Niitä ei ole tänä maanantaina montaa mitä mainita.
Päivän haipit tähän mennessä:
1. Viilsin itseäni vihannesveitsellä verisesti peukaloon, ja paketoin sen upeasti laastarilla ja roudarinteipillä hopeanhohtoiseksi tötteröksi (sopi sormuksiin ja harmaisiin vaatteisiin hienosti)😄.
2. Soitin isille onnittelupuhelun🍰🌷 ja
3. Huvituin ylkän touhukkaasta ja poikamaisesta riemusta, kun hän hommasi itselleen uuden polkupyörän ja selvitti asiaa kahvipöydässä, suu ihan pikkusen vaahdossa😏.
Eli JVG:n sanoin ei "haippi huippaa" mitenkään erityisesti tänään, mutta onhan tuossa jo hetkiä tuossakin. Noissa kussakin päivän moomentissa, olin ainakin aidosti just siinä hetkessä ja ihan täysillä läsnä. Tammikuu on kai jotenkin luonteeltaan vähän tämmöinen, himpun tasapaksu ja hiljainen. Vai ylikorostuuko sen arkisuus joulukuun juhlavuuden jälkeen? Tuntuu, että vähän siellä sun täällä, itseni mukaan lukien, odotetaan jo jotain uutta taas, ehkä kevättä ja sen arjen katkaisijoita: laskiaista mäkineen, Runebergin päivää, hiihtolomia, pääsiäistä tai kunhan olis edes jotain hauskaa pientä tapahtumaa, joka pistäisi poikki ja poikkeaisi tavallisesta arkitallustelusta.
Kunpa tässä tulevan haaveilun keskellä muistaisi ja huomaisi useammin, että se onni on tässä. Pienistä päivän paloista se huomaamatta koostuu tämä elon palapeli ja jokaisesta palasta voi (ainakin yrittää) löytää jotain hienoa ja mukavaa. Joinakin päivinä ne onnen rippeet ovat kyllä kiven alla ja saa ihan tosissaan kaivamalla kaivaa ...vaan ehkä se työ sitkeää tekijäänsä kiittää, jos niitä ilonpapanoita, vaikka vähän väkisinkin yrittää etsiä, niinäkin päivinä, kun ne onnenpipanaiset ja ilonaiheet eivät ole heti aamusta jo porstuassa vastassa.
Jk.Ylimääräinen vasullinen Onnea ja Iloa iskälle juhlapäivänä😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)