Let it snow!

Lunta⛄
Lunta⛄
Lunta⛄

Eilen.
Aamulla, kun verhoja raotin, niin silmiini avautui valkea maa aamun hämärän hyssyn keskeltä.
Ja taivaalta tuprutti hiutaleita vain lisää ja lisää.
Silmissä syttyi lapsenomainen valo ja tuli heti jouluinen fiilis.

Eilisen aamupäivän lumi tuntui ensilumelta.
Sitä satoi kauniisti, kun ikkunan edessä istuin ja kirjoitin.
Suuret lumihiutaleet tanssivat ilmassa kuin jouluelokuvien sokerihuurteisissa kohtauksissa.

Olo oli kuin olisin heiluttanut edessäni sellaista kaunista  lasikoriste-esinettä, jonka sisällä on vettä, ja kun ravistat sitä, pieni sisään rakennettu maisema onkin kimaltavan lumipyryn keskellä.

🍁 🎃 🎆

Viikonloppuna oli kekri- ja halloweenjuhlia monissa paikoin.
Itsellänikin on yleensä ollut joka vuosi jonkunlaista halloween-kemua, vaan nyt...nyt minä vain rauhoituin.

Saunoin, poltelin kynttilöitä ja söin savulohileipää ja palan porkkanakakkua.
Saunan jälkeen katselin järven takaa näkyvän kekri-juhlien ilotulituksen. Se oli hieno. Turhan kaukana vain kuvata. Ja lumisadekin oli muuttununut vetiseksi rännäksi, suotta olisin kameraa kastellut. Katselin vain ja nautin upeista isoista raketeista, jotka valaisivat koko taivaanrannan.

Hmmm--- ja ostinhan minä eilen ensimmäiset joulukonvehdit. Ihan pienen hassun rasian vain.
Niitä tänään tässä kahvikupposen kaverina mussuttelen...✨☆⛄

"Kaikki hauska on hyväksi vatsalle"

Tiesi jo muumimammakin.

Ja näinhän se on. Parasta ja hauskinta vatsalihastreeniä on, kun saa nauraa vatsalihaksensa kipeiksi.
Takana hauska viikonloppu pippaloiden ja hassuttelujen merkeissä. On naurettu maha kipeänä ja herkuteltu maukkailla ruokaherkuilla. Kalapöydän antimia maisteltiin aikuisten "etkoilla" ,  ja niitä ihanuuksia on sitten tänäänkin saanut rääppiäisinä vielä käydä jääkaapista napsimissa suuhunsa. Nams!

Todella laiskaa sunnuntaita vietetelty. Kellot on siirrelty talviaikaan ja on vain köllötelty sekä naurettu vielä eilisillan hassutteluja muistellen. Kiva on välillä pippaloida, jaksaa taas arkista viikkoa aloitella. Ja rueta ottamaan kohta marraskuutakin vastaan.

Kalapöydästä löytyi mm:

- Savustettua siikaa
- Graavilohiruusukkeita
- Lämminsavulohisalaattia
- Savumakrillia tomaattikastikkeessa
- Sipulisilliä

ja lisukkeeksi näille:
- Täytettyjä kananmunia
- Tuoretta rapekuorista kauraleipää ja täysjyvä patonkia
- Erilaisia kylmiä soosseja ja dippeja
- Kasviksia
- Leipäjuustosta tehtyjä piparipoikia

Palan painikkeena oli rose- ja valkoviiniä

Kekriviikonlopun lämpimänä ruokana syötiin grillattua kanaa ja maissia chilivoin kera.
Oli monenmoista hengen- sekä ruuminravintoa.

All Hallow´s Eve

"Halloween on anglosaksisissa maissa, pyhäinpäivän aattona, lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä. Alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä -samhain-, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli kaikkien pyhien aatto."

Suora lainaus Wikipediasta, että mistä tässä halloweenihumputtelussa oikein alunperin on kyse. Lokakuun viimeisenä päivänä siis muinaiset keltit olisivat katsoneet talven alkaneeksi ja henkien sinä yönä erityisesti hiippailevan. Irlantilaissiirtolaisten mukana tämä perinnejuhla on amerikkaan rantautunut ja saanut siellä suuren juhlan mittasuhteet. Ameriikan maillahan tämä juhlapyhä on joulun jälkeen suosituimpia juhlia.

Itselle tämä halloween, tai suomalaisittan kekri-juhla, on yksi kiva teema muiden joukossa, jota voi toteuttaa viikonlopun iloksi, vähän kieliposkessa meiningillä hassutellen tai ihan viettää kotona aikaa rauhallisesti, hämärän hyssyssä, tummissa tunnelmissa iltaa istuen ja peiton alle käpertyen katselemaan jännittäviä elokuvia. Huhuuu...

Tänä viikonloppunahan se kesäaika päättyy ja kelloja veivataan taas talviaikaan; se kelttien, talven alkamisen päivä 31.10 on lähellä.

 

Pyhisten ja pahisten soppa

Tämän viikon teeman, suuren kurpitsajuhlan hengessä, arkiruokakin on varsin aiheeseen sopivaa, eli niin kekriin kuin halloweeniinkin sopivaa, tai kuka mitäkin haluaa viettää, tai vaikkei halua viettää yhtään mitään, niin siihenkin tämä käy erinomaisesti :D

Yksinkertaisuudessa kasvissosekeittoa kahdella tavalla.
Sama soppa, kaksi eri makumaailmaa. Tämän voi toteuttaa niin, että jos soppaa keittää ison satsin, jota riittää pariksikin päiväksi, niin ensimmäisenä päivänä soppa syödään "pyhisten" pehmeänä versiona, jossa juuresten samettinen ja makean vieno maku hellii vatsaa ja makunystyröitä, kuin pehmeä enkelin sulka poskea. Makeutta taitetaan korkeintaan muutamalla suolaisella parmesaanilastulla.

Ja seuraavana päivänä soppaa lämmitellessä, lisätään keittoon reippaasti chiliä, niin että taatusti herää uneliainkin kaamosväsynyt ja nenäkin alkaa hikoilemaan syödessä - eli vuotamaan. Tämä on siis todellisten bad assien- eli pahisten versio sopasta.

Nautitpa soppasi kummin vaan, niin hyvää ja kevyttä arkisafkaa se on tämmöisen pimeään ja koleahkoon vuodenaikaan :)

Ps. Sopii myös sunnuntairuuaksi, etenkin jos joku esimerkiksi potee halloween-naamiaisten jälkeistä iltamakolotusta, niin pahisten versio herättää taatusti kehon ja virkistää. Kannattaa valmistaa soppa tosin jo etukäteen, ettei sunnuntaina tarvitse muuta kuin nostaa kattila tulille lämpiämään ;)

Pyhisten ja pahisten Kasvissosekeitto

• 8  isohkoa porkkanaa
• 2  pientä punajuurta
• 2-3 perunaa
• sipuli
• vettä /kasvislientä
• suolaa
• jauhettua maustepippuria
• kurkumaa
• (sahramia)
• loraus ruokakermaa

Lisukkeeksi sitten fiiliksen mukaan:

• chiliä tai parmesaania

Tämän sopan valmistus ei ole nupunuukaa, eli aineksia saa laittaa ihan oman maun mukaan, esim. juureksiakin voi laittaa ihan mitä kaapista löytyy. Tuossa nyt vain tämän soppatykin suhteelliset juuresmäärät. Nuilla keittoon tuli hieno, kirkkaan oranssi väri, joka ei ihan pääse oikeuksiin hämärissä otetuissa kuvissa.

Juurekset vain huuhdotaan, kuoritaan, pilkotaan pienemmiksi, ja keitetään pehmeiksi. Maustetaan maun mukaan ja soseutetaan. Lirautetaan joukkoon kermaa ja lämmitellään kuumaksi, ja syödään sitten joko pehmeänä tai tulisena versiona, ihan fiiliksen mukaan.

Ilmassa on jo suuren kurpitsajuhlan tuntua

Olipahan jännä herätä aamulla, kun maa oli valkea. Jalkaan kiskoin paksua sukkahousua ja päähän viritin isotupsuisen talvipipon. Se kiva puoli tuossa ohuessakin lumipeitteessä on, että kaikki näyttää valoisammalta ja tuli kertalaakista ihmislapselle pirtsakka ja virkeä olo.

Joka vuosi sitä ilostuu ensilumesta kuin lapsi, vaikka eihän se mitenkään uutena tule, kun vuodesta toiseen sama kuvio toistuu. Vaan niinpähän se käy keväisinkin, että joka ikinen kevät rintakehä meinaa pakahtua ilosta niistä ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä ja lintujen lauluista.
Taas kerran totean; on ihanaa, että meillä on neljä selkeästi erilaista vuodenaikaa. Eipähän pääse kyllästymään. Sitä ihan samaa tuttua, mutta silti vähän erilaista.

"It's funny how things never change in this old town
So far
From the stars"

Tänään syödään einesporkkanalettuja ja kaivellaan kurpitsoja, sillä ilmassa on jo selvästi suuren kurpitsajuhlan tuntua......