä tiedän, että monien suuhun inkivääri maistuu saippualta tai ennen tärkeää tapaamista ei viitsi valkosipulia hirveästi lohvata ruokaansa, ikävän tuoksuominaisuutensa vuoksi.

Kurkuman kökkömäisin puoli on, sen todellakin hurjan voimakkaasti kaikeen tarttuva keltainen väri. Jos raastettua kurkumaa roiskahtaa valkealle pinnalle pikkuriikkisenkään, niin se on samantien keltainen siitä kohtaa😒. Kurkuman pitkäaikaiskäyttäjänä, minun on esimerkiksi ollut pakko siirtyä mm. täysin mustiin tiskirätteihin sekä tiskiharjaan, sillä valkoiset tai vaaleat välineet ja tekstiilit eivät kertakaikkiaan toimi tämän terveysveitikan kanssa puuhastellessa.

Mutta sitten ite soppaan. Tein tätä viikonloppuna ja lipittelin sitä lounaina. Syödessä olo lämpeni kertalaakista ja voimat sekä vireys on nyt ihan toista luokkaa, kuin esim. ennen soppakuuria, kun pieni nuha ja räytymys vaivasi. Eipä tarvinnut tänä aamuna enää nuhatippa nenussa hääriä. Haluan uskoa, että se on hyvien yöunien ja  keittoni ansiota (plasebovaikutusta tai ei, niin pääasia että tuntuu paremmalta).


Lenssun karkotussoppa

• 400g broilerin jauhelihaa

• vähän kookosöljyä

• kunnon palanen inkivääriä

• kunnon palanen kurkumaa (voi korvata kuivatulla kurkumajauheella)

• valkosipulin kynsiä maun mukaan

• kuivattua tai tuoretta chiliä sietokyvyn mukaan

• n.2 dl punaisia kuivattuja linssejä

• 1-2 sipulia

• pakastepinaattia tai nokkosta pari kourallista

• pari porkkanaa

• (perunaa, laitoin, sillä oli muutama potakka rupeamassa itusia työntämään, käyttöön vaan, sillä ruokahävikki ei kuulu tämän talon tapoihin)

• suolaa, mustapippuria

Kypsennä jauheliha kevyesti kookosöljyssä paistellen. Kookosöljyn maku toimii todella hyvin näiden makujen kanssa.

Tehdään kuin jauhelihakeitto: pilkottuja kasviksia keitellään ensin hetki keskenään > porkkana, peruna ja sipuli. Sen jälkeen lisätään raastetut tai pieniksi pilkotut inkiväärit, kurkuma (jos käyttää tuoretta juurta), valkosipulit sekä huudellut linssit. Keitellään taas hetki. Lisätään esikypsennetty jauheliha, pakastetut tai tuoreet pinatinlehdet sekä mausteet. Tarkistellaan maku ja kypsyys. Nautitaan höyryävän kuumana. Kiireettä.

Lauantain eväät

Päivä täynnä toimintaa. Ei ole paikoillaan ehtinyt olemaan.
Puuhaa on ollut niin, että Putouksen mainostauolla pitää tämän päivän pikapostauskin tehdä. Ensimmäisen kerran kerkesin, aikaisen aamun jälkeen, istumaan vasta hetki sitten saunan lauteille. Aurinkoinen ja energinen päivä. Hieno.

Hyvillä eväillä jaksoi puuhastella ja touhottaa.
Lauantain kunniaksi väsättiin täytetyt herkku-bagelit, toinen tuorejuustolla lohen kera ja toiseen vähän fiinimpää pastramityylistä leikettä. Kuvassa tosin näyttää ihan normaalilta meetwurstilta😄, mutta oli enemmän ilmakuivatun oloista leikettä. Hyviä olivat jokatapauksessa molemmat.

Täytyy jatkaa Putouksen parissa, sillä saunasameus silmissä sekä raukeus kehossa rupeaa jo päivän päätteksi ihan väkisin tuntumaan; kummasti pehmeä vuode tuntuu kutsuvan.

Jatketaan huomenna taas😊

Reilut sipaukset tuorejuustoa bagelin puolikkaille, väliin vielä kylmäsavulohta, salaattia, kurkkua ja sinappikastiketta. Nam.

Ilmakuivattua salamia, erivärisiä paprikaviipaleita, salaattia ja tuorejuustoa. Toinen nam.

Hyytävää huomenta

Näin toivotteli Poudan Pekka aamuteeveessä anivarhain tänään.
Mutta, lohduttavaa kyllä, hän myös totesi, että tämä oli sitten luultavasti tämän talven kylmin päivä, ja seuravaa samanmoista odotellaan sitten vasta ensi talvena.

Huomaan jatkuvasti horisevani säästä ja tarkkailevani sitä vähän turhankin innokkaasti.
Luulen, että se johtuu, vain ja ainoastaan, kipuilevasta kevätkaipuustani, mikä voimistuu päivä päivältä. Ja siitä, että muuten on elo ollut viime aikoina sellaista tasaista (ketutusta😆), putkirempan keskellä elämistä, perusarkea ilman suurempaa juhlahumua. Ei mitään sellaista häpeninkiä, josta voisi riehakkaita tarinoita päivittäin jakaa.
Ihan hyvä näin: tasainen elämä on mukavaa, sillä takuuvarmasti sitä ainaista murhetta sekä stressiä tasaisesti ihmisellä piisaa ja onhan sitä juhlavaakin hetkeä tulossa taas, kun kohta koittaa pääsiäinen ja vappu.

 🐧🐧🐧

Eilen illalla katselin muuten sydän pakahtuen ohjelmaa, jossa kurkilaumat palasivat maalis-huhtikuussa kotisoilleen ja kevätmekastus oli korvia huumaavan ihana. Kevät on valokuvauksenkin kannalta niin valtavan riemastuttavan antoisaa aikaa. Voi että. No, onneksi tuo kaikki riemu on vielä edessä päin.

🐧🐧🐧

Kehveli... aamusta asti on nuhanenä tänään vaivannut. Tippa on nokassa tätä kirjoitellessakin. Pitänee lähteä kaivelemaan inkivääriä ja nessut esiin.

Kevätkateutta

Voih...

Lueskelin viikonloppuna joutessani blogeja. Katselin ja ihastelin niiden keväisiä city-kuvia. 

Lumesta ei tietoakaan ja melkein saattoi lämmön niistä aistia omaan naamatauluunsakin. Kevätkukkiakin oli jo ulkoruukuissa kauniisti.

Huokaus.

Täällä on vielä täysi talvi, ei puhettakaan, että narsisseja voisi istutella ulos ruukkuihin silmiä ilostuttamaan. Pakkanenkin paukkaa ihan kiitettävissä lukemissa vielä.

Lumisessa maisemassa on toki oma viehätyksensä ...vaan kun alkais jo pikku hiljaa riittää talvi. 

Tää on tätä maanantai- marisijan angstia.

Pilkettä silmäkulmassa

Bongasin jo kevään merkkejä.
Keskustelu kävi marketin kahviossa kiihkeänä koirankakoista ja katupölystä.
Katukuvaan ilmestyvät mäyräkoirien taluttajien lisäksi, niiden kantajat, eli tarkempi rotumääritelmä on: 12 kilisevää pahvipuvussa. Ne sylissä istutaan aurinkoisella puistonpenkillä ja "nautitaan"...elämästä. Koirat karkaa ja vain pahvipuvut jäävät penkien reunamille lojumaan.

Moni näkee punaista milloin mistäkin syystä.

Minäkin näin tänään paljon punaista ja kaikki niistä sai minut hymyilemään. Luovaa hulluutta ja arvostusta, että asioita tehdään omalla tavallaan.

Pihoilla voisi enemmänkin näkyä iloisenväriseksi maalattuja mattotelineitä :)

Kyllä kelpaa tällä lähteä kylille kevätpörriäisenä kaartelemaan, ite tehty bassokaiutin jumisten. :D Arvostan.

Tässä on asenne kohdillaan. Kunnon kajarit ne olla pitää ja tietenkin suhteessa kulkuneuvon kokoon.

Kykkivä koira. Kävi hassu kyltti hymyilyttämään.( Anteeksi huono kuvanlaatu, oli pikainen ohikulkuräpsy, sori)

Maaliskuu maata näyttää

Se on taas uusi kuukausi alkanut.

Viime aikoina on lunta tullut tuutintäydeltä, välillä pakkanenkin paukkanut ja nyt on taas suojakeli aamulla tullut ovesta vastaan.

"Kevät keikkuen tulevi".

Löysin Luonnossa sivustolta tuolle sanonnalle seuraavanlaisia tulkintoja:

• Keväällä sään vaihtelu on suurta, vuoroin lämmin, vuoroin kylmä. Kevät on myös pariutumisen aikaa luonnossa, kuin myös neitojen keimailu ja kirmailu, pitäessään hauskaa. Lähde; Kalevalaisessa runoudessa?

• Kevät oli aikanaan ihmisille vaikea vuodenaika, ruokavarastot olivat tyhjentyneet talven jäljiltä. Nälkä oli, että näköä haittasi. Seurasi heikkouden tunne ja hoippuvaa kävelyä. Keväällä luonto herää eloon ja antaa uuden mahdollisuuden ravinnon keräämiselle. Saattaa juontua mahdollisesti 1600 -luvun lopulta, jolloin koettiin yksi suurista nälänhädistä. Silloin lähes kolmannes väestöstä menetti henkensä ravinnon puutteeseen.  

 

Eli keikkuen tuleva kevät saattoi siis tarkoittaa säiden vaihteluita, naisten keinuvia lanteita tai nälästä huojuvia kansalaisia. Mutta, niin tai näin...ei muuta kun lanteet keinuen kohti maaliskuuta, toivottavasti ei heikotuksesta heiluen kuitenkaan.
Ja jos ei keiku eikä keinu mikään muu, niin säätilat ainakin; se on niin nähty ja koettu 😆.

Pitkiä pellavia ♥

Pulkan naru käteen ja menoksi... :D

Virallinen laskiaispäivä on tänään.
Eli on aika pistää lihaisat ja laardiset hernerokat tulille, pannukakut ja pullat uuniin tai paistella blinikasoja runsaan smetanan kera. On viimeinen hetki aikaa herkutella ja mässäillä, sillä huomenna on edessä tuhkakeskiviikko, jolloin alkaa paaston aika ennen pääsiäistä.

Laskiainen nimitys on tullutkin alunperin tuosta paastoon laskeutumisesta: laskeudutaan paastoon. Seitsemän viikkoa, pääsiäiseen asti pidättäydytään mm. lihan ja kananmunien syönnistä, ja pääsiäisenä on sitten taas ilon, juhlan ja yltäkylläisyyden aika. Saa herkutella lammaspaistilla ja keitellä kananmunia vasut täyteen.  Minulla tämä paastoilu toteutunee(!?) sellaisena "semipaastona"; että kasvis- ja kalaruokaa on pöydässä entistä enemmän ja lihan mutustelun vähennän minimiin. Mutta kiva on joka tapauksessa hieman keventää ja niukentaa ennen pääsiäispöydän herkkuja.

Laskiaiseen liittyi paljon kansanuskomuksia ja tapoja, joita piti noudattaa, jotta turvattiin tulevan kesän sato ja vältyttiin hyttysiltä sun muilta riesoilta:

Kotitöiden tekeminen lopetettiin laskiastiistaina varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat sujuneet joutuisasti koko vuoden. Sauna lämmitettiin niin, että ehdittiin kylpeä valoisan aikana. Ja saunassa piti olla hiljaa, että välttyi kesällä hyttysten puremilta.

Tulen sytyttämistä hellaan vältettiin mahdollisimman pitkään laskiaisaamuna, sillä tupa jonka piipusta savu ensimmäisenä kohosi, sai kesällä riesakseen kaikki hyttyset ja kärpäset

Ruoka tehtiin niin rasvaiseksi kuin suinkin; oli rasvarieskaa, rasvamakkaroita ja läskistä hernekeittoa, sillä rasvan piti oikein kiiltää sormissa. Mitä enemmän rasva sormissa kiilsi, sitä pulleampia tuli talon sioista ja lehmät lypsivät paremmin. Ja sormia ei saanut missään nimessä mennä nuolemaan, sillä sormennuolija sai haavan sirpistä. Voin syöjä sen sijaan käsitteli viikatetta vaivatta.

Mäessä laskiaistiistaina huudeltiin ja toivoteltiin pitkiä pellavia, ja muutenkin kaikkea hyvää, etenkin itselle, ei niinkään naapureille, joille toivottiin ilkikurisesti vaikka näin:
(Lähteet: Suuri perinnekirja, Karisto 2008 & tunturisusi.com)

"Liu lau laskiaista!
Meille pitkii pellavii ja
naapurille tippuroi, tappuroi!"
- Lyyli Nieminen, Vehkalahti 1968

Tuosta kun pulkalla alas livauttaisi, saattaisi vähän mahan pohjasta kouraista :D ...mutta tulisi ainakin pitkiä pellavia.

Huulet tötteröllä♥

Hyvää laskiaissunnuntaita ♥

Laskiaispullien puutteessa ja siinä mielentilassa, kun " jotain pientä hyvää kuitenin tekisi nyt päiväkahville mieli", rakentelin kaapista löytyvistä aineksista jogurtti-rahkalla täytetyt kauraletut.
Ja voi jehna..miten voi näinkin "terveellinen" maistua niin hyvältä, melkein kuin tuotokselta, jossa olisi kermaa kaadettu kanisterilla ja sulatettu sekaan vielä voita ja sokeria.

Kauralätyt / pannarit 
(tästä määrästä taikinaa tuli n. 6 "blinipannun kokoista", paksuhkoa lättyä, halkaisijaltaan n. 15 cm)

• n. 2-2½ dl kaurahiutaleita
• 1 muna
• 1 dl maustamatonta jogurttia
• n. 1½ dl vettä
• n. 2 tl kookosöljyä
• (kookoshiutaleita)
• suolaa

(Käytin myös tilkan kivennäisvettä viimeisten lettujen ohentamiseen, kun taikina tuntui jo liiankin paksulta paistamisen loppuvaiheilla - kaurahiutaleet turposivat ja imivät nestettä, jolloin taikina luonnollisesti paksuni. Mutta paksukin taikina on ok, silloin ne ovat vain enemmän amerikkalaisten pannukakkujen tyylisiä syötäviä)

Aineksista surautetaan lettutaikina teho- tai sauvasekoittimella. Annetaan turvota hetki. Sillä välin voi kipaista pakastimesta noukkimassa haluamiaan marjoja ja kiehauttaa niistä kompotin vesitilkkasessa.

Marjakompotti: Kattilaan nakataan marjat, hieman sokeria tai muuta makeutusainetta sekaan, vesitilkka, ja nopea kiehautus. Marjat jäävät mahdollisimman ehjiksi, mutta sokeri sulaa vesitilkkaan, muodostaen makean kastikkeen. Kompotin voi korvata tuoreilla-,/pakastemarjoilla ja hedelmillä ilman käsittelyäkin. Kesällä tuoreet marjat eivät vaadi mitään erityistä, ovat maanmakoisia siltään.

Rahkajogurtti: Ennen paistamista kannattaa tehdä myös rahka-jogurttiseos maustumaan jääkaappiin. Rahka notkistetaan maustamattomalla jogurtilla ja maustetaan vaniliasokerilla (ja tomusokerilla, jos tykkää makeammasta). Tämän voi korvata myös jäätelönökäreellä tai kermavaahdolla..tai vaikka vaniliakastikkeella. Ihan oman suun maun mukkaan.

Sittenpä paistellaan vaan letut, keskilämmöllä kauniin värisiksi ja kasataan valmiista lettusista annos. Minä paistoin letut ykköskappaleina, pienellä teflonpannulla, ilman mitään paistorasvaa. Taikinassa oli ilmeisen riittävästi tuota hyvää luomukookosöljyä. Antoi hyvää makua letuille sekin, mutta ihan vapaasti voi tämänkin rasvan korvata muulla öljyllä/rasvalla ja paistaa herkut vaikka voissa.

Minä riehaaannuin koristelemaan vielä lätyt laskiaissunnuntain kunniaksi tummasuklaa-pähkinärouheella ja kookoshiutaleilla. Yksi lettu täytti jo mahan sekä makeanhimon.
Teenpä toistekin😋.