Nuhanenien naistenpäivä

Olipas mukava yllätys eilen.
En odottanut mitään erityistä naistenpäivän muistamista, sillä se on itsellekin, kuitenkin, yksi hieno  päivä kaikkien päivien joukossa, eikä eräjormakaan oikein ole niitä miehiä, jotka muistaa tälläisiä päiviä mitenkään erityisesti.Oli lenssuinen olokin ja väsytti.

Nooh..tuli toinen nuhanenäkin pitkän päivän jälkeen töistä. Ja mitä olikaan tukkonokkaisella eräjormalla kassissa. Ei ollut nenäsuihkeita vaan Vadelmakolot!👀😄
Kyllä.
Vadelmakolot, ihan virallinen nimi oli leivonnaiselle.

Monttu auki katselin eräjormaa, ja väkisin nauratti koko tilanne: "Sinä muistit sittenkin".
Siinä seisoi iso mies, pikkuruiset leivokset kädessään, nenä tukossa pihisten ja minä tapitan häntä silmät suurina, nenä puolestaan solkenaan vuotanvana, häntä ylöspäin. Ei ollut ruusuja tai suklaarasioita, vaan vadelmakoloja tuomisena. Hän totesi huokaisten, kenkiä riisuessaan, että kauppareissu oli vienyt häneltä ihan kaikki voimat. Ennen kauppaan menoa oli kuulema ollut vielä virkeä ja voimissaan, vaan ruuhkainen kauppa oli vienyt viimeisetkin voiman rippeet. Harvoin nään ylkää nuutuneena, vaan ostosreissut taitavat olla miehelle erityisen epäsopivaa touhua. Ei vie fyysiset työt, eikä metsässä ravaamiset voimia, päinvastoin niistä tullaan voimaa puhkuen, vaan annappa olla 5 minuutin marketissa pyrähdys, niin mies on kuin olisi ollut viikon nukkumatta sekä syömättä ja pitkälleen se on pistettävä ja joutuin.

Hemmottelu ei suinkaan loppunut vielä näihin vadelmakoloihin, ehei! Siinä kun miekkonen oli pari minuuttia hengitellyt ja mehumukillisen hörpännyt, niin hän paistoi meille rukiisen kuorrutetut kalafileetkin päivälliseksi. Minä niin rakastan ja arvostan sitä, kun eräjorma paistaa tai laittaa mitä tahansa kalaa. Siitä tulee aina ja takuulla mehukasta, maukasta ja hyvää. Toisin kuin minulla, jolla kala tahtoo aika usein mennä ylikypsäksi... Jopa ne maan mainiot kalapuikotkin😃

🍩🍩🍩

Vadelmakolot syötiin sitten jälkkäriksi hyvän kahvin kanssa.
Nenät tukossa tai vuotavina, ilta sitten vain tuhistiin ja naurettiin toistemme tukkoisille äänen honotuksille. Yhtäkkiä Eräjorma kysyi minulta: " Olisidko validdut midut niiden mijoodien joukosda, jos midulla olisi ollud dämmöinen ääni.?"

En pystynyt siinä hetkessä vastaamaan mitään, sillä olin tukehtua nuhaiseen nauruuni.
Niin hassulta se kuullosti.